Poikkitaiteellisen produktion vaikutus minuuteen – taideopiskelijoiden kokemuksia

Taiteelliseen toimintaan osallistumisella on lukuisia positiivisia vaikutuksia. Kansainvälisten tutkimusten mukaan taiteelliset menetelmät tukevat muun muassa oppimista, kognitiivisia taitoja, itsetuntemusta, tunnetaitoja sekä luovuutta, mikä käy ilmi Sitran tutkitun tiedon koosteesta (Honkala 2018). Vaikka tutkimukset osoittavat taiteiden lukuisat positiiviset vaikutukset yksilöön ja koko yhteiskuntaan, tuntuu, ettei opetusmaailmassa taiteiden merkittävyyttä ja mahdollisuuksia hyödynnetä parhaalla mahdollisella tavalla. Taideaineet saatetaan kokea pienen ryhmän harrasteluna, sen sijaan että nähtäisiin pitkän aikavälin mahdollisuudet vahvistaa yksilöä itseään suhteessa muihin sekä parantaa sitä kautta koko yhteiskunnan hyvinvointia.

Itse koen, että taideaineet ansaitsisivat yhtäläisen arvostuksen opetuskentällä kuin monet muut aineet. Onko merkittävämpää, että yksilö oppii tietyn asian, jota hän ei välttämättä koskaan elämässään tarvitse, kuin että hänestä tulee itsensä tunteva ja toisia arvostava luova ihminen? Sen sijaan, että siirretään tietoa ”ulkoa sisälle”, on tärkeää, että yksilöllä on mahdollisuus saada myös ”sisältä ulos” kokemuksia. Tähän taideaineet ovat mitä parhain väline.

Taiteellisen toiminnan hyödyistä huolimatta, on taiteen arvostuksen lisääminen opetusmaailmassa haastavaa. Taiteellisen toiminnan vaikutukset eivät välttämättä ole heti mitattavissa samalla tavalla kuin esimerkiksi tietoon perustuva opetus. Itse taideaineen opiskelijatkaan eivät välttämättä näe ja koe vaikutuksia, kuin vasta pitkällä aika välillä. Juuri tästä johtuen halusin myös itse tutkia taiteiden vaikutusta yksilöön ja sitä, miten merkittävänä opiskelijat itse kokevat taiteelliset prosessit, erityisesti poikkitaiteelliset. Taideaineiden yhdistäminen mahdollistaa opiskelijoille monipuolisemman kokemusmaailman, jonka takia oli kiinnostavaa tutkia, miten taideaineen opiskelija ottaa vastaan uudenlaiset kokemukset.

Tein kyselytutkimuksen tammikuussa 2018 Etelä-Pohjanmaan Opiston kulttuurilinjan opiskelijoille, jotka opiskelevat eri taideaineita kansanopistossa yhden lukuvuoden ajan. Kyselyyn vastasi yhteensä 20 tanssin, rytmimusiikin, teatterin sekä suomen kielen ja kirjoittamisen opiskelijaa. He osallistuivat syksyllä 2017 ryhmälähtöisesti kirjoitettuun ja valmistettuun Ainoa-näytelmän produktioon, joka sisälsi näyttelemisen lisäksi paljon myös musiikkia ja tanssia.

Taiteen harrastamisessa parasta on itsensä ilmaisu

Tutkimuksessani selvitin opiskelijoilta yleisesti oman taideaineensa tärkeintä antia itselleen. Selvästi eniten vastauksia sai itsensä ilmaiseminen, joka oli mainittu lähes jokaisessa vastauksessa ja oli valittu useimmin myös tärkeimmäksi anniksi. Tämä vastaustulos ei ole sinänsä yllätys sillä jo aikanaan Abraham Maslow ilmaisi itsensä toteuttamisen olevan synnynnäinen osa ihmistä (Uusikylä 2012, 41). Jokaisella yksilöllä on oikeus luovaan itsensä toteuttamiseen, jossa olennaista ei ole lopputuloksen laatu, vaan vapautuminen ennakkoluuloista ja itsekritiikistä. Kulttuurimme saattaa kuitenkin helposti tukahduttaa tämän aidon itsensä ilmaisemisen, jos yksilö jää liikaa kiinni jäykkiin opittuihin toimintamalleihin. (Uusikylä 2012, 42.)

Opiskelijat kokivat harrastamansa taideaineen myös parhaimmillaan lisäävän luovuutta sekä vahvistavan itsetuntoa. Kiinnostavaa oli huomata, että edellä mainittuja huomattavasti vähemmän vastauksia sai esillä oleminen sekä ryhmään kuuluminen. Monet kyselyyn osallistuneista olivat kuitenkin näyttämötaiteiden opiskelijoita, mutta esillä oleminen ei ollut heille kovinkaan merkittävää.

Taiteet ovat siis voimakkaasti yhteydessä itsensä ilmaisemiseen. Jokaisessa taideprosessi voidaankin ajatella tekijän siirtävän pienen tai suuren osan itseään lopputuotokseen. Tästä johtuen on tärkeää myös tutkia taiteen vaikutuksia yksilön minuuteen ja itsetuntoon. Minä, minuus on ihmisen persoonallisuuden ydin. Se on tietoinen ja aktiivinen ihmisen osa, jonka avulla ylläpidetään persoonallista olemassaolon ja identiteetin kokemusta (Ojanen 2011, 22-23). Itsetunto koostuu itsearvostuksesta sekä itseluottamuksesta. Nämä ovat yhteydessä muun muassa yksilön omaan toimintaan sekä ihmisen onnellisuuteen ja masentuneisuuteen (Ojanen 2011, 93). Tästä johtuen on tärkeää löytää keinoja, joilla voidaan vaikuttaa positiivisesti itsetutkiskeluun. Taiteen harrastaminen on siihen erinomainen väline, kunhan se edistää yksilön realistista minän löytämistä. Negatiiviset kokemukset tai liialliset suorituspaineet saattavat vaikuttaa vääristyneen minän muodostumiseen.

Kyselyyn vastaajilla oli hyvin vaihtelevia kokemuksia omasta minuudestaan ja itseluottamuksestaan. Toisilla tuntui olevan hyvä itsetunto, kun taas toisilla se saattoi vaihdella paljonkin tai he eivät oikein osanneet arvioida itseään. Moni vastasi kärsineensä heikosta itsetunnosta aikaisemmin, mutta vastaus hetkellä tilanne oli parempaan päin. Havaittavissa oli myös masennuksesta nousemista, riittämättömyyden tunnetta, alemmuuden tunnetta sekä minuuden etsimistä.

Lähes puolet vastaajista koki itsetuntonsa joko suoraan heikoksi tai jollain tapaa hankalaksi, kehitettäväksi asiaksi. Tämä on huolestuttava merkki, koska vastaajina oli nuoria useamman vuoden taideaineiden harrastajia. Mieleen tulee, että eikö heidän aikaisemmat kokemuksensa taiteiden parissa ole olleet riittävän positiivisia tukemaan itseluottamusta. Toistuvat epäonnistumisen kokemukset saattavat aiheuttaa ihmisessä vähitellen uskomuksen, ettei hän kykene suoriutumaan tehtävistään (Lehtinen, Vauras & Lerkkanen 2016, 159).

Positiiviset kokemukset omassa taiteessaan ovat puolestaan omiaan edesauttamaan yksilön kokemaa onnistumisen tunnetta ja kasvattamaan itseluottamusta. Taideaineen opettajalla on suuri merkitys ja myös vastuu siitä, ettei ainakaan omalla toiminnallaan heikennä yksilön itsetuntoa esimerkiksi liiallisen vertailun tai korkeiden odotusten takia. Toisinaan itseilmaisun tärkeä merkitys harrastamiselle saattaa jäädä taiteen sisällä tapahtuvan liiallisen kilpailun jalkoihin.

Taiteellinen produktio vaikuttaa positiivisesti itsetuntoon

Taiteellisella produktiolla on merkitystä itsetuntoon ja minuuteen. Tämä kävi selvästi ilmi tutkimuksessani, jossa monet vastaajista kokivat vaikutukset minuuteen hyvin positiivisina. Vastauksissa näkyi selvää itsereflektion lisääntymistä, esimerkiksi huomioita siitä mistä yksilö nauttii tai mitä ei voi sietää. Produktion vaikutuksia kysyttäessä esiin nousi myös erilaisia tunteita, kuten turhautumista, itsehillinnän lisääntymistä sekä jännityksen voittamista. Monissa vastauksissa oli nostettu esiin ”esiintyjäminuuden” paraneminen, joka on yksilölle helposti havaittavissa oleva asia. Vastaajat kertoivat jännityksen vähentyneen ja rohkeuden lisääntyneen, enää ei ahdistanut niin paljoa poistua mukavuusalueelta. Toiset huomasivat itsessään myös uusia piirteitä niin hyvässä kuin pahassa. Esiin tuli huomioita omasta kykeneväisyydestään, sekä toisaalta myös piirteitä, joita haluttiin jatkossa kehittää. Yleisesti vastauksista huokui positiivisuus ja motivaation kasvu erityisesti lavalla kehittymiseen.

Mielenkiintoista tutkimuksessa oli huomata, että monet henkilöt, jotka osallistuivat produktiossa pääsääntöisesti vain oman taideaineensa harjoittamiseen, eivät kokeneet produktiolla olevan vaikutusta itsetuntoon. He arvioivat vain esiintyjäminuutta tai eivät syystä tai toisesta vastanneet kyseiseen kohtaan lainkaan. Vähäinen osallisuus ilmeni myös tarpeettomuuden tunteena, jonka yksi opiskelija koki jopa itsetuntoa vähentävänä tekijänä. Produktiotyöskentelyllä voidaan tukea yksilön minuutta, mutta työskentely ei saa olla liian yksipuolista.

”Vaikutti positiivisesti. Luotan itseeni ja nautin enemmän ilmaisunilosta. Voitin omia pelkojani ja se kannustaa eteenpäin.”

”Olen erityisesti Opiston aikana alkanut olemaan tyytyväisempi itseeni.”

”Produktio auttoi omalta osaltaan työstämään omakuvaa ja omia tuntemuksia. Koen olevani sen jälkeen aikuisempi yleisesti.”

”Yllätyin, etten jännittänyt niin paljon kuin oletin/ aiemmin olen jännittänyt.”

”Kun antaa uusille jutuille mahdollisuuden ja tulee pois omalta mukavuusalueelta niin saa kyllä hienoja kokemuksia ja itseluottamusta.”

”Ainoa oli minulle voimaannuttava kokemus, sain itsevarmuutta ja rohkeutta omaan tekemiseeni.”

Poikkitaiteellisuus – positiivista ja innostavaa

Poikkitaiteellisuuden kokemista kysyttäessä, lähes kaikki vastaajat kokivat taideaineiden välisen yhteistyön monipuolisena ja mielenkiintoisena. Erityisen hyvänä koettiin uusien ja kiinnostavien asioiden kokeileminen. Kyselyssä nousi esiin myös arvostuksen kasvaminen muita, kuin omaa taideainetta kohtaan. Oli myös muutamia vastaajia, jotka kokivat poikkitaiteellisuuden haastavana ja pakotetulta. Pääosin taiteiden kohtaaminen nähtiin kuitenkin virkistävänä uskalluksen ja yhteistyön kehittäjänä.

