Intoa säveltämiseen improvisoinnista

Kipinä säveltämiseen voi syntyä kenelle vain. Säveltämisen into voi kuitenkin sammua liian teoreettisen lähestymistavan seurauksena. Improvisointi voi tarjota mahdollisuuden varsinkin harrastajien tapauksessa viedä sävellystaitoja eteenpäin.

Onnistumisen kokemuksen kautta

F. Chopin kannustaisi improvisoimaan. Hän on nimittäin esimerkki säveltäjästä, joka käytti improvisointia hyvin monipuolisesti omassa sävellysprosessissaan. Kappale saattoi hänellä lähteä yhdestä ajatuksesta liikkeelle, ja kehittyä lopulliseen muotoonsa improvisatoristen kokeilujen kautta (Rink 1989, 32).Chopinin tapauksessa improvisointi tarjosi häntä kiinnostavan, ja luovuuttaan ruokkivan tavan säveltämiseen. Meidän ei tarvitse improvisoida ja säveltää kuin Chopin, mutta hänen musiikkinsa ja tarinoidensa kautta voimme aistia, että improvisointi voi olla sävellystoiminnan sykkivä sydän.

Improvisoinnin avulla säveltämiskynnystä on mahdollista madaltaa, ja oppilas saada kokemaan onnistumisen kokemuksia huomatessaan,että improvisointi toimii oivana tapana omien ajatusten ilmaisuun. Ideoiden konkretisoituminen sävellykseksion kuitenkin monitahoinen prosessi, jonka takia on suotavaa, että opettajaon läsnä opiskelijan sävellysprosessissa, jotta ongelmatilanteissaopettajavoi auttaa oppilasta parhaansa mukaan. NäinRautio-Härkönen opetti musiikkiopiston pianonsoiton opiskelijoitayhden kevätlukukaudenajan, jonka päätteeksijokaisen oppilaantavoitteena olitehdä nuotinnettu sävellys. Rautio-Härkönen hyödynsiimprovisatorisia tekniikoitaopetusmetodeinaan sävellysprojektissa(Rautio-Härkönen 2018). Mikä tärkeintä, improvisoimisella vaikutti olevan psykologisesti tärkeä merkitysopiskelijoille. Haastateltavien mukaan improvisoiminen verhosi sävellysprojektin positiiviseen sävyyn (Rautio-Härkönen 2018, 58).

Mielikuvien voima

Opettaessani 6-vuotiasta oppilastaniviime lukukaudellaosoittautui mielikuvien kautta improvisointi toimivaksi tavaksi saada hänet luomaan musiikkia. Koska nuotintaminen ei ollut vielä ajankohtaista, näin arvokkaaksi sen, että hän pystyi ilmaisemaan omia ajatuksiansaja löytämään itseään kiinnostavia aihioita. Lukukauden lopussa aloimme jo nuotintaahänen musiikillisia ajatuksiansa, ja mikä tärkeintä, hän koki improvisoinnin turvalliseksi tavaksi kokeilla säveltämistä. Kun eräs nuotinnus oli valmis, hän katsoi minua kuin sanoen: ”Minäkö tämän tein?”

Rautio-Härkösen teettämissä improvisaatioharjoituksissa lapsitai nuori vastasi hänelle esitettyihin kysymyksiin improvisaation keinoin.Kysymykset linkittyivät heidän elämäänsä, ja sisälsivät eri sävyisiä tunneaffekteja.Näiden harjoitusten kautta oppilaat löysivätmusiikillisesti kiinnostavia ideoita, joita he hyödynsivät myöhemminsävellyksessään. Lisäksi monet haastateltavat tekivät tarinan sävellyksensä pohjaksi(Rautio-Härkönen 2018, 43–45).

Kyseisen improvisatorisen tekniikan perusajatus on, että improvisaation pohjalla on jokin mielikuvatai suunnitelma, joka määrittää improvisaation luonnetta (Keipi 2016, 8). Tekeillä olevassa kirjallisessa työssäniolen kuvannut, kuinka säveltäjät käyttävät kyseistä tekniikkaa: ”F. Chopinin sävellystyylille oli ominaista lähteä liikkeelle yksinkertaisesta, vahvasta (henkilökohtaisesta) kokemuksestaja rakentaa sävellystä improvisatoristenkokeilujen kautta.Säveltäjillä voimakkaiden henkilökohtaisten kokemusten käyttäminen osana sävellysprosessia on yksi sävellystekninen vaihtoehto. Igor Stravinskihyödynsi vahvan lapsuudenkokemuksensa visuaalisia kuviaja äänimaisemaa säveltämässään baletissa Jeu de Cartes. Päiväkirjassaan säveltäjä oli täsmällisesti kuvannut oman lapsuudenkokemuksensa, ja kuinka hän oli sitten siirtänyt näitä muistoja konkreettisesti osaksi musiikkia (Keipi2016,9).

Mestarillisena improvisoijana tunnetunOlivier Messiaenin sävellystyylin ominaispiirteeksi taas sulautui linnunlaulun imitointi (Chadwick & Hill2018). Linnuistahäntä inspiroi erityisesti mustarastas ja satakieli.”

