Liikeimprovisaation yhteys kehotietoisuuteen ja kehonkuvaan

Käsittelen tässä artikkelissa liikeimprovisaation vaikutusta kehonkuvaan ja kehotietoisuuteen. Lähtökohtani aiheen valinnalle on oma kiinnostukseni liikeimprovisaatioon ja erityisesti sen mahdollisiin positiivisiin vaikutuksiin. Omakohtaisesti olen kokenut sen edistävän tietoisuuttani kehostani ja sen toiminnoista, mutta myös kokemusta omasta itsestäni yhteydessä ympäröivään maailmaan.

Improvisaation kautta olen myös päässyt ilmaisullisesti ja esiintyjällisesti uusiin ulottuvuuksiin unohtamatta myöskään ajoittaista mielihyvän tunnetta, joka tanssiessa on mahdollista saavuttaa. Nämä ovat osa lukuisista syistä siihen, miksi haluan tulevaisuudessa käyttää improvisaatiota tärkeänä osana omaa praktiikkaani ikä- ja tasoryhmästä huolimatta.

Seuraavissa kappaleissa käsittelen aihetta oman kokemuksellisuuteni lisäksi myös kirjallisuuden, artikkeleiden ja kollegoideni omiin kokemuksiin perustuen. Haastattelin artikkelia varten kahta tanssitaiteilijaa. Valitsin haastateltaviksi Suvi Kelloniemen ja Verna Nordlundin, joiden tiesin jakavan kanssani mielenkiinnon aihetta kohtaan.

Kehonkuva on jatkuvasti muovautuva prosessi

Vapalahden (2013, 15–16) mukaan Thelin (2008) määrittelee varhaisimman kokemuksen itsestä syntyvän sisäisten kehollisten tuntemusten ja kosketusten kautta, jotka mahdollistavat vauvalle kyvyn erottaa oman kehonsa ympäristöstä. Sylissä pitämisen, nostelun, tukemisen, tunnepitoisen läsnäolon ja tarpeisiin vastaamisen kautta lapsen kehon rajat vahvistuvat ja rakentuvat. Kehon rajojen kehittyminen vahvistaa lapsen sisäisiä kokemuksia, mikä antaa tunteen kokonaisuudesta.

Kehonkuva on prosessi, joka muovautuu jatkuvasti ajan kuluessa. Kehonkuvan voi kuvailla Vapalahden (2013, 15–16) mukaan olevan kokemuksemme omasta kehostamme aistien, liikkeiden ja sisäelinten tuottaman informaation kautta. Erityisesti nuoren ihmisen kehonkuvaan voi myös vaikuttaa negatiivisella tavalla itsensä vertaaminen esimerkiksi median tuottamiin harhaisiin ihanteisiin ideaalista kehosta ja olemuksesta.

Thelinin mukaan (Vapalahti 2013, 15–16) tanssilla ja liikkeellä voi vahvistaa kokemusta oman kehon pinnasta ja sen myötä kehon rajoista tunnustelemalla kehoa vasten lattiaa, seinää tai toista kehoa. Vastustamalla painovoimaa esimerkiksi pyörimällä tai hyppimällä, voimme saada vapauden tunteen  suhteessa kehon painoon. Uskaltautumalla ilmaisemaan kehollaan, voi kokea tunteen itsestään kokonaisena.

Kehotietoisuus = hiljaista tietoa

Kehotietoisuus tarkoittaa tietoa , joka ei ole luettavissa kirjoista tai opittavissa teoreettisin menetelmin. Suoraviivaisen helposti muille siirrettävän luettavan tiedon lisäksi ihminen voi omata vaikeammin selitettävää ja kirjoitettavaa tietoa, jota kutsutaan hiljaiseksi tiedoksi .

Ikosen, Moisalan ja Tikkasen (2010, 14) mukaan hiljainen tieto tuntuu liittyvän ennen kaikkea liikkeeseen, sanattomaan viestintään  ympärillämme. Liike voidaankin nähdä yhtenä tiedon vaihdon kanavana . Suurin osa ihmisten välisestä viestinnästä perustuu muuhun kuin verbaaliseen viestintään. Vaihdamme siis jatkuvasti tietoa kehon liikkeen, eleiden ja ilmeiden avulla. Normaalisti emme tiedosta tätä viestintää, mutta meidän on mahdollista tulla tiedostavimmiksi ja ymmärtää itseämme ja toisiamme sitä kautta paremmin.

