Vapaana soittamaan – kehotietoisuus osana soitonopetusta

Mitä kehotietoisuus on? Miten hyvä kehotietoisuus tukee soittamista? Kuinka kehotietoisuutta voisi tuoda enemmän osaksi soitonopetusta ja sitä kautta oppilaan omaa harjoittelua? Artikkelissa pohdin sitä, miten kehollisuus ilmenee soitonopetuksessa. Lisäksi pohdin, kuinka kehotietoisuutta voisi tuoda enemmän osaksi soitonopetusta ja sitä kautta oppilaan omaa harjoittelua. Havainnot perustuvat kirjallisuuteen ja käytännön kokemuksiin. Artikkeli keskittyy kehotietoisuuteen soittamisen ja soitonopetuksen näkökulmista.

Kehotietoisuuden määritelmä

Alan Fogel tiivistää Koljosen (2012) teoksessa kehotietoisuuden määritelmän. Kehotietoisuus on pysyvä tämän hetken kokemus, joka perustuu kehotuntemuksiin, tunteisiin ja liikkeisiin ja se on spontaania luovaa ja avointa muutoksille. (Koljonen 2012, 2‒3.) Pauliina Valtasaaren (2017) mukaan kehollisuus määritellään usein vain fyysisiksi toiminnoiksi, vaikka siihen tiivistyy koko ihmisenä olemisen ihme. Kannamme kehossamme mukana erilaisia tunteita. Nämä neurofysiologiset tilat ilmenevät kehollisina reaktioina.

Muusikon keho ja kehotietoisuus

Valtasaari (2017) pohtii kirjoituksessaan, että keho on muusikon tärkein työkalu ja soitin toimii kehon jatkeena. Valtasaaren mukaan muusikon identiteetti on näin ollen hyvin kehollinen. Ylen uutisessa käyrätorvisti Tommi Hyytinen (2011) sanoo, että soittaminen ja laulaminen ovat kokonaisvaltaista työtä. Keho luo ääneen ja jännitykset kehossa vaikuttavat suoraan sointiin. Lea Pearson (2006) puolestaan painottaa, että keho muuttuu jatkuvasti ja samalla kuva omasta kehosta muuttuu. Tämä on tärkeä tieto muusikoille, koska heillä itsensä kehittäminen jatkuu läpi elämän. (Pearson 2006, 5.) Valtasaaren, Hyytisen ja Pearsonin ajatukset kiteyttävät kehotietoisuuden tärkeyden. Muusikon on pidettävä huolta työkalustaan, kehostaan, läpi elämän. Hyvä kehotietoisuus tukee tervettä ja vapaata soittotapaa. Vapaa soittotapa puolestaan mahdollistaa laajan musiikillisen ilmaisun.

Liike on lääke

Muusikko liikkuu työkseen ja liikkeet ovat varsin monimutkaisia. Liikkeiden huomiotta jättämisen vaikutukset näkyvät muusikoiden fyysisinä ongelmina ja teknisinä vaikeuksina. (Conable 1995, 132.) Virheellinen kehonkuva altistaa huonolle kehon käytölle ja liikkeille. Tämä voi johtaa mahdollisten vaurioiden syntymiseen. Jos taas kehonkuva on oikeanlainen, liikkeet ovat hyviä. Tullakseen tietoisemmaksi omasta kehostaan, on soittajan observoitava ja reflektoitava itseään jatkuvasti. (Conable 2000, 5.)

Kehotietoisuus soitonopetuksessa

Muusikon liikkeiden merkityksestä on tultu tietoisemmaksi viimeisten vuosikymmenien aikana, mutta valtaosassa musiikinopetusta siihen ei silti kiinnitetä tarpeeksi huomiota. (Conable 1995, 132.) Ongelma johtuu koulutuksen puutteesta. Soitonopettajat suhtautuvat yleisesti intohimolla opettamaansa taiteeseen. Monia opettajia ei ole kuitenkaan koulutettu antamaan tarkkoja ohjeita, miten oppilaan kannattaa harjoitella niin, että se olisi myös fyysisesti hyväksi. (Llobet & Odam 2007, 7.)

Kehotietoisuus on mielestäni yksi tärkeimmistä soitonopetuksen peruselementeistä. Kun soitonopettajalla on hyvä tietoisuus omasta kehostaan ja sen toiminnasta, voi hän tarjota oppilaalle hyvät edellytykset oppia terve ja luonnollinen soittotapa. Oppilas ja opettaja ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Oppilas ottaa jatkuvasti vaikutteita opettajasta. Tässä korostuu opettajan oma kehotietoisuus, se miten opettaja seisoo, istuu, puhuu, käyttää kehoaan ja soittaa malliksi.

Kun opettajalla on hyvä tietoisuus omasta kehostaan, alkaa hän kiinnittämään huomiota myös oppilaiden kehotietoisuuteen. Tarkkaavaisuus oppilaiden kehon käytöstä kehittyy ajan myötä. (Pearson 2006, 95.) Olen huomannut tämän omassa opetuksessani. Mitä enemmän olen opettanut erilaisia oppilaita, sitä paremmaksi observoijaksi olen tullut. Soitonopettajan ja oppilaan yhteistyö on tavallisesti monivuotinen. Haastavaa on, että soitonopettaja pystyy säilyttämään tarkkaavaisuuden tuoreena oppilaan kasvaessa ja kehittyessä.

Pearson (2006) antaa täsmällisiä ohjeita oppilaan kanssa työskentelyyn. Oppilaan kehotuntemuksen parantamiseksi ja sitä kautta soiton laadun parantamiseksi hän kehottaa opettajaa: tarkkailemaan oppilaan tapoja, kysymään paljon kysymyksiä, tarkkailemaan omaa puhetapaa sekä kannustamaan ja tukemaan. (2006, 96.)

Omat keinoni soittotunnilla kehotietoiseen työskentelyyn ovat muuttuneet vuosien varrella. Koen, että vapaa ja kehotietoinen oppiminen onnistuu parhaiten ympäristössä, jossa oppilaalla on turvallinen ja hyvä olla. Tämä toteutuu myönteisen oppimisen kautta.

Itseohjautuvuus

Soittotunti on pieni osa oppilaan viikoittaista soittomäärää. Mielestäni soittotuntien yksi tärkeä päämäärä on ohjata oppilasta itseohjautuvuuteen. Oppilaan oman kehontietoisuuden parantuminen ja sitä kautta vapaan ja terveen soittotavan omaksuminen tukee oppilaan omaa kotiharjoittelua. Kun kehotietoisuudesta on puhuttu ja sitä on harjoiteltu soittotunnilla, säteilee se myönteisesti myös oppilaan omaan harjoitteluun. Tavoitteena on, että oppilaan omalla ajalla toteutuva harjoittelu olisi myös järkevää ja kehon kannalta terveellistä. Alexander-tekniikan kehittäjä Frederick Matthias Alexanderin on todennut, että hyvällä itseohjauksella on parantava vaikutus kaikkeen toimintaan. Itseohjauksen vaikutus on jatkuvaa ja se paranee ajan myötä. Lopulta itseohjauksesta tulee pysyvä toimintapa, jolloin se kehittää jatkuvasti toiminnan tasoa sekä parantaa reagointitapoja. (Gelb 2013, 37.)

 Kehotietoisuuden vahvistaminen ja elinikäinen oppiminen

Gelbin (2013) mukaan arkielämässä muodostuneet huonot tavat saattavat korostuvat ihmisillä, jotka tekevät työkseen haastavaa ja tarkkuutta vaativaa työtä. Nämä ihmiset ovat muiden muassa muusikkoja, näyttelijöitä, tanssijoita ja urheilijoita. (Gelb 2013, 16.) Mielestäni tämä tarkoittaa, että muusikon on ajateltava soittamista kokonaisvaltaisesti. Kehotietoisuus on soiton lisäksi tärkeää myös muilla elämänosa-alueilla.

Kehotietoisuutta oppii lukemalla ja jatkuvalla työskentelyllä asian parissa. Kehotietoisuuden parantamiseksi on useita eri menetelmiä. Menetelmiä joihin itse olen tutustunut ja joista olen kokenut saavani apua ovat: Body Mapping, Alexander-tekniikka, jooga ja pilates. Ylen uutisessa Hyytinen puhuu pilateksen merkityksestä. Syvävenyttävä pilates vahvistaa vakauttavia lihaksia ja rentouttaa jännittyneitä pintalihaksia. Sointi paranee, kun keho ja hengitys avautuvat. (2013)

Kirjoittaja: Teea Karttunen 2018, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

Conable, B. Conable, W, 1995. How to Learn the Alexander technique – A Manual for Students. Yhdysvallat: GIA Publications, Inc.

Conable, B. 1998, 2000. What Every Musician Needs to Know About the Body – The Practical Application of Body Mapping to Making Music. Yhdysvallat: GIA Publications, Inc.

Gelb, M. J. 2013. Vapaana oppimaan – kehon kautta tietoiseen oppimiseen – johdatus Alexander-tekniikkaan. Kuopio: Alexander tekniikka 2013.

Hyytinen, T. 2011. Pilates on soittajan kaveri. YLE/KESKI-POHJANMAA. Viitattu 20.3.2018. https://yle.fi/uutiset/3-5425279

Koljonen, S. 2012. Miksi tuntea ja aistia eikä vain ajatella? Materiaali Alan Fogel. Suomentanut Susanna Koljonen. Viitattu 15.2.2018. http://www.essential-motion.fi/sites/default/files/images/alan_fogel_kehotietoisuus_28.6.2012.pdf 

Llobet, J.M. & Odam, G. 2007. The Musicians’s Body: a Maintenance Manual for Peak Performance. Aldershot: Ashgate.

Pearson, L. 2006. Body Mapping for Flutists – What Every Flute Player Needs to Know About the Body. Yhdysvallat: GIA Publications, Inc

Valtasaari, P. 2017. Kun muusikko vammautuu, identiteetti ei löydä resonanssia tutun todellisuuden kanssa. Taiteilijoiden psyykkinen valmennus. Viitattu 20.3.2018. https://taiteilijoidenpsyykkinenvalmennus.com/2017/04/13/kun-muusikko-vammautuu-identiteetti-ei-loyda-resonanssia-tutun-todellisuuden-kanssa/

 

 

 

 

 

 

Taiteen alalla työskentelevät hyötyvät Alexander-tekniikasta. Tohtori Frank Jonesin tiivistää Gelbin (2013) teoksessa Alexander-tekniikan määritelmän lyhyesti. Tekniikka on keino laajentaa tietoisuutta niin, että samaan aikaan tekee ja on tekemättä. Tekniikka auttaa muuttamaan reaktiotapoja estämällä vääriä ryhtejä. (Gelb 2013, 16.)

 

Edellä mainittujen menetelmien lisäksi koen, että kehotietoisuutta ja sitä kautta vapaampaa soittotapaa on auttanut anatomian opiskelu sekä monipuoliset liikuntaharrastukset. Mainitut menetelmät ovat vain muutamia esimerkkejä. Muusikkoa ja soitonopettajaa auttavien kehollisten menetelmien kirjo on laaja.

 

Toivottavasti tulevaisuudessa kehotietoisuus tulee yhä enemmän osaksi soitonopetusta. Kehotietoisuuden lisääminen soitonopetukseen tukee kokonaisvaltaista oppimista ja sitä kautta oppilaiden musiikillinen ilmaisu kasvaa.

 

Kirjoittaja: Teea Karttunen 2018, Savonia Ammattikorkeakoulu.

 

 

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti