Musiikki-improvisaatio

Improvisaatio on oiva työkalu musiikillisessa ilmaisussa ja melodiaymmärryksessä. Olen käyttänyt opetustilanteissa improvisaatioharjoitteita herättelemään luovuutta ja heittäytymistä. Harjoitteiden avulla oppilas pääsee turvallisesti kokeilemaan omia rajojaan, ilman mokaamisen pelkoa. Kun oppilas alkaa tulla sinuiksi oman äänensä ja ilmaisunsa kanssa, tämä mahdollistaa oman potentiaalin käytön ja oppilas saattaa heittäytymisen avulla löytää itsestään täysin uusia taitoja.

Yleistä improvisaatiosta

On tärkeää, että harjoitteen tekijä kykenee vapautumaan ennakkoajatuksistaan. Tarvittaessa hylkäämään omaan mieleen rakennetut käsitykset hyvästä elämästä. Jos pystyy yhdistämään harjoitteessa/esityksessä punkin, bluesin, virren ja oopperan, se on siinä. (Pulkkinen 2018).

Improvisaatioteoksessa kaikki syntyy sen hetkisen intuition tuotoksena. Lontoon Guildhall School of Music and Dramassa on tehty neurologisia tutkimuksia, joissa on todettu, että improvisoidessa sekä esiintyjien että yleisön jäsenten aivokäyrät menivät samaa tahtia. Kirjoitetussa musiikissa tätä ilmiötä ei tapahtunut. Improvisoidessa siis vuorovaikutus yleisön kanssa on merkittävämmässä roolissa. (Lauma 2016.)

Yksi improvisaatioharjoitusten tärkeimpiä tavoitteita on spontaaniuden säilyttäminen. Spontaanius on edellytys mielikuvituksen ja luovuuden kehittymiselle. (Johnstone 1979.)

Piia Koponen on listannut kirjassaan ’’Improkirja’’ eräitä improvisaation kultaisia sääntöjä:

  • Toimi, älä jää miettimään liikaa
  • Hyväksy, älä tyrmää
  • Kun epäilet, riko rutiini
  • Säilytä fokus
  • Liika kikkailu ei kannata
  • Sano ’’Hyvä! Tiedän mitä tehdä’’ ja tee se
  • Älä rankaise itseäsi tekemistäsi virheistä
  • Älä suunnittele etukäteen
    (Koponen 2004.)
Kuvassa Improck –yhtye tulkitsee improvisoitua fläppitaulukappaletta. Kuva: Riikka Malin

 

Harjoitteita:

Ääni-improvisaatio ryhmässä

Ryhmä istuu ringissä, silmien sulkeminen saattaa parantaa keskittymistä. Lähdetään tuottamaan ääntä, joka voi olla esimerkiksi hyminä, jokin rytmi tai sana sana. Ryhmä kuuntelee toisiaan ja ottaa impulsseja toisistaan, syntyy yksi yhteinen äänimaailma, joka päättyy yhteisymmärryksessä. Harjoitteen ohjeistukseen voi halutessaan lisätä esimerkiksi jonkin asian, tunnetilan tai paikan.

  • Harjoite kehittää kuuntelemisen taitoa, sekä impulssien havainnointia ja niiden hyödyntämistä.Tämä on erittäin hyvä harjoite musiikin ja ilmaisun opiskelijoille. Harjoite toimii erittäin hyvin myös keskittymisharjoituksena.
  • Uskallusta tarjota omaa ideaa, mutta myös uskallusta antaa tilaa muille.

 Kohtaus/dialogi eri tunnetiloissa

Ensin harjoitteen tekijät rakentavat normaalin kohtauksen annetusta aiheesta. Kohtauksen ja tarinan edetessä ohjaaja syöttää tekijöille eri tunnetiloja.

  • Tällä harjoitteella pyritään tutkiskelemaan tekemistä eri tunnetilojen kautta. Miten tunnetilavaihdos vaikuttaa tekemiseen ja kuinka eri tunnetilat vaikuttavat ilmaisuun.

Kuvan tulkitseminen laulamalla

Henkilö X piirtää fläppitaululle kuvaa/tarinaa, jonka toinen henkilö tulkitsee laulamalla. Laulaja ottaa impulsseja piirtäjästä ja piirtäjä voi halutessaan piirtää myös laulajan laulamia asioita. Syntyy yhteinen tarina.

  • Harjoitteessa laulaja pääsee improvisoimaan näkemäänsä niin, ettei tarina missään vaiheessa katkea. Vaikka piirtäjän piirtämä kuva ei olisikaan täysin valmis, laulaja kertoo tarinaa siitä mitä näkee, esimerkiksi piirtäjä on piirtämässä lumiukkoa, jonka laulaja tulkitsee panssarivaunuksi. Harjoitteessa laulajan on oltava koko ajan hereillä, eikä suunnitella liikaa tulevaa. Piirtäjän tulee kuunnella, mitä laulaja tulkitsee ja joko yhtyä samaan ideaan tai johdatella laulaja kohti omaa ideaansa. Pääasia, ettei kumpikaan missään vaiheessa tyrmää toisen ehdotusta.

Tarina laulaen ja 12 sanaa

Harjoitteen tekijä poistuu ulos tilasta, sillä aikaa ohjaaja kerää muulta ryhmältä 12 sanaa, jotka eivät liity toisiinsa. Harjoitteen tekijä palaa takasin tilaan, hänelle annettaan hahmo ja aihe josta laulaa. Tarinan edetessä ohjaaja syöttää tekijälle kerättyjä sanoja, jotka tekijän täytyy sisällyttää tarinaan, pitäen tarinan edelleen annetussa aiheessa.

  • Tämä on harjoite, jossa laulaja ei voi millään ennakoida tai suunnitella tarinaa.esimerkki. Aiheena lumityöt: ’’Tänään kolasin pihamaan, oli kylmää ja pakkanen paukkui. (Sana: Peruna) ’’Lumitöiden jälkeen perunat keitin ja vellin pöytään laitoin’’.
  • Laulaja sisällyttää sanat annettuun aiheeseen ja on valmis muuttamaan tarinan suuntaa välittömästi, mikäli syötetty sana niin vaatii.

Omat kokemukset ja tulokset

 ”Esittävässä taiteessa improvisointi on taito käyttää kehoa, tilaa ja mitä tahansa inhimillisiä apukeinoja fyysisen idean, tilanteen tai hahmon spontaaniin ilmaisemiseen”. (Littunen 2015).

Olen kokenut improvisaation positiivisia tuloksia tuottavana menetelmänä musiikin ja ilmaisun opettamisessa. Improvisaatioharjoituksissa pyritään luomaa turvallinen tunnelma, jolloin harjoitteissa keskitytään tutkimaan luovaa heittäytymistä ja omien taitojen, sekä vahvuuksien kehittämistä. Normaalissa arkisessa vuorovaikutustilanteessa on usein tapana minimoida ilmeitä, sekä elekieltä. Improvisaatiossa on hyvä uskaltaa laittaa kaikki peliin ja käyttää fyysisiä elementtejä tehostamaan harjoitusta. (Impropaatit 2018.) Usein saattaa käydä niin, että harjoitteita tehdessä, henkilö jää liikaa miettimään ja suunnittelemaan tarinaa, tai kuinka rakentaa laulun sanoja. Tällöin tapahtuu niin sanottu stoppi, jossa luovuus pysähtyy, eikä tarina etene. Mikäli tämän tyyppinen stoppi tapahtuu, on tarpeellista pysähtyä, hengittää, tyhjentää pää liiallisista suunnitelmista ja keskittyä siihen mitä on tekemässä, millainen oli ohjeistus ja toistaa harjoite tämän jälkeen uudelleen. Keskittymiseen ja pään tyhjentämiseen voi tarvittaessa käyttää erilaisia rentoutumis –ja hengitysharjoituksia.

Improvisaatio tulee latinankielisestä sanasta ’’improvisus’’, jonka suomennos taipuu ”ennalta näkemätön” (Koponen 2004). Mikäli omaa musiikki-improvisointia tahtoo kehittää pidemmälle, on seuraava askel muun muassa erilaisten musiikkityylien haltuun otto ja improvisointi niiden pohjalle. Myös tekstin improvisointia voi kehittää esimerkiksi rakentamalla kappaleen lehden pääuutisesta, toistamalla keksittyjä lauseita peräkkäin ja jokaisella uudella kierroksella rakentaa lauseelle uusia riimejä. Myös erittäin hyödylliseksi harjoitteeksi olen kokenut tekstin kirjoittamisen siinä hetkessä, jolloin kirjoittaja kirjoittaa mitä sillä hetkellä mieleen tulee, ajattelematta sen enempää onko lauseessa riimiä tai edes mitään järkeä tahi päämäärää.

Kirjoittaja: Eveliina Pietarinen 2018, Karelia-ammattikorkeakoulu

 

 Lähteet:

Impropaatit. 2018. Improvisaatio on yhdessä tekemistä. Viitattu 1.4.2018. http://impropaatti.net/materiaali_impro.html

Johnstone, K. 1976. Impro – Improvisoinnista iloa elämään ja esiintymiseen. Helsinki: Yliopistopaino.

Koponen, P. 2004. Improkirja. Keuruu: Otavan kirjapaino.

Lauma, E. 2016. Rondo. Improvisaatio palaa klassiseen musiikkiin. Viitattu 1.4.2018. https://rondolehti.fi/rondo-lehti/encore/improvisaatio-palaa-klassiseen-musiikkiin/

Littunen, R. 2015. Tanssi-improvisaatio. Improvisaation luonteesta ja käyttötavoista taidetanssin kentällä. Opinnäytetyö. Turun Ammattikorkeakoulu. Viitattu 1.4.2018. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/96419/Littunen_Riikka.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Pulkkinen, M. 2018. Omat muistiinpanot harjoituksista.

 

 

 

 

 

Jätä kommentti