Yhteisöllisyyttä musiikista – ohjenuoria yhteisöllisen musiikkihetken luomiseen

Ihmisille on ominaista halu kuulua ryhmään ja tuntea yhteenkuuluvuutta muiden kanssa. Onnistuneet kokemukset ryhmässä voivat olla positiivinen vaikuttaja ihmisen elämässä (MAST, ryhmäytymisopas). Opettaessa tai erilaisia ryhmiä ohjatessa ohjaajalla on suuri vastuu ryhmän yhteenkuuluvuuden ja yhteishengen edistämisessä, mikä taas luo pohjan onnistuneella ryhmätoiminnalle.

Musiikki voi lisätä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja sen avulla voi käydä erilaisia tunnekokemuksia läpi (Saarikallio 2012). Musiikki voi myös toimia yhteyden rakentajan silloin, kun ihmisellä on vakavia vajeita vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa (Numminen et al 2009, 10).

Voisiko musiikkia siis käyttää yhteisöllisyyden työkaluna erilaisia ryhmiä ohjatessa? Voisiko se toimia apuna esimerkiksi koululuokan ryhmäyttämisessä, tai vaikka palvelukodissa yhteishengen luojana? Tässä artikkelissa paneudumme musiikin yhteisöllisyyden tunnetta tukeviin ominaisuuksiin ja siihen, miten niitä voisi hyödyntää ryhmätoiminnassa.

Monia taidelähtöisiä menetelmiä voidaan soveltaa erilaisten yhteisöjen ja ryhmien toimintaan lisäämään dialogisuutta ja yhteistoimintaa (Liikanen 2010). Toiminta voi olla hyvinkin erilaista, ottaen huomioon, onko kyse esim. työyhteisöstä, koululuokasta, tai vaikka palvelukodin asukasyhteisöstä. Onko olemassa silti jotain yhteisiä ohjenuoria siihen, mitä yhteisöllistä taidetoimintaa järjestettäessä pitää ottaa huomioon?

Musiikkihetken järjestäminen

Aina minkäänlaista ryhmätoimintaa järjestettäessä, olisi tärkeää huomioida kyseisen yhteisön tarpeet, edellytykset, ja sosiokulttuurinen tilanne (Hiltunen 2009).

Ennen toiminnan järjestämistä olisi siis hyvä miettiä ja selvittää, mitä yhteisön jäsenet kaipaavat.

Esimerkiksi palvelukodeissa joissa asukkaat viettävät paljon aikaa yksinään, tärkeintä voi olla ihan vain se, että saa viettää aikaa samassa tilassa muiden asukkaiden kanssa.

Toisenlaisen ryhmän, kuten esimerkiksi koululuokan kanssa tärkeää voi olla erityisesti yhteisen me-hengen luominen, jossa toisilleen vieraat ihmiset saavat kokemuksen yhteisen päämäärän vuoksi työskentelystä.

On myös hyvä ennalta miettiä, millaisia mahdollisia fyysisiä tai muunlaisia rajoitteita ryhmän jäsenillä saattaa olla. Mikäli toiminta sisältää osioita mihin kaikki eivät pysty osallistumaan, tämä saattaa vain lisätä jonkun yksilön erillisyyden tunnetta tilanteessa.

Myös yksinkertaiset käytännön asiat, kuten tilan valitseminen, voivat vaikuttaa musiikkihetken ilmapiiriin, ja sitä olisi hyvä miettiä ennalta. Mahtuvatko tilaan kaikki osallistumiseen halukkaat, saadaanko tilassa kaikki asemoitua sillä tavalla, että heillä on näkö- ja kuuloyhteys, jotta he pystyvät kaikki yhtäläisesti osallistua toimintaan, onko tilaan esteetön pääsy? Tällaisia asioita miettimällä etukäteen, voi varmistaa, että tila palvelee yhteisöllisyyden kokemusta.

Kun työvälineenä ryhmässä on musiikki, on myös hyvä miettiä, paljonko musiikillista osaamista tai heittäytymistä ryhmältä voi vaatia. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi laulaminen. Vaikka yhteislaululla on osoitettu olevan merkittävä yhteen kokoava voima, laulamattomuus tai laulukyvyn puute voi olla myös este ryhmään kuulumiselle (Lidman-Magnusson 1998, s 145). Monelle voi laulamiseen liittyä esimerkiksi kouluajoilta vahvaa häpeää, joten ryhmän vetäjän olisi hyvä miettiä, sopiiko laulaminen juuri tälle ryhmälle.

Mitä tehdä yhdessä?

Toteutettavat aktiviteetit on aina hyvä valita kunkin ryhmän tarpeiden ja edellytysten mukaan. Ohjaajan vastuulla on miettiä aktiviteettien vaikeustaso ryhmälle sopivaksi niin, että kaikki voivat osallistua toimintaan. Seuraavaksi artikkelissa on lueteltu joitain musiikillisen toiminnan muotoja, jotka sopivat hyvin yhteisölliseen ryhmätoimintaan.

