SYDÄN MUKANA! Musiikkipedagogin muistilista pikkuoppilaiden soitonopetuksessa

Pexels: Trinity Kubassek

Pian valmistuvina musiikkipedagogeina emme ainoastaan ole suuressa vastuussa pikkuoppilaidemme musiikinopetuksesta, vaan myös heidän kasvatuksestaan. Olemme saaneet koulutuksessamme paljon tietoa opettajuudesta ja työkaluista, joiden avulla voimme työskennellä eri tuntitilanteissa. Meillä on myös ollut mahdollisuus soveltaa oppimaamme opintoihimme sisältyvissä opetusharjoitteluissa, joista on ollut suunnaton apu artikkeliamme kirjoittaessa. Käsittelemme artikkelissamme 5–9-vuotiaiden lasten soitonopetusta yksilötunneilla, ja kerromme esimerkkejä erilaisista tunneilla käytettävistä musiikillisista harjoitteista ja ideoista.

 

Opettajan ammattietiikka kaiken pohjana

Mitä termi ”musiikkipedagogi” oikeastaan tarkoittaa? Sivistyssanakirjan mukaan suomennos termille ”pedagogi” on kasvattaja (Suomisanakirja: pedagogi). Roolimme pikkuoppilaiden soittotunnilla ei siis ole ainoastaan olla opettaja, vaan se on paljon muutakin. Roolimme kasvattajana on vastuullinen ja sen pohjana toimivat opettajan eettiset periaatteet. Opettajan ammatillisen toiminnan vastuullisuus perustuu toisaalta tietoon ja ammattitaitoon sekä toisaalta työn arvo- ja normipohjaan. Kumpaakaan niistä ei voida korvata toisella; huonoa ammattitaitoa ei voida kompensoida hyvillä eettisillä periaatteilla eikä päinvastoin. (OAJ – Opetusalan Ammattijärjestö.) Hyvä ammattietiikka on yksi tärkeimmistä opettajan resursseista ja se ohjaa kaikkia työhön ja ammattiin liittyviä vuorovaikutussuhteita. Eettisten periaatteiden taustalla olevat arvot ovat ihmisarvo, oikeudenmukaisuus, totuudellisuus sekä vastuu ja vapaus.

Opettajan on tärkeää kohdata oppilas itseisarvona ja nähdä tämä itseoppivana ja ajattelevana persoonana. Tähän kuuluvat niin kunnioitus sukupuolesta, ulkonäöstä, iästä kuin uskonnosta riippumatta. Oikeudenmukaisuus eli tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen ovat myös osa eettisiä periaatteita. Opettajan ei siis tulisi syrjiä eikä suosia ketään oppilaistaan, vaan pitää heitä kaikkia tasavertaisina yksilöinä keskenään. Opettajalla on vastuu ja vapaus eli oikeus omaan arvomaailmaansa. Opettajan vastuu on kuitenkin sidoksissa esimerkiksi lainsäädäntöön ja opetussuunnitelmiin, joihin hänen täytyy pohjata opetuksensa. (OAJ – Opetusalan Ammattijärjestö.)

Opettajan on pystyttävä olemaan opetustilanteessa oppilaalle eräänlainen auktoriteetti. Kyse on ikään kuin vanhempi-lapsi-suhteesta, jossa opettaja asettaa oppilaalle turvalliset rajat, joiden sisällä oppilas saa rauhassa kehittyä. Kun tunnin ilmapiiri on riittävän turvallinen, voi oppilaskin kokea onnistuvansa ja olevansa riittävä juuri sellaisenaan kuin hän on. Opettajan haasteena onkin löytää kultainen keskitie, jolloin hän on sopivan vaativa mutta samaan aikaan riittävän kannustava. Tällöin saavutetaan parhaimmat oppimistulokset. Suomen tunnetuimpiin lastenpsykiatreihin lukeutuneen Terttu Arajärven sanoja lainaten lapselle tulisi siis antaa rakkautta, rajoja ja riittävyyttä.

Vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot

Opettajan tärkeimpänä tehtävänä on synnyttää oppilaalle halu ylläpitää ja vaalia elinikäistä musiikkisuhdetta. Tämä on mahdollista vain hyvän ja terveen opettaja-oppilas-suhteen avulla, joka voi syntyä ainoastaan opettajan ja oppilaan ollessa vuorovaikutuksessa. Sosiaalisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan ihmisten välistä toimintaa erilaisissa ympäristöissä. Tähän kuuluvat niin sosiaaliset suhteet kuin sosiaalisetkin taidot, joita opimme kotona perheen kanssa, koulussa ollessa sekä ystävien kesken. Sosiaaliset taidot lukeutuvat vuorovaikutustaitoihin (Kauppila, R. A. 2005, 19). Sanaton eli nonverbaalinen vuorovaikutus on myös olennainen osa kanssakäymistilannetta.

Lasten kanssa luonnollisen vuorovaikutustilanteen luominen on tärkeää. Tämä on mahdollista vain silloin, jos oppilas kokee tunnin ilmapiirin riittävän turvalliseksi. Vuorovaikutuksellinen ja vastaanottavainen ilmapiiri vapauttaa oppitunnin tunnelmaa sekä rentouttaa sitä oppilaan ja opettajan välillä, jolloin myös tunnilla tehtävien harjoitteiden tekeminen on helpompaa. Lasten kanssa vuorovaikutukseen kuuluu myös paljon kosketusta, mikä on myös osa sanatonta viestintää. Kosketuksen kautta välittyy pitämisen, rakastamisen, turvallisuuden ja ymmärtämisen tunne.

”Mikäli lapsi ei kahden kehotuksen jälkeen toimi, hän ei ehkä ymmärrä tehtävää tai tuntee pelkoa sitä kohtaan. Pidä lasta kädestä kiinni ja suorittakaa tehtävä yhdessä.” (Kataja, Näin opetat lastasi keskittymään paremmin – 9 vinkkiä.)

Esimerkiksi pianotunnilla oppilas voi asettaa kätensä opettajan käden päälle ja näin tunnustella käden oikeaa soittoasentoa. Tai jos oppilas on levoton, esimerkiksi käsien laittaminen tämän hartioille saattaa rauhoittaa häntä. Lapsen koskettaminen, hieronta ja syli rauhoittavat ja parantavat keskittymiskykyä. (Kataja, Näin opetat lastasi keskittymään paremmin – 9 vinkkiä.) Tämä ei tietenkään saata toimia jokaisen oppilaan kohdalla, ja siksi opettajan onkin tärkeää osata lukea oppilastaan ja kuinka hänen kanssaan tulisi toimia.

Vuorovaikutustaitoihin lukeutuvat myös empatia eli toisen ymmärtäminen ja kyky asettua toisen asemaan. (Suomisanakirja.) Empaattinen opettaja on vastaanottavainen, kykenee samaistumaan oppilaaseen ja hyväksyy oppilaan juuri sellaisena kuin hän on. Lasten perusluonteet ja erilaiset oppimistyylit näkyvät tunnilla heidän olemuksessaan ja tehtävien omaksumisessa. Onkin muistettava, että yksilöopetus on jokaiselle oppilaalle henkilökohtainen kokemus. Kukaan oppilaista ei ole samanlainen, vaan jokainen oppii yksilöllisesti eri tavalla.

Luimme Shinichi Suzukin kirjan Rakkaudella kasvatettu (2011), jossa Suzuki kertoo kuinka hän oli saanut oppilaakseen sokean viulistin. Pitkään pohdittuaan hän sai idean, kuinka hän voisi opettaa tuota pientä oppilasta. Hän sammutti valot, otti viulun käteensä ja alkoi tunnustella sitä: ”Niinpä niin, tällaista se siis on. Minun on saatava selville, miltä tuntuu olla jatkuvasti täydellisessä pimeydessä.” (Mts. 2011, 68.) Opettaja siis samaistui sokean viulistin asemaan konkreettisesti, jotta hän pystyi opettamaan viulunsoittoa oppilaalleen. Samaistuminen ja empatia ovat opettamisen avaimia. Siksi kyseinen tarina oli mielestämme hieno, esimerkillinen ja ajatuksia herättävä. Kyse on vain opettajasta ja hänen omasta ymmärryksestään musiikkia kohtaan. Oman ymmärryksensä ja innostuksensa kautta opettaja avaa musiikin maailman myös oppilailleen.

 

Pexels: Unsplash

”Lapsi ei leiki oppiakseen mutta oppii leikkiessään!”

Lausahdus on peräisin Mannerheimin lastensuojeluliiton Internet-sivuilta (Viitattu 21.1.2017). Leikki on lapselle luonnollinen tapa tutkia ympäröivää maailmaa. Leikki onkin välttämätöntä lapsen kehityksen kannalta. Se kehittää niin lapsen emotionaalista, sosiaalista kuin kognitiivistakin kasvua. Emotionaalisiin taitoihin kuuluvat esimerkiksi empatia ja tunteiden säätely, joita lapsi oppii toisten lasten kanssa leikkiessään. Samalla kehittyvät lapsen sosiaaliset taidot, kuten ristiriitatilanteissa neuvotteleminen ja toisten ymmärtäminen. Leikkiessä kehittyvät myös kieli, ongelmanratkaisutaito, syy-seuraus ajattelu ja niiden joustava yhdistely. Leikki myös parantaa lapsen luottamusta itseensä ja omiin kykyihinsä, mikä kasvattaa lapsen minäkuvaa. (Mannerheimin lastensuojeluliitto.)

Hyvä ja kekseliäs opettaja omaa laajan tietotaustan, jotta hän pystyy hyödyntämään sitä tunneilla erilaisten harjoituksien ja opetusmetodien keksimisessä. Pienten lasten kanssa opetusmetodiksi voidaan ottaa leikki. Pääajatuksena olisikin lapsen oman kehityksen lisäksi musiikin oppimisen hauskuus ja ”ilon kautta tekeminen”. Kun opetettava asia saadaan yhdistettyä leikkiin, voidaan tuloksia saada nopeastikin aikaan. Esimerkiksi pianotunnilla soitettaessa voidaan käyttää mielikuvia ’hiiren tassu’ tai ’karhun käpälä’, jolloin oppilas yhdistää mielikuvan heti käpälän kokoon ja sitä kautta tavoiteltuun äänenvoimakkuuteen. Mielikuvat tekevät heti oppimisesta hauskempaa! Olemme kokeilleet oppilaidemme kanssa tunneilla erilaisia leikkejä, ja

esimerkiksi Nuottibingo ja Tarinasäveltäminen ovat olleet todella suosittuja ja pidettyjä leikkejä. Näitä leikkejä opettajan on mahdollista – instrumentista riippumatta – käyttää jaksottamaan soittotunnin kulkua.

Nuottibingo: Sulje silmäsi. Pudota sormesi jollekin valkoiselle koskettimelle. Avaa silmäsi ja katso, mihin koskettimeen sormi osui. Jos koskettimen nimi löytyy bingotaulusta, ympyröi se. Toista arvonta seitsemän kertaa.” (Jääskeläinen, K., Kantala, J. 2016, 25.)

Tämä leikki toimii sovellettuna kaikilla instrumenteilla ja auttaa nuottien nimien muistamiseen oppimisessa.

”Tarinasäveltäminen on lapsen omista ajatuksista, tunteista ja kokemuksista lähtevää luovaa, musiikillista, lapsen kokonaiskehitystä tukevaa, motivoivaa ja osallistavaa toimintaa.” (Hakomäki 2017.)

Kyse on siis musiikkiterapeutti ja pianonsoitonopettaja Hanna Hakomäen keksimästä ideasta, joka antaa mahdollisuuden käsitellä ajatuksia ja jakaa kokemuksia musiikin avulla. Tarinasäveltämisen tarkoituksena on luoda vuorovaikutuksellinen tilanne, jossa lapselle annetaan mahdollisuus vapaaseen musiikilliseen ilmaisuun ilman opettamista ja ohjaamista. Tavoitteena ei ole saada tavanomaisessa mielessä hyvänkuuloisia sävellyksiä tai käyttökelpoisia musiikkisatuja, vaan ainoastaan antaa tarinasäveltäjälle mahdollisuus ilmaista itseään tavalla, jolla hän saa julki jotain ainutlaatuista itsestään. Tarinasäveltäminen voidaan liittää soitonopetukseen esimerkiksi tutustumalla uuden, opeteltavan teoksen nimeen tai sen tunnelmaan ja sen herättämiin ajatuksiin.

Tärkeintä on, että teos saadaan kirjattua ylös muistiin sellaisella merkkijärjestelmällä, että teoksen tekijä pystyy soittamaan sen uudelleen. Tarinasävellyksiä voidaan käyttää myös opetuksen materiaalina. Oppilaan suostumuksella opettaja voi poimia teoksesta pedagogisen aineksen ja siten painottaa kappaleessa oppimisen kannalta olennaisia asioita.

Näin tarinasävellytät:

    • Kuuntele tarinasäveltäjää. Kerro hänelle, että tarinasävellys voi sisältää musiikkia, tarinaa, laulua, säveliä, vaikka leikkiä tai mitä ikinä hän haluaakaan!
  • Usein tarinasäveltäjä alkaa kertoa omistaa asioistaan. Anna hänen kertoa vapaasti! Älä tarjoa omia ideoitasi vaan rohkaise häntä omaan ajatteluun ja tekemiseen.
  • Pienten lasten kanssa kannattaa tutustua soittimeen tarkasti: taputtele, kopsuttele, rapsuttele, etsi korkeimmat ja matalimmat sävelet, kokeile soittaa kovaa ja hiljaa.
  • Tarinasävellys voi syntyä monella eri tavalla:
    • yksittäisestä sävelestä, sanasta tai ajatuksesta
    • soitetusta tai lauletusta pienestä melodiasta tai sävelkulusta
    • omasta tai yhteisestä tarinasta
    • leikistä, johon keksitään musiikki
  • Kirjaa tarinasävellys muistiin sitä mukaa, kun teos syntyy. Tee se niin, että tarinasävellyksen tekijä voi seurata sen edistymistä.
  • Puhtaaksikirjoita tarinasävellys.
  • Pidä lopuksi konsertti!