Kokonaisuuden hahmottamista

Hyödyntäessämme improvisoimista sävellysprosessin osana, on meidän ymmärrettävä, millaisia vaiheita sävellysprosessiin kuuluu. Pedagogeina meillä on vastuu improvisoinnin ohessamyös opettaa säveltämiseen vaadittavia rationaalisia keinoja. HannuPohjannoro erottaa sävellysprosessista ideointi-, tutkimis-, suunnittelu-ja toteutusvaiheet. Kuitenkin hänen mukaansa näiden eri vaiheiden rajat ovat sumeat, ja myös linkittyvät toinen toisiinsa (Pohjannoro2009, 76). Erityisesti ideointivaihe mahdollistaa improvisatoristen menetelmien hyödyntämisen. Zembylasin & Niederauerinkirja(Zembylas & Niederauer 2018)avasi mahdollista sävellysprosessia vielä syvemmin, ja tulkitsin, missä prosessin vaiheissaimprovisointi on mahdollista: alkuideoiden kerääminen, materiaalin kerryttäminenjasävelryhmien etsiminen kokeilemalla instrumentilla tai tietokoneella, toisaaltaolimyös tunnusteluja yhdistää ideoita kokonaisuuksiksi. Tämän kaltainen tyyli oli muun muassa Chopinilla (Rink, 1989).

Opettaessani 6-vuotiasta oppilastani improvisoimaankoin tärkeäksi painottaa tutkimisvaihetta. Yritin esimerkiksi saada häntä vähitellen tiedostamaan, miten tietyt sävyt loivat tietynlaisia tunnetiloja. Myöhemmin nuotintaessamme hänen musiikillisia ajatuksiaan, mietimme asioita, kuten missä sävellajissa kappale on, ja mikä voisi olla sen tahtilaji? Näin lisäsimme ymmärrystäensin improvisoimisesta, ja sittennuotintamisen ja analysoinnin perusteista.

Hyvän pohjan rakentaminen

Jos kokemustaimprovisoinnistatai säveltämisestä ei ole, mutta silti kipinä säveltämiseen on kova, on mielestäni viisasta lähteä perusteistaliikkeelle. Improvisointi on osoittautunut mahdolliseksi tavaksi viedä sävellysprosessia eteenpäin. On silti hyvä tiedostaa tietyt ongelmat, mitä improvisatorisen sävellystekniikan seurauksena saattaa kohdata.

Turjamaoli haastatellut neljää musiikinharrastajaa(H1…H4), jotka sävelsivät enemmän tai vähemmän. Heillä ei ollut myöskään ohjaavaa opettajaa, vaanheolivat itseoppineita säveltämisen saralla. Improvisointi osanasäveltämistäja yleensä muusisoimista oli jokaisella korostunutta, ja heidän sävellystekniikkansapohjautui ideoiden kokeiluun soittamisen kautta.Erityisesti H3turvautui vahvasti korvakuulon käyttöönomassasävellysprosessiaan. Hänen tapauksessaan improvisointi oli hyvin vallitsevaa sävellysprosessin eri vaiheissa. Suunnitelmallisuuden puutteen vuoksi hänimprovisoi sokeasti, ja sävellykseen kelpaamatonta materiaalia syntyi paljon. Sävellysmetodi vaikutti myös neljästä haastateltavasta vaivalloisimmalta ja hitaimmalta (Turjama 2017, 39–41).

Näen H3 tapauksessa paljon sitä, millainen olin lapsena yrittäessäni yhdistää improvisoimista sävellysprosessiin. Kappaleet jäivät monta kertaa keskeneräisiksi, koska olin niin monien ratkaisemattomien ongelmien äärellä. Ideat konkretisoituivat fraaseiksi, mutta suuremmat kokonaisuudet jäivät tekemättä. Jälkiviisaana minun olisi kannattanut aloittaa hyvin yksinkertaisista sointukuluista, ja tavoitella ehyttä kappaleen muotoa.

EsimerkiksiChopin improvisoi nuoruudessaan yksinkertaisia masurkkoja ja valsseja. Nämä tanssigenret antoivat improvisaatioon pohjautuville sävellyksille turvallisen tonaalisen muodon, ja niiden pienempi mittasuhdeantoimahdollisuuden kehittää sävellystekniikkaa(Rink 1989, 105). On siis aiheellistaasettaa realistiset tavoitteet. Silloin on mahdollista kehittääsekäimprovisaatiota, että säveltämistä rinta rinnan, ja välttyä ongelmalta, jossa tuntuu, että vene lipuu vailla päämäärää, ja into alkaakin sammua.

Kirjoittaja: Juho Purontaus 2020, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Chadwick, Roderick & Hill, Peter. 2018. Olivier Messiaens ́s catalogue d ́oiseaux: From conception to performance. Cambridge University press

Keipi, Aaro. 2016. The inspiration in improvisation: Identifying and classifying approaches to emotion -Based musical improvisation. music, mind, and technology, Department of music. University of Jyväskylä. Maisteriohjelman päättötyö

Pohjannoro, Hannu. 2009. Taiteellisesta tutkimuksesta ja tekstin välttämättömyydestä. Säteitä. Sävellyksen ja musiikinteorian osaston vuosikirja 1. Sibelius-Akatemia. Helsinki

Rautio-Härkönen, Heta. 2018. ”Omaa musaa pianolla”: Musiikkiopiston soitonopiskelijoiden kokemuksia säveltämisestä soittotunnilla. Sibelius-Akatemia. Tutkielma

Scott Rink, John. 1989. The Evolution of Chopin `Structrural Style` and its Relation to Improvisation. St John’s College, Cambridge. Dissertation Submitted to the Board of Graduate Studies, University of Cambridge, for the Degree of Doctor of Philosophy

Turjama, Toni. 2017. Musiikinharrastajien käsityksiä musiikista innostamiseen ja musiikkiharrastuksen tukemiseen peruskoulun musiikinopetuksessa. Helsingin Yliopisto. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Pro gradu –tutkielma

Zembylas, Tasos & Niederauer, Martin. 2018. Composing processes and artistic agency: Tacit knowledge in composing. Routledge. Taylor & Francis Group. London