Kysyttäessä poikkitaiteellisuuden tuomaa lisäarvoa opiskelijalle itselleen monet mainitsivat erilaisten itsensä luottamiseen, rohkeuteen ja kokonaisvaltaisen esiintyjyyteen liittyvien asioiden lisääntyneen. Selkeästi tilanteissa, joissa yksilö huomasi pystyvänsä tekemään myös muuta kuin omaa taidettaan, koettiin poikkitaiteellisuus arvokkaana. Muutamista vastauksista kävi ilmi, että jos opiskelijalla oli jo paljon aiempaa kokemusta tai hän ei osallistunut tässä produktiossa useampaan taideaineeseen, ei monipuolisuutta koettu niin merkittävänä lisäarvon tuojana. Näihin tuloksiin pohjaten voidaan nostaa esiin miten tärkeää on myös uusien asioiden parissa toimiminen ja niissä onnistuminen. Vieraalle alueelle astuminen tarjoaa usein nopeamman tien itsensä voittamiseen, kuin tutun asian parissa pitkään jatkunut työskentely.

”Poikkitaiteellisuus oli minulle uutta ja sitä oli kiinnostavaa seurata ja olla osana.”

”Erityisesti tanssin parissa työskentely haastoi itseäni ja aluksi se vähän pelotti ajatuksena. Itseluottamus kasvoi ja huomasi että hei tämäkin onnistuu.”

”Innostusta”

”Jokaisessa taideaineessa työskenteleminen kasvatti kokonaisvaltaista esiintyjyyttäni.”

Ryhmän vaikutus yksilöön ja tunnetaitoihin

Ihminen on luonnostaan sosiaalinen ja tarvitsee toisia ihmisiä läpi elämänsä. Ryhmässä toimiminen edesauttaa parhaimmillaan ihmistä tärkeiden vuorovaikutus- ja tunnetaitojen kehittymisessä. Taiteet ovat usein voimakkaasti sidoksissa tunteisiin, jolloin ryhmässä tapahtuvat taideproduktiot ovat omiaan parantamaan yksilön tunnetaitoja. Taideryhmissä toimiminen ja osallisuus ei ole kuitenkaan aina helppoa, kuten kyselyni tulokset osoittavat. Kysyin opiskelijoilta, miten he kokivat ryhmän vaikuttaneen produktion aikana itseensä. Monissa vastauksissa oli huomattavissa kaksijakoisuutta, ryhmä koettiin positiivisena, joka tsemppasi ja loi motivaatiota tehdä yhteistä juttua. Toisaalta ryhmän vaikutus saatettiin kokea hermoja kiristävänä, tapahtumana jossa toisten huonot tuntemukset tarttuivat helposti itseen.

Mielenterveysseuran mukaan, ihmisen mahdollisuus näyttää kaikki tunteet, tekee hänestä kokonaisen (Tunnetaitojen perusteet 2018). Näin ollen on myös tärkeää päästä turvallisesti läpikäymään hankalia tunteita. Kannustavassa taideproduktiossa tunteiden säätelyn harjoittelu on merkittävä askel koko elämän mittaiselle tunnetaitojen kehittämiselle. Kyky säädellä omia tunteitaan lisää itseluottamusta ja auttaa positiivisen minäkuvan rakentumisessa. Tunteiden taitava säätely puolestaan mahdollistaa itsensä hyväksymisen ja yksilö toipuu nopeammin tulevaisuuden pettymyksissä (Tunnetaitojen perusteet 2018).

Yksilö kaipaa ryhmässä aina hyväksyntää toisilta ja kehittymisensä kannalta on tärkeää, että häneen suhtaudutaan kannustavasti. Tutkimuksen vastauksista näkyi hyvin itsensä heijastaminen ryhmään. Produktion aikana saatettiin kokea pelkoa siitä mitä muut ajattelevat itsestä, tai nähtiin toisissa piirteitä, jotka hermostuttivat itseä, kuten riehuminen ja lusmuilu. Ryhmässä itsereflektio lisääntyy ja tässä tutkimuksessa ryhmän kautta löydettiin myös omia arvostuksen kohteita kuten yksinoloa, hiljaisuutta ja omaa aikaa.

Ryhmän jäsenten välinen luottamus on ilmapiirin ja luovuuden kannalta olennainen asia. Tässä produktiossa ryhmä koettiin turvallisena, jossa uskallettiin olla oma itsensä ja jossa heikkoudet ja epävarmuudet tulivat usein kaikille nähtäviksi. Turvallisessa ryhmässä on helpompi heittäytyä uusiin kokemuksiin, kuten vastauksesta käy ilmi: ”Kirjoittaminen ei oo oma vahvuusalue, mutta kun sain kirjoittaa toisten kanssa eri kohtauksia, niin silloin se ei ollut niin vaikeaa.” Seuraavassa muutamia vastauksia kysymykseen minkälainen oli ryhmän vaikutus opiskelijaan itseensä.

”Tanssin itseni hyväksytyksi porukkaan.”

”Ryhmässä omaksui muidenkin tuntemuksia niin hyviä kuin huonoja. Hermot kehittyivät produktion aikana.”

”Suuri, koska ryhmän tuki vaikutti työskentelyyn positiivisesti. Teimme yhteistä juttua.”

”Välillä oli hienoa kokea mahtavaa ryhmähenkeä. Toisinaan ryhmä sai minussa aikaan suurta raivoa.”

Luovuuden lisääntyminen poikkitaiteellisuuden avulla

Luovuudelle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää. Kari Uusikylä käsittelee monipuolisesti luovuutta kirjassaan: Luovuus kuuluu kaikille, johon perustan myös seuraavat luovuuteen liittyvät ajatukset. ”Luova persoona synnyttää luovan prosessin avulla tuotoksen, produktin” (Uusikylä, 57). Luovuutta voidaankin tutkia näiden kolmen tekijän kautta; persoona, prosessi ja produkti. Luovuudesta puhuttaessa näihin tekijöihin liitetään usein muun muassa seuraavia termejä: omaperäisyys, esteettinen harmonia, uutuus ja epätavallisuus. (Uusikylä 2012, 59.)

Tarkastelussani lähestyin luovuutta persoonan kautta. Luovaan persoonaan voidaan liittää monenlaisia piirteitä kuten rohkeus, uteliaisuus, muutoskyky, sisäinen motivaatio, kyky keskittyä tehtäviin, intuitiivisuus, tunne-elämän voimakkuus sekä hengen vapaus, jota muut eivät kahlitse. (Uusikylä 59-100).

Luova persoona etsii vapautta ja toimii aktiivisesti, koska hänelle ei vain ideoiden pohtiminen riitä, vaan ideat pitää myös toteuttaa. Taiteellinen luovuus eroaa maallikoiden luovuudesta siinä, että taiteilijat ovat herkkiä aistimaan niin omia kuin muiden tarpeita ja pystyvät kanavoimaan energiansa älyllistämällä tai korviketoimintojen avulla omaan taiteeseensa. Taiteellinen luovuus mahdollistaa ennen kaikkea ideoiden yhdistelemisen epätavallisella ja uudella tavalla. Kypsimmät taiteilijat saattavat olla usein hyvin leikinomaisia ja heillä on monesti positiivinen minäkuva (Mts. 103-104).

