Kokonaisvaltainen opetus laulun oppitunnilla

Laulun opiskelu on nykyään suosittua. Kokemuksemme mukaan jo yläkouluikäiset nuoret ovat kiinnostuneet laulun opiskelusta ja useat kuorolaulua harrastavat ihmiset opiskelevat yksinlaulua. Laulua voi opiskella eri oppilaitoksissa kansalaisopistoista korkeakouluihin saakka. Laulua voi opiskella myös yksityisen laulunopettajan johdolla.

Koska laulun opetusta on saatavilla runsaasti, opetuksen taso on vaihtelevaa. Kaikessa opetuksessa pitäisi kuitenkin kyetä huomioimaan, kuinka kokonaisvaltaista työtä laulaminen on. Perehdymme artikkelissamme, mitä tarkoitamme kokonaisvaltaisella laulun opetuksella ja miten se näkyy laulun opetuksessa. Lähestymme käsitettä käytännönläheisesti ja ajatellen normaalia viikoittaista laulutuntia oppilaan kanssa.

Laulun opiskelun haaste

Olemme opiskelleet laulua useiden vuosien ajan ja huomanneet, että laulaminen on hyvin kokonaisvaltaista työtä. Laulutunnin tai -harjoituksen jälkeen olo voi tuntua väsyneeltä, koska keho ja mieli ovat joutuneet toimimaan tehokkaasti.   Lähtökohtaisesti laulaminen ja äänenkäyttö ovat kaikille ihmisille luonnollista. Se on myös synnynnäinen tunteiden tulkitsemisen muoto (Koistinen 2003, 8).

Parhaimmillaan laulaminen on helppoa ja nautinnollista, jossa keho ja mieli ovat sopusoinnussa. Toisinaan tunnemme, että ääni kulkee kankeasti ja emme löydä yhteyttä omaan ääni-instrumenttiin. Mistä tämä johtuu? Kuinka saavutamme nautinnollisen laulamisen kokemuksen? Nämä kysymykset ovat tuttuja monille laulun opiskelijoille. Laulunopettajana meillä on monipuolista tietoa siitä, kuinka laulutekniikkaa opetetaan. Käytännön työssä saamme tietoa lisää kohdatessamme uusia ja erilaisia laulun opiskelijoita.

Ihmisellä on yksilöllinen ääni, jota pyrkii muokkaamaan erilaisten laulun tekniikoiden avulla. Tärkeintä on löytää tasapainoinen ääni, joka toimii sopusoinnussa laulajan mielen ja kehon kanssa. Voimme pohtia, löytyykö se kokonaisvaltaisesta laulun oppimisesta, jossa merkittävää on oppia tuntemaan kehomme emotionaaliset, fyysiset ja psyykkiset tekijät. Teoksessa Laulamisen sietämätön helppous Leena Roivainen kirjoittaa tutustuneensa Wilhelm Reichin ajatuksiin, kuinka ihmismieli heijastuu kehon lihaksistoon. Tämä johti hänet tarkkailemaan äänen ja mielen keskinäistä vuorovaikutusta. Kirjoittajan mielestä äänen psykologia on ollut laulunopetuksesta poissa lähes täysin. Opetus on keskittynyt mekaanisiin neuvoihin, vaikka ääni on psykofyysinen kokonaisuus. Keskittymällä puolen tai toisen korostamiseen, laulaminen vinoutuu. (Roivainen 2004, 8-9.) Voimme nähdä kokonaisvaltaisen laulun opetuksen eräänlaisena haasteena tilanteessa, jossa opetuksen taso vaihtelee runsaasti. Toivomme tiedon ja kokemuksen jakamisen parantavan opetuksen tasoa.

Kokonaisvaltaisuus

Kokonaisvaltainen laulunopetus on laaja käsite, jota voi lähestyä eri lähtökohdista. Laulaminen kauniilla ja vapaalla sekä kantavalla äänellä onnistuu, kun laulajan asento on oikea ja hengitys toimii koko kehoa hyväksikäyttäen. Laulaessa tarvitaan hyvää artikulointia sekä kuuloaistia. Lisäksi positiivisen mielen vaikutus on merkittävä. Pystyäksemme nauttimaan tästä korvia hivelevästä lopputuloksesta, meidän on opittava käyttämään instrumenttia oikein ja kokonaisvaltaisesti. Meidän on opittava ääni-instrumentin käyttötapa, jossa keho ja mieli yhdistyvät. Luonnollisen, vapaan ja soivan äänen idea lähtee laulajan mielestä ja halusta tuottaa kaunis ja soiva ääni. Ilman tätä ajatusta, kehossa vapaasti elävän ja resonoivan äänen tuottaminen on vain sarja onnellisia sattumia. On sinnikkäästi opeteltava tuntemaan ja hyväksymään itsensä. (Koistinen 2003, 83.)

Kokonaisvaltainen laulunopetus

Mielestämme tärkeä asia laulun opetuksessa on, että opettaja huomaa kohdata oppilaan kokonaisvaltaisena ihmisenä, johon kuuluu oppilaan monipuolinen hyvinvointi. Ensimmäisiä asioita uuden oppilaan kanssa on keskustella hänen elämäntavoistaan ja tarvittaessa ohjata häntä kohentamaan niitä. Hyvät elämäntavat koostuvat muun muassa tasapainoisesta arjesta, johon kuuluvat riittävä lepo ja monipuolinen ravinto. Kiireen ja ajankäytön hallintaa kannattaa opetella. Tutustuttuamme laulun opiskelua käsittelevään kirjallisuuteen olemme huomanneet, että niissä kirjoitetaan hyvin vähän yleisen hyvinvoinnin merkityksestä.

Mari Koistinen kirjoittaa teoksensa Äänitimpurin käsikirja johdannossa, kuinka ihmiset valittavat, ettei ääni toimi. Elämän täyttää kiire ja stressi, jonka johdosta keho oireilee monin tavoin. On lihassärkyä ja mieltä ahdistaa. Ihmisen on vaikeaa tuntea tasapainoa kehon ja mielen kanssa. (Koistinen 2003, 7.) Tästä lähtökohdasta kokonaisvaltainen lähestymistapa vaikuttaa perustellulta. Tietoisuus, että terveillä elämäntavoilla on mahdollisuus vaikuttaa laulun opiskelun sujuvuuteen voi parantaa oppilaan mahdollisuuksia edetä nopeammin opinnoissaan.

Laulutekniikan perusasioita ovat muun muassa oppilaan oikea lauluasento, kokonaisvaltainen hengitys ja oikean ilmanpaineen tuottaminen. Selvä artikulaatio kielen fonetiikan mukaisesti, rekisterin käyttö, äänen resonointi ja positiivinen asenne. Lisäksi laulamiseen liittyy rohkeus ilmaista itseään, rohkeus olla oma itsensä ja uskallus kokeilla omia rajojaan. Kuuntelemista ja sen tärkeyttä korostetaan myös puhuttaessa perustaidoista. Kun nämä asiat ovat kohdallaan, itse äänikin alkaa toimia. Mitä enemmän tunnilla käytetään aikaa perusasioiden ohjaamiseen ja kontrollointiin, sitä helpommin ja vaivattomammin ääni alkaa toimia. Oleellista on, että opettaja itse tietää, mihin erilaisilla harjoituksilla pyritään. (Koistinen 2003, 109.) Opettajan tehtävä on kertoa se myös oppilaalle. Näin oppilas voi oppia ymmärtämään niiden tarkoituksen ja merkityksen. Opettaja vastaa laulunopetuksesta ja huolehtii, että oppilaat ymmärtävät laulun opiskelun alkumetreillä, mitkä asiat vaikuttavat vapaan ja luonnollisen äänen syntyyn.

Äänenkäytön opetuksessa on huomioitava, että oppilaan ääni on osa hänen persoonallisuuttaan. Mitä paremmin ihminen oppii tuntemaan omaa instrumenttiaan, sitä moni-ilmeisemmin, värikkäämmin ja eloisammin hän pystyy käyttämään ääntään. (Koistinen 2003, 108.) Laulun opetuksessa on kyse äänen koulutuksesta ja kehittämisestä, jossa instrumentti pysyy samana mutta äänenkäytön tekniikka harjaantuu. Tekniikkaa voi kouluttaa monella tavalla riippuen tavoitteista tai tyylistä joihin tähdätään. Lähtökohtana voidaan kuitenkin pitää samojen perusasioiden hallintaa, joita kokonaisvaltainen laulunopetus vaatii.

Opettajan on auditiivisten, visuaalisten ja sensoristen havaintojen perusteella opittava analysoimaan äänenkäyttötapaa. Hänen on myös opittava auttamaan oppilasta löytämään terveellinen ja turvallinen tapa tuottaa ääntä kehoa kokonaisvaltaisesti käyttäen. Monet äänenkäytön, sävelpuhtauden ja laulamisen tekniset ongelmat johtuvat usein huonosta asennosta, jännittyneistä lihaksista ja pinnallisesta hengityksestä. Kun nämä saadaan kuntoon, ääni alkaa toimia helpommin. (Koistinen 2003, 109.) Laulutunneilla olisi perehdyttävä äänen toimintaan ja fysiologiaan. Tuntemalla äänensä mahdollisuudet ja rajat siitä voi kehittää monipuolisen ja mukautuvan instrumentin.

Opettamisen lisäksi opettajat ovat yhä enemmän vastuussa kaikkien erilaisten oppilaiden kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen tukemisesta. Opettajan näkökulmasta tämä voi tarkoittaa oman työnkuvan muuttumista monin tavoin. Perinteiseen luokkahuoneeseen sidotun opetuksen rinnalle nousee tarve ryhmätyö muotojen kehittämiseen, omien työpajojen ja -menetelmien laajentamiseen sekä omien ammatillisten käsitysten uudelleen arvioimiseen. (Jordan-Kilkki, Kauppinen & Viitasalo-Korolainen 2013, 10.) Tällaisina menetelminä voidaan pitää esimerkiksi ryhmätunnit, jossa opettaja opettaa jokaista oppilastaan vuorotellen toisten seuratessa opetusta. Opetuksen seuraaminen ja havaintojen tekeminen voi parantaa omaa oppimista.

Laulun oppitunnilla

Kokonaisvaltainen laulunopetus pitää sisällään niin paljon opetettavaa, että jäämme pohtimaan helposti, kuinka ehdimme kiinnittää huomiomme kaikkeen. Kaikkea ei opeteta kerrallaan, vaan tärkeintä on opettajan oma tietoisuus asioista. Huolehdimme, että opimme tuntemaan oppilaamme mahdollisimman hyvin, jolloin voimme opettaa asioita, mitä oppilas juuri sillä hetkellä tarvitsee. Jokainen oppitunti voi alkaa lyhyellä keskustelulla, jossa vaihdetaan kuulumiset. Tässä hetkessä oppilas voi kertoa asioistaan ja kysellä tarvittaessa mieltään askarruttavista asioista. Tämä vuorovaikutuksen hetki, joka perustuu luottamukseen antaa meille mahdollisuuden olla inhimillisiä ja kokonaisvaltaisia ihmisiä. Vuorovaikutuksen ydin on yhteisesti ja vuorotellen jaettu musiikillinen suhde, omat näkemykset ja tunnekokemus oppilaan ja opettajan välillä (Jordan-Kilkki ym. 2013, 14). Musiikillisessa vuorovaikutuksessa yhdessä opettajan kanssa jaetut tunne-elämykset ja kohtaamiset voivat antaa oppilaalle kasvun kannalta tärkeää välittämisen ja huolenpidon kokemusta. Lisäksi  se voi antaa tarpeellisia oivalluksia oppimisen kannalta.  (Jordan-Kilkki & Pruuki 2013, 20).

Elämäntavoista ja hyvän ravinnon merkityksestä voimme ohjata ottamaan selvää myös itsenäisesti. Perusteluksi käy, että laulu on lihastyötä siinä missä liikkuminen ja urheilukin. Jokainen tietää, että lihastyötä voimme parantaa harjoittelun lisäksi monipuolisella kehonhuollolla, johon muun muassa ravitsemus kuuluu. Opettaja toimii oppimisen ohjaajana ja rinnalla kulkijana oppimisprosessissa (Jordan-Kilkki ym. 2013, 9), jotta oppilas oppii asettamaan tavoitteita ja oppi arvioimaan omaa työskentelyä. Opettajan tehtävä on auttaa oppilasta tekemään realistisia tavoitteita ja sitä, että tavoitteet ovat riittävän monipuolisia. Tässä auttaa, että opettaja tuntee omat rajansa sekä ohjaa oppilastaan tunnistamaan omat rajansa. Oppilaan olisi kyettävä sanomaan, jos jokin ei tunnu hyvältä. Se auttaa opettajaa etsimään uusia suuntia asian opettamiseen. (Kotila 2010, 10.)

Tämä perustuu riittävään dialogisuuteen, jossa oppilaan ja opettajan välillä vallitsee yhteisymmärrys, vastavuoroisuus ja kuunteleva suhde. Siinä opettaja kunnioittaa oppilaan yksilöllisyyttä ja erilaisuutta, kohtaa aidosti ja avoimesti hänet. Lisäksi kantaa vastuuta oppilaasta ja heidän keskinäisestä suhteestaan. Opettajan ja oppilaan aidon musiikillisen kohtaamisen edellytyksenä on avoin, toinen toistaan kunnioittava ilmapiiri. (Jordan-Kilkki & Pruuki 2013, 20.)

Käytännön työssä laulunopettajana

Millaisia laulunopettajia itse haluamme olla, on syntynyt oman kokemuksen ja opiskelun kautta. Kokemuksemme mukaan opettajan tehtävänä on olla kannustava ja rohkaiseva. Lisäksi opettajan on hyväksyttävä oppilaansa juuri sellaisina, kun he sillä hetkellä ovat. Jokaisella oppilaalla on oma laulamisen taso, jolla hän parhaillaan on. Opettaminen on tapahduttava tällä tasolla ja tavoitteet on asetettava taso huomioiden. Koska laulun oppiminen ei tapahdu hetkessä, oppilaan kehittymiselle on annettava aikaa. Opettajan tehtävä on toimia oppilaan parhaaksi niin, että hänellä on aito halu auttaa oppilasta etenemään tavoitteiden mukaisesti. Laulun opettaminen on välillä mielikuviin perustuvien harjoitusten tekemistä, joka vaatii opettajalta jatkuvaa ajatustyötä laulutekniikan kanssa. Opettajan on kyettävä opettamaan esimerkiksi laulutekniikkaan liittyviä asioita niin monella tavalla, että oppilas ymmärtää.

Tavoitteenamme on luoda oppilaan kanssa alusta alkaen luonteva ja luottamuksellinen vuorovaikutus, jolloin oppilaan on helppo tulla laulutunnille. Kokonaisvaltaiseen laulunopetukseen kuuluu hyvä ja läheinen suhde oppilaan ja opettajan välillä. Laulun opiskelu, jossa on kysymys oman persoonallisen äänen kouluttamisesta, voi olla hyvin intiimi kokemus opiskelijalle. Voi viedä aikaa, että opiskelija kykenee olemaan oma itsensä laulutunneilla. Se on kokonaisvaltaisen laulunopetuksen lähtökohta. Sen jälkeen voidaan aloittaa tutustuminen muihin asioihin.

Arvioinnin ja palautteen antaminen on osa kokonaisvaltaista opetusta. Hyvin tehdyt opetuksen ja oppimisen tavoitteet täytyy kyetä arvioimaan rakentavasti. Palautteen antaminen on hallittava niin, että oppilas kokee ne oppimistilanteina. Lukukauden alussa tehdään oppilaan kanssa oppimisen tavoitteet, joissa huomioidaan tavoitteet jokaiselle laulutunnille, lukukaudelle ja lukuvuodelle. Voidaan myös tehdä tavoitteita vuosien päähän. Sellaisia voi olla esimerkiksi tavoite laulututkinnon suorittamisesta. Tavoitteiden pohjalta arvioidaan tavoitteiden täyttymistä ja annetaan palautetta. Tärkeää on olla positiivinen, kannustava ja oppilasta kunnioittava.

Kokemuksia oppituntien seuraamisesta

Olemme seuranneet useiden laulunopettajien työskentelyä. Tunneilla olemme huomioineet muun muassa, kuinka kokonaisvaltaisuus tulee spontaanisti ja luontevasti esiin heidän työssään. Tunnin aluksi opettajan ja oppilaan kohtaaminen on luontevaa ja lämminhenkistä. Opettajat kysyvät oppilaiden kuulumiset ja oppilaat kertovat heille luottamuksella omista asioistaan. Kuulumisista päästään luontevasti keskusteluun siitä, miten kyseessä olevat asiat vaikuttavat laulamiseen tai harjoitteluun. Opettajat ohjaavat ammattimaisesti oppilasta kohtaamaan erilaiset elämän haasteet sekä sitä, kuinka tässä tilanteessa voi harjoitella. Tuntien alkupuolella huolehditaan riittävästä kehon rentoudesta erilaisilla harjoitteilla. Tunti jatkuu ääni- ja lauluharjoituksiin, joiden ohessa opettaja ohjaa monipuolisesti kokonaisvaltaista äänenkäytön tekniikkaa, ottaen huomioon koko keho. Tuntien lopulla keskustellaan, mikä oli hyvää ja mikä kaipaa harjoittelua. Katsotaan läksyt ja toivotetaan hyvää loppupäivää.

Keskustelimme erään laulunopettajan kanssa asioista, joita hän pitää tärkeänä opettaessaan laulunopettajaksi opiskelevia opiskelijoita. Hänen mielestään opettajan on huomioitava oppilaan koko persoonan niin fyysisenä, psyykkisenä kuin sosiaalisena kokonaisuutena. Oppituntien aikana on huomioitava oppilaan mahdollinen stressi, huolet, väsymys ja sairastelu. Vireystilaa pitää tarkkailla jatkuvasti. Oppilaan päivät ovat erilaisia ja tilanteet elävät. Kokenut opettaja pystyy reagoimaan nopeasti muuttuneisiin tilanteisiin ja osaa muuttaa tuntisuunnitelmaa spontaanisti. Tärkeää on, että opettaja tekee työtään koko sydämestään, jolloin aistit oppilaan tarkkailuun pysyvät herkkänä.

Edellä kirjoitettu kokemus tuntien seuraamisesta ja keskusteluista laulunopettajien kanssa osoittavat, että laulunopetus on monipuolista ja kokonaisvaltaista. Teoriatieto kokonaisvaltaisesta laulunopetuksesta, jota olemme eri kirjoista ja lähteistä lukeneet, näkyy hyvin opetuksessa. Lisäksi tietoisuus, että kokonaisvaltaiseen laulunopetukseen kuuluu myös kehonhuolto esimerkiksi monipuolisen ravinnon ja levon muodossa tuli hyvin esille käytännön työssä. Muun muassa eräällä tunnilla keskusteltiin monipuolisesta ravinnosta ja sen merkityksestä laulamiseen. Me laulajat opimme vuosien opiskelun kuluessa tietämään, mikä on itselle parasta. Olemme oppineet tuntemaan omat rajamme laulajina. Voimme hyödyntää vapaasti opetuksessamme käytännön tietoja ja taitoja. Lisäksi voimme hyödyntää oppia, jota olemme saaneet kokeneiden laulunopettajien tuntien seuraamisesta. Kaiken pohjalla on monipuolinen teoriatieto, jota olemme opiskelleet opintojen aikana useista kirjoista ja lähteistä.

Artikkelia kirjoittaessa olemme lukeneet mielenkiintoisia lukuja eri kirjoista. Useimmat kirjat kuvaavat samoja asioita hieman eri tavoin. Tärkeää on, että teoriatietoa on saatavilla monipuolisesti, silloin voidaan olla vakuuttuneita, että tieto tavoittaa mahdollisimman monen sitä tarvitsevan henkilön. Yhteinen toiveemme on, että laulunopetus olisi kaikkialla riittävän kokonaisvaltaista, jolloin oppilas oppisi jo opiskelun alkuvaiheessa opiskelemaan oikein ja monipuolisesti saavuttaakseen terveen ja soivan äänen tasapainoisessa kehossa ja mielessä.

Kirjoittajat: Eliisa Hiltunen ja Natalia Ikonen 2018, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Jordan-Kilkki, P. Kauppinen, P. & Viitasalo-Korolainen, E. 2013. Johdanto. Teoksessa P. Jordan-Kilkki, E. Kauppinen, E. Korolainen-Viitasalo (toim.) Musiikkipedagogin käsikirja. Vuorovaikutus ja kohtaaminen musiikinopetuksessa. Tampere: Juvenes Print- Suomen Yliopistopaino Oy.

Jordan-Kilkki, P. Pruuki, L. 2013. Miten tehdä tilaa kohtaamiselle? Dialoginen työskentelyote opettajan työssä. Teoksessa P. Jordan-Kilkki, E. Kauppinen, E.Korolainen-Viitasalo (toim.) Musiikkipedagogin käsikirja. Vuorovaikutus ja kohtaaminen musiikinopetuksessa. Tampere: Juvenes Print- Suomen Yliopistopaino Oy.

Koistinen, M. 2003. Tunne kehosi – vapauta äänesi: Äänitimpurin käsikirja. Helsinki: Sulasol.

Kotila, L. 2010. Sydämen puhetta sydämelle: Kirja laulamisesta. Tampere: Juvenes Print.

Roivainen, L. 2004. Laulamisen sietämätön helppous. Tampere: Pilot-kustannus Oy.