Moderni plektrakäden tekniikka ja sen opettaminen

Plektran käsite on ollut olemassa vähintään jo satoja vuosia ennen kuin 1920-luvulla plektraa alettiin käyttämään kitaran soittamisessa tavalla, joka nykyään mielletään kitaran ja sähkökitaran soitolle ominaiseksi (Hoover 1995).

Tämä artikkeli on suunnattu lähinnä kitaristeille ja sen soittoa opettaville, vaikka aihe koskee myös esimerkiksi mandoliinin, sähköbasson tai banjon soittamista plektralla. Periaatteet ovat samat: miten pidät plektraa kädessä, ja kuinka käden sekä plektran liikeradat muodostuvat soittimeen sekä sen kieliin nähden. Ja kuinka tätä kaikkea opetetaan.

Harva ihminen kokee instrumentin aloittaessaan soittamisen olevan luonnollista. Olen opettaessani huomannut aloittelevien kitaristien aluksi pitävän kitaraa sekä plektraa mitä oudoimmissa asennoissa. Huonot asennot aiheuttavat ongelmia ja tekevät soittamisesta haastavaa, jopa mahdotonta. Korjaavat ohjaukset tehdään välittömästi itse kitaran asennon kanssa, mutta plektrakäden asentoon opettaja, itseni mukaan lukien, puuttuu harvemmin. Ainakin aluksi, kun keskitytään opettelemaan otelaudalla tapahtuvia asioita. Miksi näin? Käytetäänhän esimerkiksi viulua opetettaessa paljon aikaa jousikäden tekniikan tarkasteluun sekä hiomiseen.

Syy plektratekniikan ohjaamattomuuteen on todennäköisesti siinä, että oudoista sekä epäergonomisista plektratekniikoistaan huolimatta moni kitaristi on menestynyt maailmalla. Tyylejä on useita. Kitaristien kuten Pat Methenyn sekä Marty Friedmanin plektratekniikat ovat outoudessaan jo yksi oma puheenaiheensa. Ihmisten fyysiset atribuutit ovat jokaisella erilaiset ja tähän sekä aiempaan argumenttiin vedoten voi kuulla opettajien käyttävän ”tee mikä tuntuu luonnolliselta” tyyppisiä ohjeita. Ja miksi ei, jos käytäntö on osoittanut, ettei outo plektratekniikka suoranaisesti haittaa artikuloivaa sekä teknisesti vaativaa soittoa, saati sitten menestystä?

Voisin vedota aiempaan kysymykseen samalla argumentilla, minkä se jo itsessään piti sisällään: me olemme jokainen fyysisesti erilainen. Vaikka siis ihmiset ovat menestyneet ja saaneet itsestään parhaan irti oudoista tekniikoistaan huolimatta, on järjetöntä ajatella että sama pätee koko ihmiskuntaan.

Ratkaisu ongelmiin voisi nimenomaan löytyä fysiikasta. Miten soittoa helpotetaan mahdollisimman tarkastelemalla fyysistesti loogisia ratkaisuja. Tätä työtä on tehnyt yhdysvaltalainen sähkökitaran soittamisen tutkija, muusikko Troy Grady. Hän on lanseerannut termin ”pickslanting”, jolla viitataan plektran kulmaan suhteessa kieliin ylös- tai alaspäin suuntautuneena. Troy Grady ja hänen tutkimusmateriaalinsa on perusteltua, laajaa sekä täynnä esimerkkejä. Hänen nettisivulta www.troygrady.com löytyy kymmeniä, ellei satoja tunteja videomateriaalia, haastatteluja sekä harjoituksia.

  • Pickslanting
    • Troy Gradyn keksimä termi sille miten plektraa pidetään, kun se on joko ylös- tai alaspäin kallellaan kieliin suhteutettuna. Kyseessä on metodi, joka edesauttaa plektran liikkumista seuraavalle kielelle ilman että soittajan tarvitsee irrottaa kättään paikaltaan.
    • Eliittisoittajien suosima metodi, jota ei ole vielä paljoa tutkittu. Kuuluisia pickslantingin käyttäjiä ovat mm. Yngwie Malmsteen, Eric Johnson, Paul Gilbert, John McLaughlin, Al Di Meola, Teemu Mäntysaari.
    • Metodiin ei kuulu pelkästään plektran asento vaan käden sekä ranteen asennot.
  • Downward pickslanting
    • Tässä plektran kalellaanpitämismetodissa plektra on kädessä niin että sen kärki osoittaa ylöspäin. Tämä metodi aiheuttaa sen että ylöspäin pickatessa plektra pääsee ”karkaamaan” kielten läheisyydestä eikä osu muihin ei haluttuihin kieliin. Se myös eliminoi niin sanotun kieleltä toiselle hyppäämisen, jossa ilman pickslantingiä plektran tarvitsisi erikseen hieman nousta hypätäkseen seuraavalle kielelle.
    • Käden pikkurillin puoleinen seinämä lepää tallan mukaisesti
  • Upward pickslanting
    • Käytännössä sama idea kuin downward pickslanting mutta plektran kärki osoittaa alaspäin
    • Käden pikkurillin puoleinen seinämä nousee poispäin tallasta
  • Two-way pickslanting
    • Molempien tekniikoiden kombinaatio ja variaatio

Vaikka tämä on jälleen vain yksi satama lisää plektratekniikoiden valtavassa meressä, koen kurssin olevan oikeassa suunnassa. Maata on niin sanotusti näkyvissä, sillä Suomesta löytyy jo yksi alan huippuosaaja: Wintersunin soolokitaristi, virtuoosi ja kansainvälinen opettaja Teemu Mäntysaari. Hän on opettanut plektrakäden tekniikkaa muun muassa siitä kiinnostuneelle jazz-kitaristi Teemu Viinikaiselle.

Toivottavasti tähän ilmiöön havahdutaan pian. Ei vähiten sen takia, että Suomi on Alexi Laihoineen sekä Teemu Mäntysaarineen heavy-kitarismin luvattu maa, vaan sen takia että hyvä tekniikka ja siihen liittyvä älykkyys mahdollistavat vapaamman itseilmaisun.

Kirjoittaja: Ville Viertola, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Musiikkipedagogin tutkinto-ohjelma 2019

Lähteet

Hoover. W 1995. Picks!: The Colorful Saga of Vintage Celluloid Guitar Plectrums www.troygrady.com

Jätä kommentti