“Lol, koska kivaa!” – Varhaisteinien motivaatio tanssiharrastuksessa

Valitsimme aiheeksemme varhaisteinien motivaation tanssitunnilla, sillä opetamme kaikki tällä hetkellä kyseiseen ikäryhmään kuuluvia oppilaita ja mielestämme ikäryhmä on todella mielenkiintoinen. Kyseisessä ikäryhmässä lapsi alkaa siirtymään pikkuhiljaa nuoruuteen ja löytämään omaa identiteettiään, jolloin hän alkaa myös itsenäisesti pohtimaan, onko tanssiharrastus se, joka häntä oikeasti kiinnostaa. Monet lopettavatkin tanssiharrastuksensa juuri tässä iässä, samalla kuin toisille se on hyvin hedelmällistä aikaa kehittyä.

Halusimme tutkia, mikä motivoi varhaisteinejä tulemaan tanssitunnille ja mitä me opettajina voimme tehdä pitääksemme yllä kyseistä motivaatiota.

Mitä on motivaatio

Motivaatio voidaan jakaa karkeasti kahteen motivaatiotyyppiin, sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Mikäli opiskelijaa ohjaa ulkoinen motivaatio, hän työskentelee mielessään vain opiskelun lopputuloksesta mahdollisesti saatu palkinto kuten hyvä numero tai vaikkapa kehut. Sisäisen motivaation ohjaama opiskelija taas työskentelee puhtaasti omasta mielenkiinnostaan aihetta kohtaan. Ulkoisen motivaation omaava opiskelija on palkinnon luonteen vuoksi luovutusherkempi ja yleisesti sisäistä motivaatiota pidetäänkin oppimisen kannalta hedelmällisempänä. (Salovaara, 2004.)

Byman kirjoittaa “Luovuutta, motivaatiota ja tunteita”- kirjassa kuinka Edward L. Decin ja Richard M. Ryan perustelevat jaottelun sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon perustuvan kolmesta tärkeästä psykologisesta tarpeesta, jotka ovat autonomian tarve, ryhmäjäsenyyden tarve ja tarve tuntea pätevyyden ja tehokkuuden tunteita (mts. 27). Varhaisteineillä erityisesti ryhmäjäsenyyden tarve on vahva, mutta myös autonomian tarve, sillä he ovat pikkuhiljaa siirtymässä kohti itsenäisempää elämää.

Varhaisteini-ikä

Puberteetti eli murrosikä alkaa tytöillä normaalisti 8-13 vuoden ja pojilla 10-14 vuoden ikäisenä. Murrosiän etenemisessä voi siis olla suuria eroja samankin ikäisillä nuorilla. Varhaisnuoruus on yleisesti jaettu 12 ja 14 vuoden välille, mutta kehon hormonitoiminta käynnistyy jo ennen virallisen puberteetin alkamista. (Sinkkonen 2008, 23-24.) Täten tutkimuskohteenamme olevat 11-13-vuotiaat vastaavat hyvin puberteetin alkamisen “herkkyysvuosia”.

Olemme huomanneet, että varhaisteineillä on tapana näyttää hyvin selkeästi esimerkiksi kyllästymistä ja muita niin sanottuja negatiivisia tunteita. James Bjorkin tutkimuksen mukaan nuorilla aivojen mielihyväalue on vasta kehittymisvaiheessa, minkä vuoksi turvallisuuden tunne ja motivaatio asioihin syttyy hitaammin kuin esimerkiksi aikuisilla.

Tunne- ja tilannehahmotusten ongelmat ovat puolestaan yhteydessä esimerkiksi otsalohkon alueen kehitykseen. Otsalohkoja tarvitaan tilannereagointiin, ja koska teini-ikäisillä otsalohkojen kehitys on vasta vaiheessa, on impulssien hallinta ja kontrollin ylläpito haastavaa. Tunnilla ilmenevä laiskottelu, huokailut ja muut nopeat negatiiviset reagoinnit voivat johtua siis aivojen kemiallisesta kehityksestä. (Heikkinen 2006.)

Motivaatio tulla tunnille

Olemme opetustilanteissa havainneet, että motivaatiota tulla tanssiharrastuksen pariin on erilaista. Huomio on kiinnittynyt esimerkiksi siihen, miten kyseisellä ikäryhmällä on havaittavissa kahtiajakoisuutta tanssituntikäyttäytymisessä. Samassa salissa saattaa puolet oppilaista olla mukana treeneissä rutiinin tai kaverisuhteiden vuoksi ja samaan aikaan toinen puoli oppilaista haluaa käydä treeneissä itse tanssin ja oman kehityksen vuoksi. Tilanne on opettajalle haastava, sillä motivaatioerot saattavat olla toisinaan hyvinkin suuret.

Erityisesti 12-13-vuotiailla oppilailla on alkanut näkyä tuntitilanteissa keskittymisen puutetta tai muutoksia käyttäytymisessä. Siirtyminen yläasteelle ja uudet sekä voimistuneet kaverisuhteet voivat olla käytöksen takana. Kaverisuhteet voivat olla joko suuri häiriötekijä tai innostaja tanssiharrastuksessa. Pidemmän päälle kaverisuhde voi olla tärkeä motivoija harrastuksen jatkuvuudessa: Vaikka se hankaloittaisi keskittymistä tunneilla, voi se luoda muita positiivisia kokemuksia ja halua kehittää itseään muiden antaman tuen kautta. Toisaalta kaverin lopettaminen harrastusryhmässä voi myös vaikuttaa toisenkin osapuolen lopetuspäätökseen.

Tästä ilmiöstä kiinnostuneena teetimme oppilaillemme kyselyn liittyen motivaatioon nimenomaan tanssiharrastuksen suhteen. Kyselyyn vastasi 23 tanssin harrastajaa Kuopiosta. Vastanneiden tanssilajikirjo oli laaja ja sieltä löytyi mm. hip hop, nykytanssi, showtanssi, baletti ja jazz. Kyselyyn vastanneiden keski-ikä oli 12,8 vuotta. Vastaajat ovat harrastaneet tanssia keskimäärin 6,3 vuotta. Vastaajat saivat valita vaihtoehdoista kolme osuvinta, sekä lisäksi myös kirjoittaa oman vaihtoehtonsa mikäli niin halusivat.

Kyselyn tulokset olivat meille positiivinen yllätys. Isolle osalle vastaajista tanssiharrastuksen pariin tuleminen näyttäisi olevan enemmän sisäisen motivaation ohjaamaa. Mielenkiintoista oli myös se, että vastausvaihtoehdoista “Vanhempien kannustus” ei saanut yhtään vastausta, mikä ehkä kielii juurikin varhaisteini-ikäisen tarpeesta kokea olevansa itsenäinen päätöksentekijä.

Opettajan merkitys

Opettajan rooli motivaation luomisessa ei ole täysin yksinkertainen sillä opettajan tehtävä ensisijaisesti on opettaa eikä niinkään motivoida oppilasta. Ihannetilanteessa oppilaalla on itsellään vahva sisäinen motivaatio ja opettaja vain ruokkii sitä tarjoamalla uusia haasteita.

Opettajan merkitys korostuu oikeanlaisen oppimisilmapiirin luomisessa. Positiivinen ilmapiiri, jossa jokainen uskaltaa olla oma itsensä ruokkii motivaatiota mutta edellyttää myös hyvää ryhmädynamiikkaa. Ikäryhmälle tyypillisen itsetietoisuuden ja yliherkkyyden takia on juuri ryhmään kuulumisen tunne hyvin tärkeää nuorelle. Tämän takia vertaispalautteen käyttö tunnilla voi vaikuttaa positiivisesti ryhmädynamiikkaan ja varhaisteinin itsetuntoon ja motivaatioon. (Sinkkonen 2008, 26.)

Vertaispalautteen sallimisen lisäksi opettajan on muistettava oppilaiden kannustaminen ja oikeanlaisen palautteen antaminen, jolloin oppilas saa realistisen kuvan oman oppimisen edistymisestä ja kehityskohteistaan.

Konkreettisia keinoja

Bymanin (2002, 26) mukaan motivoituneella ihmisellä on selkeä toiminnan päämäärä eli intentio. Opettajan olisikin hyvä kertoa etukäteen tavoitteitaan selkeästi myös oppilailleen ja mahdollisesti sopia niistä oppilaiden kanssa yhdessä. Tavoitteet on hyvä kuitenkin asettaa realistisiksi, jotta oppilaat kokevat ne mahdollisiksi, mutta kuitenkin tarpeeksi korkeiksi, jotta oppilas ymmärtää, että hänen täytyy tehdä töitä saavuttaakseen tavoitteensa. Opettajan on myöskin hyvä pitää yllä dialogista ilmapiiriä, sillä tätä kautta myös opettaja saa palautetta siitä, mikä tunneilla on motivoivaa ja mikä ei.

Erilaisten ulkoisten virikkeiden tarjoaminen oppilaille on myös tärkeää erityisesti silloin, kun opettaja huomaa, että oppilaiden motivaatio on ulkoista. Näitä voivat olla esimerkiksi arvosanat, palkkiot tai ryhmäpaine. Tanssinopetuksessa monesti esityksiin valmistautuminen on hyvä motivointikeino. Kyselyssäkin tuli ilmi, että esiintymään pääseminen oli tärkeä syy tulla tanssitunnille. Monipuolisten virikkeiden tarjoaminen tarkoittaa myös tuntien monipuolisuutta, joissa hyvä tunnin tempo säilyy ja oppilas pääsee haastamaan itseään kokonaisvaltaisesti sen sijaan, että liikaa syvennyttäisiin tiettyyn aiheeseen. Opettajan täytyy muistaa, että tanssin harrastuksen on tarkoitus olla hauskaa.

Kirjoittajat:

Noora Luoma, Riikka Janhonen ja Iiris Peuraniemi 2019, Savonia-ammattikorkeakoulu 

Lähteet:
Byman, R. 2002. Voiko motivaatiota opettaa? Teoksessa Kansanen, P. Uusikylä, K. (toim.) Luovuutta, motivaatiota, tunteita – Opetuksen tutkimuksen uusia suuntia. Jyväskylä: PS-Kustannus, s. 27

Heikkinen, K. 2006. Teinin aivoissa tyrskyy. Tiede.fi. Viitattu 16.11.2018.

Salovaara, H. 2004. Motivaatio oppimisessa. Suomen Virtuaaliyliopisto. Viitattu 16.11.2018 http://tievie.oulu.fi/verkkopedagogiikka/luku_4/motivaatio.htm  

Sinkkonen, J. 2008. Nuoruusiän monet haasteet. Teoksessa Karppinen, S. & Ruokonen, I. & Uusikylä, K. (toim.) Nuoret ja taide: ilolla ja innolla, uhmalla ja uholla. Kirjoituksia murrosikäisten taito- ja taidekasvatuksesta. Helsinki: Oy FINN LECTURA Ab, s. 23-24, 26.