 Oppilaan motivaatio ja sen ylläpitäminen

Opettajalla on merkittävä rooli oppilaan motivaation sytyttämisessä ja sen ylläpitämisessä. Kaikki opettajan tekemät ratkaisut ovat kauaskantoisia ja saattavat vaikuttaa pitkälle oppilaan soittotaidon ja persoonallisuuden kehitykseen. Motivaation perustana ovat motiivit, jotka voidaan jakaa ulkoisiin ja sisäisiin motivaation lähteisiin. Ulkoinen motivaation lähde on lyhytkestoinen ja se voi olla esimerkiksi jokin pakote tai palkinto. Sisäinen motivaationlähde taasen on pitkäkestoinen ja se voi parhaimmassa tapauksessa aiheuttaa pysyvän, positiivisen motivaatiokierteen. Ideaalitilanne olisikin, että oppilas löytäisi jonkin sisäisen motivaation lähteen, joka voi olla esimerkiksi halu oppia jokin kappale tai vain halu tulla hyväksi soittajaksi. Näin ollen opettajan haasteena onkin saada oppilas innostumaan soittamisesta vapaasta tahdostaan ilman ulkopuolisia palkkioita tai pakotteita. Vain näin lapsi voi kokea iloa ja tyydytystä toiminnastaan.

Motivaatio ja leikki ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Jotta pienen lapsen saisi kokeilemaan jotakin sellaista, mikä on tälle vaikeaa, täytyy siitä tehdä hänelle miellyttävää liittämällä se esimerkiksi leikkiin. Hauskan tekemisen kautta oppiminen auttaa oppilasta taasen pysymään hetkessä ja keskittymään tuntiin huomattavasti paremmin. Järvilehdon mukaan leikkiminen edistää flow-tilaa, ja se myös ruokkii osaamisen kokemusta (Hauskan oppimisen vallan kumous 2014, 49.) Flow on tila, jossa vallitsee täydellinen keskittyminen käsillä olevaan asiaan. Tällöin jokainen aistimme on keskittynyt siihen, mitä olemme tekemässä jopa siinä määrin, että tietoisuus ajasta katoaa. Tuloksena on miellyttävä tunne siitä, että kaikki vain sujuu. (Järvilehto 2009.) Jos tehtävä on liian haastava, meillä on tapana tulla stressaantuneiksi melko nopeasti. Toisaalta jos tehtävä on liian helppo, kyllästymme. (Järvilehto 2014, 48.) On siis tärkeää, että opettajan antaman tehtävän vaativuus ja oppilaan taidot ovat tasapainossa. Kun olemme taitojemme rajalla, muttemme kuitenkaan ylitä sitä, olemme löytäneet optimaalisimman tilan oppia.

Oma ammattitaito ja innostus kaiken pohjana

Jo opettajan ammattietiikan mukaan opettajan työn vastuullisuus edellyttää ammattitaidon jatkuvaa ylläpitämistä ja opettajan kiinnostusta omaa työtään kohtaan. Opettaja rakentaa soittotunneilla oppilaan teknisen ja musiikillisen osaamisen pohjan, jonka päälle kaikki myöhempi tieto ja taito tullaan rakentamaan. Koska kyse on pikkuoppilaasta, on tärkeää että tämä perustavanlaatuinen pohjatyö tehdään kerralla oikein. Me kaikkihan tiedämme, että poisoppiminen ei käy hetkessä ja se on vähintäänkin yhtä työlästä kuin jonkin uuden asian opettelu. Opettajalta täytyy siis oltava laaja ammatillinen osaaminen sekä hyvä oman instrumentin hallinta, jotta hänellä olisi selkeä kokonaiskuva siitä mitä hänen täytyy tehdä. Ilman tätä kaikkea ammatillista tietämystä ja osaamista opettaja ei voi tietää, mikä on oppilaalle parhaaksi. Myös pidempiaikaisten päämäärien ja tavoitteiden asettaminen oppilaan soittoharrastuksen kannalta on tällöin lähes mahdotonta. Oman osaamisensa ja kokemuksiensa kautta opettaja pystyy myös reflektoimaan erilaisia opetustyylejä ja valitsemaan niistä parhaimman kullekin oppilaalle. Teknisten asioiden lisäksi opettajan tehtävänä on ennen kaikkea opettaa oppilasta ilmaisemaan omia tunteitaan musiikin kautta.

Ammattitaidon lisäksi opettajan täytyy luonnollisestikin olla innostunut opetettavasta asiastaan. Oppilas kyllä huomaa opettajan aidon innostuksen, ja se myös tarttuu! Innostavaan ja ammattitaitoiseen opettajaan on helppo myös samaistua. Pienelle oppilaalle tyypillistä voi jopa olla, että hän alkaa pitää opettajaansa esikuvanaan, mikä saattaa innostaa häntä harjoittelemaan entistä ahkerammin. Vastaavasti huonot opettajakokemukset voivat vaikuttaa oppilaan soittointoon negatiivisesti ja pahimmassa tapauksessa lamauttaa sen täysin. Hyvän ja innostavan opettajan merkitystä ei siis voi liioin korostaa.

 

Lopuksi

Opettajan persoonallisuuden ja yksilöllisten ominaisuuksien rinnalla tärkeinä pidettyjä asioita ovat siis vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot, opetettavien sisältöjen asiantuntijuus ja oman instrumentin hallinta. Se, että opettaja itse osaa ja ymmärtää, ei kuitenkaan vielä takaa myönteisiä oppimistuloksia. Olennaista on taito saada oppimisvalmiuksiltaan erilaiset oppilaat onnistumaan ja innostumaan (Luukkainen, O., Valli, R. 2005). Suzukin (2011) mukaan opettajan suurin ilo syntyy lapsen piilevien kykyjen kasvattamisesta ja siitä, kun näkee lapsen taitojen puhkeavan kukkaan ja huomaa, että lapsi on kyvykäs ilmaisemaan kaikkea sitä eheyttä ja inhimillisyyttä. Jokainen lapsi on siis yksilö ja persoona, joista opettajan tulisi välittää pyyteettömästi ja aidosti, sydän mukana. Opettajan ei siis pitäisi yrittää tehdä oppilaistaan jotakin muuta kuin mitä he ovat, vaan tuoda heidän parhaimmat puolensa esiin musiikin kautta.

Kirjoittajat:
Sharon Mamedjarov ja Krista Väisänen 2017, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

Hakomäki, H. Tarinasäveltäminen. Viitattu 22.1.2017. http://www.tarinasaveltaminen.fi/?pinc=14

Hakomäki, H. 2007: Tarinasäveltämisen taito. PS-kustannus.

Järvilehto, L. 2009: Ajattelun ammattilainen. Viitattu 1.2.2017.

Järvilehto, L. 2014: Hauskan oppimisen vallankumous. PS-kustannus.
https://ajattelunammattilainen.fi/2009/10/20/5-helppoa-niksia-flow-tilan-saavuttamiseksi/

Jääskeläinen, K., Kantala, J. 2016: Vivo, piano – alkeiskirja. Otava.

Kataja, M. Terve.fi – kaikki hyvinvoinnista ja terveydestä: Näin opetat lastasi keskittymään paremmin – 9 vinkkiä. Viitattu 22.1.2017. http://www.terve.fi/leikki-ika/nain-opetat-lastasi-keskittymaan-paremmin-9-vinkkia

Kauppila, R. A. 2005: Vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot. PS-Kustannus.

Luukkainen, O., Valli, R. 2005: Kaksitoista teesiä opettajalle. PS-kustannus.

Mannerheimin lastensuojeluliitto. Viitattu 22.1.2017.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/lasten_leikit/leikin_merkitys_lapselle/

OAJ – Opetusalan Ammattijärjestö. Viitattu 12.1.2017.
http://www.opettaja.fi/cs/oaj/opettajan%20ammattietiikka%20ja%20eettiset%20periaatteet

Suomisanakirja: empatia. Viitattu 21.1.2017. http://www.suomisanakirja.fi/Empatia

Suomisanakirja: pedagogi. Viitattu 22.1.2017. http://www.suomisanakirja.fi/pedagogi

Suzuki, S. 2002: Rakkaudella kasvatettu. Vihreälilja.

Kuvalähteet:

Pexels: Trinity Kubassek. Viitattu 1.2.2017. https://www.pexels.com/photo/2-girls-hugging-each-other-outdoor-during-daytime-225017/

Pexels: Unsplash. Viitattu 1.2.2017. https://static.pexels.com/photos/289701/pexels-photo-289701.jpeg

Jätä kommentti


Miksi kysytään?