Viulistien yleisimmät rasitusvammat ja niiden ehkäiseminen

Kaikki muusikot aina harrastelijoista opettajiin ja esiintyjiin ovat alttiita erilaisille hermosto- ja lihasrasitusvammoille. Jousisoittajilla rasitusvammojen riski on todettu olevan hiukan suurempi kuin muilla muusikoilla. Erityisesti viulisteilla pitäisi olla hyvä soittoergonomia, mutta opetetaanko sitä tarpeeksi ja kiinnitetäänkö rennon soittoasennon löytämiseen tarpeeksi huomiota.

Rasitusvammat ovat valitettavan yleinen vaiva viulisteilla, eikä koulutuksessa panosteta tarpeeksi ergonomiaopetukseen. Haluamme tämän artikkelin pohjalta herätellä opiskelijoita ja opettajia kiinnittämään huomiota jo rasitusvammojen ennaltaehkäisemiseen. Jokaisen viulistin tulisi osata tunnistaa soittoasennossa jännittyneisyys ja alkavat kiputilat, eikä niitä pidä aliarvioida. Jatkuva huono soittoergonomia ja rasitusvammojen kroonistuminen voi pahimmillaan johtaa jopa soittokyvyn menettämiseen, alanvaihtoon ja leikkauskierteeseen. (Kneckt 2006.)

Hyvän soittoergonomian lähtökohtana on arvioida soittoasentoa, liikeratoja, hengitys- ja verenkiertoelimistöä sekä tuki- ja liikuntaelimistöä kuormittavia tekijöitä. Jokaiselle pitää löytää yksilöllinen, hyvin istuva viulu, jousi ja niihin kuuluvat tuet. Viulistin ergonomiaan vaikuttavat muun muassa ikä, sukupuoli sekä fyysiset ominaisuudet kuten ruumiinrakenne, liikkuvuus ja lihaskunto.

On tärkeää ottaa huomioon myös harjoittelu- ja soittoajat ja niiden intensiivisyys. Myös musiikki itsessään voi jo pelkästään teknisen vaikeuden kautta vaikuttaa soiton kuormittavuuteen. Jos kiputiloja syntyy, on tärkeintä selvittää, miten ongelmat syntyvät ja miten niitä tulisi ennaltaehkäistä. (Kneckt 2006.)

Viulistien yleisimmät rasitusvammat lyhyesti

Huono soittoasento on varsinkin ensimmäisinä soittovuosina yleisin kivun aiheuttaja alaselässä. Paras soittoasento on seistä apina-asennossa. Yläselkä voi kipeytyä, jos selkä kiertyy vasemmalle ja vasen olkapää kohoaa. Koko selkärangan alueella voi tuntua kipua, jos paino jakautuu seistessä tai istuessa epätasaisesti jaloille tai pakaroille. (Samama 2001, 153–155).

Niska- ja hartiavaivat johtuvat usein väärin säädetyistä olka- ja leukatuista. Tärkeintä on, että molemmat tuet on säädetty soittajan kaulan pituuden mukaisesti. On myös varottava, ettei oikea käsi joudu nousemaan liikaa alimpia kieliä soitettaessa. Kun tuet on säädetty oikein, viulu lepää olkapään ja leuan välissä ilman minkäänlaista puristamisen tunnetta. (Samama 2001, 153–155).

Limapussi: Viulistilla erityisen voimakkaalle rasitukselle joutuvat limapussit, jotka sijaitsevat lapaluun alueella sekä olkapään etuosassa heti hartialihaksen alapuolella, jossa käsivarsi yhdistyy rintakehään. Olkapäässä sijaitsevan limapussin tulehdus aiheuttaa yleensä hartian etu- ja sivuosiin jatkuvaa särkyä, joka pahenee usein öisin. Kivun lisäksi tulehtuneella alueella voi esiintyä jäykkyyttä sekä liikeratojen rajoittuneisuutta. Kannattaa välttää yksipuolista ja pitkäkestoista harjoittelua, jossa tietyt lihasryhmät altistuvat jatkuvalle rasitukselle. (Samama 2001, 153–155).

Jännitys niska: Tavallisimmat oireet ovat kipu ja jännityksen tunne niskassa, hiusten rajassa, hartioissa ja lapojen seudulla. Kipu voi joskus säteillä käsivarsiin ja rinnan alueelle. Oireisiin kuuluu myös huimaus keinuttavana tunteena sekä niskasta säteilevä päänsärky ja silmien väsyminen ja näön hämärtyminen. Lämpöhoito, voimistelu ja hieronta ovat hyviä ennaltaehkäiseviä keinoja, mutta joskus voidaan myös käyttää lihaksia rentouttavaa lääkitystä.

Jännitysniskaa voidaan ehkäistä oikeilla soittoasennoilla ja harjoitustottumuksilla. Nuotteja lukiessa valoa ja etäisyyttä on oltava sopivasti, että päätä ei tarvitse kurkottaa eteenpäin. Lisäksi viulun tukien ollessa yksilölliset ja sopivan korkuiset, voidaan välttää niskan jännitystä. Ryhti tulisi myös pitää hyvänä, jolloin rintakehä on avoimena eivätkä hartiat painu eteen. (Kneckt, 2006.)

Fokaalinen dystonia (muusikon kramppi): Muusikon kramppi on yleensä kivuton tila. Sen ensimmäiset oireet liittyvätkin useimmiten sormien tottelemattomuuteen. Sormi ei esimerkiksi tahdo ojentua koukistusliikkeen jälkeen, minkä takia viulistin vasemman käden sormet pysähtyvät tahtomatta otelaudalle. Muusikon krampin ennaltaehkäisyn voi katsoa alkavan jo varhaislapsuudesta. Monipuoliset harrastukset ja liikunta kehittävät lapsen lihaksistoa ja koordinaatiota, jolloin asennon rakentaminen ja aistiminen ovat alusta alkaen helpompaa. (Kneckt, 2006.)

Jousikädessä jousen puristusote voi tuottaa kipua sormissa ja ranteessa. Tärkeintä on muistaa sormien ja ranteen jousto jousta liikuteltaessa. Vasemmassa kädessä kipua voi aiheuttaa sormien liioiteltu liike kielelle ja kieleltä ylös. Virheet vibratotekniikassa voivat myös jäykistää ranteen ja sormet. Opettajalla on vastuu rennon vibratotekniikan opetuksesta. (Samama 2001, 153–155).

Rannekanavaoireyhtymä: Ensimmäisiä oireita ovat peukalon, etusormen, keskisormen ja nimettömän tuntohäiriöt; Sormet saattavat tuntua puutuneilta ja niitä pistelee. Ensimmäiset oireet ilmaantuvat usein öisin tai rasituksessa ja häviävät kättä ravistelemalla. Oireiden edetessä puutuminen ja väsyminen sekä kipu ja jopa kömpelyys alkavat mahdollisesti haitata motoriikkaa. Harjoitteluaikataulu tulisi suunnitella sellaiseksi, että se sisältää säännöllisin väliajoin riittävän pitkiä taukoja. Taukojen aikana on hyvä venytellä ja hieroa kevyesti työskentelemään joutuvia lihaksia. (Kneckt, 2006.)

Jänne- ja jännetupentulehdus: Tulehdus aiheuttaa tulehtuneelle alueelle kipua, arkuutta ja jäykkyyttä. Kyynärpään alueen jännetulehdus aiheuttaa oireita olkavarren ulkosyrjälle, heti kyynärpään yläpuolelle. Oireet ilmenevät varsinkin olkavartta kiertäessä sekä esineisiin tarttuessa. Hartioiden seudulla oireet ovat usein vaikeita paikantaa ja saattavat esiintyä monin eri tavoin. Paras apu on opetella oikea soittotekniikka ja lämmitellä aina asiaankuuluvalla tavalla ennen soittamista. On myös hyvä pitää huolta soitossa käytettävien lihasten yleiskunnosta, tasapainosta ja liikkuvuudesta. (Kneckt, 2006.)

Opettaja: ”Olisin valmis tekemään yhteistyötä fysioterapeutin kanssa!”

Haastattelimme kahta kokenutta ammattikorkeakoulun opettajaa. Kirjoitimme tiivistettynä heidän vastauksistaan pääpointit.

Opettaja 1:

• ei itsellä rasitusvammoja, eikä oppilailla, kädet väsyneet, mutta ei vammoja
• hoitona käsien pyörittely, kuminauhajumppa, kontakti lapaluuhun
• lämmittely tärkeää, ergonomian huomiointi opetuksessa jatkuvaa
• orkesterissa tärkeää rentouttaa kaula, pää irti viulusta, istumisasento tärkeää 
• pitäisi olla ergonomian kurssit erikseen, olisi valmis tekemään yhteistyötä fysioterapeutin kanssa

Opettaja 2:

• ei rasitusvammaa, ongelmia peukalon kanssa  
• jos vamma jo tullut, tee joka päivä erilaisia harjoituksia, aloita harjoittelemaan pikkuhiljaa jousiharjoituksia ja kappaleita, ja tee sillä aikaa jotain muuta, kunnes toivut 
• on tärkeää tehdä soittoasento mukavaksi ja tietää, miten harjoitella, mitkä kohdat ovat vaaravyöhykkeellä kehossa ja ne pitää huomioida tarkemmin, vapauta kyynärpää

Hyviä ohjeita soittokunnon ylläpitämiseen ja työkunnosta huolehtimiseen:

Mitä viulunsoitonopettajan tulee sitten ottaa huomioon oppilaansa ergonomian suhteen, ja mitä opettaa oppilaalle?

