Tekstiä, tekniikkaa ja tunnetta: mielikuvat laulunopetuksessa ja kuoron harjoittamisessa

Mielikuvia hyödynnetään laajasti laulunopetuksessa, mutta ovatko yksinlaulun mielikuvaharjoitukset suoraan siirrettävissä suuremman laulajajoukon ohjaamiseen? Halusimme selvittää tarkemmin, missä määrin ja millaisia mielikuvia käytetään kuorojen harjoittamisessa ja mitä rajoituksia ryhmän kanssa työskentely asettaa mielikuvien käytölle lauluteknisten ja tulkinnallisten asioiden ohjaamisessa. Tätä tarkoitusta varten lähetimme joukolle kuoronjohtajia mielikuvien käyttöä kartoittavan kyselyn, johon saamiamme vastauksia referoimme artikkelin loppupuolella.

Artikkelin alussa paneudumme ensin lyhyesti itse mielikuvan käsitteeseen ja siirrymme sitten laulamisen erityislaatuisuuden kautta tarkastelemaan yleisemmin sitä, millä tavoin mielikuvat palvelevat lauluteknisten ja tulkinnallisten asioiden selittämistä laulun opetuksessa. Tässä pohdinnassa olemme käyttäneet lähteinämme äänenkäyttöä, laulutekniikkaa ja mielikuvaoppimista käsittelevää kirjallisuutta, opinnäytetöitä sekä omia käytännön havaintojamme.

Mitä mielikuvat ovat?

Perussanakirjan (1993, 208) määritelmän mukaan mielikuva on “sisäinen psyykkinen kuva jostakin, kuvitelma, mielle”. Mielle puolestaan on havaintoihin tai kokemuksiin pohjautuva, muttei välittömästi ärsykkeisiin liittyvä psyykkinen “sisällys”, jonka varassa kaikki ajattelu tapahtuu (Facta 1984, 324). Mielikuvien muodostuminen ja kerrostuminen on siis perustavanlaatuinen tajunnan ilmiö, jonka varaan ihmisen ymmärrys ja oppimiskyky perustuvat. Lindh (1998, 11) näkee kaiken oppimisen mielikuvaoppimisena, sillä ulkoiset havainnot muuntuvat ensin tietoisuudessa mielikuvavirtauksiksi, jotka edelleen yhtyvät ja kiinnittyvät muistin aiempiin sisäisiin mielikuvavirtauksiin. Varsinaisesti Lindhin vuonna 1983 lanseeraama mielikuvaoppimisen käsite viittaa suggestiopohjaiseen menetelmään, jossa oppimista pyritään edistämään alitajunnan energiaa vapauttamalla (Lindh 1998, 11). Hänen kuvaamansa tietoisuuden ja muistin toiminnot vastaavat kognitiivisen oppimiskäsityksen mukaisia prosesseja (Oppimiskäsitykset, 2016), joissa oppiminen ymmärretään skeemojen eli vakiintuneiden mielteiden muodostumisena ja muokkautumisena (assimilaatio ja akkommodaatio) ja jossa korostuu oppijan oma aktiivisuus uuden oppimisessa).

Laajasti käsitettynä mielikuvat ovat siis keskeinen elementti kaikessa oppimisessa, mutta tässä artikkelissa mielikuvilla tarkoitetaan ennen kaikkea tavanmukaisesta yhteydestään irrotettujen mielikuvien yhdistämistä yllättävällä tai vertauskuvallisella tavalla uuteen asiayhteyteen jonkin fysiologisen lauluteknisen asian tai abstraktin tulkinnallisen ajatuksen ymmärrettäväksi tekemisessä. Tämänkaltaista mielikuvien käyttöä musiikin opetuksessa on sivuttu viime vuosina lukuisissa instrumentti- ja laulunopetuksen musiikkipedagogisissa opinnäytetöissä (esim. Viljamaa 2009, Piippo 2011, Pakkanen 2013, Pesonen 2013, Kaukola 2013). Mielikuvien tehokkuus perustunee siihen, että ne voidaan kytkeä henkilökohtaiseen kokemusmaailmaan ja siksi “mielikuvien käyttö soitonopetuksessa lisää elämyksellisyyttä, syventää oppimista sekä opitun asian ymmärtämistä” (Piippo 2011, 24).