Liikeimprovisaatio – hetkessä tapahtuva liikkeentuottamistapa

”Liikeimprovisaatio on liikkumista ilman, että tietää etukäteen, mitä liikkeitä aikoo tehdä. Liikeimprovisaatiossa kuunnellaan itseään ja mahdollisia ohjeita ja annetaan sen liikuttaa ja luoda. Minulle liikeimprovisaatio merkitsee mahdollisuutta työskennellä omien kiinnostuksien ja halujen kanssa kehollisesti. Pääsen kohtamaan itseni kehollisena ja kolmiulotteisena olentona maailmassa.” kuvailee Nordlund .

Liikeimprovisaatio on hetkessä tapahtuva, intuitiivinen liikkeen tuottamistapa . Improvisaatiossa usein pyritään tanssijan keholliseen herkistymiseen ja keskittyvään oman kehon kuunteluun. Improvisaatiota käytetään monissa eri yhteyksissä, kuten koreografisena työkaluna tai tanssiterapiassa. Oma kiinnostukseni improvisaatioon on sekä koreografinen että terapeuttinen, eivätkä nämä kaksi asiaa omassa työskentelyssäni suljekaan toisiaan pois. Ennen kaikkea kyseessä on kokemuksellinen ja parhaassa tapauksessa jopa eheyttävä työkalu.

Liikeimprovisaatio työkaluna kohti positiivisempaa kehonkuvaa

Ikosen, Moisalan ja Tikkasen (2010, 46) mukaan luova liike on motivoiva tapa lisätä ymmärrystä kehon ja mielen yhteydestä. Luovasti liikkuessa tekemisen mielekkyys ei ole riippuvaista taitavuuden määrästä, vaan tärkeämpää on nauttiminen uusien asioiden oivaltamisesta. Oman itsevarmuuden syntyminen voi olla vapauttavaa ja uudistavaa niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin tasolla, kun muodostuvaa liikettä ei ole tarvetta arvostella tai vertailla muihin liikettä tuottaviin.

Liike on yksilöllistä ja ainutlaatuista, omalla mielenkiintoisella tavallaan. Ilmaisun tarve on jokaisella sisäsyntyinen  ja sisäisen liikkeen esille tuomisesta voi seurata vapauttava suhtautuminen itseen ja muihin. Suhtautumisen muutoksessa keskeisintä on empaattisuus ja läsnäolo, sekä kyky havainnoida muita. (Ikonen, Moisala ja Tikkanen 2010, 46.)

”Koen liikeimprovisaation vaikuttaneen minuun monellakin tavalla. Haluaisin ajatella itseäni kokonaisuutena enkä kehona ja mielenä, koska kokemukseni eivät ole jaoteltavissa vain toiseksi näistä. Käytän nyt kuitenkin sanaa keho kuvaamaan ihmistä kokonaisuutena – ruumiina ja mielenä. Liikeimprovisaation kautta olen alkanut kokea kehoani muunakin kuin luuna ja lihana.

Olen ymmärtänyt, että keho ei ole selitettävissä pelkän anatomian avulla. Kehossa tapahtuu ja on paljon, mitä voin kokea, enkä silti välttämättä ymmärrä sitä. Armollisuus itseä kohtaan on myös helpompaa, kun ymmärtää, ettei kehoaankaan voi ymmärtää. Liikeimprovisaatiossa koen saavani työskennellä niin kuin haluan. Se luo minulle tunnetta, että minulla on määräämisvalta itseeni ja vartalooni.” Nordlund kuvailee.

Myös Kelloniemi tunnistaa oppineensa armollisuutta itseään kohtaan liikeimprovisaation avulla: ”Osaltaan toki liikeimprovisaatio on myös vaikuttanut positiivisesti omaan kehonkuvaani: kaikki kehot osaavat ja ovat taitavia juuri sellaisena, kun ne nyt sattuvat olemaan. Tämä ideologia on opettanut tietynlaista armollisuutta. Mutta koen silti aika ajoin riittämättömyyden tunteita liikeimprovisaation parissa , toki tämä liittyy ehkä enemmän henkiseen kuin fyysiseen olettamukseen.”

Koen samaistumisen tunnetta lukiessani Nordlundin ja Kelloniemen vastauksia haastattelukysymykseen ”Koetko liikeimprovisaation vaikuttaneen omaan kehonkuvaasi?” Liikeimprovisaation kautta olen myös tunnistanut kehossani erilaisia kerrostumia, joita en pysty tai edes yritä selittää fysiologisin määritelmin . Aikana ennen kuin aloin tanssia, oma käsitykseni omasta kehostani ja itsestäni kokonaisuutena, oli hyvin erilainen. Näin itseni enemmänkin määriteltyinä muotoina, jotka pystyin näkemään peilin kautta. Liikeimprovisaatiota harjoittaessa en määrittele itseäni niinkään sen avulla, minkälaisena muotona kehoni ja liikkeeni ilmentyy.

