Musiikkipedagogi itsetunnon kehityksen tukijana

Jokaisella meistä on kokemustemme pohjalta muodostunut käsitys omasta itsestämme. Itsetunto kertoo, millaisena näemme itsemme. Musiikki on henkilökohtainen ilmaisun väline ja musiikkipedagogilla on mahdollisuudet ohjata oppijaa tutkimaan ja pohtimaan minäkuvaansa, ja tutustumaan itseensä: Kuka ja millainen olen? Mitä osaan? Miten voin oppia?

Mitä on itsetunto?

Itsetunto tarkoittaa jokaisen henkilökohtaista kokemusta ja näkemystä itsestään, ja se vaihtelee elämäntilanteiden ja kokemusten mukaan. Myös itsetunnon sisältämien osa-alueiden vahvuudet vaihtelevat eivätkä ne käytännössä ikinä ole täysin tasapainossa. Osa-alueita ovat muun muassa tiedollinen, taidollinen ja sosiaalinen itsetunto. (Arjas 2014)

Ammatillinen itsetunto ei mene niin sanotusti yks yhteen yleisen itsetunnon kanssa. Musiikinopiskelijoilla on monesti yleinen itsetunto ja itsearvostus varsin hyvällä tasolla, mutta ammatillisesti he näkevät itsensä negatiivisessa valossa (Arjas 2014). Ammatillisella itsetunnolla tarkoitetaan ihmisen ajatusta siitä, miten kykeneväinen hän on työhönsä.

Kenelläpä ei olisi silloin tällöin hetkeä, jolloin tuntuu, ettei mistään tule mitään. Itsetunnon heikkenemistä tapahtuu itse kullakin erilaisten kokemusten myötä, mutta yleensä se myös palautuu takaisin uomiinsa. Ongelmaksi itsetunto muodostuu, kun omia ajatuksia itsestään ei saa realistisiksi. Mirja Kalliopuska sanoo osuvasti (1997), että ”suomalainen kasvatus on perinteisesti itsetunnon tölvimiseen erikoistunut”. Sillä tarkoitetaan, että toiseen henkilöön on kohdistunut mitätöintiä sekä tiedostamattomasti että täysin tarkoituksella. Koska kasvatusmenettely opitaan usein omien vanhempien mallista, vanhentuneet keinot voivat säilyä kasvatusperinteessä pitkään. Kalliopuska mainitsee myös toisen persoonaan kohdistuvan mitätöinnin olevan tehokkainta, mikäli haluaa murskata toisen itsetunnon.

 Millainen on muusikon itsetunto?

Muusikoilla täydellisyyttä tavoitteleva luonne on yleinen muuhun väestöön verrattuna. Se auttaa kehittymään ja tavoittelemaan korkeaa osaamista ja laatua. Täydellisyyttä tavoitteleva luonteenpiirre on tarpeellinen motivaation ylläpitämiseksi, mutta toisaalta se muodostuu muusikoille usein itsekritiikiksi, joka taas luo pelkoa ja rajoitteita. Olisi hyvä muistaa, ettei täydellisyyden tavoitteleminen ole realistista: onnistumista on järkevää verrata edeltävään harjoitteluun, eikä pelkkään esitystilanteeseen. (Arjas 2014.) Niin opettajana kuin itsenäisesti harjoittelevana muusikkonakin on hyvä harjoitella ja opettaa itsearviointia, johon sisältyy pohdintaa siitä, miten harjoittelu tapahtui: Mikä oli erilaista tällä kerralla verrattuna edelliseen kertaan?

Musiikki on hyvin henkilökohtainen kokemus, ja taiteenlajina tunteiden ilmaisuun ja ajatusten läpikäymiseen erinomainen väline. Musiikin kautta kiinnytään omaan elinympäristöön ja luodaan suhteita, ja samanaikaisesti sekä kuulutaan johonkin, että myös erottaudutaan. Musiikin opiskelua voisi kuvata matkaksi, jonka aikana ihmisen itsetuntemus lisääntyy ja tunne-elämä ja identiteetti kasvavat ja vahvistuvat. (Ruokonen & Ruismäki 2013; Leppänen, Unkari-Virtanen & Sintonen 2013.)

Mitä ilmiöitä itsetunnon kehittymiseen saattaa liittyä?

Ilman realistista minäkuvaa ei ole hyvää itsetuntoa. Minäkuva sisältää ajatukset ihmisen omasta minästään, sekä sen suhteesta ympäröivään todellisuuteen. Yhdessä minäkäsityksen kanssa se ohjaa yksilön toimintaa, ja erityisen mielenkiintoista on se, että minäkäsitys myös rajoittaa: yksilön ei ole mahdollista kokeilla asioita, jotka eivät kuulu hänen minäkäsitykseensä. (Arjas 2014.)

Bumerangiefekti on monelle tuttu omakohtaisesti. Sitä kutsutaan myös itseään toteuttavaksi ennustukseksi ja siitä pois pääseminen voi olla vaikeaa. Kyse on tilanteesta, jossa henkilö välttää jonkin asian tekemistä, koska ajattelee olevansa siinä huono. Alemmuudentuntoa vahvistaa huono työn jälki, joka on seurausta siitä, ettei ihminen usko kykenevänsä parempaan. (Arjas 2014) Suurin työ on kuitenkin tehty, kun negatiivisesta asennoitumisesta pääsee eroon, ja silloin odotusten mukaiset tulokset eivät olekaan välttämättä kehnoja. Bumerangiefekti on oikeastaan vastakohta minäpystyvyydelle, jonka tukeminen on itseään etsivien lasten ja nuorten kohdalla hyvin tärkeää: Heidän on hyvä osata itsensä mollaamisen sijaan sanoa, että ”minä osaan”.

Miten soittotunnilla voi huomioida itsetunnon?

Opettajan tulee huomioida oppilaat yksilöinä, ja asettaa sen mukaan heille sopivat päämäärät ja menetelmät. Erityisesti työskentelyn alku voidaan kokea haastavaksi, joten opettajalla on mahdollisuuksia rohkaista oppilasta toimimaan: Jollekin saattaa toimia parhaiten perustelut, miksi jokin asia on tärkeä oppia, joku saattaa tarvita kokonaiskäsityksen siitä, mitä ollaan tekemässä, ja jollekin saattaa riittää sinnikäs kehottaminen. (Pollari & Koppinen 2010.)

Harjoittelun kohdalla opettajalla on hyvä tilaisuus tulla oppilasta vastaan: Oppilas saattaa epäillä itseään, eikä siksi ole motivoitunut eikä myöskään harjoittele. Silloin opettaja voi kiinnittää erityisesti huomiota siihen, miten harjoitellaan, ja että harjoiteltava asia on varmasti oppilaalle selkeästi tiedossa. Oppilaan ei ehkä tulisi tuntea huonoa omaatuntoa harjoittelun määrästä, vaan siitä voidaan keskustella soittotunnilla, jotta se saadaan sopimaan lukujärjestykseen sopivaksi ja realistiseksi. Opettaja voi myös muistuttaa, ettei harjoittelu ole aina suorittamista ja nuottien paikalleen viilaamista, vaan myös esimerkiksi vapaata soittelua tai säveltämistä. Ilo lisää motivaatiota ja vie kohti parempaa itseluottamusta. (Hyry-Beihammer, Joukamo-Ampuja, Juntunen, Kymäläinen & Leppänen 2013.)

Esityksestä annettavassa palautteessa monesti mainitaan hyviä asioita, mutta korjattavat asiat ovat eriteltynä valmiiksi osattuja asioita tarkemmin. Olisi hyödyllistä tietää yhtä tarkasti myös se, mikä soitossa on hyvää ja toimivaa. Siten olisi mahdollista rakentaa osaamista vahvuuksien varaan, eikä jäädä käyttämään aikaa jo opittujen asioiden työstämiseen. Se helpottaisi uuden opettelemista, mutta vahvistaisi myös itseluottamusta. (Arjas 2014.)

Mistä tietää, onko oppilaalla hyvä itsetunto?

Itsetunto-ongelmat näkyvät tavallisimmin itseluottamuksen puutteena: ihminen epäilee itseään ja hänen voi olla vaikeaa esimerkiksi aloittaa harjoittelemaan uutta teosta. Usein ongelmia voi pohtia itsekseen. Arjaksen (2014) mukaan negatiiviset käsitykset itsestä ovat voineet kehkeytyä lapsuudessa tai murrosiässä, jolloin suhtautuminen itseen on erityisen kriittistä. Hän muistuttaa myös, että sellainen kuuluu kuitenkin normaaliin kasvuun ja kehitykseen, josta ei lähtökohtaisesti tarvitse olla huolissaan.

Tavoitteiden tarkastelu ja muistiinpanojen kirjoittaminen yhdessä oppilaan kanssa on tärkeää minäkuvan kannalta: On hyvä pohtia, mitä kaikkea on jo opittu, ja mitkä asiat auttoivat oppimisessa (Hyry-Beihammer ym. 2013). Lisäksi ei sovi unohtaa hengitys- ja rentoutusharjoitusten sivuvaikutuksia ensisijaisten tarkoitustensa lisäksi. Hengitys- ja rentoutustekniikat voivat olla erittäin hyvä apu positiivisemman minäkuvan rakentamisessa, sillä ne lisäävät hallinnan tunnetta (Arjas 2014).

Hyvään opetukseen kuuluu oppilaan tukeminen. Se voi tapahtua esimerkiksi antamalla oppilaalle vastuuta kappaleiden valinnassa, kappaleisiin tutustuttaessa niiden yksinkertainen analysointi yhdessä tai totuttamalla oppilas kertomaan, miltä soittaminen tuntuu. On tärkeää olla myös maltillinen ja löytää itseluottamusta ruokkivat asiat, sekä muistaa erityisesti lasten ja nuorten kohdalla kyseessä olevan myös kasvuprosessi. (Grunwald 1996.)

Miten opettaja voi auttaa oppijaa löytämään realistisen minäkuvansa?

Ollessasi soittotunnilla opettajana, olet luotettava aikuinen, joka tukee oppilasta eteenpäin miettimällä esimerkiksi seuraavia Mirja Kalliopuskan (1997) listaamia asioita:

• Luo kannustava ilmapiiri, jossa on tilaa virheille
• Muistuta, mitä kaikkea on jo opittu, ja miten soittamisessa on päästy etenemään
• Tarkkaile tiedostamatonta ja sanatonta ilmaisua, sillä tärkein viesti tai varsinainen ongelma jää yleensä sanomatta ääneen
• Kommunikoi avoimesti ja ole rehellinen
• Kerro omista kokemuksistasi
• Älä pelkää hiljaisuutta, ja anna oppilaalle aikaa miettiä
• Pyri välttämään kilpailuasetelmia soittotunneilla äläkä vertaile oppilaita keskenään

Hyvä itsetunto ja realistinen minäkuva ovat oppimisen edellytyksiä. Ne luovat ketjun, johon kuuluu myös lisääntynyt motivaatio. Ketju toimii molempiin suuntiin: esimerkiksi niin, että harjoittelu ja oppiminen kasvattavat motivaatiota, joka edelleen kohottaa itsetuntoa. Sitä kautta on muun muassa helpompi vastaanottaa palautetta ja itsearvioinnista tulee kehittävämpää. Tavoitteiden miettiminen ja muistiinpanojen kirjoittaminen yhdessä oppilaan kanssa ovat todella tärkeitä, sillä ne selkeyttävät tilanteen niin opettajalle kuin oppilaallekin, jonka on helpompi harjoitella ja kokeilla, mitä kaikkea hän osaakaan.

Kirjoittaja: Lilja Ojala 2018, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Arjas, P. 2014. Varmasti Lavalle. Muusikoiden esiintymisvalmennus. 1. painos. Atena Kustannus Oy.

Grunwald, D. 1996. Anna persoonallisuutesi puhua. Esiintymisen ja esittämisen psykologiaa. Yliopistopaino.

Hyry-Beihammer, E. K., Joukamo-Ampuja, E., Juntunen, M-L., Kymäläinen H. & Leppänen, T. 2013. Instrumenttiopettaja oppilaan kokonaisvaltaisen muusikkouden kehittäjänä. Teoksessa Juntunen, M-L., Nikkanen, H. M. & Westerlund, H. (toim.) 2013. Musiikkikasvattaja. Kohti reflektiivistä käytäntöä. PS-kustannus.

Kalliopuska, M. 1997. Itsetunto. 5. painos. Tammer-Paino Oy.

Leppänen, T., Unkari-Virtanen, L. & Sintonen, S. 2013. Kriittinen kulttuurikasvattaja ja musiikkikasvatuksen traditiot. Teoksessa Juntunen, M-L., Nikkanen, H. M. & Westerlund, H. (toim.) 2013. Musiikkikasvattaja. Kohti reflektiivistä käytäntöä. PS-kustannus.

Pollari, J. & Koppinen, M-L. 2010. Ketä kannattaa opettaa? PS-kustannus.

Ruokonen, I. & Ruismäki, H. 2013. Eheyttävän musiikkipedagogiikan ja yhteistyön voima. Teoksessa Juntunen, M-L., Nikkanen, H. M. & Westerlund, H. (toim.) 2013. Musiikkikasvattaja. Kohti reflektiivistä käytäntöä. PS-kustannus.