Humpparumpalin haasteet
Olen nyt kaksi vuotta opetellut rumpalina ammattitaitoni rakennepalasia. Ennen ammattimaailmaan astumista olin tottunut tekemään suuren treenimäärän yhtä lyhyttä, mutta merkityksellistä keikkaa varten. Lavalle astumisessa oli mukana hirvitystä ja keikan jälkeisen onnistumisen helpotusta. Nyt oli aika tehdä tasainen määrä tarvittavaa valmistautumista 5 setin humppakeikkaa varten, missä paikan päällä kyseeseen tulee jo nuotinluku, temmon tarkkuus ja suuri soitannollinen kurinalaisuus.
Suurin osa valtaväestön kuluttamasta musiikista on rytmisesti suoraviivaisempaa, helposti seurattavaa, tasalaatuista, miltei konemaista. Miten olla kone? Miten toimia tasalaatuisena tulostimena, joka piirtää saman kuvan kerta toisensa jälkeen? Sen olen halunnut ottaa selville ja siihen tässä artikkelissa keskitytään. Miten toimia niin, että homma toimii?
Eräänä keikkailtana satuin samalle lavalle Sinitaivas-nimisen tanssiorkesterin kanssa. He ovat soittaneet jo yli 15 vuotta keikkoja elääkseen. Juha-Matti Ahola, bändin solisti, sattuu olemaan rumpali. Sovin hänen kanssaan haastattelun, jonka pohjalle omien kokemuksieni lisäksi tämän artikkelin perustan.
Terveys
”Epäsäännöllisyys laitaa kropan kujalle.” (Ahola, 2019)
Muusikon työajat ovat epätasaisia, pitkiä ja ihmisen normaalille unirytmille haastavia. Yleensä tanssit loppuvat lähellä puoltayötä, jonka jälkeen täytyy vielä jaksaa purkaa ja ajaa autoa. Aina kun on mahdollista, suosittelen lepoa.
JA RUOKAA. Takahuoneessa keikan ajaksi 90% paikoista on vain voileipää ja kahvia.
”Sitä se on, paninia huoltoasemalta ja kolmioleipää.” (Ahola, 2019)
Kaikessa toiminnassa on hyvä huomioida keikkojen toistuvuus pitkällä aikavälillä. Mieli ja kroppa alkavat rapistua liiallisen rasituksen alla. Jokaisen bändin jäsenen on hyvä osata auttaa yhteisissä työtehtävissä. Kun jokainen pystyy ajamaan autoa ja olemaan perillä lavatekniikan toiminnasta, voi rutiinityötehtävät jakaa tasaisesti jokaisen erityisosaamisalueen lisäksi.
”Ois kiva kokeilla sellasta terveellisempääki elämää, nähhä mitä tapahtuu keholle ku syö terveellisesti ja nukkuu hyvin. Se vois olla mielenkiintoista. — Laulaja tulee huomaamaan ettei laulu enää pölähä niinku satunnaisilla keikoilla kun tekeminen menee terveyden ylläpitämiseksi.” (Ahola, 2019)
Vinkit ohjelmistoa ja soittoa varten
Mitä pitäisi tiedostaa kun aloittaa humppakulttuuriin soluttautumisen muusikkona? Olen kohdannut monta sääntöä ja lainalaisuutta yksi kerrallaan, tähän pyrin keräämään kaiken ollellisen, elikkäs:
”Vaikka oisit pinnalla niin sun ei välttämättä tarvi olla mikään hyvä soittaja.
Hyvä tekniikka helpottaa elämää mutta työllistymiseen se ei vaikuta.” (Ahola, 2019)
Jokaisen kappaleen alkuperäinen tempo ja tyyli täytyy tietää. Tämä on lyhyt, mutta tärkein prosessi valmistautumisessa. Jokaisessa tanssityylissä on määritelty oikea tempo. Niiden löytämiseen olen käyttänyt tempotaulukkoa, joka löytyy Tanssimuusikon käsikirjasta. Mikäli kappaleen alkuperäinen tempo eroaa taulukosta, se on syytä muuttaa lähimpään mahdolliseen oppikirjan mukaiseen tempoon. Tanssikappaleet soitetaan aina tyylipareissa. Hitaampi kappale soitetaan AINA ensin. Jos tempo on sama, tunnetumpi kappale tulee ensin.
”Joku Nykäsen Anssi on sanonu että – pelkistetysti. Se on niinku pro, löysät pois, ei mitään ylimäärästä.” (Säily, 2010)
Humppakeikalla soitetaan lähtökohtaisesti yksinkertaisesti ja todella hiljaa. Tanssijalle tärkeintä on kuulla rytmin osat selkeästi, jotta on helppo astua oikeaan aikaan. On syytä muistaa, että yleiset tanssitilat ovat erittäin huonosti akustoituja, ja siksi ikäviä taajuuksia on miksaajan tai soittajan vaikea hallita. Erityisesti symbaalien korkeat taajuudet leikkaavat läpi. Ilman tulppia tanssivat ihmiset toivovat, että musiikki kuuluu, mutta ei häiritse. Mikäli kappaleella on suuria tunteita sisällään, hyvällä sovituksella sinne voi saada hieman äänekkäämpiä kohtia sisälle, muttei koskaan ole tarve mennä yli mezzoforten. Siitä olen nimittäin saanut välillä palautetta.
Vehkeet
Nuotit liikkuvat nykyään sähköisessä muodossa, siksi iPad varustettuna ForScorella on yksi suurimmista apuvälineistä tanssikeikoilla. Pisimmillään keikalla voidaan soittaa noin 60 kappaletta musiikkia, eikä ohjelmiston muuttuessa kaikkia soitannollisia yksityiskohtia välttämättä muista tarkoista sovituksista. Nuotinlukuohjelmissa on erittäin helppoa pyyhkiä ylimääräisiä tahteja, kirjoittaa muistiin ohjeita ja ohjata metronomia. Tabletilla voi myös tehdä nykyään monitorimiksausta. Keikalla esitettävien kappaleiden välissä tulee olla äärimmäisen lyhyt tauko, korkeintaan 20 sekuntia, joten soittajalla ei ole aikaa alkaa värkkäämään useamman laitteen kanssa.
”Setinhän täytyy olla pieni että kapellimestari saa subbasen ja pahvit mukaan – kauheesti PA:ta ja mahollisimman pienet soittimet. Sehän on arvo sinänsä että soittimia pitää olla paljon mutta keikalle pitää viedä puolikas tomtomi ja vajaa splashi.” (Säily, 2010).
Keikallehan lähdetään joko pakulla tai peräkärryllä. Joka tapauksessa tilaa on rajallinen määrä, ja jokainen kilo täytyy kantaa autoon, keikkapaikalle, autoon ja takaisin säilytyspaikkaan, viikko toisensa jälkeen. Kasaus ja yöllinen purku pahimmillaan voivat hajottaa paikkoja, mikäli kantoergonomia ei ole kunnossa ja kamaa on liikaa. Kompaktius ja keveys ennen kaikkea.
Rummut ja pellit muistuttavat aika pitkälti jazz-rumpusettiä lehmänkellolla varustettuna. Tämä johtunee siitä, että humpan kehittyessä rumpusetillä on soitettu jazzia. Suomen ensimmäisenä humppalevytyksenä pidetään vuonna 1928 tehtyä Jaakko Pullin Puuseppää, jonka soitti Suomi-Jazz –orkesteri (Kahila 2006).
Tykkään itse herkutella setin ja symbaalien laadulla ja soundilla, mutta se on lähinnä minua itseäni varten.
”Sillä ei ole mitään väliä mitkä haikanpellit sulla on.” (Ahola, 2019)
Loppuajatukset
Mitkä ovat siis konemaisen muusikkotoiminnan ohjenuorat?
Oman terveyden jatkuva ylläpito on tärkeintä paikasta huolimatta, eli hyvä uni, ruoka ja liikunta pätevät myös tien päällä, ja sille elämäntyylille on syytä antaa painoa. Yhdessä hyvällä ergonomialla kantaminen ja tekeminen helpottavat jokaisen työtaakkaa. Toimivan minimalistisen tarvikearsenaalin käyttö turvaa väsyneenkin tekemisen onnistumisen ja muista tehdä työ itsellesi mielenkiintoisemmaksi, vaikka niillä haikanpelleillä.
Vapaa-ajalla vastapainoksi on hyvä tehdä jotain tasapainoittavaa. Ahola itse viettää suurimman osan ajasta tatamilla taistelulajien parissa. Itse harrastan ulkona liikkumista ja black metallia.
Me ollaan kaikki ihmisiä, koneita meistä ei koskaan tule, mutta aina voi yrittää.
Kirjoittaja:
Ville Mikkola, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Musiikkipedagogin tutkinto-ohjelma 2019
Lähteet
Ahola, J-M. 2019. Rumpali/Laulusolisti. Sinitaivas. Haastattelu 15.4.2019.
Säily, M. 2010. Häärumpali osa 1. Youtube-video. Viitattu 14.5.2019.
Tanssimuusikon käsikirja. 2009. Ohjekirjana toimiva internet-blogi. Viitattu 14.5.2019.
Kahila, H. 2006. Kun Suomi sanoi: Saanko luvan, Gummerus