Digitalisaation tarjoamat mahdollisuudet tanssinopetukselle

Olen kokenut digitalisaation ja siihen liittyvän kehityksen ahdistavana ja jopa pelottavana. Ikään kuin se edustaisi kaikkea kovaa ja epäinhimillistä. Omat kauhuskenaarioni murentuivat nopeasti ymmärtäessäni, ettei digitalisaatio ole itseisarvo, vaan ihminen ja sen tarpeet ovat.

Tässä artikkelissa pohdin, mitä kehitys voisi mahdollistaa ja miten digitalisaatio ja sen mukanaan tuomat ilmiöt voivat vaikuttaa tanssinopettajan työhön. Tutustuin tulevaisuudentutkimukseen ja päähäni tulvi mitä villeimpiä visioita tulevaisuuden tanssinopetuksesta. Esittelen myös muutamia tanssioppilaiden kehittämiä ideoita aiheesta.

Tulevaisuuden tanssisalit

Tulevaisuudessa asuminen tulee muuttumaan digikotien ja myöhemmin vielä ubikotien myötä, ja näissä äärimmilleen varustetuissa asunnoissa kodin toimintoja tullaan ohjaamaan kosketuksella, äänellä ja katseella (Heinonen 2007, 5). Myös tanssikoulujen varustelut tulevat muuttumaan sitä mukaa kuin kotien tai julkisten tilojen.

Oppilaslistoista olisi mahdollista luopua, sillä oppilaat voisivat kirjata itsensä läsnäolevaksi sähköiseen järjestelmään sormenjälkitunnistimen tai jäsenkorttinsa avulla. Tanssisalit voitaisiin varustaa kameroilla, jolloin tietyn tekniikkasarjan taltiointi hoituisi asettumalla oikeaan kohtaan salia. Olisi hyvä nähdä juuri tehty harjoitus esimerkiksi hidastettuna salin reunaan asetetulta ruudulta, jolloin oppilas näkisi itse mitä opettaja tarkoitti esimerkiksi sillä, että kantapäät karkaavat irti lattiasta ponnistuksen plie-vaiheessa. Myös sähköisesti ylös ja alas siirtyvät balettitangot säästäisivät tuntiaikaa.

Tulevaisuuden toimistot tulevat säätämään lämpötilan, valaistuksen ja digitapetin kuvion ja värin sen mukaisesti, mikä tapaaminen kyseisessä tilassa on alkamassa. Myös tanssisali voisi taipua moneen eri tunnelmaan ja tarpeisiin helposti säädeltävien tilaominaisuuksien avulla. Kehonhuollon tunnille sopii välimerellinen tunnelma, kun taas vauhdikkaalle tanssitunnille mieltä piristävä valaistus ja hyvin vaihtuva ilma.

Lastentunneille lisättäisiin elämyksellisyyttä sillä, että saliin saataisiin luotua erilaisia maailmoja tukemaan liikettä ja mielikuvitusta. Vihreänsävyisillä valoilla ja seinälle kasvillisuutta heijastamalla luodaan tanssisaliin viidakko. Ison lapsiryhmän kanssa helpottaisi, että musiikkitilanteita pystyisi vaihtamaan etäisyyden päästä laitteeseen. Erilaisia opeteltavia kuvioita voisi heijastaa lattiaan, kuten ympyrä, suora viiva ja diagonaali. Konkretian avulla tilamuotojen hahmottaminen ja opettelu olisi helpompaa.

Tanssioppilaat tanssinopetuksen ideoijina

Tein 11 edistyneelle tanssioppilaalle kyselyn, josta käy ilmi heidän ajatuksia aiheesta. Nämä 16-vuotiaat oppilaat keksivät myös useita erinomaisia ideoita, joista esittelen osan. Moni oppilas toivoi sovellusta, jonka avulla voisi opetella tanssia myös tuntien ulkopuolella. Tälläkin hetkellä esimerkiksi Youtube-sivustolta löytyy useita kanavia, jotka sisältävät nimenomaan tanssin opetusmateriaalia; liikkeiden nimiä ja tekniikkaa. Vaikka vastaavat sisällöt laitettaisiin sovelluksen muotoon, ei se välttämättä poistaisi sen ongelmallisuutta, ettei kaikkien lähteiden informaatio ole aina totuudenmukaista.

Yksi oppilaista ehdotti, että sovellus voisi olla sellainen johon oma tanssinopettaja lisäisi sisältöä. Tällöin oppilaille kerätty materiaali olisi mennyt jonkin seulan läpi ja olisi myös linjassa oppilaan omien tanssituntien kanssa. Opettaja voisi lisätä ohjelmaan myös linkkejä toisten kanaville, jolloin hän ikään kuin ohjaisi oppilaitaan etsimään oppia niiltä sivuilta, jotka on itse todennut hyviksi. Lisäksi oppilas ehdotti, että sovelluksen kautta voisi lähettää oppilaalle henkilökohtaisesti kohdennettuja harjoituksia vapaa-ajalle.

Keski-Uudenmaan Tanssiopistolla on käytössään moderni digitaalinen oppimisympäristö Glaned, jota kutsutaan myös ”oppimisalustojen Facebookiksi”. Tanssiopisto tarjoaa oppilaalle tanssituntien ulkopuolelle kokonaisen digitaalisen tanssimaailman, josta oppilas saa halutessaan tietoa esimerkiksi lajinsa historiasta, nykypäivän käsityksistä ja oikeanlaisesta tekniikasta. (Ketolle digitaalinen tanssimaailma ensimmäisenä Suomessa 2016.) Tällaiselle alustalle voisi lähettää myös tunnilla kuvatut videot, jolloin ne löytyisivät yhdestä paikasta.

Tanssituntien ulkopuolella tapahtuva lajin harjoittelu on tietenkin tervetullutta, jos se osataan kohdentaa tukemaan tanssiharrastusta hyvässä hengessä ja vastaamaan oppilaslähtöisiin tarpeisiin. Harrastus ei saisi teettää samalla tavalla paineita kuin opiskelu. Toki olisi hyvä, että innokkaille löytyisi harrastusta tukevaa oheismateriaalia nimenomaan oman tanssikoulun puolesta. Digitaalinen tanssimaailma lisäisi opettajan työaikaa, mutta toisaalta se myös laajentaisi maksavan asiakkaan saamia palveluita.

Edellä mainittujen lisäksi esitettiin toive, että tanssitunneille pystyisi osallistumaan reaaliajassa myös etänä. Esimerkiksi jonkun ulkomaalaisen oman lempikoreografin tunnille voisi osallistua omasta olohuoneestaan. Osa tanssioppilaiden ideoista sijoittui enemmän tulevaisuuteen. Toivottiin, että videolla liikkeitä opettava henkilö heijastuisi 3D-kuvana. Toinen halusi laitteen auttamaan oikeaoppisen tanssitekniikan opettelua; laite tunnistaisi mitkä kehon lihakset aktivoituvat, jolloin voisi seurata käyttääkö harjoitteissa toivottuja lihaksia. Seuraava toivoi salia, jossa lattian korkeuseroja ja kaltevuutta saisi säädettyä sähköisesti. Yksi innostui improvisaatiosta virtuaalitodellisuudessa.

Vuorovaikutus osana tanssinopetusta

Jo tänä päivänä videot ja livelähetykset some-kanavia pitkin ovat arkisia, eikä vaadi mitään erikoisjärjestelyjä. Olen ollut havaitsevinani, että nämä kanavat ovat hyviä markkinointiväyliä, mutta jos klikkauksista haluaisi saada työlleen edes jotain rahallista vastinetta vaatisi se useita satoja tuhansia näyttökertoja, jolloin realistisempi elannonantaja on perinteinen tanssitunti.

Eri asia olisi sivusto, josta asiakas voisi ostaa paikan etätunnille, jolloin opettaja saisi työstään palkan. En ainakaan toistaiseksi ole kuullut tällaisen käytännön olemassaolosta, mutta kun etäkokouksetkin toimivat äänen ja kuvan kanssa kokoushuoneesta toiseen, on selvää, ettei tanssitunnin etäohjauskaan ole millään tavalla mahdotonta. Ymmärrän paremmin tarpeen ostaa etätunti toiselta puolelta maapalloa, kun hyödyntää esimerkiksi tanssisalissa etätunnin mahdollisuutta.

Mielestäni on syytä kyseenalaistaa, palveleeko etätunti tanssitunnin luonnetta ja merkitystä vai tulisiko etäopetus rajata tanssituntien ulkopuoliseksi, oppilaan henkilökohtaiseksi toiminnaksi. Jos salin seinälle heijastettu opettaja näkee ruudun takaa luokallisen oppilaita jää vuorovaikutus väkisinkin vähemmälle kuin fyysisesti läsnä ollessa. Suurin osa kyselyyn osallistuneista oppilaistakin koki opettajan fyysisen läsnäolon välttämättömäksi ja he mainitsivat myös yhteisöllisyyden olevan merkittävä osa heidän tanssiharrastustaan. Itse tanssinopettajana peräänkuulutan täysin samoja asioita, sillä kosketus, kontakti ja vuorovaikutus muihin ihmisiin kuuluvat tanssikäsitykseeni, ja ovat mielestäni oleellinen osa etenkin tanssiharrastusta.

Yhteistä tilavarustelua eri toimijoiden kanssa

Oppilaan ehdotus sähköisesti säädettävästä lattiasta sai ajatukseni laukkaamaan. Helposti muuntautuva ja monipuolinen tila lisäisi esimerkiksi lasten tanssituntien kokemuksellisuutta, kun mielikuvituksen ja yhteisten leikkien tukena olisi konkreettisesti ”erilaista alustaa”. Lapsen perusliikuntataitoja voisi harjoitella monipuolisemmin, kun mukaan tulisi esimerkiksi kiipeäminen.

Yleisesti oppilaiden kanssa voisi olla tarvetta pehmeälle niin sanotulle turva-alueelle akrobatian opettelua varten. Olen usein miettinyt miten olematonta turvaa tuo yksi ohut patja tanssisalin lattialla ihmiselle, joka ensikertaa koittaa jotain uutta akrobaattisempaa liikettä.

Sirkussali on luonnollisesti varusteltu toisin kuin tanssisali, mutta tanssisalin varustelua monipuolistamalla voisi laajentaa tuntivalikoimaa. Vai pitäisikö erilaisia tiloja yhdistää, jotta eri tahot voisivat toimia tehokkaasti yhteistyössä yhteisten tavoitteiden tai tulokulmiensa vuoksi. Tällöin tanssinkin kenttä jakautuisi vastaamaan monipuolisesti erilaiseen kysyntään.

Digitalisaatio ihmisyyden jatkeena eikä toisinpäin

On jokaisen tanssinopettajan aika pohtia, missä omasta mielestä menee tanssin rajat. Voiko improvisaatiotehtävää tukea virtuaalitodellisuudella? Onko se pois kehollisesta kokemuksesta vai lisääkö se sitä? Mikä on oleellista ja tukemisen arvoista toimintaa? On realistista nostaa esiin myös huolta eriarvoistumisesta tai siitä, lisääntyykö kilpailun kulttuuri. Tärkeää olisi löytää ihanteellinen balanssi digitalisaation ja ihmisyyden rinnakkainelossa.

En missään nimessä koe, että tanssikoulut tulisivat olemaan digitalisaation edelläkävijöitä. Siinä ei mielestäni olisi mitään järkeä, että harrastajien kustannuksia nostettaisiin merkittävästi. Ajattelen pikemminkin niin, että tanssikoulut kehittyvät ja elävät muun maailman mukana. Tulevaisuudessa kun vaihdat omalla äänelläsi tai katseellasi musiikin toiseen, voi se joku päivä olla sijoituksena tämänhetkisen aux-piuhan veroinen.

Itse pidän tärkeänä sitä, että tanssisalin digitaaliset varustelut olisivat salissa kiinteinä olevia asioita, eikä omaa puhelinta tai muita vastaavia laitteita otettaisi esiin. Tanssitunti olisi edelleen irtautuminen muista arjen askareista. Digitaaliset apuvälineet toimisivat vaivattomasti, ja siten tukisivat tanssin mielekästä oppimista, eivätkä veisi huomiota pois toiminnan ydinasioista.

Kaikista eniten haluan nostaa esiin ihmisten eriävät tarpeet. Haluan uskoa tulevaisuudessa meitä odottavan vaihtoehdot, joista voi valita itselleen sopivimman. Ihmiset ovat erilaisia. Toiset innostuvat kilpailusta, kun toiset ahdistuvat. Jos sinä rakastat liikkua mielikuvia käyttäen, tulee pian vierellesi ihminen, joka haluaa kuulla anatomisen selityksen fyysiselle toiminnolleen. Yksi innostuu siitä helppoudesta mitä jokin digitaalinen apuväline sinulle luo ja seuraava painottaa juuri itsetekemisen arvokkuutta. Ihanteellisinta olisi, että tanssiharrastukseen liittyisi digitaalisuutta juuri sen verran, kun ihminen itse kokee haluavansa.

Digitalisaatio ei kuitenkaan yllä tanssin peruselementtien äärelle

Digitalisaatiota laajasti hyödyntäen voimme tulevaisuudessa tavoitella merkitysyhteiskuntaa, jota tulee määrittämään muun muassa osallistuminen, oman käden jälki, yhteenkuuluvuus ja identiteetti. Erilaisten virkistys- ja hyvinvointipalveluiden kysyntä kasvaa ja monipuolistuu, kun niiden käyttöä määrittää entistä vahvemmin myös ihmisen identiteettiin ja elämäntapaan liittyvät seikat. Yksi potentiaalisesti voimistuva ilmiö on hitauden vallankumous eli slow life, joka on vastareaktio kiireelle, paineille ja tehokkuudelle, ja siinä keskeistä on oman rytmin kuuntelu sekä vauhdin hiljentäminen. (Heinonen 2014, 31-34.)

Henkilökohtaisesti uskon, että tanssi itseisarvona nostaa asemaansa myös tulevaisuuden digitalisoituneessa maailmassa. Tanssilla on erityislaatuinen asema vastata tulevaisuuden tarpeisiin sen monimuotoisen luonteen ansiosta. Tanssi on liikunnallinen taito- ja tekniikkalaji. Yksi niistä harvoista, joka ei automaattisesti nivoudu kiinni kilpailuun. Se on myös taidetta, itseilmaisua, ryhmässä toimimista ja oman kehon kautta itseensä tutustumista. Tanssia voi harjoittaa monista eri lähtökohdista tai monia erilaisia päämääriä kohti. Mielestäni tanssi nojaa vahvasti holistiseen ihmiskäsitykseen ja siksi se on niin kokonaisvaltaista, luonnollista, universaalia ja ainutlaatuisen arvokasta.

Ammattitaitoiset tanssinopettajat työllistyvät myös tulevaisuudessa. Saattaa olla, että heidän työkenttänsä on entistä laajempi, he toimivat entistä tiiviimmin yhteistyössä eri alojen kanssa ja antavat oman persoonansa näkyä siinä, mitä kaikkea heidän työnkuvansa ja palvelunsa sisältävät. Jokainen vastaten tanssin avulla asiakkaansa toiveisiin.

Kun toiminta pitää sisällään ihmisyyden peruselementtejä ja se tapahtuu ihmiseltä ihmiselle, ei kysyntä lakkaa. On selvää, että tanssin luonteen vuoksi tanssinopettajia ei tule syrjäyttämään yksikään digitaalinen toiminto, mutta on erityisen tärkeää pysyä ajanhermolla ja luoda digitalisaation myötä innovatiivisia palveluita ihmisille hyödyntäen laaja-alaisesti tanssin eri osa-alueita.

Kirjoittaja: Jenna Kuivamäki 2018, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

Heinonen, S. 2007. Asumisen ja työn muutos, digitalisaation vaikutukset. Viitattu: 2.2.2018. https://www.uudenmaanliitto.fi/files/18872/Sirkka_Heinonen_-_Asumisen_ja_tyon_muutos_digitalisaation_vaikutukset.pdf

Heinonen, S. 2014. Luonto ja tulevaisuuden kuluttajien tarpeet elämystaloudessa. Viitattu: 2.2.2018. http://www.outdoorsfinland.fi/wp-content/uploads/2014/12/Sirkka-Heinonen.-Esitys.pdf

Ketolle digitaalinen tanssimaailma ensimmäisenä Suomessa. 2016. Järvenpää: Keski-Uudenmaan Tanssiopisto. Viitattu: 2.2.2018. http://keto.fi/ketolle-digitaalinen-tanssimaailma-ensimmaisena-suomessa/ 

Paananen, V. 2017. Kolme unelmaa älykkäämmästä työympäristöstä. Viitattu 15.3.2018. https://blogs.business.microsoft.com/fi-fi/2017/09/08/kolme-unelmaa-alykkaammasta-tyoymparistosta/

 

 

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti