Millainen on hyvä musiikin oppimisympäristö?

Valitsimme artikkelin aiheeksi oppimisympäristön ja sen pohtimisen musiikkioppilaitosten näkökulmasta. Aihe oli meille ajankohtainen, koska oma oppimisympäristömme vaihtui vuodeksi remontin takia. Vuosi evakkotiloissa sai ajattelemaan, kuinka suuri vaikutus erilaisilla ympäristöillä ja niiden muutoksilla voi olla omaan oppimiseen. Oppimisympäristöt voidaan jakaa viiteen eri näkökulmaan, jotka ovat; fyysinen, sosiaalinen, tekninen, paikallinen ja didaktinen. Nämä kaikki oppimisympäristökäsitykset ovat yhteyksissä toisiinsa.

Fyysinen oppimisympäristö

Fyysisessä näkökulmassa tarkastellaan oppimisympäristöä tilana ja rakennuksena, jolloin sen taustateoriana toimii arkkitehtuuri ja tilasuunnittelu. Fyysisen oppimisympäristön suunnittelussa korostuu tilojen turvallisuus, ergonomisuus, viihtyisyys, mukavuus ja terveellisyys. Modernissa koulusuunnittelussa otetaan huomioon myös ryhmätöihin ja vuorovaikutukseen tarvittavat ympäristöt. Käytännössä tämä voi tarkoittaa perinteisten luokkatilojen rinnalle tiedon jakamiseen mahdollistettuja tiloja, esimerkiksi auloja tai maisemakonttoreita. Etenkin viime vuosina esillä olleiden oppilaitosten sisäilmaongelmien takia oppimisympäristöjen tilojen turvallisuuteen ja terveellisyyteen on aloitettu panostamaan entistä enemmän tilojen suunnittelussa. Huonolla sisäilmalla on todettu olevan vaikutusta sekä oppilaiden, että opettajien terveyteen ja oppimistuloksiin. Ammatillisessa koulutuksessa fyysiseen ympäristöön liittyy olennaisesti myös työturvallisuus. (Manninen, Burman, Koivunen, Kuittinen, Luukannel, Passi & Särkkä 2007. 38, 59-68.)

Musiikin alalla fyysisen oppimisympäristön suunnittelussa huomioidaan erityisesti: pedagogiset lähtökohdat, opetustilojen varustaminen, hankesuunnittelun osa-alueet, sekä muut opetustilojen tilaamisessa huomioon otettavat asiat (Musiikin opetustilojen suunnitteluopas – Peruskoulu ja lukio 2012, 21). Lisäksi musiikin opetustilojen suunnittelussa otetaan huomioon, että se on erikoistilan suunnittelua. Esimerkiksi esteettömyys ja luokkatilojen järjestyksen muuttaminen tulisi olla mahdollisimman vaivatonta. (Musiikin opetustilojen suunnitteluopas – Peruskoulu ja lukio 2012, 108.)

Tilankäytön suunnitteluun vaikuttavat opetuksen työtavat ja varustus, jotka saadaan koulun opetussuunnitelmasta. Yksi merkittävä rooli on tilojen sijoittumisella ja niiden käyttötarkoituksen määrittämisellä. Musiikin alan toimiva oppimisympäristö kattaa useita erilaista tiloja, joita ovat pääopetustilat, harjoittelutilat, varastotilat, ja musiikkiteknologian tilat (studio, tarkkaamo). Fyysisen oppimisympäristön suunnittelussa tärkeässä osassa ovat myös audio- ja akustiikkasuunnittelu sekä ergonomia. (Musiikin opetustilojen suunnitteluopas – Peruskoulu ja lukio 2012, 100-101.)

Sosiaalinen oppimisympäristö

Sosiaalisessa oppimisympäristössä painottuu vuorovaikutuksen merkitys, jonka teoreettisena pohjana toimivat sosiaalipsykologia, ryhmäprosessi ja kommunikaatio. Keskeistä sosiaalisen oppimisympäristön näkökulmassa on, millainen henkinen ja psykologinen ilmapiiri tukee oppimista. Henkisen ilmapiirin taustalla korostuvat osallistujien välinen luottamus, yksilön kunnioitus ja ryhmädynamiikka. Sosiaalinen oppimisympäristöön vaikuttaa kaksi erilaista lähestymistapaa. Ensimmäisessä määritellään, miten fyysinen tai teknologinen ympäristö mahdollistaa vuorovaikutuksen. Toisessa näkökulmassa pohditaan, miten eri menetelmiä, ohjausta ja keskusteluja käytetään yhteistoiminnan ja ryhmäytymisen edistämiseksi.

Sosiaaliseen näkökulmaan liittyy myös verkostoajattelu, jonka luomisella on merkitystä esim. oman asiantuntijuuden kehittymisen kannalta. Verkosto-oppimisessa voidaan hyödyntää mm. teknologian mahdollistamia oppimisympäristöjä, joissa yhdessä tekeminen ja tiedon jakaminen mahdollistetaan yhteisen lopputuloksen saavuttamiseksi. (Manninen ym. 2007, 38, 69-73.) Musiikin alalla verkostoilla saattaa olla suurikin merkitys, sillä etenkin opiskeluaikana muodostetuista verkostoista saattaa kehittyä merkittäviä työelämään siirtyessä. Hyvillä verkostoilla voivat vaikuttaa myös työtehtävien saantiin, koskivat ne sitten keikkoja, tai sijaisuuksia. 

Tekninen oppimisympäristö

Teknisen oppimisympäristön viitekehyksenä toimivat tieto- ja viestintätekniikka. Kyse on siis siitä, kuinka tieto- ja viestintätekniikkaa voidaan hyödyntää opetuksessa ja oppimisessa. Tekninen oppimisympäristö on aihepiiriltään hyvin laaja. TVT:n (tieto -ja viestintätekniikka) ja oppimisympäristöajattelun yhdistämistä voidaan lähestyä kahdesta eri näkökulmasta. Miten olemassa olevaa fyysistä oppimisympäristöä voidaan kehittää TVT:n avulla? Tai, miten näkökulmassa teknologian mahdollistama ohjelmisto (esim. erilaiset oppimista varten luodut verkkosivut) nähdään itsessään oppimisympäristönä? (Manninen ym. 2007, 40, 73-77.)

Musiikin alalla teknistä näkökulmaa hyödynnetään mm. laitehankintojen kanssa. Ajankohtaiseksi ovat tulleet esim. erilaiset nuotinnus -ja äänitysohjelmat, kuten Sibelius ja Logic Pro. Muunlaista tekniikkaa, jota musiikin alalla hyödynnetään ovat mm. erilaiset mobiililaitteet (älypuhelimet, tabletit). Monien muusikkojen puhelimesta löytyvät myös viritysmittari, metronomi ja tabletilta nuotit. Etenkin rytmipuolella tarvitaan myös osaamista musiikkiteknologiasta, sillä jo oman instrumentista äänen saaminen voi vaatia monen teknisen laitteen, kuten mikserin hallintaa.

Paikallinen oppimisympäristö

Paikallisella oppimisympäristöllä tarkoitetaan ympärillä olevia paikkoja ja alueita. Kysymys on siitä, mitä muuta voidaan nähdä oppimistilojen ympärillä ja kuinka erilaisia oppimistilojen ulkopuolisia paikkoja voidaan hyödyntää opetukseen. Näitä paikkoja ovat esim. luonto, työpaikat, harrastuspaikat, kahvilat. Teoriapohjana taustalla toimii ns. kontekstuaalinen oppimiskäsitys ja tukitieteinä kasvatustieteisiin liittyvät pedagogiset mallit, kuten elämyspedagogiikka (Manninen ym. 2007, s.40-41).

Koulun pihat ja niiden lähialueet ovat myös tärkeä osa oppimisympäristöä, ja kysymys onkin, kuinka niitä voidaan tuoda enemmän opetukseen? Vaihtoehtoja ovat mm. lähiympäristöön sijoittuvat tutkivan oppimisen projektit tai kotiseutukulttuurin hyödyntäminen opetuksessa. Yksi paikallisen oppimisympäristön lähestymistapa on ”työ oppimisympäristönä”, jonka merkitys on korostunut viime vuosina. Työympäristön tarkastelemiseen oppimisympäristönä liittyy mm. työssäoppiminen, ammatin oppiminen ja ammattiin kasvaminen, työpaikalla tapahtuva oppiminen, asiantuntijuuden kehittyminen ja jakaminen työyhteisössä sekä oppiva organisaatio -ajattelutapa.

Työssäoppimisen näkökulmaa pidetään tärkeänä, koska työpaikalla tapahtuva työnteko opettaa erilaisia työelämässä ja arjessa tarvittavia taitoja, kuten säännöllisyyttä, vastuunottoa ja sosiaalisia taitoja. (Manninen ym. 2007, 40-41, 93, 100, 104-105.)

Musiikin alalla paikallisen oppimisympäristön vaikutus tulee helposti esille oppimisessa. Yksi käytännön esimerkki on se, että musiikkia mentäisiin kuuntelemaan ja katsomaan teoriatunnilla kuuntelemisen sijasta oikeaan konserttisaliin. Lisäksi jos samalla paikkakunnalla, jossa musiikkioppilaitos toimii, on myös muita taiteen aloja (tanssi, teatteri, kuvataide), niin niihin tutustuminen ja yhteistyön tekeminen on vain eduksi. Opiskeluaikaan liittyvät esiintymiset ovat usein kouluympäristön ulkopuolella, mikä antaa tilaisuuden hyödyntää tarjolla olevia paikallisia ympäristöjä.

Didaktinen oppimisympäristö

Didaktisessa lähestymistavassa painotetaan opettajan tai kouluttajan toimintaa oppimisympäristön kehittäjänä. Didaktisen oppimisympäristön tukitieteitä ovat didaktiikka, kasvatustiede ja oppimispsykologia. Keskeistä on, millaisia didaktisia lähestymistapoja käytetään, millaisia oppimateriaaleja käytetään, miten eri aisteja voidaan hyödyntää, miten haastetaan oppimaan ja kuinka oppimista tuetaan. Didaktisessa oppimisympäristössä huomioitavaa on se, että, mikä tahansa ympäristö voi toimia oppimisympäristönä, jos ympäristölle on asetettu oppimistavoitteita tai, jos ympäristö saa aikaan oppimista. Ilmiö toimii myös päinvastoin: Jos oppimiseen tarkoitetusta ympäristöstä poistetaan kaikki oppimista tukevat piirteet (opettajat, oppimateriaalit jne.), ympäristö menettää tarkoituksensa. Didaktinen näkökulma tuokin ympäristöön ns. ”oppimisen hengen”.

Oppimisympäristöjen suunnittelun taustalla ovat aina jonkinlaiset oppimis- ja opettamiskäsitykset. Niiden hyödyntäminen voi olla joko tietoista tai tiedostamatonta. Jos oppimisympäristön suunnittelussa otetaan huomioon didaktista lähestymistapaa, siinä tulisi huomioida aina kuhunkin tilanteeseen ja aiheeseen sopivat oppimis- ja opettamismetodit. Lähestymistapoja on olemassa runsaasti, ja erilaisiin oppimistilanteisiin sopivat monesti erilaiset lähestymistavat. Oppimisympäristöjä suunnitellessa tulisi aina huomioida kunkin ympäristön opiskelun tavoitteet sekä kohderyhmä (onko kyseessä aikuiset, nuoret vai lapset), jonka mukaan didaktinen lähestymistapakin voidaan ottaa huomioon.

Didaktisia ja pedagogisia lähestymistapoja voidaan hyödyntää oppimisympäristöissä kaikista pienimmillä investoinneilla (Manninen ym. 2007, 41, 108-110, 118).

Musiikin alalla didaktinen lähestymistapa riippuu monenlaisista tilanteista. Musiikin opiskelija saa monesti kahdenkeskeistä opetusta soittotunneilla, jossa oppilaan ja opettajan väliset vuorovaikutussuhteet korostuvat. Ryhmädynamiikka tulee taas ajankohtaiseksi mm. bändi- ja kamaritunneilla, sekä teorialuennoilla. Yhtenä vaarana on yhteen opetusmetodiin jumittuminen. Esimerkiksi soitonopetus on pysynyt melko samanlaisena vuosikymmenien ajan. Didaktisen näkökulman kehittämisen kannalta opettajan tulisikin pysyä hereillä omien lähestymistapojen kanssa, ja tässä kohtaa yksilölähtöinen kohtaaminen muodostuu erittäin tärkeäksi. Lisäksi musiikin opetuksessa opettajalla on merkittävä rooli opiskelijan motivaation ylläpitämiseen.

Koonti

”Oppimisympäristö ajattelu johtaa yleensä tutkivaan projektioppimiseen, jossa kannattaa hyödyntää oppijan arkipäivässä eteen tulevia erilaisia oppimisympäristöjä” (Manninen ym. 2007, 122).

Aiemmin artikkelissa mainitut oppimiskäsitykset nivoutuvat toisiinsa, ja ihanteellisessa ympäristössä nämä kaikki ovat jollain tavalla otettu huomioon. Esimerkiksi musiikin teoria saattaa tuntua irralliselta ja kuivalta, jos sitä ei saada nivottua käytäntöön, vaikkapa soittotunneille tai orkesteritreeneihin. Huomioitavaa myös on, että pelkkä tietokoneiden hankinta tai tietotekniikkaan panostaminen ei tue oppimista, ellei opettaja huomaa ja hyödynnä niiden tuomia mahdollisuuksia.

Miten voit itse vaikuttaa parempaan oppimisympäristöön?

• Peruskäytöstavat haltuun
• Kunnioita toisten mielipiteita
• ̈Kaikkien kanssa voi tulla toimeen, vaikka ei pitäisikään kaikista
• Osaa pyytää apua
• Siisteydestä ja yhteisistä tiloista huolehtiminen
• Tilavarauksista huolehtiminen
• Vie kehitettäviä asioita eteenpäin ja ole aktiivinen.

Monilla ihmisillä on tapana huomata kyllä ympärillään olevat epäkohdat ja valittaa niistä, mutta käytäntöön tarttuminen voi jäädä tekemättä. Vaikka ihanteellisiin oppimisympäristöihin on olemassa tietynlaiset käytännöt, ne eivät kaikkialla toteudu. Tulimme siihen tulokseen, että suurin vaikutus oppimisympäristön mielekkyyteen on siellä olevilla ihmisillä ja heidän toiminnallaan. Muutokset paremman oppimisympäristön eteen voivat lähteä pienistäkin asioista.

Kirjoittajat:

Saara Hopia & Iida-Maria Penttinen, 2019 Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Manninen, J., Burman, A., Koivunen, A., Kuittinen, E., Luukannel, S., Passi, S. & Särkkä, H. 2007. Oppimista tukevat ympäristöt – Johdatus oppimisympäristöajatteluun. Opetushallitus: Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 2007.

Musiikin opetustilojen suunnitteluopas – Peruskoulu ja lukio. Toim. Unkari, J. 2012. Oppaat ja käsikirjat 2012:8. Opetushallitus: Lönnberg Painot Oy. Viitattu 17.2.2019. http://www.oph.fi/download/143053_musiikin_opetustilojen_suunnitteluopasi.pdf