Pedagogiset avaimet yhteisötanssiin

Tässä artikkelissa käsittelemme pedagogisia keinoja yhteisötanssin kentällä toimisen helpottamiseksi. Valitsimme aiheen, koska meitä kiinnostaa tanssi muutoksen edistämisen välineenä. Yhteisötanssilla pyritään luomaan voimaantumisen mahdollisuuksia ihmisille ja yhteisöille, ja liike on näiden muutosprosessien käynnistämisen välineenä (Väätäinen 2009, 50). Meitä kiinnostavat eritysesti tanssin mahdollisuudet ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen ja elämänlaadun parantamiseen. Olemme molemmat toimineet yhteisötanssin kentällä, ja meillä on kokemusta esimerkiksi erityislapsista ja aivoinfarktipotilaista. Mielestämme on tärkeää käyttää ammattitaitoamme hyödyksi mahdollisimman laajasti ja kehittää sitä.

Olennainen yhteisötanssin arvo on inklusiivisuus; kuka tahansa osaa ja on tervetullut osallistumaan sellaisena kuin on. Yhteisötanssi myös vahvistaa aktiivista toimijuutta ja luo yhdessä tekemisen kautta kuulumisen ja merkityksellisyyden tunteita. Prosessi ja kokemus ovat keskiössä lopputuloksen sijaan. (Jussilainen 2019.) Yhteisötanssiprojekteissa taitojen oppiminen ei ole ensisijainen tavoite, vaan olennaisempia ovat työtapa, arvot ja asenteet. Yhteisötanssi on siis taiteen ammattilaisen ohjaama prosessi, joka voi tähdätä esitykseen tai muuhun julkituloon. Usein yhteisötanssissa toimitaan yhteistyössä sosiaali- terveys- tai kasvatusalojen kanssa.

Kokemuksiamme yhteisötanssin parissa

Omat kokemuksemme yhteisötanssin ohjaamisen parissa perustuvat suurimmaksi osaksi erityistä tukea tarvitseviin osallistujiin, kuten aivoinfarktipotilaisiin ja lapsiin, joilla on kehitysvamma. Yhteisötanssi voi olla paljon muutakin, esimerkiksi ensimmäisenä opiskeluvuotenamme osallistuimme tanssijoina projektiin, jossa tanssiteos syntyi yhdessä meidän eli ammattiin opiskelevien, lukiolaisten ja aikuisten/senioreiden kanssa. Tässäkin projektissa yhdessä tekeminen oli keskiössä, ja jokainen osallistuja tanssitaustastaan huolimatta oli aktiivinen toimija, mikä on keskeinen arvo yhteisötanssissa.

Improvisaation käyttäminen yhteisötanssissa

Mainitsemamme yhteisötanssiprojekti ammattiopintojen ensimmäisellä vuosikurssilla perustui improvisaatioon. Harjoituksissa improvisaatioon annettiin tarkat tehtävät tai raamit. Improvisaatio onkin yhteisötanssissa toimiva keino, koska siinä jokainen voi toteuttaa annetun tehtävän omalla tavallaan. Tässä projektissa se toimi hyvin, sillä sen avulla eri taustoista tulevat tanssijat pystyivät tuottamaan kukin omalle keholleen sopivaa liikemateriaalia huolimatta siitä, paljonko heillä oli aiempaa tanssikokemusta. Tämänkaltaisia harjoitteita ohjatessa onkin hyvä rohkaista osallistujia korostamalla, ettei ole olemassa väärää tai oikeanlaista liikettä, vaan kaikki liike voi olla tanssia. Osallistujia voi helpottaa myös se, että aluksi improvisaatiossa on tarkasti rajattu tehtävä, josta liikettä voi improvisaation edetessä lähteä vapauttamaan. Tässä voi käyttää apuna esimerkiksi arkiliikettä. Esimerkiksi tehtävä, jossa jokainen lähtee liikkeelle jostain aamutoimissaan tekemästään liikkeestä, jota sitten lähdetään varioimaan, on toimiva, jos osallistujia jännittää oman liikkeen tuottaminen. Näin kynnys sille ei muodostu liian suureksi, ja jokainen pääsee alkuun. Tätä tehtävää käytettiin esimerkiksi DanceAbilityn työpajassa, jolle osallistuimme keväällä 2019.

Tanssia aivoinfarktipotilaille

Syksyllä 2019 ohjasimme muutaman kerran tanssia henkilöille, jotka kuntoutuvat aivoinfarktista. Tähän päädyttiin ensin saamalla kokemusta toimimalla aivoinfarktipotilaan henkilökohtaisena avustajana sekä pitämällä hänen kanssaan tanssituokioita. Tuokion harjoitteet valikoituivat sen kohderyhmän mukaan. Oli otettava huomioon jokaisen osallistujan mahdolliset poikkeavuudet. Aivohalvauksen jälkeen muistin ja tiedonkäsittelyn oireet ovat yleisiä. (Käypä hoito -työryhmä muistisairaudet 2017.)  Tämän takia tanssituokiossa improvisaatio oli toimivin keino kohti tanssimista, koska siinä ei tarvitse opetella muistamaan tehtäviä liikkeitä, vaan liike luodaan hetkessä ja on jokaisella omansa. Toinen toimiva keino oli ”seuraa johtajaa” tyyppinen oppimistapa, jossa ohjaaja näytti liikkeen ja osallistujat tekivät perässä. Tällä tavalla teimme alussa lämmittelyliikkeitä sekä kehonhallintaa kohentavia liikkeitä.

Erityistarpeiden huomioiminen ohjauksessa

Osallistujilla oli myös haasteita liikkumiskyvyn kanssa, koska heillä oli halvausoireita, tuntopuutoksia, tasapainon hallintavaikeuksia ja hahmotusvaikeuksia. Joillain henkilöillä oli apuväline, kuten kävelykeppi tai pyörätuoli. Tanssituokiossa harjoitettiinkin tasapainoa ja hahmotuskykyä. Tasapainoa harjoitettiin tunnin alussa ”seuraa johtajaa” -tyyppisesti. Hahmotuskykyä harjoitettiin erilaisin mielikuvin improvisoiden sekä parin kanssa tehtävällä peiliharjoituksella. Peiliharjoituksessa toinen seuraa ja kopioi vastapäätä olevan parin liikettä tai liikkeitä.

Usealla osallistujalla oli afasia eli kielellinen häiriö, jolloin puheen tuottaminen ja ymmärtäminen vaikeutui. Kielelliset häiriöt oli otettava huomioon selitettäessä tehtävän antoja sekä selvitettäessä, onko tehtävä ymmärretty sekä palautteen annossa. Henkilöt, joilla oli häiriö, näyttivät esimerkiksi peukalo ylöspäin suunnattuna, jos tehtävä oli ymmärretty. Myös esimerkiksi erityislasten tai viittomankielisten kanssa toimittaessa voi olla tarpeen käyttää vastaavanlaisia keinoja kommunikoinnissa.

Kaksi yhteisötanssin ohjaamisen tyyliä

Yhteisötanssin ohjaaminen on jaettu kahteen eri tyyliin, jotka ovat tehtäväorientoitunut johtamistapa ja osallistamisorientoitunut johtamistapa. Tehtäväorientoituneeseen tapaan kuuluu lämmittelyn ohjaaminen, liikefraasien, askelten ja sarjojen opettaminen, koreografian alkupisteen ehdottaminen, palautteen antaminen improvisaatiosta sekä vaihtoehtoisten liikkeiden ehdottaminen, koreografisiin ongelmiin ratkaisujen esittäminen. Osallistamisorientoitunut tapa sen sijaan auttaa osallistujia kommunikoimaan ideoitaan, rohkaisee osallistumaan, tarjoaa tukea, motivoi ja inspiroi, helpottaa ryhmän jäsenien keskinäistä kommunikaatiota, käyttää huumoria jännityksen purkamiseen, käyttää aikaa aktiviteetteihin, jotka luovat suhdetta osallistujien välille, antaa aikaa tauoille.   (Amans 2017, 114.)

Kuka voi toimia yhteisötanssin kentällä?

Yhteisötanssitaiteilijalta vaaditaan uskoa siihen, että tanssin avulla taiteellinen, luova, sosiaalinen ja fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi voi kasvaa. Hänen täytyy myös olla sitoutunut tuomaan tanssia kaikenlaisten ihmisten ulottuville. Yhteisötanssitaiteilijalla täytyy lisäksi olla erityisiä taitoja, tietoa ja tiettyjä ominaisuuksia, jotta hän pystyy tarjoamaan osallistujille turvallisen, korkeatasoisen ja nautinnollisen tanssikokemuksen, joka vastaa osallistujien erityisvaatimuksia. (Amans 2017, 122-123.) Ohjaajan tulee pystyä taiteelliseen työskentelyn ohjaamisen lisäksi avoimeen vuorovaikutukseen ryhmän kanssa. Tanssinopettajan täytyy myös olla tarkkana siitä, että hän vastaa nimenomaan ryhmän ja osallistujien tarpeisiin sen sijaan, että hän pyrkii toiminnallaan vastaamaan omiin tarpeisiinsa. Ohjaajalla tulisi olla myös ymmärrystä ryhmädynamiikasta. (Amans 2017,  114-116.)

Yhteisötaiteen kentällä toimivan tanssinopettajan täytyy myös usein tehdä taustatyötä ennen toiminnan suunnittelua. Jotta yhteisön ja sen jäsenten hyvinvointia ja voimaantumista voidaan tukea, tulee selvittää, millaisia erityisominaisuuksia tai -vaatimuksia kyseessä oleva yhteisö ja sen jäsenet omaavat. Ohjaajan täytyy myös olla valmis heittäytymään prosessiin ja antaa myös osallistujien määrittää sen etenemistä. On kuunneltava koko ajan heidän rytmiään ja pystyttävä toimimaan hetkessä sen mukaan. Tärkeää on, että opettaja antaa osallistujille kokemuksen siitä, että he osaavat tanssia ja että heidän kokemuksensa ovat tärkeitä (Amans 2017, 114.) Yhteisötanssissa ei ole tiettyä kaavaa, ja tunnit kulkevat täysin niiden osallistujien mukaan. Jokainen yhteisötanssituokio on ainutlaatuinen, ja siitä voikin oppia ohjaajana paljon.

Kirjoittajat: Camilla Björklund ja Vilhelmiina Jokinen 2020, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Amans, D. 2017. Introduction to community dance practice. London: Red Globr Press

Burridge, S. & Nielsen, C. S. 2018. Dance, acces and inclusion – Perspectives on Dance, Young People and Change. New York: Routledge.

Jussilainen, A. 2019. Yhteisö ja taide. yhteisötaide – historiaa, määrittelyä ja käytäntöjä. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja. Viitattu 10.12.2019. https://disco.teak.fi/yhteiso-ja-taide/yhteisotaide-historiaa-maarittelya-ja-kaytantoja/

Käypä hoito -työryhmä muistisairaudet. Ohje potilaille ja läheisille: Aivoverenkiertosairauden aiheuttama muistisairaus. 2017. Artikkeli Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin sivustolla. Viitattu 12.01.2020. https://www.kaypahoito.fi/nix01593

Väätäinen, H. 2009. Liikkeessä pysymisen taika – Etnografisia kokeiluja yhteisötanssiryhmissä. Tampere: Juvenes print.

Jätä kommentti