Kyselyni vastauksista ilmeni, että opiskelijat kokivat suurimmalta osin produktiotyöskentelyn lisänneen omaa luovuuttaan. Useassa vastauksessa uskottiin nimenomaan poikkitaiteellisuuden kehittäneen tätä; kaikki saivat toteuttaa kokonaisvaltaisesti itseään ja tehdä monenlaisia juttuja. Tällöin luovuus yhdistettiin voimakkaasti itsensä toteuttamiseen eli uuden tuottamiseen, asiaan mitä ei oltu aikaisemmin tehty. Samaa tukee myös vastaukset, joista kävi ilmi, että luovuuden kehittämättömyyteen pidettiin syynä omaa roolia produktiossa. Luovuuden kehittämättömyyden syyksi ilmaistiin uuden luomisen puute, eli rooli, jossa toistettiin lähinnä ennalta tehtyjä juttuja. Uudet kokemukset ja aika ajatella omia ajatuksia ilmaistiin suoraan myös syiksi luovuuden lisääntymiselle. Samoin ryhmätyö, joka oli mainittu luovuuden inspiraationa. Nämä taideopiskelijoiden vastaukset kertovat hyvin miten usein luovuus mielletään uuden tuottamiseen. Poikkitaiteellisuus tukee puolestaan luovuuden kehittymistä, koska siinä yksilö pääsee myös haastamaan itseään uusissa asioissa, joka antaa taas uudenlaista syvyyttä myös omaan taiteeseen.

Uusikylä (2012, 142) painottaa luovuutta myös yhteiskunnan kannalta, koska luovuus muuttaa kulttuuria tuottamalla jotain uutta ja arvokasta. Uusi ja arvokas voi olla myös muutos yksilössä itsessään. Jos luova produkti ja prosessi tyydyttävät ihmistä itseään, on se saavuttanut jo jotain merkittävää. Ihminen on toteuttanut itseään ja on taas askeleen lähempänä eheämpää minuutta.

”Kyllä kehitti, oli aikaa käsitellä omia ajatuksia.”

”Kyllä kehitti. Sain tehdä monenlaisia juttuja.”

”Kyllä. Eri tyylilajien soittaminen kehitti.”

”Kehitti poikkitaiteellisuuden myötä.”

”Kyllä siinä kehittyi oma luovuus niin omalla kuin eri lajeilla.”

”Kokonaisvaltainen näkeminen produktion eri vaiheista inspiroi.”

 

Olemme ainutlaatuisia yksilöitä omien ajatustemme ja tunteidemme kanssa koko elämämme. Kenenkään minuus ei ole lopullinen tai valmis. Tarvitsemme itsensä ilmaisemista luovin menetelmin realistisen ja myönteisen minäkuvan kehittymiseksi ja ylläpitämiseksi. Jos tähän ei tarjoudu mahdollisuutta olemme askeleen kauempana tyytyväisyyttä ja mielihyvää. Taiteet ovat erinomainen keino vahvistaa ihmisen positiivista minäkuvaa jo lapsesta saakka. Jos kaikilla olisi tasapuoliset mahdollisuudet hyödyntää taiteiden vaikutuksia, olisi yhteiskunta luovempi ja eheämpi. Me opettajat olemme usein merkittävässä osassa yksilön kehitystä, jonka takia on myös tärkeää, että pohdimme omaa suhtautumistamme taiteen tekemiseen yksilön kehittymisen kannalta. Kannattaakin toisinaan pysähtyä miettimään, onko asioita, joita minä opettajana voin tehdä paremmin yksilön kokonaisvaltaisen minuuden tukemiseksi.

Kirjoittaja: Johanna Stenroos 2018, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

 

Honkala, N. 2018. Näkökulmia taiteen ja kulttuurin vaikutuksista oppimiseen. Sitra. Verkkojulkaisu. Viitattu 30.3.2018. https://www.sitra.fi/artikkelit/nakokulmia-taiteen-ja-kulttuurin-vaikutuksista-oppimiseen/

Lehtinen, E., Vauras, M. & Lerkkanen, M. 2016. Kasvatuspsykologia. Juva: PS-kustannus.

Ojanen, M. 2011. Minä ja muut-Itsetuntemuksen kirja. Helsinki: Kustannus-osakeyhtiö Kotimaa/Kirjapaja.

Tunnetaitojen perusteet. 2018. Suomen Mielenterveysseura. Verkkojulkaisu. Viitattu 30.3.2018. https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/tunnetaidot/tunnetaitojen-perusteet

Uusikylä, K. 2012. Luovuus kuuluu kaikille. Juva: PS-kustannus.

 

 

 

 

 

Jätä kommentti