Soittamisen iloa ja intoa – pianotapahtuma kokosi harrastajia yhteen

Kuopion konservatorion toimipisteiden välinen pianistien ”kokoontumisajoiksikin” kutsuttu tapahtuma Pianistien juhlat järjestettiin helmikuussa 2018 viidennen kerran ja ensimmäistä kertaa Lapinlahdella konservatorion pohjoisimmassa toimipisteessä. Tapahtuma kokosi yhteen kaikkiaan 65 pianonsoiton opiskelijaa ja 10 soitonopettajaa. Päivän aikana konserteissa vieraili runsaasti oppilaiden vanhempia ja yleisöä myös muilta toimipistepaikkakunnilta. Paikallinen media huomioi näkyvästi tapahtumaa.

Katselmusluonteisen tapahtuman tavoitteena on ollut lisätä soittamisen iloa ja intoa sekä yhteistyötä toimipisteiden kesken ja on suunnattu Kuopion konservatorion viiden toimipisteen (Juankoski, Lapinlahti, Nilsiä, Siilinjärvi ja Suonenjoki) opiskelijoille. Pisimmät etäisyydet toimipisteiden välillä (esim. Lapinlahti – Suonenjoki n 110 km) eivät luonnostaan kannusta keskinäiseen yhteistoimintaan, joten mikä sai toimipisteiden soitonopettajat yhdistämään voimansa tapahtuman eteen? Entä minkälaisen oppimisympäristön tapahtuma osallistujilleen tarjoaa?

Toiminnan esittelyä

Liittyessään vuonna 2001 Kuopion konservatorion yhteyteen (Ahonen 2004, 98) pääsi Lapinlahden toimipiste osaksi Suomen suurimman ja monipuolisimman musiikki- ja tanssioppilaitoksen toimintaa. Tällä hetkellä Lapinlahden perusopetuksen oppilasmäärän ollessa noin 50 opiskelijaa, opiskelee konservatoriossa musiikin ja tanssin perusopetuksen piirissä arviolta 2550 eri-ikäistä lasta sekä nuorta. (Kuopion konservatorio 2018.)

Luvuista saa havainnollisen käsityksen oppilasmäärien suuresta mittasuhde-erosta, mutta tämä ei ole silti tarkoittanut toimipisteen sulautumista huomaamattomaksi ja passiiviseksi osaksi isoa kokonaisuutta, vaan Lapinlahden ja muidenkin toimipisteiden oppilaat ovat halutessaan voineet osallistua Kuopion konservatorion järjestämiin produktioihin sekä tapahtumiin. Näin on opettajien ohjaamana paljolti myös tapahtunut.

Toimipisteiden näkökulmasta tapahtumien ja konserttien järjestäjänä Kuopion konservatorio on ylivoimaisen monipuolinen pianokilpailuineen, talvikamaritapahtumineen, mestarikursseineen, oppilaskonsertteineen jne. Tietysti toimipisteet ovat osaltaan itsenäisesti omalla aktiivisuudellaan huolehtineet konsertti- sekä tapahtumatarjonnasta paikkakunnillaan. Esimerkiksi Lapinlahdella oppilaskonserttien lisäksi monipuolisuutta toimintaan ovat tuoneet mm. yhteistyöt ja vierailut kouluihin, soitinpolut ja -karusellit eskareille sekä vierailut palvelutaloihin.

Laajasti katsottuna on varmasti ymmärrettävää, että pääosa konservatorion mittavasta tapahtumatarjonnasta suuntautuu Kuopioon satunnaisia maakuntavierailuja lukuun ottamatta. Mutta ehkä juuri tästä syystä toimipistepaikkakunnilla ei kokonaan ole voitu välttyä vaikutelmasta katveeseen jäämisestä yhteisten tapahtumien suhteen, mikä on sinänsä harmi, erityisesti kun huomioidaan niiden yhteisöllisen ulottuvuuden tuomia mahdollisia hyötyjä. Tätä näkemystä voidaan perustella esimerkiksi Pianistien juhlista saatujen kokemusten ja pianonsoitonopiskelijoiden tarpeiden valossa.

Kohti yhteisöllisyyttä

Soittamaan oppiminen tapahtuu pääasiassa itsenäisesti ja soittotunneilla opettajan ohjaamana. Opetus on yksilöohjausta ja tilanne useimmiten kahdenkeskinen, joten paljon on kiinni oppilaan ja opettajan välisen vuorovaikutuksen toimivuudesta, kuinka oppiminen tunnilla ja tunnin ulkopuolella edistyy. Merkittävää on, että opettajalla on mm. ammattitaitoa kohdata oppilaansa tasaveroisena ihmisenä avoimin mielin (Olsonen 2012, 18).