1. Millaista laatua voi odottaa oppilaan soittimelta ja mitä voi realistisesti tavoitella?
2. Miten oppilaan soitin toimii verrattuna esim. opettajan soittimeen?
3. Miten huomioida epämukavuuden tunne ja kipu soittaessa?
4. Harjoitteluympäristö (nuottitelineen korkeus, valaistus, jne.)
5. Harjoitteleeko oppilas enemmän istuen vai seisten?
6. Asentoon liittyvät taipumukset ja harjoittelurutiinit
7. Milloin on tarvetta vaihtaa leuka- ja olkatuki yms.
   • (Lieberman) 

Pohdintaa

Artikkelia kirjoittaessamme ymmärsimme, kuinka tärkeästä asiasta viulistin ergonomiassa oikeastaan on kyse. Jo pienelläkin asentovirheellä voi pitkällä aikavälillä olla vakavat seuraukset, eikä orastavia merkkejä kannata jättää huomiotta. Suosittelemme heti kiinnittämään erityistä huomiota, jos kehossa tuntuu ikäviä tuntemuksia. Opettajalla on erittäin suuri merkitys ergonomian opetuksessa, joten vaatikaa opiskelijat perusteellista opetusta tästä aiheesta.

Opettajilla, joita haastattelimme, ei ole ilmennyt pahoja rasitusvammoja. He siis ovat osanneet kiinnittää huomiota tekniikkaansa. Ei kuitenkaan tarvitse mennä kuin kyselemään ammattiorkesteriin, niin siellä suurimmalla osalla soittajista on ollut rasitusongelmia. Orkesterisoittaminen on yleensäkin todella epäergonomista ja pitkäkestoista. Pitää soittaa pienessä tilassa, istua pitkään ja olla huonossa asennossa. Monissa paikoissa orkesterin tuolitkaan eivät ole ergonomisesti soveltuvia.

Jäimme vielä pohtimaan, miten ergonomiaopetusta voisi opettaa lapsille leikkien kautta. Siihen pohjautuvaa tietoa emme oikeastaan löytänyt. Toivomme, että tulevaisuudessa koulutuksemme voisi tehdä yhteistyötä fysioterapeuttien kanssa. Siitä olisi suuri hyöty.

Yhdellä artikkelin kirjoittajista sattuu jopa olemaan omakohtainen kokemus rasitusvammasta, jonka vuoksi hän on käynyt musiikkifysioterapeuttien vastaanotolla. Hän voi lämpimästi suositella heidän neuvojaan ja antamiaan harjoituksia.

Aiheesta löytyy myös verkossa tietoa. Hyvä viulistin ergonomiaa pohtiva teos on muun muassa Eeva Hyytiäisen fysioterapeutin näytetyö: Viulun asemointi ja leuka- ja olkatuet viulistin soittoergonomiassa (2018).

Mistä apua?

Jos ongelmat jatkuvat tai pahenevat, suosittelemme ottamaan mahdollisimman pian yhteyttä omaan opettajaan tai hierojaan ja myöhemmin fysioterapeuttiin tai lääkäriin. Näin ongelmat eivät ehdi paisua peruuttamattomiksi. Suomessa on hyviä muusikkojen fysioterapeutteja, jotka osaavat asiansa, joten ei kannata epäillä ottaa heihin yhteyttä.

Kirjoittajat:

Ville Hellsten, Mari Saastamoinen ja Hanna Sytelä. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Musiikkipedagogin tutkinto-ohjelma 2019

Lähteet

Hyytiäinen, E. 2018. Viulun asemointi ja leuka- ja olkatuet viulistin soittoergonomiassa. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Fysioterapian tutkinto-ohjelma. Viitattu 8.3.2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121421534

Kaakko, E. 2016. Terve terveempi muusikko. Opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu. Musiikin koulutusohjelma. Viitattu 8.3.2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605239202

Kneckt, T. 2006. Vaivaton viulisti. Viulistin fyysisen ergonomian opas. Helsingin ammattikorkeakoulu. Musiikin koulutusohjelma. Viitattu 8.3.2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi:stadia-1163413950-5

Lieberman, J. Ergonomic Choices to Support the Violin or Viola. Viitattu 8.3.2019. http://www.julielyonn.com/documents/ErgonomicChoicesHandout.pdf

Haastattelut: Jyväskylän ammattikorkeakoulun kaksi viulunsoitonopettajaa. 28.11.2018 ja 5.12.2018