Musiikkipedagogin työhyvinvointi

Iltatyö musiikkikoulussa voi olla palkitsevaa, mutta hektisiltä ja epäjärjestelmällisiltä hetkiltä ei voi välttyä. Seuraavassa on tunnelmakuvaa soitonopettajana työskentelevän musiikkipedagogiopiskelijan työpäivästä musiikkikoulussa rumpujen soitonopettajana.

Rumpujensoiton opettajan tavanomainen työpäivä
Yhdeksän oppilasta astelee peräkkäin muutaman neliön koppiin kuin liukuhihnalta. Lyhyiden kuulumisten vaihteluiden jälkeen pistetään kuulosuojaimet päähän ja kohta melua riittää. Soitetaan kahdella kovaäänisellä akustisella rumpusetillä opit ja harjoitusten vaiheet täytyvät usein huutaa.

Yksi oppilas on niin innoissaan, ettei malta kuunnella mitä opettajalla on sanottavaa, vaan groove jatkuu kuin loopilla. Seuraavalle komppiharjoitukset tuntuvat niin vaikeilta, että kyynel valuu lapsen silmästä. Kolmas purkaa haasteellisuutta kiukuttelemalla.

Näissä tilanteissa opettaja ei saa ottaa syyllisyyden tunnetta itseensä tai viimeisetkin voimanrippeet saattavat kadota. Syntyneitä tilanteita pyritään kuitenkin rauhoittelemaan pyrkien samalla tuomaan hyvät puolet oppilaan soitosta selkeästi esille.

Työpäivän aikana on yksi lepotauko, jonka aikana voileivät ja välipalapatukat on ehdittävä hengähtämisen ohessa nauttimaan. Päivän loppupuolella oppilaat paiskovat crash-symbaaleita innolla ennen kuin opettaja on ehtinyt sovittamaan korvatulpat korviinsa.

Viimeinen oppilas tulee hymyssä suin tunnille ja esittelee harjoittelemansa tomikompin power metal -kappaleesta, joka edellisellä viikolla käytiin läpi. Biisiä pystytään soittamaan nyt kahdestaan soivan taustan mukana.

Tarkoitusta varten luokassa olevasta äänentoistolaitteistosta on äänenvoimakkuus täytynyt tietysti kääntää lähes täysille rumpujen hyvin voimakkaan akustisen äänenvoimakkuuden vuoksi. Näissä olosuhteissa tomeja taotaan työpäivän loppuun asti – hymyssä suin tietenkin.

Vaikka myös musiikin tuoma ilo on jaettuna kaksinkertainen ilo, edellä kuvatuissa ja vastaavan laisissa olosuhteissa ilolle saattaa muodostua turhan korkea hinta. Kuvaus toivottavasti herättää ajatuksia siitä, miten omia työolosuhteita voi helpottaa; esimerkissä voi tunnistaa monta työsuojelullista epäkohtaa ja työuupumukseen altistavaa seikkaa, joiden tiedostaminen ja joihin puuttuminen ajoissa on tärkeää.

Musiikkipedagogin työhyvinvointia haastavat tekijät

Musiikki ammattina on parhaimmillaan palkitseva ja motivoiva, mutta varsinkin päätyönsä eli opetuksen ohella keikkamuusikon työtä tekevälle musiikkipedagogille musiikki saattaa muodostua myös kuluttavaksi elämän osa-alueeksi.

Musiikkialalla työskentelevien työhyvinvointia kuormittavat tekijät voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen. (Pastuhov, 2016.)

Esiintyvän muusikon suurimmat terveysongelmat ovat fyysisen kuormituksen aiheuttamia tuki- ja liikuntaelinsairauksia.

Psyykkisestä kuormituksesta aiheutuvia haittoja, joista esimerkkinä hyvin yleinen esiintymisjännitys.

Sosiaalista kuormittavuutta aiheuttavat erilaiset odotukset ja vaatimukset.  Musiikkipedagogit käyvät koko elämänsä läpi odotuksia ja psykologisia vaatimuksia, joita muilla aloilla ei välttämättä tule vastaan.

”Kahden työn loukussa”

Musiikkipedagogit työskentelevät pääsääntöisesti iltaisin ja mahdollisesti useissa eri oppilaitoksissa, jolloin pitkät työmatkat ja univaje syövät jaksamista. Monet musiikkipedagogit toimivat päätyönsä lisäksi myös muusikoina. Työn luonteeseen kuuluu usein epäsäännöllisyyttä, melua, pitkiä työmatkoja sekä fyysistä kuormittavuutta niin esiintyessä kuin opettaessakin. Kahden työn tekeminen kuormittaa kahden työn verran. (Pastuhov, 2016.)

Musiikkipedagogi – odotusten ristitulessa

Musiikkipedagogin ammatti kuuluu professioammatteihin, joiden tunnusmerkkejä ovat mm. ammatillinen autonomia, erityisasiantuntemus, experttitieto, vahva velvoite itsensä kehittämiseen ja työn eettinen näkökulma. Opettajan identiteetistä on jo tovin puhuttu käsitteellä uusprofessionaalisuus, joka korostaa mm. opettajan sitoutumista työhönsä, itsensä ammatillista kehittämistä, tutkivaa opettajuutta, eettistä ammattilaisuutta sekä toimimista kriittisenä muutosvoimana työyhteisössä ja yhteiskunnassa. (Rasehorn 2009.)

Voimakas persoonasidonnaisuus sekä lukuisat ulkoiset vaatimukset ja odotukset erottavat opettajan ammatin muista ammateista. Opettajuuden jatkuva muutos kuten myös monipuolistunut työnkuva paineistaa musiikkipedagogin työssä. Nykyään musiikkipedagogi on usein mm. oppimisen motivaattori, opintojen yksilöllistäjä, yhdyshenkilö, oppilaitoksen kehittäjä, valmentaja, verkko-ohjauksen monitaituri, koulutuksen myyjä, markkinoija – ja paljon muuta. (Rasehorn 2009.)

Pedagogin persoona pelissä

Oma persoonallisuus on tärkein työväline pedagogille, jonka työssä on huomattavasti keskimääräistä enemmän henkisiä kuormitustekijöitä. Työn jatkuva muutos vähentää työntekijöiden voimavaroja suhteessa työn vaatimuksiin. (Ritvanen 2008, 95, 100.)

Opettajan työssä ammatillinen minä määrittää työtä ja suhdetta työhön. Siksi on tutkittu paljon mm. opettamiseen liittyviä taitoja, opettajan työtä oppilaiden näkökulmasta ja kokemuksen määrän vaikutus työskentelytapoihin opetuksessa. Vaatimus ammatilliseen kasvuun on elinikäinen. (Rasehorn 2009.)

Opettajan ammattikuva

Opettajan yleinen ammattikuva on pysynyt samanlaisena pitkään. Syynä on epärealistinen suhtautuminen opettajuuteen, kuten esim. myytit siitä, että opettaja on tietävä, erehtymätön, iloinen ja pitkäpinnainen. Nämä myytit saattavat kääntyä opettajan roolin rasitteeksi ja ohjata uusia opettajuuttaan rakentavia nuoria opettajia epäaitoon toimintamalliin ja sitä kautta itsensä aliarvioimiseen ja sisäisen mallin ja ammattikuvan vääristymiseen, josta seuraa stressi, uupumus. (Rasehorn 2009.)

Henkisen taakan vähentäminen

Yksi opettajan ammattitaidon vaativimmista tehtävistä on löytää tasapaino arjen opetustyössä tarpeellisten perustietojen ja -taitojen ja yhteiskunnan muutosvaatimusten välillä (Välijärvi 2006, 12).

Työn henkistä kuormittumista voidaan vähentää työn organisoinnilla, työyhteisön hyvällä ilmapiirillä ja turvaamalla työntekijän riittävä psyykkinen ja fyysinen palautuminen. Positiivinen mieliala ja onnistumisen kokemukset lisäävät hyvää stressiä, joka lisää työmotivaatiota ja työtyytyväisyyttä. Hyvän työkyvyn edellytyksenä on, että työntekijän psyykkiset ja fyysiset voimavarat ja hänen työtään koskevat odotuksensa, sekä työn asettamat vaatimukset ja sen antamat mahdollisuudet ovat tasapainossa keskenään.

