Yhteisopettajuus musiikin yksilöopetuksessa

Monella musiikkia harrastavalla ja opiskelevalla ihmisellä on useampi kuin yksi soitonopettaja elämänsä aikana. Mutta entä yhtä aikaa? Mietitkö viikon aikana, että olisipa kiva käydä jonkun toisenkin opettajan tunneilla? Onko oppijan parempi keskittyä työskentelemään yhden opettajan kanssa? Mitä hyötyä useammasta opettajasta on oppijalle? Mitä haasteita yhteisopettajuus luo opettajille? Selvitimme opettajien ja opiskelijoiden kokemuksia yhteisopettajuudesta.

Otimme selvää siitä, mitä yhteisopetuksella tarkoitetaan ja miten sitä on käsitelty erilaisissa julkaisuissa. Haastattelimme myös neljää ammattiopiskelijaa sekä neljää pitkän linjan soitonopettajaa yhteisopettajuudesta jokaisen oman pääinstrumentin puitteissa. Selvitimme mitä hyviä ja huonoja puolia yhteisopetukseen liittyy erityisesti musiikin yksilöopetuksessa sekä miten yhteisopetusta voitaisiin kehittää tällä saralla. Yhteisopettajuutta on tutkittu paljonkin ryhmäopetuksessa erityisesti peruskouluissa, mutta yksilöopetukseen pureutuminen on ollut vähäisempää.

Ai mikä yhteisopetus?

 Armi Mäki (2015) määrittelee yhteisopetuksen Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2015 tekemässä tutkielmassaan seuraavasti: “Yhteisopetus on kahden tai useamman opettajan tai ammattilaisen yhdessä toteuttamaa opetusta, jossa osapuolet osallistuvat tasapuolisesti opetuksen suunnitteluun ja työnjakoon”. Monessa yhteydessä yhteisopettajuus rinnastetaan samanaikaisopettajuuteen, jossa opettajat ovat fyysisesti samassa tilassa samaan aikaan. Yhteisopettajuus on kuitenkin laajempi käsite, joka sisältää myös eri tiloissa eri aikaan tapahtuvan opetuksen, joten samanaikaisopetus kuvaa terminä ainoastaan yhtä yhteisopettajuuden toteutustapaa. Toisin sanoen yhteisopetuksella viitataan tilanteeseen, jossa vähintään kaksi opettajaa jakaa keskenään työn, josta opettaja on perinteisesti vastannut yksin (Pulkkinen & Rytivaara 2015, 5).

Musiikin yksilöopetuksessa yhteisopettajuus tarkoittaa käytännössä aina nimenomaan eri aikoina tapahtuvaa opetusta. Oppilas kohtaa soittotunnilla opettajansa kahdenkeskisesti, joten samaa oppilasta ohjaavat opettajat ovat hyvin epätodennäköisesti koskaan samassa tilassa opettamassa yhtä aikaa.

Käsittelemme tässä artikkelissa yhteisopetusta soitonopetuksessa koskien aina yhtä samaa instrumenttia, jota opiskellaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pop/jazz-kitaraoppilas käy vuoroin kahdella eri kitaraopettajalla. Pää- ja sivuinstrumentin opiskelu yhtä aikaa kahdella eri opettajalla ei siis ole lähtökohtaisesti yhteisopettajuutta, vaikka opettajien välillä olisikin ajatusten vaihtoa oppilaan soittotaidon etenemisestä.

Opiskelijoiden havaintoja

Halusimme saada tietoa siitä, miten yhteisopetusta käytetään soitonopetuksessa ja minkälaisia ajatuksia useamman opettajan malli herättää sekä opiskelijoissa että opettajissa. Niinpä toteutimme yhteensä kahdeksan haastattelua, kukin kestoltaan n. 15-60 minuuttia neljän opiskelijan ja neljän opettajan kanssa.

Kaikilla neljällä haastattelemallamme musiikinopiskelijalla oli enemmän tai vähemmän omakohtaisia kokemuksia useamman opettajan ohjauksessa opiskelusta samanaikaisesti. Useimmiten heille tarjottiin oppilaitoksen puolesta yhteisopetusta pääinstrumentissaan joko vallitsevien käytänteiden mukaisesti tai sitten sen vuoksi, että yhtä täysin pätevää opettajaa heidän soittimessaan ei löytynyt. Yhteisopettajuutta käytettiin siis myös täydentämään aukkoja opettajien osaamisessa. Osa opiskelijoista kertoi, että heillä on ollut mahdollisuus valita yhteisopetuksen tai yhden opettajan ohjauksessa opiskelun väliltä. Joillakin oli ollut mahdollisuuksia toivoa oppilaitoksen puolelta soittotunteja esimerkiksi tiettyyn tyylilajiin tai estetiikkaan erikoistuneilta opettajilta.

Yleisesti ottaen kaikki opiskelijat kokivat yhteisopetuksen hyödylliseksi oman musiikillisen osaamisensa kehitykselle. Opettajat olivat ottaneet tietyn kulman opetuksessa (tekniikka, tutkintovaatimukset, tietty musiikin tyylilaji, improvisointi, tulkinta, soundi, jne.) ja pysyivät oman opetusaihealueensa puitteissa, mikä koettiin hyvänä, omaa harjoittelua jäsentävänä asiana. Opettajien erilaisille opetustyyleille altistumista pidettiin virkistävänä. Toisaalta opiskelijoilla oli tunne, että päivittäinen harjoitteluaika ei usein riittänyt kahden opettajan antamiin materiaaleihin ja tehtäviin. Yhteisopetus luo siis enemmän paineita opiskelijoille heidän edistymisestään ja pakottaa heidät tarkastelemaan omaa oppimistaan kriittisesti suhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

Opiskelijoiden mukaan opettajat vaikuttivat olevan tottuneita yhteisopetuksen järjestelyyn ja he olivat suunnitelleet oman opetuksen sisältöä ajatellen myös toisen opettajan näkemyksiä. Eli jonkinlaista dialogia oli käyty koskien opiskelijan ohjaamista. Opiskelijoille jäi vaikutelma, että opettajat suhtautuivat toisiinsa kunnioittavasti ilman kilpailu- tai vastakkainasettelua, pitäen opiskelijan musiikillista kehitystä oman opetustoimintansa keskiössä.

 Opettajien näkökulma

 Haastattelemillamme opettajilla oli kaikilla jonkin asteista kokemusta yhteisopettajuudesta. Yhteisopettajuutta pidettiin hyvänä mallina erityisesti silloin, kun opetuskerrat on jaksotettu kokonaisuuksittain järkevästi niin, että oppilaalle jää riittävästi aikaa keskittyä kuhunkin asiaan kerrallaan, eivätkä eri opettajien tunnit aiheuta liian suuria harjoittelupaineita opiskelijalle.

Opettajien kertoman mukaan yhteisopettajuus oli usein järjestetty niin, että opetus oli jaettu oppilaitoksessa päätoimisen opettajan ja talon ulkopuolisen opettajan kanssa. Tällöin pidettiin tärkeänä, että oppilaitoksessa vakituisesti työskentelevä opettaja pitää huolen opetuksen sisältöjen ja oppilaitoksen opetussuunnitelman yhteensopivuudesta. Haasteena oppilaitoksen ulkopuolisten opettajien käytössä pidettiin heidän sitouttamista opetustyöhön. Opetussuhde jäi monesti lyhytaikaiseksi ja opetus ei välttämättä ollut riittävän säännöllistä.

Eri tilanteissa aloite yhteisopettajuuteen oli usein tullut opettajalta. Opettajat olivat toivoneet oppilaan saavan kokemusta eri opettajista ja opetustavoista. Joskus yhteisopettajuudella oli haettu lisää tietotaitoa opetukseen esimerkiksi jonkun tietyn tyylilajin opetuksessa. Joskus syyt olivat logistisia – yhden opettajan työtunnit olivat täynnä ja oli helpompaa jakaa oppilaita opettajien välillä kuin järjestää kokonaan uusi opettaja. Yhteisopettajuudella oli haettu myös virkistystä opetustilanteisiin. Samalla opettajalla useamman vuoden kestävä opiskelu käy opiskelijalle helposti puuduttavaksi ja yhteisopettajuuden toivottiin motivoivan myös oppilasta.

Yhteisopettajuudessa opettajien välisen kommunikoinnin tärkeys korostui. Pidettiin tärkeänä, että opetus oli hyvissä ajoin suunniteltu niin sisällöllisesti kuin aikataulullisesti. Toisaalta tuntien yhteisen suunnittelun tulee jäädä sisällölliselle tasolle niin, että molemmille opettajille jää tilaa toteuttaa omat tuntinsa omaan persoonaan ja opetustapoihin sopivasti. Opettajien molemminpuolista kunnioitusta pidettiin tärkeänä.

 Mitä tarvitaan hyvin toimivaan yhteisopetukseen?

 Kaikkien tekemiemme haastattelujen yhteinen piirre oli se, että sekä opiskelijoiden ja opettajien mielestä yhteisopetus on hyvä ja hyödyllinen asia – silloin kun se on järjestetty toimivalla ja kestävällä tavalla. Seuraavana muutamia ajatuksia yhteisopetuksen järjestämiseen.

Opettajilta toimivan yhteisopetuksen järjestäminen vaatii sitoutumista yhteistyöhön ja tietojen ja taitojen jakamiseen. Luottamus toiseen opettajaan ja oppilaisiin, sekä opetuksen huolellinen suunnittelu korostuvat. Opettajien on hyvä tiedostaa jo etukäteen, että yhteisopetus tulee todennäköisesti vaatimaan enemmän valmisteluaikaa kuin perinteiset yksityistunnit, erityisesti jos opettajalla ei ole aiempaa kokemusta yhteisopetuksen järjestämisestä. Lisäksi opettajien välistä kommunikaatiota tulee pitää yllä myös suunnitteluvaiheen jälkeen. On tärkeää, että molempien opettajien opettamat asiat tukevat toisiaan eivätkä ole ristiriidassa keskenään. Jos opettajien näkemykset jossain asiassa eriävät merkittävästi, tulee oppilaalle jäädä riittävästi aikaa kokeilla ja tutustua eri näkökulmiin, jotta oppilas voi itse valita itselleen parhaiten sopivan lähestymistavan.

Useissa haastatteluissa yhteisopetuksen suurimpina ongelmina pidettiin opiskelijan harjoittelupaineen lisääntymistä ja opetuksen “punaisen langan” hämärtymistä kahden eri opettajan opettaessa asioita eri tahtiin. Osa opettajista oli ratkaissut ongelman jakamalla opiskeltavat asiat isommiksi kokonaisuuksiksi, jotka opiskeltiin yhden opettajan ohjauksessa 1-2 kuukauden jaksoissa. Tämän jälkeen vaihdettiin opettajaa ja opiskeltavaa musiikillista kokonaisuutta. Tällöin oppilas pystyi keskittymään yhden opettajan opetukseen pidemmällä aikavälillä, mutta sai silti kokemusta ja tietoa usean opettajan eri opetustavoista ja asiantuntemuksesta.

Oppilaitoksilta yhteisopetus vaatii mm. sopivien tilojen järjestämistä, työaikojen järjestämistä niin, että opettajat ovat samaan aikaan töissä ja voivat suunnitella ja käydä läpi tunteja yhdessä, sekä usein myös henkilökunnan kouluttamista niin, että kaikki ovat tietoisia siitä mitä yhteisopetuksen järjestäminen käytännössä vaatii. (Yhteisopettajuus ja samanaikaisopetus, N.d.) Hyvä ajatus olisi myös valmistella opettajille valmiit, yhteiset ohjeet yhteisopetuksen järjestämistä varten. Tällä voitaisiin varmistaa opetuksen yhtenäisyys ja voitaisiin helpottaa mahdollisesti ensimmäistä kertaa yhteisopetusta kokeilevien työtä.

Yhteisopetus soveltuu parhaiten soitto-opinnoissaan jo pidemmällä oleville, jotka pystyvät käyttämään paljon aikaa harjoitteluun, pystyvät arvioimaan omaa osaamistaan suhteellisen realistisesti ja ovat motivoituneita kehittämään soittotaitoaan myös itsenäisesti. He osaavat myös arvioida opettajan tarjoamaa tietotaitoa suhteessa omiin musiikillisiin kiinnostuksenkohteisiin. Useimmiten tämä kuvaus käy lähinnä musiikin opiskelijoihin tai niihin, jotka tähtäävät tulevaisuudessa esimerkiksi muusikon ammattiopintoihin. Yhteisopetus vaatii opiskelijalta enemmän verrattuna tavallisempaan yhden opettajan malliin, sillä se luo lisää harjoittelupaineita (tai mieluummin -haluja), mutta se voi yhtäältä kasvattaa opiskelijan laaja-alaisempaa osaamista ja syventää musiikillista ymmärrystä.

Armi Mäki toteaa tutkielmassaan toimivan yhteisopetuskulttuurin edistävän paitsi oppilaiden oppimista, myös opettajien työhyvinvointia. Opettajien sosiaalinen kanssakäyminen lisääntyy ja vastuu opetuksesta jaetaan kollegan kanssa. Toimivan yhteisopettajuuden etuina ovat myös opettajien ja oppilaiden vahvempi sitoutuminen, tiedon tehokkaampi tuottaminen ja suurempi todennäköisyys uusien innovaatioiden syntymiseen. (Mäki, 2015)

 

Kirjoittajat: Heikki Sillanpää ja Hanna Turunen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu 2017

Lähteet:

Pulkkinen, J. & Rytivaara, A.: Yhteisopetuksen käsikirja (verkkojulkaisu) https://hyvatkaytannot.oph.fi/?Module=practice&File=practice&Action=File&FileId=3292

Toivonen, E.: Opettajien tiimityöskentely kamarimusiikkiyhtyeen opetuksessa. Vantaan Peltolan koulun yhteismusisointiprojekti syksyllä 2005. Opinnäytetyö

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/11968/stadia-1179128318-1.pdf?sequence=1

Yhteisopettajuus ja samanaikaisopetus. N.d. Opetuksen ja oppimisen tuki Helsingin kaupungin sivuilla. Viitattu 22.10.2016 http://www.helsinki.fi/cea/opetuksenjaoppimisentuki/koulu/yleinen_tehostettu_ja_erityinen_tuki/yhteistyo_roolit_ja_oppilashuolto/yhteisopettajuus.html

Mäki, A. 2015. Toimiva yhteisopettajuuden toimintakulttuuri yhteisopettajien kokemana. Tutkielma. Itä-Suomen yliopisto, filosofinen tiedekunta, soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Savonlinna, opettajankoulutus. Viitattu 22.10.2016 http://www.uef.fi/documents/134006/0/Armi.pdf/84ec21a5-5f6d-4699-ac76-8797f327a5e5

Jätä kommentti


Miksi kysytään?