Itseohjautuvaan harjoitteluun opettaminen

Monilla instrumenttiopettajilla on kokemusta oppilaista, jotka tulevat tunneille harjoittelematta. Instrumentin opiskelu vaatii paljon itsenäistä työskentelyä sekä aikaa harjoitteluun. Tästä ajasta tyypillisesti yksi tunti viikossa on opettajan ohjaamaa, joten päävastuu asioiden omaksumisesta jää oppilaalle. Harjoittelun puutteen takia tunnit kuluvat kappaleen harjoituttamiseen, kun optimaalisessa tilanteessa sisältö koostuisi ilmaisullisista ja tyylinmukaisista aiheista.

Opettajana on ymmärrettävä erilaisia oppimistyylejä ja oppilaita, joiden kautta opettaja pystyy soveltamaan omia työskentelytapojaan. Opettajan ohjaustavoilla ja kannustuksella on valtava merkitys oppilaan motivaatioon. Artikkelissa perehdymmekin aiheeseen, miten eritasoisia oppilaita ohjataan onnistuneeseen itsenäiseen harjoitteluun.

Oppimistyylit ja oppimistavat

Oppimistyyli tarkoittaa oppilaan tapaa opiskella ja siihen vaikuttaa oppilaan luonteenpiirteet, luonteenomaiset tavat oppia sekä ikä, motivaatio ja opiskelun aktiivisuus. Oppimisstrategiat ovat puolestaan tiedonmuokkaamisen tapoja. (Kauppila 2007, 59.)

Oppilaiden jaottelusta auditiivisiin, visuaalisiin ja kinesteettisiin opiskelijoihin ei ole tieteellistä näyttöä (Lonka 2015, 180). Musiikinopiskelu yhdistää kaikkia edellä mainittuja opiskelutapoja, jonka ansiosta nuottikuva, soiva ääni ja instrumentin käsittely luovat moniaistillisen kokemuksen. Tästä syystä opettajan ei kannata ajatella, että hyvä nuotinlukija olisi visuaalinen oppija, tai hyvä korvakuulolla oppija olisi auditiivinen oppija. Jos opettaja huomaa jonkin osa-alueen olevan puutteellinen, siihen pitäisi käyttää enemmän aikaa. Näin oppilaalle syntyy kokonaisvaltaisempi musiikin ymmärrys ja hahmotus.

Kognitiivis-konstruktivistisessa oppimistavassa oppilas ottaa uutta tietoa vastaa, muokkaa sitä ja yhdistelee uutta tietoa aikaisemmin opittuun tietämykseen sekä taitoihin. Olennaista tässä oppimisprosessissa on ongelmanratkaisu. Oppiminen jakautuu sekä pinta-että syväprosessoimiseen. Pintaprosessoinnissa vastaanotettu tieto jätetään muokkaamatta tai muokataan vähäisesti, kun taas syväprosessoinnissa oppija pohtii ja tulkitsee aihetta monitasoisesti. (Kauppila 2007, 20-21.)

Metakognitiivinen oppimistapa perustuu oman älyllisen toiminnan tiedostamiseen, ohjaamiseen ja säätelyyn (Lonka 2015, 18). Metakognitiiviset taidot auttavat oppijaa tiedostamaan omaa osaamistaan, sen riittävyyttä sekä asettamaan sopivia tavoitteita itselleen. Johanna Hasun (2017, 161-164) väitöskirjan mukaan oppilas yleensä tiedostaa mikä on soittamisen ja harjoittelun ero, mutta harjoittelun toteuttaminen on oppilaalle mukavuuskysymys.

Oppimiseen vaikuttavat tekijät

Oppilaan ja opettajan hyvä ja avoin vuorovaikutus auttavat oppimiseen liittyvien ongelmien ratkaisussa ja edesauttavat nopeampaa oppimista ja oppilaan motivoituneisuutta (Kauppila 2007, 115). On myös muistettava, että oppijan ymmärrys muodostuu eri tavalla kuin aiheen asiantuntijan eli tässä tapauksessa opettajan (Lonka 2015, 226).

Kauppilan (2007, 41) mukaan kognitiivis-konstruktiivisessa oppimisessa yhdistyy opittavan asian prosessointi, oppilaan oma oppimistyyli sekä oppimisen strategiat. Oppimisen ongelmat johtuvat yleensä oppimisstrategioihin ja oppimistyyliin liittyvistä ongelmista tai niiden heikoista ja kehittymättömistä kaavoista (mts. 41-50).

Opettaja voi auttaa oppilasta tiedostamaan hänelle sopivaa oppimistyyliä esimerkiksi harjoittelumenetelmiin keskustelun kautta. Opettaja voi myös antaa oppilaalle soitettaviin kappaleisiin konkreettisia harjoittelutapoja, jotka tukevat tämän oppimisstrategioita ja -tyylejä.

Jokainen oppija on muodostanut omia sisäisiä malleja opittavaa asiaa kohtaan, joten opettajan on tärkeää ottaa selville mitä oppija ennestään tietää ja mitä hän ajattelee asiasta (Lonka 2015, 226). Tämä voi konkreettisesti tapahtua instrumenttitunnilla niin, että opettaja kyselee esimerkiksi oppilaan tietämystä tietystä soittotekniikasta, tyylilajista tai musiikillisesta sanastosta. Oppilaan sisäisiä malleja tulee aktivoida ja haastaa, jotta uuden oppiminen olisi mahdollista (Lonka 2015, 226).

Opettajan tulee herättää oppilaan sisäistä motivaatiota, koska sen kautta oppilaalle muodostuu merkityksellinen suhde käsiteltävää aihetta kohtaan (Lonka 2015, 168-169). Motivoinnissa auttaa se, että haasteet ovat oppilaalle sopivan tasoisia herättääkseen kiinnostuksen ongelmanratkaisua ja oppimista kohtaan (mts. 168-169).

Sisäisen motivaation herättämisen ja intressien lähelle johdattelu auttaa oppilasta perehtymään asioihin omatoimisemmin. Soile Tikan (2017, 197) väitöskirjan tutkimustulosten mukaan soitonharjoittelun, sen mieluisuuden ja merkityksellisyyden kannalta tärkein vaikuttava tekijä on oppilaan ohjelmisto.

Opettaja voi esimerkiksi ehdottaa oppilaalle samankaltaista artistia tai säveltäjää, joka on aikaisemmin innostanut oppilasta ja näin edesauttaa itseohjautuvuutta sekä harjoittelumotivaatiota.

Kauppilan (2007, 122) mukaan konstruktivismin oppi menee parhaiten perille, kun ongelma tai tehtävä on omakohtainen. Kun ohjelmistoon otetaan uutta kappaletta, opettajalla kannattaisi olla useampi vaihtoehto, jotka kuunnellaan ja työn alle otetaan oppilasta eniten miellyttänyt teos.

Olemme havainneet oppilaiden harjoittelevan enemmän ja oppivan nopeammin, kun harjoiteltava kappale on mieleinen. Opettajan laaja tyylilajien tuntemus mahdollistaa ohjelmiston monipuolisuuden sekä edesauttaa mieluisan kappaleen löytämistä.

Palautteen antaminen ja kehitysideat ovat yksi soittotuntien tärkeimmistä teemoista. Tapoja antaa palautetta on yhtä paljon kuin opettajiakin. Kokemustemme mukaan on opettajia, jotka eivät anna tarpeeksi palautetta ja päästävät oppilaan liian helpolla sekä liikaa vaativia ja jopa lannistavia opettajia.

Lonkan (2015, 70) mukaan, palautteen vastaanottaminen, kehittyminen ja reflektio ovat luonnostaan vaikeita ihmiselle, sillä hän haluaa ensisijaisesti pitää yllä eheää ja positiivista käsitystä itsestään. Hyvä ilmapiiri ja rakentava palaute auttavat kestämään kehittymiseen liittyviä hankalia tunteita (mts. 70).

Kirjoittajat: Lassi Friman ja Hanna Vuorenmaa, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Musiikkipedagogin tutkinto-ohjelma 2019.

Lähteet:

Hasu, J. 2017. ”Kun siihen pystyy kuitenkin, ei oo mitään järkee olla tekemättä”: oppimisen vaikeudet pianonsoiton opiskelussa – oppilaiden kokemuksia ja opetuksen keinoja. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 20.1.2019. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/55574/978-951-39-7187-8_vaitos28102017%20.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kauppila, R. 2003. Opi ja opeta tehokkaasti: psyykkinen valmennus oppimisen tukena. Ps Kustannus

Kauppila, R. 2007. Ihmisen tapa oppia: johdatus sosiokonstruktiiviseen oppimiskäsitykseen. Ps kustannus.

Lonka, K. 2015. Oivaltava oppiminen. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.

Tikka, S. 2017. Soitonopettajan rooli oppimismotivaation vahvistajana taiteen perusopetuksessa: opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutus viulunsoitonopetuksessa Keski-Pohjanmaalla. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 20.1.2019. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/53568/978-951-39-7011-6_vaitos29042017.pdf?sequence=1&isAllowed=y