Laulamisen erityislaatu

Laulaminen on paradoksaalinen taito: soiton opetteluun verrattuna laulamisen ajatellaan yleensä olevan helppoa, sillä tavallinen terve ihminen pystyy tuottamaan jonkinlaista lauluääntä ja soivia säveliä kurkustaan, mutta siitä huolimatta hyvän laulutaidon opettelemiseen menee vuosikausia. Laulutekniikkaa käsittelevässä kirjallisuudessa (mm. Husler & Rodd-Marling 1976, 1–3) on esitetty, että sisällämme piilevä instrumentti – jota nykyisin käytetään vajaateholla lähinnä puhumiseen – on alkujaan kehittynyt laulun kaltaiseen äänenkäyttöön eikä puhumiseen. Väitteen mukaan äänielimistön fysiologia on tästä todistuksena: kurkunpään ei olisi tarkoituksenmukaista olla rakenteeltaan sellainen kuin se on, jollei sitä olisi tarkoitettu lauluäänen tuottamiseen. Tämän käsityksen mukaan ihminen on kielen ja puheen kehittymisen myötä menettänyt luontaisen yhteyden instrumenttiinsa, tuohon hengitys- ja äänielimistön muodostamaan saumattomaan kokonaisuuteen, koska sitä ei ole enää käytetty tarpeeksi. Niinpä äänielimistöä täytyy tietoisesti harjoittaa ja aktivoida, jotta sen ”hermotus” saataisiin palautettua toiminnallisesti luontaiseen, ihanteelliseen tilaansa. (Mts. 4.)

Mielikuvat laulun opetuksessa

Koska varsinainen ääni-instrumentti on näkymättömissä, ei sitä voi samalla lailla ohjailla ja tarkkailla ulkopuolelta kuten esimerkiksi sormia soittimen koskettimistolla tai kielillä. Lisäksi äänihuulia ja kurkunpään rustojen liikkeitä ohjaavien pienten lihasten toiminta perustuu selkäydinreflekseihin (Laukkanen & Leino 1999, 40), joiden laukaisijana toimivat kehon muiden, tahdonalaisten lihasten toiminta. Näin ollen ääni-instrumentin soittamiseen tarvitaan ennen kaikkea hengityslihasten, mutta niiden ohella myös kehon muiden lihasten hallittua ja tarkoituksenmukaista yhteistoimintaa, jonka heijastusvaikutuksena kurkunpään ääntöelimillä saadaan aikaan toivottu soiva tulos.

Lapsi oppii puhumaan ja laulamaan matkimalla, audiokinesteettisesti, mikä tarkoittaa, että lapsi tuottaa kuulon välityksellä syntyneen aistihavainnon kehon toiminnaksi (Eerola 2013). Laulunopetuksessa tämä audiokinesteettinen eli esimerkin avulla oppiminen on luonnollisesti myös käytössä, mutta sitä ohjaillaan tietoisesti ja usein juuri mielikuvien avulla. Mielestämme yksinlaulun opetuksessa mielikuvien käytön ohella on syytä ohjata oppilasta tunnistamaan niiden tuottamia kehon aistimuksia ja selostaa, mitä lihaksissa konkreettisesti tulisi tapahtua. Se auttaisi varmistamaan, että mielikuva todella ohjaa oppilasta tavoittelemaan fysiologisesti oikeita lihastoimintoja, joita ei usein ole helppoa tai edes mahdollista ohjata tahdonvaraisesti, mutta jotka mielikuvien avulla saadaan kytkettyä toimintaan.

Viljamaa (2009) on koonnut opinnäytetyöhönsä runsaasti esimerkkejä kehon ja äänen käyttöä ohjaavista mielikuvista. Esimerkiksi haukottelun tunne tai sisäinen hymy tähtäävät kurkunpään rentouttamiseen ja nielun avaamiseen. Nielun avaukseen käytettäviä mielikuvia ovat myös haistamisen tunne, omenan haukkaaminen, silmien ja nenän taakse kuviteltava tyhjä tila. Hyvää resonanssia eli sointia tai äänen sijoitusta voidaan tavoitella esimerkiksi mielikuvilla äänen eteenpäin suuntaamisesta, äänen kulkemisesta solisluiden tai rintalastan läpi, äänen virtaamisesta silmien takaa tai ulos takaraivosta. Hyvän ryhdin ylläpitämistä edesautetaan mielikuvilla ylöspäin vetävistä naruista tai hiusten vetämisestä ylöspäin. Oikeanlainen hengitys on hyvän laulamisen perusta, joten ymmärrettävästi hengitystä ja tukea (eli laulamisen aikaisen, hallitun uloshengityksen lihastasapainoa) ohjaavia mielikuvia on runsaasti: ilman juominen ja imu, sisäänhengityksen valahtaminen alas kuin täysinäinen säkki, vartalon leviäminen kuin aukaisisi sateenvarjon, kylkien aukeaminen linnun siipien tavoin, hengittäminen kantapäiden kautta. (Viljamaa 2009, 8–10.)

Joskus mielikuvat voivat olla hyvinkin yllättäviä tai hämmentäviä, ja sen vuoksi ne voivat joko tuottaa hedelmällisen oivalluksen tai – jos mielikuva ei avaudu oikein – vaikutus voi olla jopa fysiologisesti haitallinen. Vuoropuhelussa oppilaan kanssa opettajan tulee varmistua siitä, että mielikuva ohjaa oppilasta oikeaan suuntaan. Eri oppimistyyleillä voi olla myös vaikutusta siihen, miten erilaiset mielikuvat kullekin avautuvat, sillä kuulon, näköhavainnon tai liikkeen kautta asioita ensisijaisesti hahmottavat henkilöt saattavat prosessoida mielikuvia eri lailla (Viljamaa 2009, 2, 11–12).

Mielikuvat kuoron harjoittamisessa

Lähetimme kyselyn 12 kuoronjohtajalle, joista kuudelta saimme vastauksen. Vastaajat ovat johtaneet useita kuoroja ja osa heistä myös suuria kuoro- ja orkesterikokoonpanoja. Vastaanottajiksi olimme valinneet kokeneiksi tietämiämme kuoronjohtajia, jotka tunsimme henkilökohtaisesti joko oman kuorohistoriamme kautta tai Sibelius-Akatemian Kuopion yksiköstä valmistuneina. Kyselyn alun tiedusteluun mielikuvien käytön laajuudesta omassa kuorotyöskentelyssä kaikki vastanneet odotetusti ilmoittivat käyttäneensä mielikuvia “usein, lähes kaikissa kuoroharjoituksissa”. Edelleen kysyttiin, minkälaisia käytetyt mielikuvaharjoitukset ovat olleet ja missä tilanteissa niitä on käytetty sekä neljä tarkentavaa kysymystä: 1) Millainen merkitys mielikuvilla on esimerkiksi tekniikan ja tulkinnan apuvälineenä tai kuoron soinnin, intonaation tai jonkin muun asian tavoittelussa; 2) Tehostaako mielikuvien käyttö perillemenoa; ymmärtävätkö kuorolaiset tarkoituksesi paremmin, kun käytät mielikuvia; 3) Onko tullut väärinymmärryksiä, kun olet käyttänyt mielikuvia; 4) Millä lailla kuoronohjauksen apuna käytettävät mielikuvat eroavat yksinlaulun opetuksessa käytettävistä, vai soveltuvatko samat keinot yhtä hyvin molempiin? Kyselyn lopuksi vielä pyysimme kertomaan, mitä muuta mielikuvien käyttöön liittyvää vastaajilla oli sanottavana.

Seuraavassa selostamme koostetusti eri vastauksista ilmenneitä asioita tarkastellen erikseen mielikuvien käyttöä laulutekniikan, tekstin välittämisen, musiikillisen tulkinnan, ymmärrettävyyden ja kuorosoinnin yhtenäisyyden näkökulmista. Suorat lainaukset vastaajien kommenteista on seuraavassa esitetty lainausmerkeissä, yksilöimättä kenen nimenomaisesta vastauksesta se on lainattu, sillä kyselyssä ilmoitimme vastaajille käsittelevämme vastaukset anonyymisti.

Tekniikka

Laulutekniikan ja sen hallinnan kannalta kuorossa laulaminen poikkeaa yksinlaulusta ennen kaikkea siinä, että ollessaan muiden äänien ympäröimänä yksittäisen laulajan on vaikeampi kuulonvaraisesti säädellä oman äänensä kvaliteettia. Yksi vastaajista luonnehtikin kuorolaulua “kollektiiviseksi tavaksi laulaa”. Tässä kollektiivisessa laulamisessa yhteinen äänenavaus lienee äänenmuodostuksen tekniikkaan selkeimmin liittyvä osuus, ja yksi vastaajista totesikin, että “mielikuvat ovat käytössä heti ääniharjoituksista lähtien, ja palaavat käyttöön samankaltaisten asioiden noustessa esiin lauluja harjoitettaessa”. Toinen vastaaja sanoi käyttävänsä mielikuvia ”tukemaan laulutekniikan ohjausta (…) esimerkiksi resonanssitilojen ja rentouden löytämiseksi“.

