Pianistinen ongelmanratkaisu

Pianonsoiton itsenäisessä harjoittelutilanteessa voi joutua tilanteeseen, jolloin harjoittelu ei suju ja kappale ei edisty. Voisiko näissä tilanteissa soittaja hyödyntää ongelmanratkaisukykyjään ja etsiä uusia keinoja edesauttamaan omaa oppimistaan? Miten opettaja voi jo soittotunnilla ohjata oppilasta luovaan ongelmanratkaisuun?

Taustaa

Olen kokenut pianonsoitonharjoittelun välillä raskaaksi ja jotkut ongelmat miltei mahdottomiksi. Olen myös itse rajannut perusteettomasti omaa kykyäni puuttua harjoittelutilanteen ongelmiin. Onnekseni olen kuitenkin saanut kohdata kanssaopiskelijoita ja opettajia, jotka ovat nähneet ongelmat innostavina ja uskoneet, että jokaiseen ongelmaan on olemassa ratkaisu.

Jokaisella on keinoja löytää ratkaisuja myös itsenäisesti, aina ei vain osata hyödyntää näitä keinoja tai uskota niiden olemassaoloon. Kun olen löytänyt ja tiedostanut ongelman, etsinyt siihen ratkaisua ja vihdoin mahdollisten huonojen kokeilujen jälkeen löytänyt sopivan ratkaisun, olen oppinut tästä paljon. Toisin kuin jos ratkaisu olisi jo tarjottu valmiina, enkä olisi käynyt läpi siihen johdattavaa prosessia.

Ongelmaratkaisukyvyn huomioiminen ja kehittäminen on osa harjoitteluprosessin rikastuttamista. Soittajaa voidaan kannustaa aktiivisesti etsimään ja ratkaisemaan ongelmia. Kutsun tässä artikkelissa tällaista ongelmalähtöistä harjoittelua pianistiseksi ongelmanratkaisuksi.

Mitä on pianistinen ongelmanratkaisu?

Pianistisessa ongelmanratkaisussa puututaan pianonsoitonharjoittelussa esiintyviin ongelmiin. Pianistinen ongelmanratkaisukyky on taito puuttua näihin ongelmiin, joiden ratkaisu edistää kappaletta ja soittajan kehitystä yleisellä tasolla. Tällaisia ongelmia voivat olla esimerkiksi vaikeat ja uudet tekniset kuviot, sormijärjestys, tempo, soundi, jäykkyys, erilaiset kiputilat ja niin edelleen. Harjoitteluvaiheessa pyritään pilkkomaan ongelmia ja nimeämään niitä ratkaisujen löytämiseksi. Ongelmienratkaisussa etsitään luovia harjoittelu- ja soittotapoja kehon ehdoilla ja herkillä korvilla avoinna sointimaailmalle. Pianonsoiton tulee tuntua hyvältä, jolloin se myös kuulostaa paremmalta.

Pianistisen ongelmanratkaisun tavoitteena on harjoittelun mielekkyyden lisääminen, oman ajattelun ja tulkinnan aktivoiminen ja kehittäminen sekä ajankäytön tehokkuus harjoittelussa. Ihanteena on itsenäisen työn maksimoiminen kappaleen työskentelyprosessissa. Lähtökohta ajattelulle on, että ongelmaan voi puuttua jo itsenäisesti, eikä suoraan oleteta, että asia viedään opettajan ratkottavaksi soittotunnille. Tietoisen ongelmanratkaisun tavoitteena on myös luoda toimintamalleja ja kestäviä ratkaisuja, joita voidaan hyödyntää jatkossa, jos sama ongelma toistuu. Se on yksi näkökulma itseohjautuvaan oppimiseen.

Pianistinen ongelmanratkaisu ei ole yksiselitteinen menetelmä, jota noudattaen kaikkiin ongelmiin löytyy ratkaisu saman kaavan kautta. Se on ennemminkin asenne ja aktiivinen mielentila, jossa kukin soittaja yksilönä tarkastelee herkistyneesti omaa harjoitteluprosessiaan. Ongelmien ja tavoitteiden tiedostamisen jälkeen alkaa ratkaisujen etsiminen kokeilujen kautta. Tärkeää on muistaa lähtökohtina kehon vapaus, soinnin laadullisuus ja nuottikuvan tuntemus.

