Aikapöytäharjoitus kaikille muusikoille

Rytmeistä ja sävelistä, hertsilukemiin ja harmoniaoppiin asti tiedämme, että musiikki muodostuu matematiikasta. Melodian taajuudet ja bassorummun syke koostuvat luvuista, joita voi laskea yhteen, erottaa, kertoa tai jakaa. Koska musiikilla on näin suuri yhteys matematiikkaan, pitää muusikoilla olla taito laskea lukuja ja soittaa niitä tempossa. Sisäistäessään luvut ja niiden funktion, muusikot oppivat musiikin kieltä ja vapautuvat puhumaan sitä miten haluavat. Hyvä harjoitus sisäistämään matematiikkaa musiikillisessa kontekstissa on aikapöytä.

Mikä on aikapöytä?

Aikapöytä (table of time) on laajennettu rytmipyramidiharjoitus Joe Morellon kirjasta Master Studies, joka perustuu aikametriikkaan. Aikapöytä eroaa rytmipyramidista siten, että se on moniulotteisempi sisältäen enemmän metrejä. Perinteinen rytmipyramidi tyypillisesti sisältää vain kaksi, tai kolmijakoisia metrejä ja ylettyy neljäsosista kolmaskymmeneskahdesosiin hypäten yli neljäsosatriolin, koska se on monille vaikea hahmottaa. Aikapöytään kuuluu kaksi- ja kolmijakoisten metrien lisäksi myös viisi-, seitsemän- ja yksitoistajakoiset metrit ja se yltää neljäsosista kolmaskymmeneskahdesosatrioliin. Kokonaisuudessaan aikapöytä sisältää neljäsosat (1), neljäsosatriolit (1.5), kahdeksasosat (2), kahdeksasosatriolit (3), kuudestoistaosat (4), kvintolit (5), kuudestoistaosatriolit tai sekstolit (6), septolit (7), kolmaskymmeneskahdesosat (8), novemolit (9), desimolit (10), undesimolit (11), kolmaskymmeneskahdesosatriolit tai duodesimolit (12). Kirjoitin selkeyden vuoksi sulkuihin jakojen numeraalisen suhteen neljäsosiin, jotka toimivat perusyksikkönä aikapöytäharjoituksessa. (Morello 1983, 42–43.)

Kuinka aikapöytä soitetaan?

Aikapöytä kannattaa opetella soittamaan ensin ilman soitinta. Tällöin se soitetaan käsillä taputtaen vuorokäsin vaikka syliin tai pöydälle, vahvempi käsi johtaen. Samaan aikaan jalalla poljetaan tempossa metronomin kanssa. Aikapöytää kannattaa harjoitella aina metronomin kanssa ja mieluiten hitaassa tempossa.

Neljäsosien soitossa haasteena on saada iskut osumaan samaan aikaan metronomin kanssa. ¼-trioli muodostaa ¼-pulssia vasten 2/3-polyrytmin, mikä tunnetaan myös nimellä hemiola. ¼-triolissa suurin haaste on ajattelun muuttaminen tasajakoisesta kolmijakoiseksi. 1/8-nuotteja soitetaan 2 jokaista ¼-iskua kohti, eli johtaessa esim. oikealla kädellä, oikean käden iskut osuvat jalan poljennon kanssa samaan aikaan ja vasemman käden iskut väleihin. 1/8-triolissa on kolme nuottia kohti jokaista ¼-nuottia. Tässä on hyvä huomata, että käsijärjestys vuorottelee oikean ja vasemman välillä (oikea-vasen-oikea, vasen-oikea-vasen). Seuraavaksi soitetaan 1/16-nuotit, jotka muistuttavat 1/8-nuotteja, mutta ne soitetaan tuplasti nopeammin. Joka toinen oikean käden nuotti osuu jalan kanssa samaan aikaan. Kvintoli muistuttaa triolia. Molemmissa on pariton määrä iskuja, mikä aiheuttaa samalla tavalla johtavan käden vuorottelun. Kvintoli on kuitenkin matemaattisesti jaossaan enemmänkin hybridiluku yhdistäen tasajakoisuuden ja kolmijakoisuuden, 2 + 3 = 5. Sekstoli on triolille mitä 1/16-nuotit ovat 1/8-nuoteille, sama rakenne jaettuna tiheämmäksi. Septoli on taas pariton luku, 2 + 2 + 3 = 7.

1/32-nuotit ovat taas suorajakoisia, 8 nuottia jokaista ¼-iskua kohti. Novemoli eli jako yhdeksään on triolien trioli. Se on helppo ajatella kolmena triolina, 3 + 3 + 3 = 9. Desimoli on jako kymmeneen. Sen soittaminen helpottuu, kun sen ajattelee kvintolina ja laskee kaikki johtavan käden nuotit. Undesimoli eli jako yhteentoista saattaa vaikuttaa haastavalta. Sen voi ajatella helposti desimolin tavoin laskemalla viiteen ja perään nopean ja-tavun, joka täyttää yhdennentoista välin. Toinen toimiva tapa on laskea kuuteen ja viiteen peräkkäin. 1/32-triolin soittamiseen käytän samaa ideaa kuin desimolissa eli ajattelen sekstolia ja lasken kaikki oikean käden nuotit. Aikapöytä soitetaan läpi kiipeämällä pyramidin huipulle ja laskemalla takaisin alas. Ensikertalaisten on hyvä soittaa rytmit yksitellen läpi ennen kokonaisen suorituksen yrittämistä. (Morello 1983, 42–43.)

Soveltaminen rummuille

Aikapöytää voi soveltaa monella tavalla rummuilla. Ilmeisiä sovelluksia ovat aksentin varioiminen, harjoituksen rudimentisointi esim. flameilla tai ruffeilla ja käsijärjestyksen muuttaminen. Nämä ovat esimerkkejä elementtien lisäyksestä. Elementin poistaminen, kuten aksenttien poisjättäminen tai nuotin korvaus tauolla, tuovat omat haasteensa. Rumpusetillä soittaessa on hyvä siirtää huomio myös jaloille kokeilemalla erilaisia jalkaostinatoja. Metallirumpalit saavat oivaa harjoitusta vaihtamalla käsien roolin jaloille ja päinvastoin. Lisää tietoa aikapöydän soveltamiseen voi löytää rumpukirjoista ja huippurumpalien mm. Vinnie Colauitan harjoitusmateriaalista (Atkinson 2003, 30–56). Tuomas Rauhalan youtube-kanavalta löytyy myös pari aikapöytää soveltavaa harjoitusta (Rauhala 2013).

Soveltaminen sävelsoittimille

Aikapöydän harjoittelu soveltuu lyömäsoittimien jälkeen ehkä parhaiten kitaralle ja muille vastaaville kielisoittimille sekä jousisoittimille. Tämä johtuu siitä, että kitaransoitossa kieliä lyövän käden alas- ja ylöspäinen liike ja jousisoitinten vetoja työntöjousi on suoraan verrannollista rumpujen vuorokätiseen soittoon. Kitaran näppäilevän käden ja sormikäden yhteistyö vaatii äärimmäistä täsmällisyyttä, jota aikapöydän harjoittelu myös kehittää.

Koska aikapöytä keskittyy pelkästään rytmiin, päätin tehdä siitä sovelluksen, jossa myös sävelet tulisivat esille. Sain aikaan harjoituksen, jota kutsun kromaattiseksi aikapöydäksi. Kromaattisessa aikapöydässä jokaista metriä vastaa yksi kromaattinen sävel. Kromaattinen aikapöytä sopii erittäin hyvin soitettavaksi kitaralla, mutta ei niin hyvin esim. kosketinsoittimella, kuten pianolla koskettimien mekaanisuuden vuoksi. Harjoitus vaatii kyvyn nopealle yksittäisen sävelen toistamiselle, joka ei ole mahdollista pianon koskettimistolla. Kosketin täytyy päästää ylös ennen kuin sitä voi soittaa uudestaan. Pianoa voi tietysti soittaa myös rumpujen tavoin vuorokätisesti.

Aikapöytää voi soveltaa myös perinteiseen asteikko harjoitteluun, jossa asteikon säveliä kuljetaan ylös ja alas aikapöydän metreissä. Näin aikapöydästä saa mahtavan pohjan asteikkojen ja sointujen harjoittelemiselle. (Porra 2005.)

Pari sanaa laulajille

Laulajat hyötyvät aikapöydästä eniten opettelemalla sen rummuilla tai käsin taputtaen. Aikapöytä voi osoittautua vaikeaksi laulaa. Tämän takia aikapöytää kannattaa harjoitella pätkissä keskittyen yhden metrin harjoitteluun kerralla. Metreille kannattaa kehittää tavuja helpottamaan lausumista. Mielikuvituksesta on paljon apua tavujen kehittämiseen, mutta jo keksittyjä esim. Takadimi-tavuja kannattaa kokeilla myös (Hoffman 2011).

Pedagogisia viisauksia

Aikapöytä kannattaa harjoitella hitaasti varsinkin aluksi. Aikapöytää voi ja kannattaa harjoitella pätkissä, kaikki metrit eivät välttämättä onnistu heti ensimmäisellä harjoituskerralla. On hyvä harjoitella siten, että hyppii kahden tai useamman eri metrin välillä esim. novemolista desimoliin, kunnes muutos metrien välillä tuntuu luontevalta. Tämän jälkeen harjoitusta voi kehittää hyppimällä metrien välillä väärässä järjestyksessä esim. kvintolista septoliin. On syytä harjoitella metronomin kanssa hyvän tuloksen saavuttamiseksi. Aikapöydän harjoitteluun kannattaa jatkuvasti keksiä uusia ja erilasia tapoja.

Kirjoittaja: Pauli Pekkarinen 2017, Karelia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Atkinson, M. Colaiuta, V. Waldman, R. & Patitucci, J. 2003. The Unreel drum book. Viitattu 13.4.2017.
Hoffman, R. 2011. Takadimi. Viitattu 13.4.2017 http://www.takadimi.net/

Morello, J. 1983, Master Studies. Excercises for the development of control and techinque. Modern drummer publications, Inc. Viitattu 13.4.2017.

Porra, L. 2005. Inferno haastattelu. Viitattu 13.4.2017. http://www.imperiumi.net/index.php?act=interviews&id=530

Rauhala, T. 2013. Manipulating quarter note in the sauna lounge. Viitattu 13.4.2017. https://www.youtube.com/watch?v=9vnne3Tdb5E&t=6s

Rauhala, T. 2013. Table Of Time. Viitattu 13.4.2017. https://www.youtube.com/watch?v=Zj5W2eMrOvc

Salmela, M. 2011 Raportti tanssinopettajaopiskelijoiden musiikkikoulutuksen kehittämisestä. Opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 13.4.2017.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/31328/Salmela_Marko.pdf?sequence=1