Mielikuvamatkoille kuorolaulun avulla

Kuoron johtaminen ei ole pelkästään käsien heiluttelua epämääräisen joukon edessä. Se on ennen kaikkea ryhmädynamiikan hallintaa ja joukon johtamista kohti yhteistä päämäärää. Johtamiseen ja harjoituttamiseen on olemassa monenlaisia metodeja, mutta tässä artikkelissa keskityn erityisesti pohtimaan mielikuvien käyttöä kuoron harjoituttamisprosessissa. Mielikuvat ovat keino päästä irti arjesta ja keskittymään yhteiseen musiikin tekemiseen.

Kuoro ja harjoituttamisprosessi

Kuoro koostuu yleensä useammasta kymmenestä laulajasta ja usein laulajat ovat täällä Suomessa mukana kuorotoiminnassa puhtaasti vapaaehtoisina harrastelijoina. Toiset ovat kouluttautuneempia kuin toiset. Joillain ei ole minkäänlaisia teoriaopintoja takana. Toisilla on kokemusta instrumenttiopinnoista. Toiset taas tykkäävät metsästyksestä, jolloin viikonloppuharjoitukset jäävät väliin hirvijahdin takia.

Kuoro on usein varsin monipuolinen joukko, jossa persoonat ja elämänkokemukset voivat olla hyvinkin eri maailmoista. Jokaisella on omanlaisensa kokemusmaailma, muistot ja tunteet. Jokaisella on omanlaisensa ääni ja sen väri. Miten tällaisesta ryhmästä, jota kutsutaan kuoroksi, voidaan edes saada yhtenäisesti soivaa lopputulosta? Miten musiikkipedagogina pystyisi luomaan ilmapiirin, jossa kaikki pääsevät tuomaan kokemuksensa mukaan kuorolauluun kuorolaulajana ja ihmisenä?

Kuoronjohtajan tehtävä on harjoituttaa kuorolle kappaleita. Ensin harjoitellaan stemmat eli jokaisen oma melodia, jota kukin laulaa kappaleessa. Seuraavaksi pyritään saada laulettua stemmat oikein, vaikka vieressä oleva ei laulaisi samaa melodiaa kuin itse. Seuraavaksi osataankin jo kappale ja sen dynamiikat. Pikkuhiljaa usean kerran harjoittelun tuloksena kappale on jo hallussa, mutta kappale ei vielä soi, kuten sen pitäisi. Äänet ovat kohdallaan, mutta kuoro ei vain soi. Mikä olisi avuksi?

Loppusilausta luomassa

 Viimeisessä silauksessa kuorolaiset viritetään samaan tunnelmaan kappaleen syvemmän ymmärtämisen kautta. Kuoronjohtajalta vaaditaan kykyä heittäytyä kappaleen maailmaan, jotta hän saisi myös kuorolaiset vietyä samaan tunnelmaan ja maisemaan. Johtajan tehtävä on analysoida tekstiä ja musiikkia, niin että hän kykenee viemään kuorolaiset tutkimusmatkalle kappaleen sisäisiin merkityksiin ja musiikin retoriikkaan.

Kuorolaulaminen ei ole pelkästään stemman mekaanista laulamista, vaan ennen kaikkea kerrontaa, jossa teksti nousee parhaassa tapauksessa koko sävellyksen lähtökohdaksi. Sävellys on säveltäjän retorinen kuvaus tekstin sisäisistä jännitteistä ja sen maisemasta. Kuorolaulu on kuin runonlausuntaa, mutta yhtenäisesti säveltäjän määrittelemien melodioiden ja harmoniarakenteiden mukaisesti.

Säkeistölaulussa, jossa samalla melodialla lauletaan kaikki säkeistöt, voi joskus olla niin, ettei musiikin sävy tuekaan samalla tavalla tekstiä kuin edellisissä säkeistöissä. Äänenvärillä ja kerronnan painotuksilla on erityisen suuri merkitys, etta koko kuoron sointiväri olisi mahdollisimman yhtenäinen. Sointivärin yhtenäisyyteen tarvitaan mukaan mielikuvia ja ilmeitä, joilla saadaan ohjattua koko kehon toimintaa paremman lopputuloksen saavuttamiseksi.

Kuorolaulun suurimmista haasteista on, kuinka saada kuorolaisten äänet soimaan samalla tavalla. Äänen tulisi olla resonoiva ja koko kehossa soiva. Usein kuorolaulajien äänenkäyttö ja artikulaatio on ”laiskaa” tarkoittaen sitä, ettei kuorolainen malta tai osaa aukaista ääntöväylään kärkeä auki. Tällöin vokaaleista jää uupumaan soivan äänen yläsävelet. Ääni on köyhä ja silloin siinä ei ole soinnin rikkautta. Ääni ei kanna ja sen vuoksi soinnut ei istahda kohdalleen. Joskus voi taas olla kappaleessa melodisesti haastava paikka, jota kuorolainen ei kykene laulamaan rennosti jännityksen seurauksena.

Tähän edellä kuvattuun ongelmaan kuoronjohtajilla on käytössään työkaluina erilaiset mielikuvat, joilla ohjataan laulutekniikkaa. Näillä voidaan auttaa saamaan tuntuma, kuinka esimerkiksi kurkunpään tulisi olla laulaessa ja kuinka pehmeä kitakaari nousee. Tärkeitä tekijöitä ovat myös, miten leuka pysyy rennosti auki ja miten hengitys pääsee laskeutumaan alas ja miten vokaaleihin saadaan hyvä ja soiva muoto.

Toinen mielikuvien tavoite on luoda laulajalle hyvä keskittyminen kappaleen esittämiseen, jossa ajatukset eivät edes esitystilanteessa pääse liikaa harhailemaan kaikkeen muuhun kuten jännittämiseen ja pelkoihin esiintymistilanteessa. Mielikuvien kautta päästään keskittymään täysivaltaisesti esitettävään kappaleeseen. (Ahonen 2004, 124.) Monesti kuorolaulussa on taipumus käydä niin, että laulajalla, jolla ei varsinaisesti ole hirveästi melodista liikettä kirjoitettu, alkaa laulamaan laiskasti. Silloin käy usein niin, että koko kuoron vire laskee ja sointi muuttuu epämääräiseksi. Näissä tilanteissa, joissa jollekin stemmalle ei sovittaja tai säveltäjä ole kirjoittanut melodiaa, on pyrittävä kannustamaan laulajia, jotka laulavat ”tylsää melodiaa”, aktiiviseen kerrontaan, aktiiviseen tekstiin ja hyvään kannatteluun. Korostamalla tällaisen täyteäänen tärkeyttä saadaan laulajat keskittymään esittämiseen ja koko kuorosointi paranee, kun kaikilla stemmoilla on yhtäläinen sointi.

Mielikuvien hyödyt kuorolaulussa

 Mielikuvien käytön yksi tärkeimmistä tehtävistä on saada kuorolaisen ajatukset pois varsinaisesta laulamisesta ja äänen tuottamisesta. Tästä löytyy positiivisia tuloksia muun muassa haastattelututkimuksesta, jossa haastateltiin kuorolaisia ja kuoronjohtajaa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että mielikuvien avulla kuorolainen onnistuu pääsemään irti laulua haittaavista kireyksistä ja jännityksestä. (Saari 2015, 47.)

Mielikuvat auttavat myös kappaleen opettelussa. Kuoronjohtaja voi luoda kuorolaisille kuvan esimerkiksi tilanteesta, jossa laulun voisi laulaa. Olen itse käyttänyt paljon mielikuvia seniorimieskuoron kanssa, koska laulamme paljon vanhaa tuttua ohjelmistoa. Pyrkimyksenäni on ollut herättää kuorolaisten sisältä tunteita kenties vuosikymmenien takaa.

Mielikuvan herättelyn kautta on mahdollista saada senioreiden kanssa kappaleista museotulkintojen sijaan tuoretta ja ilmeikästä laulua. Liikuttavimmat tulkinnat ovat tulleet silloin, kun olen käskenyt muistella sitä ensitapaamista vaimonsa kanssa ja tunnetta, joka monta kymmentä vuotta aikaisemmin on ollut joskus nuoruudessa. Sitten kun on hakenut sen alkutunteen ja huomataan, kuinka elämä on kannatellut tähänkin päivään asti, ja lauletaan jokin vanha serenadi, niin monella seniorilla nousee tippa silmäkulmaan. Näin on päästy kauaksi museotulkinnasta, jotka mieskuoromusiikissa varsin usein ovat marssin kaltaisia riippumatta siitä, onko kappale serenadi tai isänmaallinen laulu.

