Muutos Musiikin perusteiden opetuksessa: Uhka vai mahdollisuus?

Viime vuosina musiikkiopistojen toiminta kokonaisuudessaan on ollut voimakkaan muutospaineen alla. Se näkyy myös teoriaopetuksessa. Opetuksen uudistaminen, sen päivittäminen tähän päivään on nostettu pöydälle. Uudet tuulet, innovatiiviset työtavat ja uudenlainen asenne teoriaopetukseen, mitä mieltä näistä ovat käytännön tekijät eli musiikin perusteiden opettajat. Onko teoriaopetuksen uusiutuminen uhka vai mahdollisuus? Selvittääkseni opettajien näkemyksiä opetuksen uudistamisesta käytännön tasolla, haastattelin viittä musiikin perusteiden opettajaa. Halusin selvittää, millainen on ruohonjuuritason opettajan näkemys siitä, mitä opetuksen kentällä on tapahtumassa ja mihin suuntaan opetusta kannattaisi viedä.

 

Muutoksen myllerryksessä

Musiikkialan koulutus on ollut muutospaineessa vähintäänkin koko 2000-luvun alun. Jo vuoden 2002 Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kannustettiin teoriaopetuksen integrointiin ja toiminnallisuuteen (Ilomäki & Holkkola 2013). Vahva musiikkiopisto-perinne on kuitenkin saanut aikaan sen, että moni teoria-opettaja opettaa edelleen omien opettajiensa tavoin perinteitä kunnioittaen. Perinteiset työtavat ovat juurtuneet syvälle, ja niitä on pyritty viime vuosina ravistelemaan viemällä oppisisältöjä kohti musisointia sekä musiikki- ja ohjelmistolähtöistä ajattelua (Ilomäki 2012). Opetushallituksessa on valmisteilla taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (TPO 2018), joka tulee myllertämään perinteistä musiikkiopistotyöskentelyä monilla tasoilla. Musiikkiopisto ei jatkossa ole suoritettava oppilaitos vaan paikka taiteen tavoitteelliselle harrastamiselle (Aukia 2017).

Haastattelemani opettajat suhtautuvat tilanteeseen hieman kaksijakoisin miettein. Muutos herättää paljon kysymyksiä mm. siitä, pitääkö opetuksessa muuttaa ihan kaikki ja riittääkö oma ammattitaito tarttumaan muutokseen konkreettisella tasolla. Uudistuminen sinällään nähdään positiivisena asiana, mutta vaikuttaa siltä, että työkaluja muutoksen toteuttamiseen tarvittaisiin. Moni opettaja kaipaa vertaistukea ja työnohjausta uudessa tilanteessa. Vaikka opettajien, jotka opettavat musiikin perusteita ja teoriaa (mupe-opettajien) musiikillinen osaaminen ja koulutustausta ovat yleensä vahvat, omien taitojen riittämättömyys nähdään kuitenkin pelottavana asiana.

Opettaja ja oppilas uuden äärellä

Opettajan perinteinen rooli on muuttumassa. Se asiantuntija ja ekspertti, joka jakaa tietoa oppilaille, on edelleen olemassa, mutta opettajuus suuntautuu enemmän kanssakulkijan rooliin. Ilomäki (2012) kirjoittaa dialogisesta opettamisesta. Opettajan ja oppilaan välinen avoin dialogi tarjoaa molemmille mahdollisuuden oppia yhdessä asioita, joita ei ennakolta hallita. Eli opetustilanteessa myös opettaja voi asettua oppimaan. Opettajan ei tarvitsekaan olla yli-ihminen, jonka tieto-taito on suvereenia osaamista, vaan oppimisprosessissa ollaan yhdessä oppilaan kanssa selvittämässä yhteisiä musiikillisia ongelmia.

Teoriatunnit perinteisessä mielessä saavat meissä usein aikaan mielikuvan tylsästä ja puuduttavasta mupe-tunnista. Tämä mielikuva ei valitettavasti ole paljon muuttunut. Opetuksen haaste onkin siinä, miten oppilaat kokevat opetuksen. Tarvitseeko teoriatiedon olla epämääräistä ja irrallista asiaa vailla kokemuspohjaa saati yhteyttä soivaan musiikkiin? Elämyksellisyyttä ja käytännönläheisyyttä tukevat työtavat ovat Kuoppamäen (2002) mukaan keskiössä, kun näitä yhteyksiä musiikkiin halutaan luoda. Näin kokivat myös haastattelemani opettajat. Oppimisesta tulee mielekkäämpää, teoreettinen tieto nähdään osana olemassa olevaa musiikkia. Muutos opetuksessa, innovatiivisuus, työtapojen monipuolinen käyttö sekä oppilaiden osallistaminen antavat valtavasti mahdollisuuksia laajentaa oppilaiden osaamista ja luovat entistä parempia käytännön valmiuksia musisoimiseen.

Soittotunneilla ja myös mupe-tunneilla tavoitteena on oppia muusikon taitoja (Jurvanen 2005). Tämä tavoite on teoriatunneilla saattanut aiemmin jäädä oppilailta ja opettajilta huomioimatta. Muutoksen myötä tämä ajatus pääsee opetuksen keskiöön. Oppilas on keskeinen ja aktiivinen toimija oppimisprosessissa, jossa tavoitteeseen pyritään käytännön toiminnan kautta. Myös haastatteluissa näkyy selvästi mupe-opettajien ymmärrys siitä, miten oppilaiden osallistaminen ja itse oivaltaminen johtavat toivottuihin oppimistuloksiin. Käytännön tasolla oppiminen tekee oppimisprosessista mielekkään sekä oppilaalle että opettajalle.

Mupe-opettaja ja työyhteisö

Jokainen opettaja on tärkeä osa työyhteisöä. Instrumenttiopettajat arvostavat teoria-opettajan työtä ja näkevät teoriajatkumon tärkeänä. Haastattelujen perusteella työpaikan ilmapiiri voi olla kunnossa, mutta silti yhteistyötä muiden opettajien kanssa on kuitenkin hämmästyttävän vähän. Edelleenkin teoriaopetus näyttäisi olevan omassa lokerossaan musiikkiopistoarjessa. Jos entistä enemmän halutaan painottaa teorian integrointia soivaan musiikkiin ja instrumenttiopintoihin, tässä onkin työnsarkaa. Yhteistyön edistämiseksi koko työyhteisön muutos näyttäisi olevan tarpeen. Enää ei riitä se, että opettaja toimii yksin omassa luokassaan vaan opetusta on tuotava näkyville (Jurvanen 2005).

Työssäjaksamisesta puhutaan nykyään paljon. Muutokset työn kuvassa ovatkin usein kuormitusta lisäävä tekijä työpaikalla. Haastatteluissa kävi ilmi, miten iso huoli opettajilla on omien voimavarojen riittävyydestä. Usein mupe-opettaja painii työpaikalla ongelmiensa kanssa yksin ilman vertaistukea, varsinkin jos teoriaopetus on yhden opettajan käsissä. Yhteistyö musiikkiopiston sisällä ei tunnu olevan riittävää ja uuden opetussuunnitelmatyön äärellä opettajat kokevat olevansa täynnä kysymyksiä ilman vastauksia. Niissä musiikkiopistoissa, joissa mupe-aineita opettaa useampi opettaja, tilanne on toinen. Yhdessä on helpompi asennoitua positiivisesti uuteen toimintamalliin. Ajatusten vaihtaminen ja yhdessä ideointi jakaa taakkaa niin, että jokaisen omat voimavarat riittävät paremmin. Oman jaksamisen kannalta esimiehen ja muiden opettajien kanssa tehtävää yhteistyötä pidettiin haastatteluissa todella tärkeänä. Se ei aina toteudu riittävällä tavalla. Siksi mahdollisuuksia yhteistyöhön tulisi työpaikoilla pyrkiä lisäämään huomattavasti. Opettajat toivovat huomattavasti enemmän resursseja ja koulutusta, jotta omat taidot riittäisivät, ja varsinaisen opetuksen suunnittelu ja toteutus helpottuisi.

Teoriaopetuksen tulevaisuus

”Musiikkioppilaitosten on aika uudistaa ajatteluaan”, kirjoittaa Jukka-Pekka Aukia Rondo Classic-lehdessä. Taideaineiden opetus on ollut hyvin vahvasti kiinni perinteessä. Sieltä voidaan säilyttää hyväksi havaitut asiat, mutta kehitettävääkin on paljon. Uudet opetussuunnitelman perusteet nostavat oppilaan keskiöön. Se tarkoittaa valinnanvapautta, kaikkien ei tarvitse käydä läpi identtistä musiikkiopistoputkea vaan sisällöt voivat olla valinnaisia ja monimuotoisia. Mupe-opetus on musiikkiopinnoissa hyvin tarpeellinen edelleen, mutta menetelmät muuttuvat ja monipuolistuvat. Opetuksen integrointi soivan musiikin tekemiseen on ehdottoman välttämätöntä.

Selvää on, että teknologia ja tekniset apuvälineet ovat tulleet jäädäkseen. Ne ovat nykypäivää ja oppilaille jo varsin arkisia asioita. Niiden hyödyntäminen luo uusia mahdollisuuksia mupe-opetukseen. Opettajat tarvitsevat rohkeutta ja aikaa oppia uuden äärellä. On tietysti resurssikysymys, missä määrin musiikkiopistot ryhtyvät hankkimaan uutta tekniikkaa opetuksen tueksi. Haastatteluissa kävi ilmi, että vaikka musiikkiopistoissa suhtaudutaan avoimin ja positiivisin mielin uudistuksiin, lisäresursseja ei ole välttämättä ole mahdollista tarjota.

Kokemuksellisuus, yhteistoiminta, pelillisyys ja muut innovatiiviset toimintamuodot muuttavat voimakkaasti teoriaopetuksen käytäntöä. Näiden myötä myös yleinen käsitys musiikin teoriaopetuksesta muuttuu positiivisempaan suuntaan. Mupe on osa musiikkia, ei enää irrallinen osatekijä ilman kiinnittymispintaa. Monipuoliset työtavat motivoivat oppilaita toimintaan. Erilaiset lähestymistavat tarjoavat mahdollisuuden ammentaa musiikin tieto-taitoa myös hyvinkin erilaisista lähtökohdista ponnistaville oppilaille. Uudistuminen antaa mupe-opetukseen uutta virtaa, joka avaa oppilaalle uusia näkymiä muusikkouteen ja kehittää musiikin harrastamisen koko kenttää musiikkiopistoissa.

 

Kirjoittaja: Päivi Juopperi, Jyväskylän ammattikorkeakoulu 2017

 

LÄHTEET

Aukia, J-P. 2017. Minne menet, musiikkiopisto? Rondo Classic 4/2017. http://www.rondolehti.fi/artikkelit/lehtiartikkeli/minne-menet-musiikkiopisto/

Ilomäki, L. 2012. Musiikin perusteiden opetus keskustelun alla: muuttuuko musiikin hahmotus. Trio 1/2012. https://issuu.com/sibelius-akatemia/docs/trio_1_2012_fin_web

Ilomäki, L. & Holkkola, M. 2013. Musiikin perusteet ja muuttuva oppimiskäsitys. Teoksessa Juntunen, M-L., Nikkanen, H.M. & Westerlund, H. (toim.) 2013. Musiikkikasvattaja. Kohti reflektiivistä käytäntöä. Juva: PS-Kustannus.

Jurvanen, H. 2005. Musiikin teoriaa vai käytäntöä. Musiikin perusteiden opettajien näkemyksiä aineensa kehityssuunnasta. Sibelius-Akatemia. Musiikkikasvatuksen osasto. Tutkielma. http://ethesis.siba.fi/ethesis/files/nbnfife20051778.pdf

Kuoppamäki, A. 2002. Musiikin työpaja –Elämykselliset työtavat musiikin teorian ja säveltapailun opetuksessa. http://www2.siba.fi/aleatori/index.php?id=286&la=fi

Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen. http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/taiteen_perusopetus/tpo2018. Viitattu 10.4.2017.

 

Jätä kommentti


Miksi kysytään?