Meditaatio – Luontainen apu esiintymisjännitykseen?

Huomaavatkohan he mitään? Käteni tärisevät mielettömästi. Sydän jyskyttää kuin haluten ulos rinnastani, hengitys on pinnallista. Rumpukapulat pysyvät vielä käsissäni, mutta vasen käsi on kuin turta. Sormet eivät vain tottele. Baarin katetulla terassilla vastassani on kymmenpäinen yleisö. Paistaakohan epämukavuuteni kasvoiltani? Liikeradat eivät tunnu ollenkaan samalta, ei siltä mitä olen jo vuosia harjoitellut. Tärinän ja puisevien käsien vuoksi en voi soittaa puoliakaan siitä, mitä haluaisin. Olen pettynyt itseeni, en täytä itselleni asettamaani tasoa. Haluaisin vain pois lavalta.

Ihmiset siemailevat olutta tuopeistaan ilmeettöminä. Huomaan jonkun poistuneen. Luultavasti soitan niin epämielenkiintoisesti. Niskan lihakset alkavat täristä voimakkaasti tavalla, jota en ole koskaan ennen tuntenut. Kramppi yrittää kääntää kasvoni kohti kattoa, mutta onnistun joten kuten pitämään pääni hallinnassa. Toivottavasti ei tule encorea.

Tämä epämiellyttävä kokemus tapahtui noin kaksi vuotta sitten. Jännitystila kesti koko tunnin esiintymisen ajan. Kokemus oli niin epämiellyttävä, että minun oli pakko alkaa etsimään ratkaisua.

Vastausta etsimässä

Ei ole epätavallista, että esiintymisjännitystä yritetään hallita esimerkiksi lääkkeillä tai alkoholilla. Henkilökohtaisesti ne eivät tuntuneet kovin hyviltä ratkaisuilta ongelmaani.

Alkoholiannos ennen esiintymistä ei ollut kovin hyödyllinen, enkä nauttinut olotilasta. Lääkitystä en kokeillut. Lääkkeen nappaaminen tuntui kuitenkin epäloogiselta. Se oli minusta hieman, kuin antaisi nälkäiselle dieettipillerin – nälän tunne katoaa, mutta nälkä jää. Sitäpaitsi, ne vaativat rahaa. Huonommassa tapauksessa olisin voinut tulla ainakin henkisesti riippuvaiseksi niistä.

En tahtonut peittää ongelmaani, vaan pureutua sen juureen, jos mahdollista.

Etsin kirjastosta esiintymisjännitystä käsitteleviä kirjoja. Myönnän lukeneeni niitä hieman puolivillaisesti ja skeptisesti, mutta päätin kuitenkin kokeilla joitakin oppaissa mainittuja jännityksenhallintatekniikoita ennen tulevia esiintymisiä.

Saatoin puhkua ilmat keuhkoistani kerralla pois, tai jännittää ja sitten rentouttaa kehoni lihaksia yksi lihasryhmä kerrallaan. Yritin keskittyä joihinkin yksityiskohtiin huoneessa, harhauttaa mieleni pois jännityksestä. Harrastin liikuntaa sännöllisesti ja kävin juoksulenkillä ennen lavalle astumista, ehkä se helpottaisi.

Valmistauduin esiintymistilanteisiin erittäin hyvin, mutta niinhän olin aikaisemminkin pyrkinyt tekemään. Koetin myös klassisesti kuvitella yleisön ilman vaatteita. Mikään näistä ei kuitenkaan toiminut minulle. Jännitin esiintymisen aikana aivan yhtä paljon, vaihtelevin oirein. Juoksemisen jälkeen jalkani olivat lisäksi väsyneet ja kankeat, mikä haittasi soittamista entisestään.

Ratkaisu?

Puoli vuotta myöhemmin päädyin hieman sattumalta Mindfulness -esittelytunnille. Buddhalainen ajatusmaailma oli minulle jokseenkin tuttu, joten lämpesin myös Mindfulnessin ajatuksille. Samalla karisivat myöskin loput ”New Age” – mystiikan mielleyhtymät, sillä ainakin tämä Mindfulness-suuntaus vaikutti enemmänkin psykologialta.

Päätin kysyä kurssin ohjaajalta, olisiko hänellä neuvoa esiintymisjännityksen kaitsemiseen. Hän suositteli kokeilemaan meditaatiota. Tätä ennen olin pitänyt sitä lähinnä päämäärättömänä, tylsänä, itselleni varsin epärelevanttina istuskeluna.

Pienen juttutuokion jälkeen sain kuitenkin häilyvän oivalluksen aiheesta. Säännöllinen meditaation harjoittaminen tuottaisi tuloksia, jotka aivoissa olisivat verrattavissa lihasmuistiin. Meditoimalla ennen esiintymistä ikään kuin lämmittelisit aivosi ”liikeratoja” ja muistuttaisit niitä siitä rauhallisesta tilasta mitä olet harjoitellut. Tämän pystyin jotenkin ymmärtämään, sehän olisi kuin instrumenttitaitoja treenaisi.

Aloitin lähes päivittäisen harjoittelun ennen tärkeää esiintymistä. Ennen kuin kerron tuloksista, tutustutaanpa meditaatioon ja esiintymisjännitykseen hieman lähemmin.

Meditaation historiaa

Länsimaissa meditaation juuret näyttäisivät olevan suhteellisen lyhyet. Joidenkin lähteiden mukaan meditaatio olisi alkanut yleistyä länsimaissa hiljalleen 1700-luvulla. (Chow, S. 2015.) 1920-luvulla meditaatio ”rantautui” Yhdysvaltoihin. 1970-luvulla Yhdysvaltalainen Jon Kabat-Zin kehitti Mindfulness Based Stress Reduction – systeemin, joka perustui muun muassa buddhalaiseen meditaatioon. Nykyiset Mindfulness-suuntaukset juontuvat lähinnä tästä.

’Meditaatio’ sanana herättää kuitenkin herkemmin mielleyhtymät kaapuihin pukeutuneisiin, lootusasennossa istuviin itämaisiin munkkeihin. Buddhalaisella psykologialla onkin Timo Klemolan (2013) mukaan 2500 vuotta vanhat, vielä elävät perinteet.

Ja ei meditaatio liity pelkästään buddhalaisuuten. Meditaatiolla saattaa olla ainakin 5000 vuotta vanhat juuret. Varhaisimpia säilyneitä todisteita on kuitenkin löydetty 1500 eaa Intian Hindu-perinteestä. (Chow, S. 2015.) Myös Tao- ja Zen-kulttuurit, sekä juutalaisuus ja Islam käyttävät meditaatiota harjoitusmuotona tavalla tai toisella.

Mutta mitä on mainitsemani Buddhalainen psykologia? Klemolan (2013) mukaan buddhalaista psykologiaa voidaan pitää yhtenä psykologian haarana, ja historiallista Buddha Shakyamunia voidaan hyvin verrata länsimaisiin antiikin filosofeihin. Buddhalaisen ajatusmaailman mukaan ”–mieli tekee jatkuvasti virheitä tiedostamisprosessissa, tulkitsee maailmaa jatkuvasti omien intressiensä ja ennakkokäsitystensä kautta eikä kykene näkemään todellisuutta sellaisena kuin se on ja perustaa myös toimintansa tähän puutteelliseen ymmärrykseen. Mieltä siis pitää harjoittaa, jotta se kykenisi heijastamaan todellisuutta selkeämmin ja tarkemmin ilman vääristymiä.” (Klemola 2013, 15-16)

Siirrytäänpä tämän Timo Klemolan oivasti muotoileman lainauksen valossa seuraavaksi tarkastelemaan esiintymisjännityksen syitä.

Mistä esiintymisjännitys johtuu?

Syitä esiintymisjännitykseen on monia. Jännitys voi johtua vähäisestä esiintymiskokemuksesta, jolloin emme tiedä mitä odottaa: tuntematon pelottaa. Aiemmat kielteiset kokemukset saattavat kummitella mielessä luoden paineita. Harva tahtoo mennä muiden eteen epäonnistumaan. Jännittäjä voi päinvastoin tahtoa yleisön täydellistä hyväksyntää.

Kasvuympäristöllä on suuri merkitys. Jännittäjää on saatettu suojella lapsena epämiellyttäviltä kokemuksilta, jolloin hän ei ole saanut tilaisuutta oppia käsittelemään niitä. Häneltä on toisaalta voitu odottaa nuorena nopeaa itsenäistymistä, jolloin hänellä on ollut paine täyttää sukulaistensa odotukset, peläten hylkäämistä. Tai ehkä häntä on vähätelty, jolloin hän on oppinut kyseenalaistamaan omaa arvokkuuttaan. (Esiintymisjännitys, 2017)

Jännittäjä voi myöskin ottaa jännityksen osaksi omaa identiteettiään: ”Olen jännittäjä, olen aina ollut, ja tulen aina olemaan.” Tällainen ajatusmalli voi vaikeuttaa jännityksen syiden kohtaamista ja käsittelyä, sekä rajoittaa omaa elämää. Saattaahan esiintymisjännitys olla myös peritty tapa reagoida esiintymiseen.

Jos tarkastelemme esiintymisjännityksen syitä tarkemmin ja yritämme löytää niille yhteistä tekijää, väittäisin sen olevan pelko ulkopuolelle jäämisestä. Pelko siitä, että emme kelpaa ryhmään, laumaamme. Menettäisimme asemamme, turvamme ja jäisimme oman onnemme nojaan.

Kuvitelkaamme, että näin olisi käynyt esimerkiksi 10 000 vuotta sitten: Luolamies soittaa luolarumpuaan luolaihmisryhmän edessä väärin. Luolaihmisryhmä raivostuu ja karkottaa luolarumpalin. Selviytyykö hän yksin?

Nykypäivänä ihmisen voi olla verrattain helppo päästä lämpimään ja hankkia ruokaa elääkseen, mutta yksinäisyyttä pidetään silti vakavana yhteiskunnallisena ongelmana. Pelko on siis tästä näkökulmasta aiheellinen, tai ainakin ymmärrettävä. Mutta onko tätä aiheellista pelätä esiintymislavalla?

Menneisyys ja tulevaisuus

Jos vielä palaamme tarkastelemaan jännittämisen syitä hieman eri näkökulmasta, voimme huomata, että ne pohjautuvat pitkälti joko menneeseen tai tulevaan. Tulevaisuus on meille tuntematon. Pystymme ennustamaan sitä menneisyydestä oppimamme perusteella, mutta emme voi tietää varmasti mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu. Tuntematon on meille tyhjiö. Tätä tyhjiötä pyrimme täyttämään mielikuvituksellamme. Saatamme aiempien kokemuksien perusteella olettaa, että tulemme taas epäonnistumaan, niin kuin ennenkin.

Oikeastaan menneisyys ja tulevaisuus eivät kuitenkaan ole olemassa. Ne ovat vain ajatuksia päässämme. Osa näistä ajatuksista saattaa olla varsin mahdollisia tulevaisuuden kulkuja. Osa taas ei. Mutta jos murehdimme mennyttä tai tulevaa päidemme sisällä, emme luultavasti elä tässä ja nyt. Luomme vain turhaa stressiä ja ahdistusta siitä, mikä on jo mennyttä, tai siitä mitä saattaisi tapahtua lähitulevaisuudessa. Emme elä hetkessä, jonka voisi väittää olevan todellisuutta, vaan pahimmassa tapauksessa annamme mielemme tuottaa vääristyneitä tulkintoja menneen ja tulevan varjossa.

Kaikki tämä on helppo sanoa. Mutta pelkkä näiden seikkojen tiedostaminen ei ainakaan oman kokemukseni perusteella paljoa lohduttanut jännittämisen suhteen. Mikä siis avuksi?

Puhuja pään sisällä

Harjaantumaton mieli on kuin likaista vettä tai pilvien peittämä aurinko. Vesi on kirkasta, ja aurinko paistaa pilvien takana, mutta ensin vesi täytyy puhdistaa ja pilvien täytyy väistyä auringon edestä, jotta näkisimme niiden oikean luonteen. Tähän tapaan munkki Wangpo Tenzo (2017) kuvaili ihmismieltä luennollaan Kuopiossa.

Meillä kaikilla on päämme sisällä oma kommentaattori, joka analysoi, tuomitsee, arvostelee, tekee johtopäätöksiä ja muodostaa näiden pohjalta omia tarinoitaan. Tämä päänsisäinen puhuja on luultavasti ollut ihmisille hyvä työkalu muun muassa ratkaisujen löytämiseen (Klemola, 2013) ja ylipäätään selviytymiseen.

Asian ymmärtämistä omalla kohdallani helpottaa, kun yritän hamottaa puhujamme toimintaa reviiritietoisen petoeläimen näkökulmasta: omaa aluetta ja paikkaa hierarkiassa täytyy puolustaa eloonjäämisen takaamiseksi. Tällaisesta kumpuavat toimintamallit ovat valitettavasti yhteiskunnassamme useassa tapauksessa jo ajat sitten vanhentuneet. Ongelmat alkavatkin siitä, jos otamme tämän puhujamme liian tosissamme. Sillä kun on taipumusta olla väärässä. Tällöin ajatuksemme voivat olla kuin liejua tai mustetta, joka samentaa veden.

Klemola puhuu kirjassaan harjaantumattomasta ja harjaantuneesta mielestä. Karkeasti voisi sanoa, että harjaantumaton mieli samaistuu päänsisäiseen puhujaansa, toisin sanoen egoonsa. Lyhyemmin ilmaisten hän uskoo, että ego on yhtä kuin ’minä’. Harjaantunut mieli taas tiedostaa ja hyväksyy puhuja-minänsä olemassaolon, mutta tarkastelee sitä ikään kuin matkan päästä, kuin puheliasta ystävää, joka tykkää lisätä hieman kertojan suolaa tarinoihinsa.

Meditaatio työkaluna

Miten tämä nyt liittyy mitenkään esiintymisjännitykseen? Ja meidänhän piti puhua meditoinnista! Kuten äsken totesimme, tämä sisäinen puhujamme muodostaa tarinoita. Se muistelee menneitä tapahtumia ja ennustaa niiden perusteella tulevaa. Hieman aiemmin tarkastelimme esiintymisjännityksen syitä, joiden päättelimme kumpuavan myöskin menneisyydestä ja kuvitellusta tulevaisuudesta. Entä jos voisimme ottaa hieman etäisyyttä sisäiseen tarinaniskijäämme ja tarttua nykyhetkeen? Tästä pääsemme viimeinkin meditaation pariin.

Meditaatio tarjoaa meille työkalun, millä suodattaa vettä kirkkaammaksi tai hälventää pilviverhoa auringon edestä. Tarkoituksena on suunnata huomio johonkin kehosi tuntemukseen, esimerkiksi hengitykseen tai eri lämpötiloihin kropassasi. Miksi? Koska toisin kuin mielesi, kehosi elää nykyhetkeä. Aistimukset tapahtuvat tässä ja nyt. Näin harjoitat mieltäsi olemaan paremmin läsnä tässä hetkessä, sekä treenaat keskittymiskykyäsi. Saat myös hieman välimatkaa kommentaattoriisi, ja et ehkä enää ole niin paljon sen armoilla.

Miten meditoida?

Yksinkertaisimmillaan tarvitset rauhallisen paikan, hyvän asennon ja keskityt hengitykseesi. Voit olla makuullasi, istua tuolilla tai perinteisemmässä lootusasennossa lattialla tyynyn päällä. Tärkeintä on, että olet valppaana, etkä nukahda. Vältä turhaa liikuskelua, ja rauhoitu paikallesi. Silmät voivat olla raollaan, katse kiinnittyneenä yhteen kohteeseen, tai sitten ne voivat olla kiinni.

Voit valita yhden asian johon keskityt hengityksessäsi. Voit olla vain tietoinen hengityksestäsi sisään ja sitten ulos. Ehkäpä tunnustelet mielessäsi, miten vatsasi seutu kohoaa ja laskee hengityksesi mukana. Itse tykkään keskittyä siihen, miltä ilmanvirta tuntuu, kun se kulkee nenän kautta. Sinun ei tarvitse kommentoida hengitystäsi: ”Nyt hengitän sisään, nyt hengitän ulos” tai mitään muutakaan tuntemusta kehossasi. Tämä voi olla aluksi hankalaa, mutta ole tietoinen tästä.

On hyvä muistaa, ettei tarkoituksena ole lopettaa ajattelua kokonaan. Esiintymisjännityksen suhteen mielestäni on olennaista vaimentaa päässä oleva puhujaa, jottei se esiintymisen aikana ilmestyisi häiritsemään huomiotasi. Mutta tämä ei sinällään ole harjoitukset tarkoitus. Et siis aktiivisesti yritä taistella sisäistä ääntäsi vastaan, et komenna sitä olemaan hiljaa, vaan keskityt kehosi aistimuksiin. Sivutuotteena et anna puhujallesi enää niin paljon huomiotasi.

Kun vääjäämättä jossakin vaiheessa huomaat mielesi seilaavan ajatustesi mukana muualla, huomaa se ja keskitä huomiosi takaisin hengitykseen. Pidä tätä huomion herpaantumista ja sen uudelleen keskittämistä esimerkiksi mielen hauiskääntönä. Tarvitset toistoja, jotta kehittyisit (Klemola 2013). Aloita pienestä. Eihän aloitteleva juoksijakaan lähde ensiksi juoksemaan maratonia. 5-10 minuuttia säännöllisesti tehtynä riittää aluksi.

Lisää meditaation pituutta asteittain ehkä viikon, parin välein, kunnes pääset 20 minuuttiin. Totta kai voit meditoida pidempäänkin. Muista myös, ettei kelloa ole tarkoitus vilkuilla. Kannattaa siis pistää hälytys päälle tietyn ajanjakson päähän.

Vaihtoehtoisia tapoja

Jos paikoillaan istuminen ei tunnu mielekkäältä, voit lähteä kävelylle (Virolainen, H., Virolainen, I. 2016.) Tällöin voit esimerkiksi keskittyä paineen tunteeseen jalkapohjissa jokaisella askeleella tai ääniin ympärilläsi. Tärkeintä on, että ankkuroit huomiosi nykyhetkeen johonkin kehosi aistimukseen.

Voi olla myöskin hyvä idea ladata älypuhelimeesi jokin meditaatio-applikaatio. Nämä sisältävät yleensä eri mittaisia, ohjattuja meditaatio-ohjelmia, jotka voivat tuoda rakennetta, vinkkejä ja konkretiaa harjoitukseen. Voit käydä tutkimassa sovellustarjontaa laitteesi tukemasta verkkokaupasta esimerkiksi hakusanoilla ”mindfulness” tai ”meditation”. Suosittelen kokeilemaan ja vertailemaan ilmaisia versioita, ennen mahdollista ostopäätöstä.

Tiede meditaation tukena

Käsittelemäni asiat voivat ymmärrettävästi tuntua abstrakteilta ja epäuskottavilta höpinöiltä. Onhan meditaatiolla vahvat mielleyhtymät uskontoihin. Mitä siis tieteellä on sanottavaa aiheesta?

Itämainen filosofia ja meditaatio ovat viimeaikoina olleet länsimaisen tieteen kiinnostuksen kohteina. Mindfulnessia, läsnäolon taitoa, voitaisiin pitää tällä hetkellä myöskin jonkinlaisena trendi-ilmiönä. Meditaatiomenetelmillä on kuitenkin saatu aivoissa asti näkyviä tuloksia aikaan. Meditaatiolla näyttäisi myös olevan monia terveyshyötyjä.

Meditaation on todettu vähentävän muun muassa stressihormoninakin tunnettua kortisolia, alentavan verenpainetta ja sykettä, lisäävän onnellisuuden tunnetta ja rentouttavan. Se aktivoi parasympaattisen hermoston, eli tahdosta riippumattomat hermoston toisen pääosan, joka säätelee esimerkiksi verenkiertoelimien ja rauhasten toimintaa (Virolainen, H., Virolainen, I. 2016), (Parasympaattinen hermosto. n.d.)

Eräässä tutkimuksessa tutkittiin meditaation vaikutusta sairaanhoitajien stressiin. Kahdeksan viikon meditointijakson jälkeen stressitason todettiin tippuneen puoleen lähtötasosta. Toinen tutkimus, jossa myöskin meditoitiin kahdeksan viikon ajan osoitti, että Irakiin lähtevien sotilaiden stressinsietokyky parani. (Virolainen, H., Virolainen, I. 2016.)

Meditaation on todettu myös muuttavan aivoja. Kahdeksan viikon meditaatiojakso muokkasi aivoalueita, jotka ovat vastuussa esimerkiksi tunteiden säätelystä, oppimisesta, muistista ja mielen ”vaeltamisesta” vain muutamia mainitakseni. Mantelitumakkeen, eli toisin sanoin taistele tai pakene – alueen, todettiin pienentyneen Mindfulness based stress reduction – koulutuksen myötä. (Schulte, B. 2015)

Kuinka pitkään on tarpeeksi?

Lähteestä riippuen suositeltu aika vaihtelee vain 10 minuutista 40 minuuttiin päivässä. Pysyvämpiä vaikutuksia voi odottaa 8 viikon säännöllisen harjoittelun jälkeen. Itse olen kokenut saavani tuloksia noin 20 minuutin harjoituksella. Viimeaikoina en kuitenkaan ole meditoinut päivittäin. Joskus pidän intensiivisempiä jaksoja, joskus taas teen ”ylläpitävää” harjoittelua muutamana päivänä viikossa.

Useampien viikkojen tauon olen huomannut vaikuttavan olotilaani kielteisesti. Ennen esiintymistä olen ottanut rutiiniksi meditoida 20 minuutin ajan juuri ennen lavalle astumista. Keikkaa edeltävinä viikkoina olen todennut järkeväksi lisätä meditaation päivätiheyttä.

Mieleen voisi suhtautua lihaksena – kun sitä harjoittaa, se kehittyy. Harjoituksen puute taas surkastuttaa sitä.

Nämä näyttäisivät olevan hyviä uutisia esiintymisjännityksen kannalta. Tutkimusten mukaan mieltä pystyisi siis harjoittamaan sietämään stressiä paremmin, sekä stressaamaan vähemmän.

Tuloksia

Olen harrastanut meditaatiota noin 13 kuukautta siihen hetkeen, kun kirjoitin tätä artikkelia. Onko meditoinnista ollut apua?

Meditaation vaikutuksia on vaikea mitata. Niitä ei voi suoraan nähdä, kuulla, tai käsin kokea samalla tavalla, kuin esimerkiksi harjoittelun tuloksia instrumentin parissa. Kehitys on täysin henkistä, näkymätöntä ja siksi häilyvää. Muita tekijöitä, kuten esiintymiskokemuksen ja soittotaitojen karttumista, ei voida myöskään sulkea pois: ne kasvattavat itsevarmuutta. Meditaatioon liittyvää filosofiaa tai psykologiaa ei sovi myöskään sivuuttaa vaikuttajana.

Koen kuitenkin, että meditaatio on hyödyttänyt minua suuresti. Ei, se ei ole vienyt pois jännityksen tunnetta ennen esiintymistä. Säännöllinen meditoinnin harrastaminen on kuitenkin kokemukseni mukaan antanut minulle keinon oppia keskittymään hetkeen, kun sen aika on.

Esiintymiskokemukseni ovat olleet positiivisempia. Meditointi ennen esiintymistä auttaa minua pääsemään tilaan, jossa keskityn paremmin musiikin tuottamiseen, ääniin, soundeihin ja yhteissoittoon. Tässä tilassa sisäinen analysaattorini on napsautettu ikään kuin huomaamattani pois päältä, tai ainakin ohjattu mutisemaan kauemmaksi jonnekin mielen sopukkaan. Kokemukset toki vaihtelevat päivästä riippuen, se täytyy hyväksyä.

Lopuksi

Joillekin tämä niin kutsuttu läsnäolemisen taito on varmasti luontaista samalla tavalla, kuin jotkut ihmiset ovat ”lahjakkaampia” juoksijoita, kirjoittajia, tai esimerkiksi omaksuvat jonkin soittimen nopeammin. Joidenkin täytyy taas harjoitella, että pääsisivät samalle tasolle. Samalla tavalla jännitäjien täytyy siis työskennellä hieman ylimääräistä.

Jos koet esiintymisjännityksen rajoittavan elämääsi tai esiintymistäsi, meditaatio voi olla varteenotettava vaihtoehto kokeilla ennen muiden, mahdollisesti kalliimpien tai terveysvaikutuksiltaan kyseenalaisempien, keinojen käyttöön ottamista.

Meditaation heikkona puolena voisi nähdä, ettei se ole nopea ratkaisu. Se vaatii pitkäjänteisyyttä ja vaivannäköä. Ihminen on luonnostaan mukavuudenhaluinen. Varsinkin nykyajan nopeiden palkintojen ja hektisyyden keskellä, 20 minuutin paikallaan oleminen saattaa siis tuntua pitkältä ja haasteelliselta. Toisaalta, olisiko hyväksi rauhoittua hetkeksi? Syntyykö merkittäviä tuloksia ilmaiseksi?

Tiedekin näyttäisi puoltavan, että meditaation avulla läsnäolon taitoa voi harjoitella. Se voi toimia esiintymisjännityksen hallinnassa, monien muiden positiivisten vaikutusten lisäksi. Säännöllisesti tehtynä saatat jokin päivä huomata meditaatiotaitojesi hiipineen osaksi luontaista olemistasi. Harjoittelu vie vain 20 minuuttia päivästäsi. Miksi et siis meditoisi?

Kirjoittaja: Iiro Laitinen 2017, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Chow, S. 2015. Meditation history. Viitattu 24.02.2017.
http://www.news-medical.net/health/Meditation-History.aspx

Esiintymisjännitys (n.d.), Artikkeli esiintymisjännityksen syistä. Viitattu 24.02.2017 http://www.yths.fi/terveystieto_ja_tutkimus/terveystietopankki/133/esiintymisjannitys

Klemola, T. 2013. Mindfulness – Tietoisuuden harjoittamisen taito. Jyväskylä: Docendo

Parasympaattinen hermosto (n.d.). Viitattu 24.02.2017. http://www.tohtori.fi/?page=4069997&search=parasympaattinen%20hermosto

Schulte, B. 2015. Harvard neuroscientist: Meditation not only reduces stress, here’s how it changes your brain.
Viitattu 24.02.2017. https://www.washingtonpost.com/news/inspired-life/wp/2015/05/26/harvard-neuroscientist-meditation-not-only-reduces-stress-it-literally-changes-your-brain/?utm_term=.0197f11ac3bb

Virolainen, H., Virolainen, I. 2016. Mielen voima. Helsinki: Viisas elämä Oy

Wangpo, T. 2017. Tiibetinbuddhalainen munkki. Luento meditaatiosta Kuopiossa 03.01.2017

Kuvat:

Kuva 1: Iiro Laitinen