Yksi musiikillisessa ryhmätoiminnassa toteutettava aktiviteetti voi olla yhteislaulu. Yhteislaulu ja soittaminen tuottavat ihmisessä mielihyvää, mikä taas lujittaa ihmisten välistä ryhmäytymistä ja sosiaalisia siteitä (Juntunen 2017). Monet tutkimukset puhuvat esimerkiksi kuorolaulun terveysvaikutusten puolesta, ja eräässä tutkimuksessa on osoitettu, kuorolaulajien sydämien lyövän samaan tahtiin (Kulonen 2013).

Yhteislaulun voisi siis sanoa olevan hyvä yhteishengen lujittaja. Yhteislaulua voi toteuttaa laulamalla joitakin koko ryhmälle tuttuja lauluja, tai mahdollisesti opettelemalla ryhmänä uusia lauluja, tai pelkkiä melodianpätkiä. Kuten aiemmin artikkelissa todettiin, laulaminen voi olla myös arka paikka monelle, joten osallistumisen laulamiseen täytyisi olla aina vapaaehtoista.

Toinen mahdollinen tekemisen muoto on erilaiset laululeikit ja tutustumisleikit musiikin kanssa. Erityisesti lasten kanssa erilaiset laululeikit ovat hyvä tapa luoda ryhmähenkeä, mutta monet laululeikit toimivat myös aikuisten ryhmien kanssa. Laululeikeissä voi yhdistyä esim. kehorytmien käyttö, helpot lauluun tehtävät liikkeet, tai vaikka tutustumisen vaiheessa kaikkien ryhmäläisten nimien opettelu yhdessä. Laululeikit voivat toimia myös jatkuvassa ryhmätoiminnassa alku -tai loppurituaalina.

Kolmas useiden erilaisten ryhmien kanssa matalalla kynnyksellä toteutettavaa toimintamuoto on musiikin kuuntelu. Yhteiset kokemukset yhdistävät ryhmää ja on havaittu, että samaa musiikkia kuuntelevien ihmisten fysiologiset toiminnot synkronoituvat keskenään. Musiikki saa siis kehot toimimaan ikään kuin samassa rytmissä. (Soinila 2018.) Tätä mekanismia voidaan hyödyntää esimerkiksi loppurentoutuksessa, jossa osallistujat saavat keskittyä kuuntelemaan rauhallista musiikkia, kuunneltavaksi voidaan myös valita kappaleita, joista voidaan yhdessä keskustella ryhmän kesken ja jakaa assosiaatiota, joita kappale kussakin herätti. Musiikin kuuntelua voi myös yhdistää esimerkiksi kuvataiteeseen harjoituksessa, jossa osallistujat tekevät piirroksen tai maalauksen kuunneltavan musiikin innoittamana.

Kuten huomataan, musiikin käyttö ryhmätoiminnan ja yhteisöllisyyden kokemisen välineenä voi toteutua monella eri tavalla ja yllä mainittuja esimerkkejä voi soveltaa kunkin ryhmän tarpeisiin sopivaksi.

Kirjoittajat: Heta Halonen ja Tanja Kauppila, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Musiikkipedagogin tutkinto-ohjelma 2019

Lähteet:

Juntunen A. M. 2017. Artsequalin toimenpidesuositus musiikinopetuksesta kouluissa. Viitattu 2.5.2019 http://www.artsequal.fi/fi/-/artsequalin-toimenpidesuositus-

Lidman-Magnusson, B. 1998. Singing Development: Comparisons between Poor Pitch Singers and other Groups. Viitattu 13.5.2019. http://journals.library.mun.ca/ojs/index.php/singing/article/view/938/813

Liikanen, H-L. 2010. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia. Opetusministeriön julkaisuja 2010-2014.  Viitattu 18.1.2019 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75612/OPM1.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Mast. N.d. Ryhmäyttämisopas. Viitattu 13.5.2019   https://ameo.fi/wp-content/uploads/2018/02/Ryhmayttamisopas.pdf

Numminen, A., Erkkilä, J., Huotilainen, M., & Lonka, K. 2009. Musiikki hyvinvoinnin evoluutiossa: Aivot, mieli ja yhteisö. Tieteessä Tapahtuu, 27(6). Viitattu 13.5.2019. https://journal.fi/tt/article/view/2420/2250

Saarikallio, S. 2012. Musiikki on äänekäs terapeutti. Artikkeli Ylen www-sivuilla. Viitattu 2.5.2019. https://yle.fi/uutiset/3-6377567

Soinila, S. 2018. Musiikki antaa aivoille siivet. Artikkeli Aivoliiton verkkosivuilla. Viitattu 2.5.2019. https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/mieli/musiikki-antaa-aivoille-siivet

2 kommenttia

  1. Tiiviisti, mutta kattavasti koottuna hyviä pointteja musiikkihetkien järjestämiseen liittyen. Itse koen erityisen tärkeänä esiin tulleen laulamisen ja siihen liittyvän vapaa-ehtoisuuden tärkeyden. Esimerkit ja vinkit musiikkihetken sisällöstä olivat ajatuksia herättäviä ja tekivät artikkelista mieleenpainuvan.

Jätä kommentti