Kun oletetaan, että tuntityöskentely ja vuorovaikutus oppilaan ja opettajan välillä sujuu kitkattomasti ja tulokset oppimisessa ovat hyviä, mutta tilanteessa nähdään piano edelleen kapeasti vain solistisena ja yksin opettajan kanssa opeteltavana soittimena, voi ulottuvuus yhdessä oppimisen mahdollisuudesta jäädä kokonaan hyödyntämättä. Kannattaa verrata pianoa esimerkiksi orkesterisoittimiin kuten jousiin ja puhaltimiin, joissa yhteistoiminnallisuutta ja yhdessä soittamista tulee helposti mukaan jo harrastuksen alkuvaiheessa, toisin kuin pianolla. Tämä ei tietenkään vähennä yhdessä toimimisen mahdollisia hyötyjä tai merkitystä myöskään pianonsoiton oppimisen polulla (Olsonen 2012, 42-43).

Siksi onkin kiinnostavaa, kuinka esimerkiksi pianisti ja pedagogi Paavali Jumppanen kuvailee omaa suhdettaan opettamiseen Pianisti-lehdessä Rebekka Angervon tekemässä haastattelussa. Hän kokee jaetun todellisuuden, yhteisen kokemuksen yleisön sekä kollegoiden ja oppilaiden kanssa oppimisprosessissa kaikkein antoisimpana ja hedelmällisimpänä. (Angervo 2016, 38-39.) Toisenlaista näkökulmaa mm. poikien laumahenkisyyteen ja ryhmän vertaistuen tärkeyteen lasten harrastamisten yhteydessä avaa puolestaan Jari Sinkkonen Musiikkipedagogin käsikirjaan kirjoittamassaan artikkelissa painottaen ryhmään kuulumisen merkitystä identiteetin kehittymisessä. (Sinkkonen 2013, 54-55.) Myös Pollari ja Koppinen nostavat esille yhteistoiminnallisuuden merkityksen yhtenä hyvän oppimisen tunnusmerkkinä, jolloin oppija ”kartuttaa tiedollisen ja taidollisen tulosten lisäksi sosiaalista pääomaansa” (Pollari & Koppinen 2010, 44).

Kun tiedetään pianon vahvat ominaisuudet ja taipumukset solistisena ja itsenäisenä soittimena, voidaan kysyä, hyödynnetäänkö sen opetuksessa riittävästi yhteisöllisyyden suomia mahdollisuuksia ja vertaisryhmän voimaannuttavaa vuorovaikutusta oppimisprosessin tukena, varsinkin jos huomioidaan lisäksi opetussuunnitelman perusteiden ohjaavuus myös ”monimuotoiseen yhteistoiminnalliseen musiikin tekemiseen ja opiskeluun” musiikin opetuksen työtapojen osalta (Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2017, 51). Ehkä nykyisin hyödynnetään, mutta tässä mielessä on kuitenkin selvää, että Pianistien juhlat kaltaisella tapahtumalla on sijansa oppilaitoksen toimintatarjottimella oppilaiden motivaatiota ja toimipisteiden yhteenkuuluvuuden tunnetta lisäävänä oppimisympäristönä sekä oppilaiden, opettajien ja vanhempien kohtaamispaikkana.

Pianistien juhlat

Pianistien juhlat sai alkunsa 2010 Suonenjoella. Kokeilumielellä järjestelty ensimmäinen tapahtuma sai jatkoa myönteisten kokemusten kannustamina Siilinjärvellä 2012 ja suosion pysyessä päätettiin järjestelyjä jatkaa edelleen muihin toimipisteisiin Nilsiään, Juankoskelle ja Lapinlahdelle. Tapahtuman tasaisesta suosiosta oppilaiden keskuudessa kertoo mm. osallistujamäärän vakiintuminen 60-70 soittajaan.

Aluksi suunniteltiin toimipisteiden oppilaille tarkoitettua pianokilpailua, kertoi tapahtumasta idean saanut silloinen Suonenjoen toimipisteen pianonsoitonopettaja Anna Hoffren, kun kysyin artikkelia varten tietoja suunnittelun alkuvaiheista ja lähtökohdista. Hoffren muisteli, että tapahtumasta päätettiin kuitenkin tehdä katselmustyyppinen, jotta osallistumiskynnystä saatiin mataloitettua. Arveltiin, että näin palveltaisiin parhaiten mahdollisimman suurta joukkoa toimipisteiden pianisteja. Juhlien perustamisen taustalla vaikutti myös halu nostaa toimipisteiden pianistit kerrankin ”korokkeelle” kiitoksen ja juhlinnan kohteeksi, kertoi Hoffren ajatuksistaan.

Tietynlaisen seremoniallisuuden läsnäolo avajaispuheineen, kunnan tervehdyksineen, äänittäjineen, valokuvaajineen sekä esiintyjien kukittamisineen ja kunniakirjoineen tuokin kyseiseen päivään sopivanlaista arvokuuden ja juhlan tuntua, kun muutoin ollaan samaan aikaan kavereiden, vertaisten ja kotijoukkojen seurassa. Tapahtuma antaa varmasti suurelle joukolle oppilaita ainutlaatuisen mahdollisuuden omien oppilaskonserttien ulkopuoliseen tavanomaista juhlavampaan esiintymiskokemukseen toimien toisaalta myös selkeänä heidän innostustaan lisäävänä ja harjoittelulle suuntaa antavana oppimisympäristönä. Kun harjoittelulle on konkreettinen tavoite, niin oppiminenkin on mieluisampaa ja tehokkaampaa.

Esimerkiksi juuri tavoitteellisuuden merkityksestä taitojen saavuttamisessa ja oppimisessa kertoo valaisevasti Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Satu Pihlaja Helsingin sanomissa Pauliina Jokisen kirjoittamassa artikkelissa. Siinä hän kuvailee kuinka tavoitteiden tietoinen asettaminen lisää niiden saavuttamisen motivaatiota ja kuinka konkretia ja tarkkuus tavoitteissa ohjaavat ja auttavat keinojen löytämiseen pyrittäessä niihin. Kiinnostavaa on lukea tavoitteellisuuden huomiota ohjaavasta vaikutuksesta olennaiseen, kuinka ne energisoivat ja lisäävät sinnikkyyttä ja saavat luomaan strategioita päämäärän saavuttamiseksi. Huomion arvoista on, että Satu Pihlajan mukaan tavoitteellisuudessa on kyse ominaisuudesta, ”joka on jokaisen ulottuvilla ja jota kannattaa opetella”. (Jokinen 2018, C2-C3.) Tässä yhteydessä on varmasti hyödyllistä muistaa myös määritelmä taiteen perusopetuksesta tavoitteellisena ja tasolta toiselle etenevänä opetuksena (Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2017, 10).

Esiintymisestä ja palautteesta

Erilaisten esiintymismahdollisuuksien tarpeellisuutta puolestaan korostaa pianomusiikin professori Erik T. Tawaststjerna Niklas Pokin haastattelussa ja sanoo pitävänsä musiikkioppilaitosten tarjoamia esiintymistilaisuuksia tärkeänä osana nuoren pianistin ihanteellista oppimisympäristöä ja painottaa, että mahdollisuuksia tulisi olla runsaasti. (Pokki 2014, 46.) Sen sijaan Päivi Arjas luo Pianisti-lehteen kirjoittamassaan artikkelissa toisenlaisen näkökulman esiintymiseen käsittelemällä avartavasti siihen liittyvää problematiikkaa. Hän myös kirjoittaa, kuinka esityksiä tarvitaan runsaasti, mutta niiden vaativuutta tulisi nostaa progressiivisesti oppilaan itseluottamusta tukien. Arjaksen mukaan esiintymistaito voidaan nähdä kansalaistaitona, jota ihmiset tarvitsevat myös muussa elämässään. Merkillepantavaa on, että hän näkee musiikkiopinnot ainutlaatuisena mahdollisuutena oppia tätä taitoa. (Arjas 2013, 54,57.)

On selvää, että Pianistien juhlissa juuri konsertit ja oppilaiden esitykset ovat päivän keskeisintä sisältöä. Syksyn kuluessa ja edeltävinä viikkoina niitä on opettajan ohjaamana valmisteltu vähitellen tapahtumaa ajatellen ja konserteissa ne ovatkin jo yleisesti ottaen varsin viimeisteltyjä ja hallittuja. Esitysten kirjo yltää vasta-alkajien pienimuotoisista edistyneempien jo taiteellisia ansioita sisältäviin. Varsinainen tapahtumapäivä pitää sisällään viisi noin 35-40 min. mittaista konserttia. Konsertit alkavat tasatunnein ja niiden väliin jäänyttä aikaa on varattu mm. esiintyjille tarkoitetulle henkilökohtaiselle palautteelle. Vaikka päivä kulku ruoka- ja kahvitaukoineen kannustaa ja antaa mahdollisuuden keskinäiseen yhdessäoloon sekä muiden kanssaharrastajien tapaamiseen, varsinainen oppi soittajana kehittymisen kannalta tulee epäilemättä muiden esitysten seuraamisesta sekä erityisesti omasta esiintymisestä ja siitä saatavasta palautteesta.

Palautteella on merkittävä asema oppilaan kehityksen ohjaamisessa, joten sen tulee olla rakentavaa (Pruuki 2008, 59). Taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet (2017, 51) puolestaan painottaa myönteisessä hengessä annettavaa ohjaavaa palautetta osana oppilaan oppimisprosessia ja opettamista. Voidaan ajatella, että hyvin annettuna ja rakentavana se toimii parhaimmillaan oppilaalle ja esiintyjälle eräänlaisena oman sen hetkisen osaamisen peilinä ja samalla kehityksen edistäjänä, suuntaviittana ja näkymänä mahdolliseen tulevaan. Kirsti Lonka (2014, 53) toteakin informatiivisen ja oikea-aikaisen palauteen saavan ihmisen katsomaan eteenpäin.

Pianistien juhlissa henkilökohtainen palaute annetaan suullisena välittömästi konsertin jälkeen. Tällöin tunnelmat ja vaikutelmat omasta esityksestä ovat vielä hyvin vahvasti muistissa ja tunnereaktiot pinnalla. Kysyy palautelautakunnan jäseniltä erityistä pedagogista osaamista ja laaja-alaista alan asiantuntemusta kohdata kaikki viiden konsertin 60-70 esiintyjää päivän aikana ja antaa heille perusteltu rakentava henkilökohtainen palaute esityksistään niin, että vastaanottajalle koituu siitä hyöty jatkoa ajatellen. Sanna Vehviläisen mukaan ohjattava kuulee kuitenkin palautteen ennen kaikkea suhteessa omiin päämääriinsä ja tavoitteisiinsa, ja jos yhteisymmärrystä ohjaajan kanssa niistä ei synny, ei palaute ehkä mene perille. Palautteen perillemenoon vaikuttaa myös se, miten ohjattava ymmärtää ja hahmottaa oppimistaan ja toimintaansa, kertoo Vehviläinen Pianisti-lehden haastattelussa. (Kimanen 2013, 52.)

Voidaan pohtia, miksi on melko tavallista, että nimenomaan ansiokkaita ja kokeneita pedagogeja nähdään yleensä palautelautakuntien jäseninä tämän kaltaisissa tapahtumissa. Tähän on, arvelisin, useita syitä. Ehkä yksi selitys löytyy asiantuntijuuden ja kokemuksen kartuttamasta näkemyksen laadusta, jonka pidemmän uran tehnyt voi tuoda tapahtumaan mukanaan. On varmasti esiintyvien oppilaiden etu, että heidän palautteen antajanaan toimii kokenut laajan tietämyksen omaava pedagogi. Uskoisin, että näin tapahtumaan luodaan parhaiten oppimista edistävää ilmapiiriä ja mahdollistetaan esitysten rakentavan palautteen perillemenoa (Lonka 2014, 54). Tässä suhteessa Pianistien juhlat tapahtuma on ollut alun alkaen onnekkaassa asemassa. Esimerkiksi viimeisimmissä tapahtumissa palautelautakuntaan ovat kuuluneet pianonsoiton yliopettaja ja pianokollegion puheenjohtaja Katariina Liimatainen sekä pianonsoiton lehtori Markku Hyvärinen Kuopion konservatoriosta.

Lopuksi

Sen lisäksi, että olen kuvaillut ja taustoittanut tässä artikkelissa Pianistien juhlat -tapahtumaa, olen pyrkinyt tarkastelemaan lähemmin muutamia sen sisältämiä keskeisiltä vaikuttavia soitonoppimista edistäviä elementtejä, sekä nostamaan esille niitä pohjustavia näkökulmia. Kirsti Lonka (2014, 106) määrittelee oppimisympäristökäsitettä vuorovaikutuksen kautta. Hänen mukaansa opetus, yksilön oppiminen ja oppimisympäristö ovat läheisesti tekemisessä toistensa kanssa niin, että oppimisympäristön tulee tukea oppimisen ja opetuksen vuorovaikutusta. Vaikka Pianistien juhlat ei varsinaisesti ole opetustilanne vaan tapahtuma, joka antaa mahdollisuuden sekä luo puitteet esiintymiselle ja muiden kohtaamiselle, niin näin ajateltuna ja edellä läpikäytyjen osatekijöiden summana se näyttäytyy kannustavana ja varsin moniulotteisena oppimispaikkana niin osallistuville oppilailleen kuin myös heitä ohjaaville opettajille.

Kiertävänä tapahtumana Pianistien juhlat on vieraillut kymmenen vuoden aikana kertaalleen jo konservatorion jokaisella viidellä toimipistepaikkakunnalla. Uutta kierrosta suunnitellaan. Tapahtuman yhtenä tavoitteena on ollut tehdä näkyväksi ja tunnetuksi pianonsoittoharrastusta ja Kuopion konservatorion toimintaa myös Kuopion ulkopuolella. Lapinlahdella juhlia esiteltiinkin laajasti paikallisen lehden kahdessa artikkelissa myönteisin ja kannustavin kommentein. Toisessa näistä artikkeleista mm. harrastuksen alkutaipaleella olevan 9 vuotiaan maaninkalaisen soitonharrastajan äiti kiittelee aloittelijan mahdollisuutta päästä mukaan tapahtumaan ja kertoo harjoittelunkin sujuneen paremmin tiedossa olevan esiintymisen vuoksi. (Viitaniemi 2018, 13.) Nähdäkseni näiden sanojen ja kommenttien kautta kiteytyy jotain olennaista tapahtuman merkityksestä.

Kirjoittaja:

Vesa Väisänen 2018, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Ahonen, M-L. 2004. Viisi vuosikymmentä musiikin opetusta Kuopiossa. Lievestuore: ER-paino.

Angervo, R. 2016. Paavali Jumppanen- musiikissa tärkein tapahtuu jaetussa nyt- hetkessä. Pianisti, pianopedagogit ry:n jäsenlehti 2016. Kirjapaino Hermes Oy, 38-39.

Arjas, P. 2013. Nuoren esiintyjän kasvattaminen. Pianisti, pianopedagogit ry:n jäsenlehti 2013. Kirjapaino Hermes Oy, 54,57.

Hoffren, A. 2018. Pianonsoitonopettaja. Kuopio. Haastattelu 10.1 2018.

Jokinen, P. 2018. Onni tulee tavoitteista. Helsingin Sanomat 8.3.2018, C2-C3.

Kimanen, J. 2013. Hyvän palautteen periaatteet. Pianisti, pianopedagogit ry:n jäsenlehti 2013. Kirjapaino Hermes Oy, 52.

Kuopion konservatorio 2018. Esittely. Viitattu 2.4. 2018. https://www.kuopionkonservatorio.fi/esittely

Lonka, K. 2014. Oivaltava oppiminen. 2. p. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Olsonen, M. 2012. Hyvä soiton opettaminen. Nuorten musiikkipedagogien ajatuksia. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja -sarja. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy.

Pokki, N. 2014. Pienen maan kannattaa vaalia lahjakkuuksiaan. Pianisti, pianopedagogit ry:n jäsenlehti 2014. Kirjapaino Hermes Oy, 46.

Pruuki, L. 2008. Ilo opettaa. Tietoa, taitoa ja työkaluja. Edita Publishing Oy. Helsinki: Edita Prima Oy.

Pollari, J., Koppinen, M-L. 2010. Ketä kannattaa opettaa? Juva: PS-kustannus.

Sinkkonen, J. 2013. Poikien ja tyttöjen musiikki. Teoksessa Jordan-Kilkki, P., Kauppinen, E. & Korolainen-Viitasalo E. (toim.) Musiikkipedagogin käsikirja. Vuorovaikutus ja kohtaaminen musiikinopetuksessa. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy.

Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet. Opetushallitus. 2017. Viitattu 2.4. 2018. http://oph.fi/download/186920_Taiteen_perusopetuksen_laajan_oppimaaran_opetussuunnitelman_perusteet_2017.pdf.

Viitaniemi, K. 2018. Palaute kannustaa soittajaa eteenpäin. Matti ja Liisa, Lapinlahden ja Varpaisjärven paikallislehti. 15.2. 2018, 13.