Keinoja arvioinnin toteuttamiseen – taiteen perusopetuksen tanssin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2018

Tässä artikkelissa avaamme arvioinnin teoriaa sekä kuvailemme, millaisia erilaisia arviointimenetelmiä on ja miten ne voisi toteuttaa käytännössä. Arviointi on tärkeä osa-alue oppimisen edistymisessä.

Sanana ”arvioinnilla” viitataan monenlaisiin tehtäviin, joiden tarkoituksena on oppilaan suoritustason mittaaminen ja ohjaamisprosessin ohjaaminen palautteen avulla (Ouakrim-Soivio 2015, 10).  Kuitenkin pääasiassa arvioinnin tarkoituksena on ohjata sekä kannustaa oppijaa oppimaan ja ymmärtämään uusia opittavia asioita. Oikeanlainen arviointi vie oppijaa eteenpäin opinnoissaan. (Myllykangas 2019.)

Artikkelissa syvennymme arviointiin nimenomaan taiteen perusopetuksen tanssin laajan oppimäärän osalta. Taiteen perusopetus on lapsille ja nuorille vapaa-ajalla tapahtuvaa taiteenalojen opetusta (Opetushallitus ePerusteet 2017). Tanssin laaja oppimäärä sisältää tanssin perusopinnot sekä syventävät opinnot. Laajassa oppimäärässä on paljolti samoja tavoitteita kuin yleisissä opinnoissa, mutta opinnot ovat laajuudeltaan suuremmat ja työskentely on pitkäjänteisempää sekä tavoitteellisempaa. Laajan oppimäärän suoritettuaan oppilaalla tulee olla valmiudet hakea tanssin ammattiopintoihin. (Opetushallitus ePerusteet 2017.)

Arviointi osana taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteita

Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa puhutaan arvioinnista niin, että sen päämääränä on motivoida oppilasta opetukseen ja olla osana sen aikana (Opetushallitus ePerusteet).  Arvioinnin tehtävänä ovat motivoida sekä ohjata oppijaa oppimaan, antaa oppijalle realistinen kuva itsestään, antaa tietoa oppijan edistymisestä hänelle itselleen, opettajalle ja mahdollisesti myös huoltajalle. (Myllykangas 2019.)

Opetussuunnitelman perusteissa arvioinnin luonnetta kuvaillaan jatkuvana ja perusteissa korostetaan sitä, että arvioinnin tulee olla mukana oppimisprosessissa ja opettamisessa päivittäisellä tasolla. Lisäksi arvioinnin tulee olla luonteeltaan vuorovaikutuksellista, jossa keskustelun keskipisteenä on oppilaan oppimisprosessi ja sen eteneminen sekä siihen vaikuttavat tekijät ja oppilaan osaamisen kehitys. (Opetushallitus ePerusteet 2017.)

Puhuttaessa oppimisen arvioinnista sana arviointi hyppää usein esiin ja kyseinen sana herättää ihmisissä negatiivisia tuntemuksia. Kuitenkin arvioinnin tarkoituksena on nimenomaan tukea ja edistää oppimista eikä niinkään vertailla ja lokeroida oppijoita. Useimmiten opettaja arvioi oppilaiden kehitystä sekä oppimista. (Myllykangas 2019.) Tarkoituksena on siis tukea oppilasta oppimisprosessissaan sekä motivoida opintoihin.

Arviointi motivoinnin välineenä

Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet siis laajassa oppimäärässä korostavat nimenomaan oppilaan motivointia omaan oppimisprosessiin. Päivittäisessä opetustyössä tanssinopetuksessa tätä voisi toteuttaa kauden alussa ja lopussa tapahtuvilla keskusteluilla, joissa opettaja ja oppilas yhdessä asettavat tavoitteet sekä tarkastelevat aiemmin asetettujen tavoitteiden onnistumista. Näiden keskustelujen myötä opettaja saa tietoa oppilaan omista toiveista tanssiopintojen suhteen, mikä auttaa opettajaa kohdentamaan omaa arviointia suhteessa oppilaan omiin tavoitteisiin.

Tanssin ollessa laji, jossa harjoittelu tapahtuu ryhmässä, voi olla opettajan vaikea hahmottaa kunkin henkilökohtaisia tavoitteita opinnoissa. Lisäksi keskustelujen avulla oppilas itse saa käsitystä, miten opettaja näkee oppilaan toiminnan ja opintojen edistymisen. Riippuen henkilöstä, osa oppilasta voi aliarvioida tai yliarvioida, omien opintojensa edistystä ja tällöin se voi itseasiassa haitata oppilaan kehitystä. Tärkeää on kuitenkin, että keskusteluilla löydetään yhteinen linja oppilaan kanssa, mitkä ovat kehityskohteet ja, missä ollaan jo menty eteenpäin, sillä ilman yhteistä linjaa voi olla vaikea motivoitua oppilaana opintoihin.

Palaute osana oppimista ja oppimisprosessia

Alla olevassa lainauksessa kuvataan, miten Opetushallituksen taiteen perusopetuksen perusteissa kuvataan laajan oppimäärän syventävien opintojen arviointia:

”Syventävien opintojen arviointi perustuu jatkuvalle arjen palautteelle. Vastavuoroinen suullinen palaute saa lisää sijaa syventävien opintojen tuntityöskentelyssä perusopintoihin verrattuna, ja se sisältää sekä muilta saadun palautteen että muille annetun palautteen. Samalla syvennetään itsearviointia.” (Opetushallitus 2019.)

Tanssinopetuksessa esimerkki tällaisesta arvioinnista on tunnilla annettava palaute. Opettaja voi antaa palautetta muun muassa tanssisarjan liikkeestä koko opetettavalle ryhmälle, jos hän näkee, vaikka useamman ihmisen tekevän liikkeen eri tavalla, kun on pyydetty tai vaikkapa erityisen hyvästä työskentelystä tunnilla. Tanssitaiteen laajassa oppimäärässä opettajan on hyvä käydä joka tunnilla antamassa, jos ei kaikille, niin ainakin useammalle oppilaalle henkilökohtaista palautetta, jotta oppilaat saavat järjestelmällisesti tietoa omasta kehittymisestään ja osaamisestaan. Tällainen palaute voi liittyä juuri käsillä olevaan tekemiseen, tanssisarjaan tai -harjoitteeseen, tai sitten oppilaan kanssa aiemmin todettuun kehittämiskohteeseen.

Itsearvioinnin rooli itseohjautuvuuden kasvussa

Tärkeätä on huomata se, että perusteissa korostetaan itsearvioinnin syventämistä. Tällöin ei riitä, että opettaja antaa palautetta oppilaan kehittymisestä, vaan arvioinnissa on mukana vahvasti oppilaan oma kokemus omasta toiminnasta ja opinnoistaan sekä kehittymisestään ja kehityskohteistaan. Opettajan arvioinnin tulee tällöin olla yhteydessä oppilaan itsearviointiin ja arvioinnin tapahtua näiden kahden välillä. Muun muassa kehittämiskohteet käydään läpi arviointikeskusteluissa opettajan ja oppilaan välillä, jossa oppilas itse arvioi osaamistaan ja saa myös opettajalta arvioinnin.

Myös erilaiset oppimispäiväkirjat ovat hyvä tapa tarkastella omaa edistymistä ja oppimista (Myllykangas 2019). Oppimispäiväkirjojen avulla voidaan opettaa oppilaalle itseohjautuvuutta, kun hän kokee olevansa tietyllä tavalla vastuussa omasta oppimisestaan ja sen kehityksestä. Lisäksi oppimispäiväkirjojen avulla oppilas voi itse tarkastella omaa kehitystään ja kirjata havaintojaan ylös. Niiden avulla on myös helpompi pohtia jälkikäteen omaa oppimisprosessia. Oppimisen kannalta itsearviointi on erityisen tärkeää, sillä mahdollisimman realistinen kuva omasta kehityksestä edesauttaa oppimista.

Päämääränä kokonaisvaltainen kasvu – vuorovaikutustaitojen merkitys

Tärkeänä asiana taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on kannustaa oppilasta vuorovaikutukseen (Opetushallitus ePerusteet 2017). Vuorovaikutustaitojen merkitys yhteiskunnassa on todella suuri ja niiden avulla esimerkiksi työelämässä pärjääminen helpottuu. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden avulla ei siis pelkästään pyritä kehittämään osaamista taiteessa, vaan kasvattaa kokonaisvaltaisesti osaavia ja pärjääviä kansalaisia.

Oppimisen voidaan todeta tapahtuvaksi vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja sosiaalisilla tilanteilla sekä niihin liittyvillä tunteilla on merkitystä oppimiselle ja ajattelulle (Halinen et al. 2016, 206). Vuorovaikutustaitoja kehitetään tanssin laajan linjan oppimäärässä vuorovaikutuksella opettajan ja muiden ryhmäläisten kanssa esimerkiksi arjen tuntitilanteissa.

Vertaisarvioinnista merkitys tanssinopetuksessa – motivoiva tekijä

Usein tanssinopetuksessa käytetään vertaisarviointia ja se on hyvä väline vuorovaikutustaitojen vahvistamiseen. Opettaja voi pyytää oppilaita ottamaan itselleen parin, ja toinen pareista katsoo pariaan, kun tämä tanssii sarjan läpi. Opettaja yleensä antaa jonkun aiheen mitä katsoa parilta, esimerkiksi ojentuuko parin nilkat kunnolla hyppysarjassa. Sarjan jälkeen parit keskustelevat keskenään ja katsoja kertoo havaintonsa.

Olemme itse kokeneet varsinkin kanssaoppijoilta saadun palautteen motivoivana. Kun oppilas saa palautetta usein, syntyy hänelle realistinen kuva osaamisestaan. Varsinkin laajassa oppimäärässä, kun opiskelu on tavoitteellisempaa, arviointi ja saatu palaute varmasti motivoivat oppijaa etenemään opinnoissaan. Lisäksi oman kokemuksemme mukaan aluksi muille palautteen antaminen ja sen saaminen voi olla hyvinkin vaikea asia, mutta kun sitä on harjoiteltu jonkin, huomaa, että siitä tulee luonnollinen osa taiteen oppimista. Tämä auttaa myös oppilaita tulevaisuudessa, kun heillä on kykyjä antaa ja ottaa vastaan palautatte. Se on taito, jota pidetään välillä itsestään selvyytenä, mutta ei välttämättä onnistu ilman sen opettelua. Tärkeää vuorovaikutustaitojen kehittymisessä on kuitenkin turvallinen ja välittävä ilmapiiri, jossa uskaltaa toimia omana itsenään. Tämä auttaa myös palautteen antamisen ja vastaanottamisen kanssa.

Arviointiin vaikuttavat tekijät – opintojen eri vaiheet ja oppilaan omat tavoitteet

Oppimisen arviointi tapahtuu aina suhteessa kyseisen alan tai aineen opetussuunnitelmaan. (Myllykangas 2019.) Esimerkiksi tanssinopettaja peilaa oppilaan edistymistä, työskentelyä ja käyttäytymistä taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin tanssin laajassa oppimäärässä. Opettajan täytyy määritellä arvioinnin kriteerit oppijalle etukäteen sekä pyydettäessä tarkentaa miten arviointi kriteerejä on sovellettu kyseisessä arvioinnissa. (Myllykangas 2019.) Esimerkiksi koulumaailmassa uuden kurssin alkuun opettajat käyvät läpi arvioinnin periaatteet, jotta jokainen oppilas tietää kurssin yleiset tavoitteet ja käytännöt. Näin oppilas voi seurata sekä arvioida omaa oppimista ja kehitystä jo kurssin aikana.

Arvioinnin painotus riippuu myös siitä, missä opintojen vaiheessa oppilas on. Laajan oppimäärän perusopinnoissa arvioinnin päämääränä on olla mukana oppilaan vuorovaikutustaitojen sekä tanssi- ja ilmaisutaitojen vahvistamisessa. Näitä kehitetään esimerkiksi itse- ja vertaisarviointien avulla, jotka kuuluvat osana arviointiin. Syventävissä opinnoissa arvioinnin tarkoituksena on tukea sekä suunnata oppilaan opintoja suhteessa hänen tulevaisuuden toiveisiinsa sekä lopputyölle asetettuihin tavoitteisiin. Myös syventävissä opinnoissa itse- ja vertaisarviointi on mukana mahdollisuuksien mukaan niin opinnoissa kuin lopputyössäkin.

Taiteen perusopetuksen tavoitteena ihmisen kokonaisvaltainen kehittäminen – arviointi osana tätä

Arviointikohteita laajan linjan oppimäärässä ovat hyvinvointi ja kehollisuus, vuorovaikutus ja kulttuurinen osaaminen, taito ja taide sekä esiintyminen (Opetushallitus ePerusteet 2017). Nämä kaikki taidot ovat tärkeitä taitoja oppijan tulevaisuuden kannalta. Hyvinvointi ja kehollisuus opettavat paljon kehosta ja mielestä sekä niiden yhteydestä. Esimerkiksi raskaan liikunnan jälkeen on tärkeätä syödä, juoda ja nukkua hyvin, jotta keho ehtii palautua taas seuraavaan koitokseen. Oppilaan on siis tärkeätä oppia rytmittämään lepo ja rasitus. Kun keho voi hyvin, voi mielikin paremmin.

Hyvät yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot antavat mieluisan pohjan elämälle; kouluun, harrastuksiin, töihin ja uusiin sosiaalisiin ympäristöihin. Tanssinopetus tapahtuu useimmiten ryhmäopetuksena, jolloin vuorovaikutustaitojen kehittäminen on suuressa osassa opetusta. Ryhmäopetus tarjoaa myös mahdollisuuksia monipuoliseen ilmaisuun ja sitä kautta esiintymiseen. Taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän tavoitteena on kasvattaa oppilaasta itsenäinen oppija, joka osaa kantaa itsestään vastuun esiintymistilanteessa sekä valmistautua ja sovittaa ilmaisunsa tulevan esityksen tyylin mukaiseksi. (Opetushallitus ePerusteet 2017.)

Taide osana kokonaisvaltaista hyvinvointia

Myös taide sekä sen tulkitseminen liittyvät vahvasti tanssinopetukseen. Tavoitteena on, että oppilas osaa sanallistaa tanssiteosten ja taiteen tuottamia kokemuksia ja omia tulkintojaan niistä. Tavoitteena on myös kehittää oppilaan taitoja omassa lajissaan: herkistyä sen keholliselle artikulaatiolle sekä motorisille että ilmaisullisille taidoille, tai syventyä tanssilajin liike- ja tanssi-improvisaatioon sekä musiikin tuntemukseen. Oppilas osaa myös itse asettaa itselleen sekä lähitulevaisuuden että pidemmän tähtäimen tavoitteita. (Opetushallitus ePerusteet 2017.)

Tanssitunnilla palautteenanto tapahtuu useimmiten kasvotusten oppitunnin aikana. Silloin palaute liittyy yleensä oppilaan keholliseen osaamiseen tai ilmaisuun. Palaute voi tapahtua opettajan arviona oppilaalle tai oppilaan itse- ja vertaisarviona. Esimerkiksi opettaja saattaa kommentoida koko ryhmän kehon linjausta, ja näin jokainen oppilas pistetään pohtimaan, miten itse onnistui tässä asiassa, jolloin oppilaan itsearviointi saadaan taas herätettyä mukaan tanssitunnille.

Opettajan on haastavaa arvioida esimerkiksi oppilaan osaamista hyvinvoinnin ja kehollisuuden kanssa. Tietysti opettaja näkee, jos oppilas saapuu useamman viikon putkeen tanssitunnille väsyneenä. Tanssin laajassa oppimäärässä painotetaan oppilaan itseohjautuvuutta ja oppilas voisi seurata omaa hyvinvointia ja kehollisuutta oppimispäiväkirjan avulla. Näin oppilas saa harjoitella pidempiaikaista itsearviointia. Arviointijakson lopuksi oppilas ja opettaja voisivat keskustella, miten itsearviointi sujui ja mikä on oppilaan seuraava tavoite.

Kirjoittajat: Carola Jäderholm, Elma Kontio ja Sonja Rönkkö 2020, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

• Halinen I., Hotulainen R., Kauppinen E., Nilivaara P., Raami A. & Vainikainen M-P. 2016. Ajattelun taidot ja oppiminen. Juva: Bookwell Oy.
• Myllykangas M., 2019 Opetushallitus, Oppimisen arviointi [verkkosivu]. [Viitattu 7.11.2019] Saatavilla https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/oppimisen-arviointi
• Opetushallitus ePerusteet. 2017. Taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2017 [verkkosivu]. [Viitattu 5.11.2019] Saatavilla https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/tpo/3689874/taiteenala/3766019
• 2019. Tanssi taiteen perusopetuksessa (2005–2021) [verkkosivu]. [Viitattu 21.2.2020] Saatavilla https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/tanssi-taiteen-perusopetuksessa-2005-2021
• Ouakrim-Soivio N. 2015. Oppimisen ja osaamisen arviointi. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.
• Kuvat: Carola Jäderholm. 2019.