Musiikkioppilaitoksissa työskenteleville opettajille kasautuu paljon päällekkäisiä vaatimuksia. Osan opettajista täytyisi innostaa uutta sukupolvea klassisen perinteen pariin ja samalla ymmärtää nuoren sukupolven omaa musiikillista maailmaa. Opettajien tulisi pitää yllä korkeaa tasoa ja antaa startti ammattiuralle, mutta samalla kasvattaa myös tavallisia musiikin harrastajia. (Kuusisaari 2000, 46.)

Koska musiikin kenttä on niin laaja, on musiikkipedagogien myönnyttävä siihen ajatukseen, että musiikillisen maailman kokonaishallinta sen laajuuden vuoksi on yhdelle ihmiselle mahdotonta.

Jatkuvan melun vaikutus

Musiikkipedagogin työhön kuuluu suurelta osin altistuminen kovaan meluun ja häiriöääniin. Kova äänenvoimakkuuden taso, oppilaiden aktiivisuus ja oman äänen voimakas käyttäminen kuormittavat opettajan voimavaroja. Huono akustiikka, suuret tilat ja oppilasryhmien koot voivat tehdä työstä haasteellista. Korvatulppien säännöllinen käyttö pedagogin työssä on suotavaa.

Työstressi ja työuupumus

Työuupumus ja stressi eroavat käsitteinä toisistaan, mutta molempien lähtökohtana on yksilön suhde liialliseen tai rankkaan työhön. Työhyvinvoinnin ongelmat ovat lisääntyneet maailmanlaajuisesti lukuisien tutkimusten mukaan. (Yong & Yue 2007). 1990 on tutkittu opettajien työn henkistä kuormitusta lisäävän esimerkiksi, henkisen tuen ja palautteen puute, työkuormitus ja kiire, liika byrokratia, paperitöiden suuri määrä, työn arvostuksen puute, haastavat oppilaat, epäammattitaitoisuus sekä piirteet opettajan omassa persoonassa. (Onnismaa 2010.)

Ravinto uni ja lepo

Ravitsemus vaikuttaa oleellisesti hyvinvointiimme. Säännöllisin väliajoin syöminen ja terveellinen ravinto ylläpitävät koko kehon hyvinvointia, toimintakykyä ja jaksamista työssä. Verensokeri pysyy tasaisena, minkä seurauksena energiatasot säilyvät vakaana läpi päivän. Muusikon työssä haasteina ovat työn epäsäännöllisyys ja keikkakohteiden ruokapöytien antimet, joihin voi harvemmin itse vaikuttaa. Pitkät tauot ruokailujen välillä sekä kehno ruokavalio saavat verensokerin heittelehtimään ja ihminen uupuu (Hult & Leskinen 2010, 52). Yleensä muusikon työ painottuu ilta-aikaan ja viikonlopuille.

Työergonomia

Hyvään ergonomiaan kannattaa panostaa, sillä se parantaa terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia. Lisäksi se edistää häiriötöntä ja tehokasta toimintaa. (Launis & Lehtelä 2011, 19.) Tasapainoinen ja hyvin tuettu työasento, jota pystyy vapaasti vaihtelemaan, on osa ergonomista työympäristöä. Laitteet on suunniteltu työntekijöiden tarpeiden ja mittojen mukaan niin, että niiden käyttö on yksinkertaista ja sujuvaa. On tärkeää kiinnittää huomiota kulloisenkin työtilan valaistukseen, lämpötilaan ja ääniympäristöön, jotta ne vastaavat työntekijöiden ja työtehtävien tarpeita.

Miten työpaikka voi pitää huolta työntekijöistään

Työpaikalle on erityisen tärkeää, että työntekijät pysyvät terveinä, joka parantaa työpaikan tuottavuutta ja kilpailukykyä. Hyvä työhyvinvointi vaikuttaa työntekijöiden jaksavuuteen ja näkyy myös vähäisempinä sairaspoissaoloina. Työpaikka voi helpottaa työhyvinvointia esimerkiksi parantamalla työpaikan työoloja, ja tarjoamalla työntekijöille ammattitaidon parannus- ja terveydenhuoltopalveluita. (Katainen & Kauvonen, 2018.)