”Omassa työssäni tanssitaiteilijana kohtaan ja käsittelen maailmaa kehon kautta. Liikeimprovisaatio ja liiketutkimus ovat merkittävä osa työtäni. Koen  tärkeäksi työskennellä ei-tietämisen ja tuntemattoman kanssa maailmassa, jossa halutaan määritellä mahdollisimman paljon. Siksi olenkin viime aikoina työskennellyt sellaisen liikeimprovisaation kanssa, jossa pääsee kokemaan itsensä  tuntemattomana kokonaisuutena. Liikeimprovisaatiota käytän omana työkaluna harjoittelussa, mutta myös taiteellisessa työskentelyssä. Viimeisimmissä esiintymisissäni olen liikkunut lähinnä improvisoidusti.” kertoo Nordlund.

Liikeimprovisaatiolla on useiden lähteiden, haastattelujen ja oman kokemukseni mukaan kehotietoisuutta edistävä vaikutus, mutta myös jonkinlainen vaikutus kehonkuvaan. Seuraava osio Kelloniemen haastattelusta sai itselleni uutta pohdinnan aihetta aiheeseen liittyen:

”Tuntuu hankalalta määrittää, mikä kaikki on vaikuttanut omaan kehonkuvaani. Tanssilla ylipäätään on varmasti ollut suuri vaikutus, sitä en kiellä. Itse tulen vahvasti mallioppimisen ympäristöstä, joten koen, että ehkä se on enemmän vaikuttanut kehonkuvaani verrattuna liikeimprovisaatioon. Toki mallioppimisen kaiut päässäni hyvästä/huonosta ja oikeasta/väärästä tavasta tehdä ja toteuttaa ovat kulkeutuneet haamuina mukanani myös liikeimprovisaation pariin.” Kelloniemi pohtii.

Oma  tulkintani Kelloniemen vastauksesta on se, että hänen kokemuksensa mukaan tanssin mallioppimisessa arvotetaan vahvasti asiat hyväksi ja huonoksi sekä oikeaksi ja vääräksi. Ehkä liikeimprovisaation vahvuus positiivista kehonkuvaa luodessa on juuri se, ettei siinä arvostella tanssijan tapaa liikkua oikea/väärä tai hyvä/huono asteikolla. Jokaisella liikkujalla on oikeus tuottaa oman näköistä liikettä omalla kehollaan.

Tätä artikkelia kirjoittaessani ja aihetta tutkiessani olettamukseni liikeimprovisaation positiivisista vaikutuksista kehotietoisuuteen ja kehonkuvaan vahvistui. Aihetta tutkiessani ymmärsin myös, että olisi hyödyllistä hankkia laajempaa haastattelumateriaalia. Tällä kertaa haastattelin vain tanssin ammattilaisia, mutta olisi myös mielenkiintoista kuulla ei-ammattilaisten ajatuksia aiheeseen liittyen. Tämän tutkimuksen puitteissa mieleenpainuvin positiivinen havainto, joka erityisesti ilmeni haastattelijoiden kokemuksissa, on armollisuuden tunteen vahvistuminen omaa itseään kohtaan liikeimprovisaation avulla.

 

Kirjoittaja: Nella Kaartinen 2018, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

Ikonen, M., Moisala, J. & Tikkanen T. Kehon kokemusta sanoittamassa – Luova liike kehotietoisuuden edistämisessä. Opinnäytetyö, AMK. Metropolia ammattikorkeakoulu. Fysioterapian koulutusala. Viitattu 26.4.2018. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/26592/Jenna_Moisala.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kelloniemi, S. 2018. Taideyliopiston opiskelija. Haastattelu 3.4.2018.

Koivunen, H. 1998. Hiljainen tieto. Keuruu: Otavan kirjapaino.

Nordlund, V. 2018. Taideyliopisto opiskelija. Haastattelu 27.3.2018.

Thelin, M. 2008. Dansens helande kraft. Stockholm: Carlsson bokförlag.

Vapalahti, S. 2013. Tanssin parantava voima – Luova tanssi ja liike psykososiaalisten valmiuksien edistäjänä. Opinnäytetyö, AMK. Turun ammattikorkeakoulu. Toimintaterapian koulutusohjelma. Viitattu 26.4.2018. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/69458/Vapalahti_Saima.pdf?sequence=1&isAllowed=y

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti