Voiko laulutaidoton oppia laulamaan?
Tämän artikkelin kirjoittaminen syntyi kysymyksestä, kuinka ohjaisin oppilasta, joka ajattelee, ettei osaa laulaa tai hänellä ei ole ollenkaan nuottikorvaa.
Uskon siihen, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole musikaalisia millään tavalla. He eivät välttämättä opi ikinä laulamaan hyvin, jos heidän oma korvansa ei kerro äänen epävireisyydestä. Jokaisella on kuitenkin oikeus päästä musisoimaan ja laulamaan. Uskon siihen, että laulutaidoton ihminen voi oppia laulamaan kohtuullisella tavalla sinnikkään harjoittelun ja ammattitaitoisen opettajan avulla. Kaikista ei varmastikaan tule maailmanluokan laulajia, mutta tarvitseeko tullakaan, jos ihminen kokee saavansa laulamisesta elämäänsä iloa tai mukavan harrastuksen. Laulaminen on mahtava keino esimerkiksi vaikeiden tunteiden kävittelyyn ja ilmaisuun. Miksi tämän pitäisi olla tavoittamattomissa oleva keino ihmisille, joilla ei ole laulutaitoa.
Mitä on laulutaito?
Miten voidaan määritellä, mitä on laulutaidottomuus? Musiikin maisteri Jaana Turusen, 2016 mukaan laulutaidottomuus on sitä, ettei ihminen pysty tuottamaan tahdottua sävelkorkeutta, vaan hän laulaa nuotinvierestä. Hänen mukaansa joskus on kyse siitä, että ihminen on laulanut liian vähän ja taito on ikään kuin ruosteessa. Tämän lisäksi hän nostaa esille, miten tärkeää on tunnistaa, kuinka suuri merkitys niin sanotuilla laululihaksilla on (Turunen, 2016.)
Oman kokemukseni mukaan laululihaksilla tarkoitetaan tukilihaksia, joilla säädellään ulos ja sisäänhengityksen ilmanpainetta laulaessa. Näitä lihaksia ovat lantiopohjan lihakset, suorat-, vinot- ja poikittaiset vatsalihakset, selkä- ja kylkilihakset. Tämän lisäksi laululihaksia on myös yläselässä, lapaluitten välissä olevat lihakset, jotka kannattelevat yläselkää ja ryhtiä.
Haasteellisin tilanne Turusen mukaan on silloin, kun ihminen tunnistaa sävelkorkeuden, muttei kykene itse sitä muuttamaan. Tällöin laulaja tarvitsee harjoituttaa lihasten lisäksi myös korvaa ja aivoja. Kaikista hankalin tilanne on sellaisilla laulajilla, jotka eivät hahmota säveltä ollenkaan, eivätkä osaa sanoa laulavatko väärin vai oikein (Turunen 2016.)
Onko olemassa täysin laulutaidottomia?
Onko sitten olemassa sellaisia ihmisiä, joilla ei ole mitään mahdollisuutta oppia laulamaan. Helsingin yliopiston vt. professori Irma Järvelä on tutkinut musikaalisuuden perinnöllisyyttä. Järvelän tekemän tutkimuksen mukaan useat ihmiset väittävät, että eivät ole yhtään musikaalisia tai heillä ei ole yhtään nuottikorvaa. Todellisuudessa kuitenkin vain noin 4 prosenttia ihmisistä eivät ole lainkaan musikaalisia. (Järvelä, I. 2010.)
9/2009 Tieteen kuvalehdessä julkaistussa artikkelissa tuodaan esille sama asia, minkä Irma Järvelä totesi tutkimuksessaan, että noin neljällä prosentilla ihmisistä ei ole lainkaan sävelkorvaa. He eivät pysty sanomaan esimerkiksi, soittaako tai laulaako joku nuotin vierestä. Artikkelissa tuodaan esille, että kanadalaisen BRAMS-laboratorion tutkijoiden, Isabelle Peretzin ja Robert Zatorren mukaan kyseessä on pitkälti perintötekijöiden määräämä ominaisuus (Jakobsen, 2009).
Mitä laulutaidottomuuden taustalla voi olla?
Musiikin tohtori Ava Numminen uskoo, että useimmilla laulamiseen liittyvät ongelmat ovat niin sanotusti lukkoja, joiden taustalla voi olla huonoja tai jopa traumaattisia kokemuksia lauluun liittyen. Hän puhuu tunnelukoista ja uskomuslukoista, jolloin ihminen ajattelee, että ei osaa laulaa tai se kuulostaa hirveältä. Lannistavat kokemukset lauluun liittyen ovat saattaneet johtaa tällaiseen uskomukseen. Nummisen mukaan tuottamislukko liittyy sen sijaan vaikeuteen tuottaa korkeampaa tai kovempaa ääntä. Mielestäni laululihasten käyttäminen on tällaiselle laulajalle täysin vierasta, kuten myös Turunen tekstissään tästä mainitsi. Numminen puhuu myös havaitsemislukosta, jolloin laulaja ei pysty hahmottamaan laulaako hän oikein vai väärin. (Numminen, 2005, Turunen 2016).
Uskaltaako laulutaidoton laulaa?
Kaikki viittamani kirjoittajat ovat rohkaisevassa hengessä ja haluavat kaikella tavalla tukea ihmisiä, joilla on halu laulaa. Aamulehden artikkelissa (3/2017) kerrotaan Minna Sallisen vetämästä ryhmästä Rovaniemen kansalaisopistossa. Ryhmä on tarkoitettu laulutaidottomille. Hän kertoo, että kursseille olisi tulijoita enemmän kuin, mitä mahtuisi. Artikkelissa haastatellulla kurssilaisella oli kokemuksia, siitä, miten hänen laulutaitoaan oli arvosteltu läheisten toimesta lapsuudessa ja tämä oli vaikuttanut siihen, että hän ei uskaltanut laulaa julkisesti.
Sallinen kertoo, että tunneilla opiskellaan laulutekniikkaa, äänenmuodostusta ja äänenkäyttöä. Mielestäni tämä on ainut oikea tapa aloittaa laulunopiskelu tai lauluharrastus. Myös Turusen ajatukset nukuksissa olevien laululihaksien herättelystä puolustavat ajatusta hyvän laulutekniikan ja äänenmuodostuksen olevan perusta kaikelle laulunopiskelulle. Numminen kehoittaa rokaisemaan ihmistä äänenkäyttöön puheen ja äänellä leikkimisen kauta. (Turunen, 2016;Numminen, 2005; Hietala, 2017).
Koistinen puhuu samasta asiassa kirjassaan Tunne Kehosi-vapauta äänesi. Hänen mukaansa kielteiset kommentit tekevät kehoomme lukon ja tämä saa aikaan sen, että kehomme ei toimi luonnollisesti ja refleksinomaisesti eikä hengityksemme ole vapaata. Koistisen mukaan ääni ei voi kulkea luonnollisesti, jos hengitys ei ole vapaata (Koistinen, 2013).
Yhdessä laulaen eteenpäin
Monet laulutaidottomatkin ihmiset haluavat laulaa. Yksityisissä musiikkikouluissa on herätty tähän tarpeeseen. Kuopiossa, Laulukoulu Maestra tarjoaa laulunopetusta laulutaidottomille.
Uskon siihen, että ryhmäopetus toimii parhaiten tällaisen henkilön kanssa, koska ryhmäopetuksessa on paljon hyviä puolia. Ryhmässä on yleensä hyvä ja kannustava yhteishenki ja jokainen haluaa saada itselle onnistumisen kokemuksia ja sen kautta tuottaa niitä myös muille. Itse laulupedagogina en varmaankaan kehottaisi laulutaidotonta ihmistä hakemaan laulukilpailuihin tai opiskelemaan laulamisesta ammattia, mutta rohkaisisin nauttimaan musiikista, laulamaan ja harrastamaan musisointia sopivassa kontekstissa.
Järvelän kehottaa ihmisiä unohtamaan negatiiviset kokemukset (https://yle.fi/uutiset/3-5651758 ) Mielestäni tämä on keskeinen asia laulun opiskelussa. Usko itseen, sinnikkyys harjoittelemisessa ja tämän kautta onnistumisen kokemusten saavuttaminen voivat auttaa unohtamaan aikaisemmat ikävät kokemukset.
Ääniharjoituksia laulutunnille
Käytännön apua lauluopettajalle löytyy netistä hyvin paljon. Olen laatinut tähän muutamia helppoja harjoituksia, joita itse teettäisin oppilaalla, jolla on hankalaa laulaa puhtaita säveliä.
- Tärkein asia on tutustua omaan kehoon, laululihaksiin ja tuntemuksiin mitä laulun tuottaminen aiheuttaa kehossa. Hyvän ja tukevan lauluasennon löytämiseen menee aikaa, mutta sitä on hyvä muistutella alussa usealla tunnilla. Oppilaan kanssa voi aloittaa niin, että ei etsi ensimmäiseksi sävelkorkeutta, vaan keskittyy tuottamaan pelkästään äänteitä. Itse aloittaisin r-pärinällä, jota voi tehdä huulilla tai kielellä. Seuraavaksi voisi siirtyä muihin äänteisiin esimerkiksi vokaaleihin, suhinoihin, mm-äänteeseen ja hyminään. Tähän vaiheeseen kannattaa käyttää paljon aikaa.
- Seuraavaksi etsitään oppilaan kanssa pianon avulla yksittäisiä ääniä. Ensin edetään askel kerrallaan ja sitten vähitellen siirrytään intervalleihin ja sitten sointuihin.
I Haetaan erilaisia intervalleja duurissa ja mollissa samasta lähtösävelestä.
II Lauletaan asteikkoja, ensin duuri ja sitten molli.
III Lauletaan sointu arbeggioita, ensin duurissa ja sitten mollissa.
IV Lauletaan sointuarbeggioita, ensin duuriseptimisointu ja sitten molliseptimisointu.
Tällaista harjoittelua voi kehittää melkein loputtomiin. Tässä opetetaan oppilasta kuulemaan puhtaita säveliä. Opettaja auttaa oppilasta virittämään oman äänensä samalla taajudelle, kuin pianosta lähtevä ääni. On oppilaan taidoista ja tilanteesta riippuvaa, kuinka kauan tähän vaiheeseen menee aikaa. Tästä vaiheesta voi siirtyä laulamaan oppilaalle mieluisia lauluja. Näihin harjoituksiin voi aina palata ja kehittää myös uusia harjoitteita laulujen harjoittelun ohessa. Yleensä tarve ääniharjoituksille nousee ongelmatilanteista, joita laulujen ohessa kohdataan.
Voiko laulutaidoton oppia laulamaan?
Vastaus tähän kysymykseen ei ole yksiselitteinen. Täysin laulutaidoton, joita on vain 4% kaikista ihmisistä, eivät varmaankaan opi ikinä laulamaan. Suurin osa niin sanotuista laulutaidottomista kuitenkin voivat oppia laulamaan, koska laulutaidottomuus heidän kohdallaan ei ole lopullista. Kuten edellä mainitut lähteet osoittivat laulutaidottomuuden taustalla voi olla traumoja, lukkoja tai sitä, että laulaja ei ole laulanut pitkään aikaan, jolloin laululihakset ovat ruosteessa. Kannustavan ja ammattitaitoisen opettajan johdolla tällaisetkin laulajat pystyvät oppimaan laulamaan ainakin niin, että se tuottaa iloa heille itselleen ja se on tärkeintä.
Kirjoittaja: Sirkku Miettinen 2018, Savonia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Hietala,R. 2017. Laulutaidottomat laulavat yhdessä pelkonsa pois. ”Sävelkorva on mitä on, minulla on omat sovitukset”. Artikkeli Aamulehdessä 15.3.2017.
Jakobsen R-K, , Missä sävelkorva syntyy? Tieteen Kuvalehti, 15.9.2009
Järvelä I. 2010. Nuottikorvasta puolet geeneistä. Helsingin Yliopistoon tehty empiirinen tutkimus musikaalisuuden perinnöllisyydestä. Yle Uutiset 16.10.2010. Viitattu 10.1.2018. https://yle.fi/uutiset/3-5651758
Koistinen, M., 2013; Tunne Kehosi-Vapauta äänesi.
Numminen, A., 2005; Laulutaidottomasta kehittyväksi laulajaksi, Sibelius akatemian väitöskirjatutkimus aikuisen laulutaidon lukoista ja niiden aukaisemisesta.
Turunen, J.2016. Voiko laulutaidoton oppia laulamaan? Kirjoitus laulukoulumaestran nettisivuilla 17.8.2016. Viitattu 16.2.2018. https://maestra.fi/page/6/?cat=-1