Kuva musiikin opetusvälineenä – Kokemuksia viulutunneilta

Mitä jos etsisimme kuvasta raamit viulutunnin teemalle? Kuvasta voisimme hakea tunnelmaa tai taustamaisemaa musiikille. Jospa erilaiset kuvat esittäisivät yksittäisiä teknisiä osa-alueita, joiden avulla haasteellinen soiton osuus saataisiin selvitettyä? Voiko kuva toimia yleisönä tai voiko kuva osoittaa jotakin liikerataa tai kuultua?

Opettajana olen hyödyntänyt piirroksia, kirjojen kuvitusta, valokuvia ja lehtileikkeitä viulutunneilla muun muassa improvisaatioharjoituksissa. Osa kuvista on ollut abstrakteja ja osa esittäviä. Improvisaatioharjoitukset ovat saattaneet kulkea esimerkiksi niin, että olen antanut oppilaan valita muutamista kuvista yhden. Oppilas on sitten saanut improvisoida kuvan pohjalta. Olen saattanut antaa improvisoinnille jonkinlaiset raamit tai soitto on ollut vapaata.

Miten improvisaatio muuttuisi, jos kuvaa katsoisi ainoastaan ennen improvisoinnin aloittamista, jonka jälkeen kuva käännettäisiin piiloon? Olen hyödyntänyt kuvaa opetuksessa sekä aloittelevien että pidemmän aikaa soittaneiden oppilaiden kanssa. Olen ottanut huomioon soittajien yksilölliset tarpeet ja oppimisen vaiheet.

Keskustelua soittaen

Toisinaan improvisointi on syntynyt minun ja oppilaan ”keskustelusta” soittimilla. Istumme vastakkain, ja soitamme ns. vuorosanoja joko vuorotellen tai osittain samaan aikaan. Tästä syntyy hetken vuoropuhelua sävelten kuljettamana. Tähän harjoitukseen lisäsimme seuraavalla oppitunnilla kuvan. Kumpikin valitsi pöydällä olevista kuvavaihtoehdoista yhden. Saatoimme joko sopia jonkun musiikillisen aihion kuvan lisäksi harjoituksen pohjaksi tai vaihtoehtoisesti annoimme vain kuvan viedä meidät sävelin vapaaseen ajatuksenvirtaan.

Keskusteluharjoitus soittaen tuntui oppilaista erilaiselta riippuen siitä, oliko keskustelun pohjalla kuvaa vai ei. Soitto oli helpompaa kuvasta, koska kaikkea ei tarvinnut keksiä yhtäkkiä tyhjästä. Kuva toi soittoon suuntaviivaa. Kuvan kautta keskittyminen meni toisinaan enemmän tulkintaan ja musisointiin kuin itse tekniseen suoritukseen. Osa oppilaista koki soitossa vapautta ja rentoutta.

Toisille kuva saattoi tuottaa haasteita tai paineita soittoon. Improvisointi itsessään saattoi usein olla haasteellista, ja toisille kuvasta soittaminen ei ollut kaikkein luontevin tapa soittaa. Näkökulma kuvan hyödyntämiseen on tärkeä. Minkä aistin tai oppimisen keinon kautta kuvaa hyödynnetään? Kirjoituksessaan Taito ja tieto Siitonen (2007) kuvaa, että tarvitaan paljon tietoa taidon harjoittamiseen. Oppijan asiantuntevuus karttuu toiminnan myötä. (Siitonen 2007, 219.) Viulutunnilla oppilas voi oppia kuvaharjoituksen kautta huomaamattaankin musiikin ja soiton eri osa-alueita. Harjoituksen aikana liikeradat vahvistuvat ja musiikin tulkintaa ja luovuutta on mahdollisuus kehittää.

Toinen versio tästä kuva & keskustelu -harjoituksesta voisi toimia niin, että emme näytä toisillemme valitsemaamme kuvaa. Kuinka improvisaatio ja siinä ilmenevä kommunikaatio muuttuvat, kun molemmat kuvat ovat näkyvillä – tai eivät näy toisille?

Tulkintaa ja tekniikkaa

Kuvan kautta löytyy uusia vaihtoehtoja esimerkiksi fraseerauksen monipuoliseen harjoitteluun tai vaikkapa dynamiikan ääripäiden hahmottamiseen. Vaikka kyseessä olisi niin sanotusti vapaa improvisaatioharjoitus, voi opettaja tuoda omalla soitollaan, opetuksellaan ja ohjauksellaan harjoitukseen uusia sävyjä, ääripäitä, vaihtelevia tekniikoita ja innostusta kokeilla omaa soitinta luovasti.

Kuva on oiva keino soittoteknisissäkin haasteissa. Jos harjoittelun kohteena on esimerkiksi tietty käden asento, voisi kuvavaihtoehdoista valita yhden muistuttamaan tuosta asennosta. Kuvan ei tarvitsisi suoraan olla juuri samaa soittoasentoa kuvaava, vaan se voisi olla vertauskuvallinen. Kuvan voi myös itse piirtää, jos se auttaa oppilasta muistamaan harjoittelun kohteena olevan asian tai kehittämään sitä.

Tunnelmaa kuvasta

Kuvaa voi hyödyntää myös kappaleen tulkinnan harjoittelussa. Kuvasta saadaan vaikutteita ja vinkkejä soittoon. Oppilas on soittanut tiettyä kappaletta jo jonkin aikaa, ja hallitsee sen jo melko hyvin. Tulkintaa ja kappaleen syvyyttä voisi hakea monen tyylisten kuvien avulla. Oppilas valitsee kuvan, ja soittaa kappaleen tuon kuvan tunnelman mukaan. Tulkintaan saa uusia näkökulmia erilaisella kuvalla. Entä jos pohtisi kuvan tunnelman vastakohdan ja yrittäisi sisällyttää sen musiikkiinsa. Tulkintaan voisi hakea kontrastia kuvan tunnelman ja vastakohtaisen tunnelman avulla vaihdellen näitä kahta eri sävyä.

Kuvista voi muodostaa kappaleelle myös tunnelmakaaren asettamalla useamman kuvan esille peräkkäin. Kappale etenee silloin kuvien järjestyksen mukaan. Tuota tunnelmakaarta voisi muuttaa kuvien järjestystä vaihtamalla. Tiedon taitopohja koostuu valmiudestamme koota, järjestää ja arvioida erilaisia käsityksiä ja väitteitä (Siitonen 2007, 220). Kappaleen sisältöä voi tutkia opettajan kanssa. Voidaan pohtia yhdessä, mikä kussakin osassa on merkittävää ja minkälainen kuva sopii juuri ko. osaan musiikissa.

Liike ja kuva

Kuinka liikkuminen huoneessa vaikuttaa tulkintaan tai tulkinnan opetteluun? Kuvat voi asetella eri puolille huonetta, ja oppilas voi soittaessaan kävellä haluamansa kuvan luokse, soittaa siitä vaikuttuen, ja jatkaa taas toisen kuvan luokse. Oppilas voi vapaasti valita kulkiessaan ja soittaessaan ne kuvat, jotka hän haluaa. Hän voi palata myös aiemmin katsomansa kuvan luokse.

Kuinka merkittävää on kävellä kappaleen pulssin mukaan tai vaihtoehtoisesti vapaassa kävelyvauhdissa soiton ja kuvien haeskelun aikana? Kuinka kappaleen tulkinnan ja tunnelmakaaren harjoittelu muuttuu, jos kuvien mukaan liikutaan tietyssä järjestyksessä?

Musisointiin vaikuttavat ulkopuolelta tulevat kokemukset, vaikkapa yleisön liikehdintä, havainnot esiintymispaikasta ja aiemmista kokemuksista soittotilanteissa. Jos jokin kuva esittää yleisöä, voidaan soittaessa pohtia yleisön liikkeitä, ja muuta yleisön vaikutusta soittoon. Vaikuttaako kuvan mukainen yleisö siihen, kuinka musiikkia tulkitaan? Miten erilaiset kuvat vaikuttavat kappaleen tunnelmaan ja tulkintaan?

Kuva ryhmätunnilla

Samat kuvan hyödyntämisen keinot kuin yksilötunneillakin ovat helposti muokattavissa ryhmäopetukseen. Toki ryhmäopetuksessa on huomioitava erilaisia seikkoja kuin yksilöopetuksessa, kuten laaja oppimistyylien kirjo. Tunnelman kaarta, tekniikkaa, fraseerausta, tulkintaa ja monia muita seikkoja voidaan hakea ryhmässä kuvan kautta. Esimerkiksi lapsiryhmän kanssa voidaan piirtää taululle peräkkäin vaikkapa seuraavantapaisia kuvioita: suoraa viivaa, aaltoviivaa, pisteitä, pyörremäinen kuvio ja katkoviivaa. Tästä kuvioiden janasta saadaan aikaan musisoinnille ohjenuora/ ”nuotti”. Yksi lapsista valitaan kapellimestariksi. Hän saa näyttää vaikkapa karttakepillä, kynällä tai kädellään kuviojanalta, missä kohdassa kuvioita ollaan menossa. Muu ryhmä saa tuottaa mieleistään ääntä kulloiseenkin kuvioon.

Toisessa harjoituksessa esille voi laittaa kuvia, joille mietitään yhdessä vaikkapa dynamiikan eri vaihtoehdoista sopivat. Näillä kuvilla voidaan harjoitella edellä kuvatun kapellimestaripelin tavoin. Opettaja voi myös ottaa yksitellen esiin kuvia, joiden avulla lapset saavat kokeilla kutakin voimakkuuden astetta. Yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja ovat muun muassa kuuntelutaidot, taito työskennellä ryhmässä, taito työskennellä yksin ja taito päästä sopimukseen (Anttila 2007, 79). Näitä kaikkia taitoja tulee helposti kehittäneeksi ryhmäopetuksessa.

Auditiivista ja kinesteettistä näkökulmaa kuviin

Onko kuvan kautta musiikin opetteleminen antoisaa, jos oppija ei koe itseään visuaaliseksi? Kuinka kuva vaikuttaa oppimiseen tai improvisointiin, jos kuvallinen oppimisen tyyli ei ole oppijalle luontaista? Eri aistikokemusten kautta saa laajempaa näkökulmaa opetukseen.

Kuvalähtöistä musisointia suunnittelee helposti vain näköaistin lähtökohdista, visuaalisuuden kautta. Kuvien kautta musisointiin saa monipuolisuutta käyttämällä kaikkia aisteja, ja näin opettaja saa huomioitua eri oppimistyylit ja eri aistien käytön yhdistelmät. Ursula Markham kehottaa kirjassaan harjoittamaan mielikuvitusta siten, että käyttäisi näköaistin lisäksi muitakin. Hän kehottaa kuvittelemaan tunteita laidasta laitaan kuulemalla, koskettamalla, maistamalla ja kokemalla, ja näin voi opetella käyttämään sekä vasenta, että oikeaa aivopuoliskoa. (Markham 1999, 181.) Eri aistikokemusten kautta voi muokata kuvalähtöiset improvisaatio- ja musisointiharjoitukset inspiroimaan kaikenlaisia oppijoita.

Jos oppijan oppimistyyli on visuaalisen sijaan esimerkiksi enemmän kinesteettinen (liike) tai auditiivinen (kuulo), on pohdittava tarkkaan, kuinka kuvaa tällöin kannattaa käyttää. Voiko kuva auttaa jonkin liikeradan hahmottamisessa? Miten soitto muuttuu, jos kuvan pohjalta haetaan vaikkapa tiettyä liikettä, liikkumisen tapaa tai tekoa? Toisilla oppijoilla korostuu kuulo oppimisen väylänä. Millaista äänimaisemaa, yksittäistä melodiaa tai harmoniaa kuvan siivittämänä voisi syntyä?

Retkeilyä kuvan kautta

Soittotunnilla teimme eri oppilaiden kanssa harjoitusta, jossa lähdimme kuvan kautta kuvitteelliselle retkelle. Tässä harjoituksessa saimme yhdistää eri aistikokemuksia. Otimme yhteisen taustakompin, jota soitimme hetken yhdessä. Siihen soitimme vuorotellen (tai osittain myös yhtä aikaa) kokemuksia nähdystä, kuullusta ja tuntoaistilla koetusta. Yhteisestä kompista/ pulssista oppilas sai raamit, joiden puitteissa soittaa.

Harjoituksessa oppilas sai yhteissoittokokemusta. Tämän avulla hän sai kuulla laajempaa harmoniaa. Kuva ja eri aistikokemukset toivat musisointiin uusia puolia. Toisinaan kuva jäi toissijaiseksi, ja musiikin avulla kommunikoiminen vei mennessään. Harjoitus toimii sekä pidemmällä, että alussa olevien soittajien kanssa, kunhan harjoituksen raamit on suunniteltu oppilaan taitotason huomioiden. Yhtenä tavoitteena on soiton ilon kokeminen.

Kuva oppijan koko kehityskaarella

Lukemisen vaiheita kuvataan niin, että ensin käsitellään pintatason tietoa, eli koetetaan oppia tekstiä ja vaikkapa painaa sitä mieleen. Tämän jälkeen alkaa syvemmän tason ymmärtäminen. Tässä on tavoitteena keskittyä sisällön hahmottamiseen. Oppijan tavoitteet vaikuttavat koko oppimisen vaiheiden polkuun. (Rauste-von Wright & von Wright & Soini 2003, 95-98.)

Musiikkikappaletta opetellessa kaava menee suunnilleen samalla tavalla. Ensin opetellaan kappaletta teknisesti. Vähitellen oppija alkaa hahmottaa ja tulkita musiikkia syvemmin. Esimerkiksi kuulonvarainen sekä vastaavasti kirjallinen oppiminen tuovat oppimiseen omat erityispiirteensä. Kuvan kautta saa laajennettua opetusta ja oppimista kaikissa oppimisen erityispiirteissä ja vaiheissa. Näin kuva toimii monipuolisena työkaluna ja oppimisen vaiheiden kehittäjänä. Vain mielikuvitus on rajana, kun kuvaa hyödynnetään musiikin opettamisessa.

Kirjoittaja: Sanni Kopo 2017, Karelia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Anttila, P. 2007. Taidon taitaminen. Teoksessa Kotila, H. & Mutanen, A. & Volanen, M.V. (toim.). 2007. Taidon tieto. Helsinki: Edita Prima, 79.

Markham, U. 1999. Mielikuvista voimaa. Hämeenlinna: Karisto, 181.

Rauste-von Wright, M., von Wright, J. & Soini, T. 2003. Oppiminen ja koulutus. Juva: WS Bookwell, 95-98.

Siitonen, A. 2007. Taito ja tieto. 219. Teoksessa Kotila, H. & Mutanen, A. & Volanen, M.V. (toim.). 2007. Taidon tieto. Helsinki: Edita Prima, 219.