Toisenlainen tapa tuoda uudenlaisia sävyjä kappaleiden laulamiseen on luoda kappaleelle ikään kuin draaman kaari tai taustakertomus. Olen joskus käyttänyt Finlandia -hymniä harjoiteltaessa ja esittäessäkin mielikuvaa, jossa ajatellaan, että ensimmäisessä säkeistössä Suomi-neito on vuoteessa nukkumassa. Häntä lähdetään herättelemään aamun hämärässä varovaisesti: ”Oi, Suomi katso, sinun päiväs koittaa.” Ensimmäinen säkeistö on rauhallinen herättelysäkeistö. Toisessa säkeistössä näemme jo Suomi-neidon heränneen ja katsovansa auringon nousua. Toisessa säkeistössä monesti mieskuorot laulavat museotulkinnan mukaan varsin käskevästi ja paatoksellisesti, mutta tässä kuvatussa mielikuvassa haetaan enemmän kannustavaa sävyä Suomi-neidolle nousta ylös katsomaan, kuinka elämä on edessä ja pahat ajat ovat takana. Lisämaustetta tähän mielikuvaan saadaan kokeilemalla, onko Suomi-neito pieni lapsi, angstiteini, nuori nainen tai vaikkapa koiran pentu.

Mielikuvat elähdyttävät kuoroharjoituksia, tuovat aistimuksia laulajalle lauluteknisistä asioista ja kappaleen tulkinnasta sekä antavat kappaleen harjoittelun toistoihin lisää ponnetta. Tarvitaan paljon toistoja, jotta kappale opitaan laulamaan kuorossa. Jos tarvittaviin toistoihin ei saa mitään muutosta mielikuvien kautta, alkaa harjoittelu monesti tuntumaan puiselta ja jankkaamiselta. Toisaalta kuoronjohtajan tulee käyttää korviaan, jos joku mielikuva tuottaakin kuorolaiselle huonomman äänentuottotavan. Tällöin on syytä miettiä toisenlaista mielikuvaa tai pyrkiä selostamaan, mitä esimerkiksi harjoitteella haetaan väärinymmärryksien välttämiseksi. Kuoronjohtaja ei voi jättää käyttämättä mielikuvia, jos johtaja haluaa kehittää kuoroaan huippuunsa ja toivoo saavansa enemmän musiikkia tehtyä. Mielikuvat yhtenäistävät soinnin, tuovat kuoron läsnäolevammaksi ja tuottavat kuulijallekin paremmat olosuhteet eläytyä musiikkiin.

Kirjoittaja: Markus Hänninen 2020, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Ahonen, K. 2004. Johdatus musiikin oppimiseen. Helsinki: Finn Lectura.

Saari, L. 2015. Mielikuvien käyttö laulunopetuksen työvälineenä. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, musiikin laitos. Viitattu 12.2.2020. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201512113984

 

1 kommentti

  1. Mielikuvaharjoitukset ovat omiaan isojen ryhmien opettamista varten, jolloin yksilöllistä opetusta ei voi tarjota tehokkaasti. Itse käytän mielikuvia instrumenttiopetuksessa ja sen soveltaminen isoon ryhmään saa varmasti soinnillisia asioita esille aivan kuin kuoro olisi yksi iso instrumentti. Kirjoitus on hyvä alusta myös soveltaa mielikuvien käyttöä kaikenlaisessa musiikin harjoittamisessa, oli se sitten kuoro, orkesteri tai yksin soittava esiintyjä.

    En ollutkaan ajatellut kuinka paljon mielikuvat voivat lisätä keskittymistä ja melodian selkeytymistä laulettavaan teokseen. Tarinankerronta auttaa varmasti väkisinkin hahmottamaan millä tavalla kuoronjohtaja haluaa teoksen esitettävän vaikka tulkintaeroja saattaisi ryhmän sisällä syntyäkin. Hieno tapa tuoda uusia sointivärejä ryhmästä ulos, ja mietinkin tämän metodin soveltamismahdollisuuksia myös puhallinorkestereihin. Moni kapellimestari ja soitonopettaja voisi hyötyä tästä mielikuvien käytöstä varmasti.

Jätä kommentti