Työnantaja voi avittaa työntekijöiden työnhyvinvointia järjestämällä työntekijöille kehityskeskusteluita ja perehdyttää työntekijät huolellisesti työhön, sekä työpaikkaan. Hyvä työnantaja keskittyy oman porukan hyvin menestymiseen, kuuntelemiseen ja kunnioitukseen, jolla saadaan aikaan hyvää työilmapiiriä. (Katainen & Kauvonen, 2018.)

Miten työntekijä voi pitää huolta työterveydestään

Työntekijöiden tärkeä tehtävä on pitää itse huoli työkyvystään ja ammattitaidon ylläpitämisestä päivän vaatimusten tasalla. Työntekijän on hyvä huomioida työpaikkansa vaativuus ja huomioida myös työtoverinsa. Hyvä työilmapiiri parantaa työterveyttä ja siksi reiluus, osallistuminen, kohteliaisuus ja muita kohtaan on tärkeää. Työtoverien auttaminen ja kiinnostus heidän töitään kohtaan on myös tärkeää. Omasta kunnostaan voi huolehtia pitämällä riittävästi taukoja työn aikana ja jättää riittävä aika työstä palautumiselle. Esimerkiksi sosiaaliset menot ja ulkoilu auttavat työhyvinvoinnin ylläpitämisessä. (Katainen & Kauvonen, 2018.)

Vinkkejä jaksamiseen

  • Käytä korvatulppia!
  • Unirytmi, säännöllinen ruokavalio ja aikataulut kuntoon!
  • Venyttele, harrasta liikuntaa ja pidä oikeaoppisesta soittoasennosta kiinni!
  • Moikkaa ystäviä ja kysele kuulumisia! Vietä aikaa työkavereiden kanssa myös vapaa-ajalla!

Hyvä työyhteisö

Suomen Mielenterveysseuran Mieli-sivustolla kuvataan hyvinvoiva työpaikka sellaisena, johon meneminen on mukavaa ja työn tekeminen siellä on mielekästä. Sen työntekijät kykenevät tehokkaaseen työskentelyyn yhteisten päämäärien saavuttamiseksi hyvässä keskinäisessä työilmapiirissä (Työhyvinvointi – miten voit edistää omaa hyvinvointiasi n.d.). Edellä kuvatun kaltaisen työpaikan saatuaan itseään voi sanoa onnekkaaksi, sillä vietämmehän työpaikalla elämästämme niin suuren osan, että työilmapiiri vaikuttaa varmasti paljon yleiseen hyvinvointiimme; työilmapiirin parannukset palkitsevat heijastuen myös vapaa-aikaan ja muuhun elämään.

Jos ihmisellä on onnea myötä, hän voi siis päätyä osaksi tällaista hyvän työilmapiirin omaavaa työyhteisöä. Toimiva työyhteisö on tärkeä voimavarojen lähde. Sosiaalinen ja erilaiset persoonallisuudet salliva työyhteisö voi tuoda elämään rikkautta ja mahdollisesti jopa pysyviä ystävyyssuhteita. (Hyvä työilmapiiri vahvistaa hyvinvointia n.d.)

Kaikissa työyhteisöissä ei kuitenkaan asiat ole näin hyvin. Koska varmaan jokainen haluaisi työyhteisönsä olevan työilmapiiriltään hyvä, niin miksi ei jokaisen myös kuuluisi omalta osaltaan pitää huoli siitä, että näin on? Työyhteisön osana työntekijä pystyy ylläpitämään hyvää työilmapiiriä ihan pelkästään kunnioittamalla työyhteisön muita jäseniä ja käyttäytymällä työyhteisössä sen mukaisesti. Kyllä aikuiset ihmiset osaavat halutessaan käyttäytyä.

Myös työpaikan johdolla on osaltaan syytä pitää huolta työntekijöidensä hyvästä työilmapiiristä. Työntekijöiden tasavertainen ja oikeudenmukainen kohtelu on tietysti lähtökohtana mietittäessä työnantajan vastuuta työntekijöiden työhyvinvoinnin takaajana.