Ongelma on positiivinen asia

Pianonsoitossa kappaleen valmisteluun liittyvät ongelmat voivat olla moninaisia ja vaikeasti tunnistettavia. Ongelmanratkaisun näkökulmasta ongelma on myönteinen lähtökohta. Kappaleen valmistusvaiheen ongelmat ovat väyliä viedä kappaletta eteenpäin, kehittyä soittajana ja laajentaa omaa teknistä ja musiikillista osaamistaan. Näin ajateltuna on jopa toivottavaa, että harjoiteltavat kappaleet sisältävät sopivasti haasteita soittajan kehittymisen kannalta. Jotta ongelmanratkaisukyky saisi parhaan potentiaalin kehittyä, on tärkeää, että soittaja itse osallistuu pohtimaan ensin itse ongelmaa, sen syytä ja sitten erilaisia tapoja päätyä haluttuun lopputavoitteeseen eli ongelman ratkaisuun.

Ongelmanratkaisussa opettajan rooli on auttaa rajaamaan itse ongelma, kannustaa oppilasta kokeilemaan, hylkäämään ja valitsemaan toimivia keinoja. Opettaja parhaimmillaan antaa oppilaalle ongelmanratkaisun työkaluja ja filosofiaa, joiden avulla oppilas voi alkaa kehittämään omia tapojaan ja itselleen sopivia keinoja. Tähän liittyen onkin tärkeää, että opettaja on itse avoin erilaisille ongelmanratkaisutavoille ja haluaa tukea kannustavaa ja luovaa ilmapiiriä. Useimmiten tärkeintä itse konkreettisten työkalujen, esimerkiksi erilaisien teknisien tai teoreettisten keinojen lisäksi, on soittajan usko ratkaisun mahdollisuuteen tulla löydetyksi.

Ongelman tiedostaminen ja rajaaminen

Ongelmatilanteet tulevat harjoittelussa yleensä siitä, kun soitto ei kuulosta tai tunnu halutulta. On tärkeää rajata ongelma. Silloin pureudutaan myös syyhyn, miksi ongelma on. Ongelma kannattaa nimetä ääneen itselleen, jolloin se selkeytyy.

Seuraavaksi esittelen muutaman esimerkin kuinka ongelmaa voisi konkretisoida. Ongelma 1 ääneen nimettynä: ”vasen käsi soittaa liian hitaasti”. Tällöin ongelman syy on ”vasemman käden hitaus”. Seuraavaksi voi miettiä miksi vasen käsi on hidas. Onko mukana ylimääräisiä liikkeitä, jotka hidastavat sormien matkaa koskettimille? Onko kädessä jäykkyyksiä, jotka hidastavat liikettä? Ovatko nuotit selvillä, tiedetäänkö varmasti oikea säveljärjestys?

Toisessa esimerkissä soitto kuulostaa tasapaksulta massalta. Ääneen nimettynä ongelma on ”melodialinja ei kuulu selkeästi”, jolloin syy joko ”melodia soitetaan liian hiljaa” tai ”muut äänet soitetaan liian kovaa”. Tässä tapauksessa toki myös artikulaatiolla saattaa olla vaikutusta. Soittaja voi miettiä, kuinka saisi melodian kuulumaan. Onko se tarpeeksi selkeänä mielessä? Voisiko sitä harjoituttaa erikseen, laulamalla, liioittelemalla, tarkastamalla sormituksen? Miten säestäviä ääniä voisi harjoituttaa? Voisiko äänet kuvitella eri soittimien kautta, harmonia kulun ja linjauksen soittaa ilman melodiaa?

Harjoiteltava kohta voi sisältää monia eri ongelmia, jolloin voi olla helpompi koittaa ratkaista niitä yksitellen. Tällöin voi myös huomata, että yhden ongelman ratkaiseminen saattaa ratkaista myös muut ongelmat.

Tavoitteet selkeäksi

Harjoittelutilanteen ongelmanratkaisua voi hidastaa epämääräiset tavoitteet. Ongelmanratkaisussa tulee pohtia, onko tavoite tarpeeksi selkeä. Mitä selkeämpi tavoite on, sitä helpompi sitä kohti on edetä. Yleisesti soiton tulisi aina tuntua hyvältä. Tämä on tärkeä sisällyttää kaikkiin soitollisiin tavoitteisiin.

Kuulokuvallinen tavoite on pianonsoiton toinen lähtökohta. Siinä selkeänä kuullaan mielessä oikeat sävelet ja rytmi, mutta myös musiikin linja ja sointiväri sekä haluttu tulkinta. Tavoitteen syntymiseen auttaa kokemuksen tuoma korvan harjaannuttaminen ja oman tekniikan ja erityisesti erilaisten kosketustapojen kehittäminen. Tyylin tuntemusta voi kehittää kuuntelemalla paljon musiikkia ja eri levytyksiä työstön alla olevista kappaleista.

Nuottimateriaali

Ensimmäinen lähtökohta ongelmanratkaisuun on soitettavan nuottimateriaalin tuntemus. Oikeat nuotit, rytmit, sävellaji, harmonia, tyylin tuntemus jne.

Nuotinlukua ja materiaalin tuntemusta voi työstää monin eri keinoin. Kuulomuistiin kappaleen saa esimerkiksi kuuntelemalla levytyksiä ja laulamalla melodioita. Nuottikuvaa voi harjoituttaa perinteisin tavoin esimerkiksi soittamalla eri stemmoja erikseen, analysoimalla harmoniapohjan ja tarkastelemalla intervalleja. Nuottikuvaa voi hahmottaa myös erilaisina kuvioina ja asemina, tai esimerkiksi värein. Pääperiaate on että soittajalle on selkeää mitä soitetaan. Tämän jälkeen voidaan alkaa työstää miten soitetaan.

Turhat jännitystilat

Useat ongelmat soitossa johtuvat turhista jännitystiloista. Pianistit eivät yleensä ole tarpeeksi tietoisia kehonkäytöstään ja tämä johtaa moniin ongelmiin ja vammautumisiin pianonsoitossa (Mark, 2003, s.7). Myös keskivartalon tuki voi puuttua, jolloin pienet lihakset joutuvat tekemään ylimääräistä työtä ja ylikuormittuvat.

Turhat jännitystilat vaikuttavat niin sointiin kuin kuvioiden sujuvuuteen. Ne voivat myös aiheuttaa fyysistä kipua ja heijastua lisänä henkistä stressiä. Rentouden löytäminen vapauttaa soittoon energiaa ja helpottaa useiden teknisten kuvioiden toteuttamista minkä vuoksi kehon vapautta on tärkeää työstää. Esiintymisjännityksen hallinnassa mielen rauhoittelun sijaan kehon fyysinen rentouttaminen voi johtaa myös mielen tyyntymiseen.

Vaikeaa kohtaa kappaleessa saatetaan ”yliyrittää” jolloin pinnistellään turhaan kehon lihaksilla. Pahimmassa tapauksessa napakkuus puuttuu sieltä missä sitä tarvittaisiin (esim. sormenpäät) ja jännitys löytyy muualta (esim. hartiat, kyynärvarret, ranteet).

Ongelmanratkaisun voi aloittaa poissulkemalla jännitteet käymällä käsien eri osat järjestyksessä ja tunnustelemalla jännittävätkö ne soiton aikana. Kehon osat voi tarkastella ensin erikseen, ovatko peukalo ja kämmen rentoja, ranne vapaa ja elastinen, entä käsivarsi ja sitä ohjaava kyynärpää: onko niillä vapaus liikkua? Entä käsivarsi siitä ylöspäin, nousevatko hartiat? Välillä on hyvä myös pysähtyä pohtimaan ovatko kasvot pysyneet rentoina, mutristuuko suu vaikeassa paikassa, tai entä kipristyvätkö varpaat? Itse jännitän usein tiedostamattani kyynärvartta. Nykyään harjoittelussa pyrin ensimmäisten asioiden joukossa jo tarkkailemaan: ovathan kyynärpääni vapaat liikkumaan?

Oman kehon tuntemus ja sen rentouden ja jännitteiden hahmottaminen on avain vapauden löytämiseen. Tärkeää on liikkeen laadun (quality of movement) ja koko kehon aktivoiminen (Mark, 2003, s. 7). Omaa kehontuntemusta voi kehittää myös soiton ulkopuolella. Tätä voi tehdä esimerkiksi pilates- tai jooga-harjoittein, hengitysharjoituksilla tai tutustumalla erilaisiin kehon ja mielen tietoisuutta tukeviin menetelmiin kuten Aleksander- tai Feldenkreis-tekniikkaan.

Oikeanlainen vapaus liittyy aina suhteellisesti tavoiteltuun musiikilliseen ja soinnilliseen tavoitteeseen. Joskus on tarpeen aktivoida käden eri osia ja säännöstellä käden liikkuvuutta. Parhaat tulokset syntyvät kun kuulokuvan saa yhdistettyä tuntoaistiin. Vapaa kädenkäyttö mahdollistaa parhaan soinnin. Kun tavoiteltu sointi on mielessä, voi käsien vapautta lähteä etsimään kuunnellen korvat auki kunnes haluttu sointi löytyy niin, että samalla tuntuu myös hyvältä ja vapaalta soittaa.

Tietoisuus

Tietoisuudella harjoittelutilanteessa tarkoitan sitä, että todella ollaan läsnä kappaleen treenauksessa eikä soiteta kappaletta läpi samalla kun mietitään tulevia illan tapahtumia. Jos keskittyminen herpaantuu helposti, on hyvä pilkkoa harjoittelua pieniin jaksoihin ja työstää kerralla pienempiä osa-alueita. Yksi taktiikka on palata harjoiteltavaan asiaan useita kertoja uudelleen saman harjoitteluhetken aikana ja välissä harjoitella jotain muuta tai antaa aivojen virkistyä muulla toiminnalla (Pokki, 2016).

Eri aistien poissulkemisella voi keskittää tietoisuuden. Esimerkiksi soittamalla yksittäisen fraasin silmät kiinni, jolloin keskittyy soittoon kuulo- ja tuntoaistin varassa.

Miten opettaa pianistista ongelmanratkaisua?

Ongelmanratkaisutaidon opettaminen on haastavampaa kuin valmiiden ratkaisumallien antaminen. Ongelmanratkaisussa on tärkeää saada oppilas motivoitumaan. Valmiiden vastauksien sijaan opettajan tulee motivoida oppilas pohtimaan tehtäväänsä ja ohjata tätä soveltuvilla kysymyksillä. Näiden kysymyksien tulisi olla sellaisia, jotka voisivat tulla myös oppilaan itsensä mieleen hänen työstäessään ongelmaa. Merkittävin oppiminen tapahtuu silloin kun oppilas pohtii saatua ratkaisua. Tämän vaiheen oppilaat haluavat usein ohittaa. Ongelmanratkaisutaidon opettamisessa tärkeintä on, että opettaja itse hallitsee monipuoliset taidot ongelmanratkaisuun. (Hannula, Markku 2014.)

Pianonsoitossa opettajan esimerkkien ja havaintojen kautta oppilas oppii tunnistamaan omaa soittoaan, sen vahvuuksia ja kehitettäviä puolia. Mitä pidemmälle soittoharrastus etenee, sitä enemmän tulisi oppilaan käyttöön kertyä erilaisia harjoittelutapoja ja kädenkäytön keinoja. Valmiiden ohjeiden ja vastausten sijaan opettaja voi rohkaista oppilasta etsimään itse ratkaisuja ja kannustaa itsenäiseen ongelmanratkaisuun. Tätä voidaan harjoituttaa myös soittotunneilla ja aloittaa pienillä tehtävillä.

Oppilaan ikä ja taitotaso tulee aina ottaa huomioon annettavien tehtävien haastavuudessa. Opettaja voi aktivoida oppilasta havainnoimaan itse soiton ”ongelmia”. Tärkeää on opettajan innostava asenne niiden ratkomiseen. Oppilasta tulee kannustaa kokeilemaan erilaisia keinoja soittoon ja arvioimaan niiden toimivuutta. Erityisen tärkeää ovat havainnot siitä, kun jotain muuttuu esimerkiksi kädenkäytössä tai oppilaan ajattelussa. Jos tavoiteltu sointi löytyy kokeilemalla, on opettaja apuna auttamassa oppilasta tunnistamaan mitä hän teki eri tavalla, jotta tavoiteltu soitto onnistui.

Vapauden ja rentouden harjoittelu ja havainnointi yhdessä soittotunneilla auttaa oppilasta tavoittelemaan hyvältä tuntuvaa soittoa. Tämän tulisi olla aina yksi soiton lähtökohdista. Kehontuntemusta ja liikkuvuutta voi harjoitella myös soitosta erillään, vaikka lämmittelynä tunnin aluksi. Käsiä voi esimerkiksi opetella ensin rentouttamaan ihan vain paikallaan istuessa.

Oppilaan kanssa yhdessä voi miettiä yleisesti soiton vahvuuksia ja kehitettäviä osa-alueita. Näiden omien osaamisalueiden tunnistaminen auttaa ongelmanratkaisutilanteessa, kun oppilas voi huomioida esimerkiksi tyypilliset toimintamallinsa ja tarkastella niiden mahdollista vaikutusta. Muun muassa erilaiset jännitystilat voivat toistua eri tilanteissa ja soitettavissa kappaleissa. Opettaja saattaa huomata oppilaan oikean olkapään nousevan ylös aina oikean käden soittaessa nopeaa juoksutusta. Kun oppilas harjoittelutilanteessa kokee, ettei oikean käden juoksutus suju tavoitteen mukaisesti, voi hän ensiksi tarkistaa onko olkapää taas koholla ja auttaako sen rentouttaminen ongelman korjaamiseen. Opettaja voi myös ohjata oppilasta löytämään itse näitä ”opettajan huomioita”. Tämä voi tapahtua esimerkiksi oman harjoittelutilanteen videokuvaamisella tai harjoittelemalla peilin vieressä.

Opettajalla on tärkeä rooli tavoitteiden asettamisessa. Oppilasta tulee rohkaista miettimään soitettavan kappaleen omia ilmaisullisia tavoitteitaan. Tavoitteita ja niiden konkretisoimista tulee etsiä pianon ääressä. Opettajan esimerkit avartavat oppilaan tietämystä pianon mahdollisuuksista esimerkiksi dynamiikkojen suhteen. Halutun soinnin ja linjan etsimistä voi kokeilla esimerkiksi muunnellen käden asentoa, käden painoa, sormien intensiivisyyttä, nopeuttaa/hidastaa liikettä ja sormien kosketusnopeutta.

Kirjoittaja: Anni Savolainen 2019, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Hannula, Markku 2014. Suomenkielisen laitoksen esipuhe kirjassa Ratkaisemisen taito, Polya George 2004. Art House.

Mark, Thomas 2003. What every pianist needs to know about the body. GIA Publications Inc. Chicago.

Pokki, Niklas 2016. Prima vista soiton harjoittelu ja opettaminen pedagoginen näkökulma pianistien prima vista -taitojen kehittämiseen. Tohtoritutkinnon kirjallinen työ. Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, DocMus-yksikkö. Viitattu 13.2.2019. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-329-059-4  

1 kommentti

  1. Hei! Olipa mielenkiintoinen kirjoitus. Olen itsekin pohtinut viime aikoina samantyyppisiä asioita ja samlla miettinyt, onko olemassa foorumia ”Järjen käyttäminen pianonsoitossa”.
    Alla esimerkki tuumailusta ja ratkaisun etsimisestä ongelmaan.
    ”Kun jokin kohta, fraasi hyytyy tai käsi rasittuu, pysähdyn tuumimaan, mistä kenkä puristaa.
    Usein kokeilen soittaa hankalaa kohtaa eri oktaavialoilta yhdellä kädellä – jopa seitsemältä eri korkeudelta. (Pianon mekanismikin kuluu tasaisemmin (!), käsi tottuu ääriasentoihin ja korva (ja soittaja) ei väsy yhdessä paikassa junnaamiseen.)
    Bachin F-duuri Inventiossa on tahdeissa 19 – 20 vasemman käden kuvio, joka on (minulle) epämukava. Soitto hidastuu ja ranne kangistuu ja väsyy – ainakin toistojen myötä. Ihme kyllä kuvio muuttuu mukavammaksi, kun sitä soittaa matalammista oktaavialoista. Mutta sama helpotus löytyy, kun kallistaa vartaloa oikealle tai yksinkertaisesti siirtyy penkillä oikealle. (Jos kokeilee kuvion siirtoa ylempiin oktaavialoihin, soitto kangistuu yhä enemmän.)
    Vartalon kallistelu vasemmalle auttaa puolestaan oikean käden rannetta Beethovenin Pateettisen sonaatin ensimmäisessä osassa, jossa oikea käsi toistaa kuviotaan pienen oktaavin alueella tahdeissa 167 – 170. Voi myös siirtyä istumaan keski C:n luota pienen c:n kohdalle. Pateettisen sonaatin hitaan osan tahdeissa 37 – 50 molempia käsiä voi ”jakaa” (viedä ristiin) monin tavoin. Näin saa melodiat ja säestykset balanssiin. Ei tule kiire edes tahdeissa 48 – 50.”
    Miten tästä eteenpäin? Onko vinkkejä?

Jätä kommentti