Työn imu

Työn imu on käsite, jolla tarkoitetaan maksimaalista hyvinvointia työssä. Tämä imu on mahdollista kokea optimaalisessa työtilanteessa, jossa työntekijällä on mielekkäitä, haastavia ja vaihtelevia työtehtäviä, joissa hän pystyy käyttämään osaamistaan tehokkaasti. (Työhyvinvointi – miten voit edistää omaa hyvinvointiasi n.d.) Työn imu ei tarkoita samaa kuin ”flow”, mutta työn imu on hyvin paljon flown kaltainen olotila.

Työn imua kokiessaan ihminen nauttii työstään siinä määrin, että saattaa jopa unohtaa ajan kulun. Tästä imu -käsitteestä on erotettava työholismi, joka on taas kuluttava työaktiivisuuden muoto, jossa ihminen puurtaa pakonomaisesti laiminlyöden muun elämän ja ajatukset ovat työssä kaiken aikaa. Tämä aiheuttaa luonnollisesti helpommin stressiä ja uupumista, eikä elämä tarjoa toivottavaa tyydytystä. (Työhyvinvointi – miten voit edistää omaa hyvinvointiasi. n.d.)

TYÖN IMUN KOKEMINEN MAHDOLLISTUU, KUN TYÖTEHTÄVÄT OVAT

  • SOPIVAN HAASTAVIA
  • KOULUTUSTA VASTAAVIA
  • VAIHTELEVIA
  • TYÖNTEKIJÄN OSAAMISTA TEHOKKAASTI HYÖDYNTÄVIÄ

 

Kirjoittajat: Elias Chavez, Taneli Jokela, Konsta Syrjänen, Lauri Vainio, Olli Vanhala ja Samppa Ylinen. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Musiikkipedagogin tutkinto-ohjelma 2019. 

Lähteet

Jordan-Kilkki, P., Kauppinen, P.& Viitasalo-Korolainen, E. (toim.). 2013. Musiikkipedagogin käsikirja: vuorovaikutus ja kohtaaminen musiikinopetuksessa. Oppaat ja käsikirjat. Helsinki: Opetushallitus.

Katainen, H. & Kouvonen, 2018 P. Kuinka edistää työhyvinvointia musiikkiopistossa? Artikkeli JAMK Open Stage; kirjoituksia musiikin ja tanssin pedagogiikasta -sivustolla. Viitattu 24.10.2018. https://verkkolehdet.jamk.fi/openstage/2018/06/kuinka-edistaa-tyohyvinvointia-musiikkiopistossa/

Louhivuori, J., Paananen & Väkevä, L. 2009. Musiikkikasvatus – Näkökulmia kasvatukseen, opetukseen ja tutkimukseen. Suomen Musiikkikasvatusseura – FiSME r.y.

Onnismaa, J. 2010. Opettajien työhyvinvointi – Katsaus opettajien työhyvinvointitutkimuksiin 2004−2009. Raportit ja selvitykset 2010: 1 OPH. Viitattu 24.10.2018. https://www.oph.fi/download/124603_Opettajien_tyohyvinvointi.pdf

 Pastuhov, J. 2016. Rakkaudesta lajiin. Keikkamuusikoidentyöhyvinvointi Suomessa vuonna 2016. Pro gradu -tutkielma Jyväskylän yliopisto. Musiikin laitos musiikkikasvatus. Viitattu 4.1.2019   https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/50843/URN:NBN:fi:jyu-201607143610.pdf?sequence=1

Työhyvinvointi – miten voit edistää omaa hyvinvointiasi. N.d. Artikkeli Mielenterveysseuran sivustolla. Viitattu 27.12.18. https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/hyvinvointi/ty%C3%B6hyvinvointi-miten-voit-edist%C3%A4%C3%A4-omaa-hyvinvointiasi

Vuolle, A. 2016. Huolena opettajien jaksaminen – tässä ratkaisut 3 ongelmaan. Artikkeli Opetusalan Ammattijärjestön (OAJ) sivustolla. Viitattu 24.10.2018. http://www.oaj.fi/cs/oaj/Uutiset?contentID=1408917939089&page_name=Huolena%20opettajien%20jaksaminen%20tassa%20ratkaisut%203%20ongelmaan&fbclid=IwAR3KrDKRS4is6Kk_2xS8t2rb_7XdNLjHVs-KnpGanBzNcQAd7X56-2VnQ7E

Jätä kommentti