Kaiken kaikkiaan kaikissa vastauksissa oli selkeästi vallalla näkemys, että mielikuvien käytössä laulutekninen ja musiikillinen ohjaus nivoutuvat erottamattomasti toisiinsa. Muutamassa vastauksessa korostettiin erityisesti sitä, että suorat ja fyysiset ohjeet eivät useinkaan ole hyviä kuorolaulajalle, koska ne saattavat vain jäykistää laulajan (vrt. myös Eerola 2007–2008). Toisaalta yksi vastaaja päinvastoin katsoi, että mielikuvien rinnalla on hyvä selostaa myös, mitä konkreettisesti (fysiologisesti) tavoitellaan. Yleisesti mielikuvia pidettiin parempina tai toimivampina keinoina laulamisen rentouden löytämiseen: “Mielikuvat ovat turvallisia silloin, kun vältetään ohjattavan väärää, lauluteknisesti äänelle haitallista tekemistä.”

Konkreettisia esimerkkejä vastaajien käyttämistä mielikuvista olivat mm. sisäänhengityksen yhteydessä ajatus omenan haukkaamisesta tai ämpärin sangan nostamisesta (suun sisällä) tai herneiden liikkumisesta ylös poskipäihin. Erään kyselyyn vastanneen mukaan ”hämmästys” on esimerkki mielikuvasta, joka ei välttämättä toimi kuorokäytössä. Se voi joillekin aiheuttaa vain jäykistymistä, eikä positiivista hämmästystä, joka syntyy odotetun ihmisen kohtaamisesta. Hyvin toimivana mielikuvana (vaikka sinänsä aika uneliaana) tilan tunteen hakemiseen mainittiin haukotus, koska siinä nielun tila aukeaa luonnollisen refleksin vaikutuksesta.

Teksti

Tekstisisällöt nähtiin keskeiseksi asiaksi kuoron harjoittamisessa, ja puolet vastaajista nosti laulun tekstin yhdeksi mielikuvalliseksi apuvälineeksi. Yhden vastaajan sanoin “koko teksti on tavallaan mielikuva, ja laulajan olisi aistittava se tunnetila, jossa tekstissä ollaan; se auttaa usein myös äänellisesti ja esimerkiksi virityksen säilymiseen, sillä se vaikuttaa laulamisen intensiteettiin. Aina on oltava tekstin takana.” Laulun tekstin tarjoamat mielikuvat voivat siis auttaa suoraan myös lauluteknisessä mielessä ja laulaminen on automaattisesti linjakkaampaa, kun laulaja on tekstin takana. Johtajan tarjoamat, tekstiä täydentävät mielikuvat voivat auttaa laulettavien teosten sisältöjen ymmärtämisessä ja löytämään niihin syvempiä merkityksiä. Laulutekstin yksittäisen sanankin tarjoamaan mielikuvaan eläytymällä ja laulamalla sen intensiteetillä sanoma välittyy paremmin kuulijalle.

Tekstin ja musiikin suhde on myös tärkeää, jota ei ehkä aina oteta tarpeeksi huomioon. Mielikuvat voivat auttaa myös musiikillisen ilmaisun ymmärtämisessä. “Kun kappaleen sisällä olevat musiikilliset muutokset, sävelkulut, harmoniat, rytmit ja nyanssit yhdistyvät mielikuviin, niistä tulee loogisia kuorolaisille. Esimerkiksi, jos yhtäkkiä tulee ”subito piano”, mitä tekstissä silloin tapahtuu?”

Johtajan tehtävä on paitsi auttaa ja rohkaista laulajia laulamaan paremmin, myös osata ilmaista teoksen sisällön syvin merkitys, niin että jokainen ymmärtää omakohtaisesti, “miksi me nyt tätä laulamme” tai “mistä tässä laulussa on kyse?”

Tulkinta

Useat vastaajat totesivat, että mielikuvat liittyvät tunnelmiin tai ovat visuaalisia, ”näkyviä” mielikuvia tai fiiliksiä. Tulkintaan liittyen lausuttiin muun muassa, että “mielikuvien käyttö liittyy tulkinnan ymmärtämiseen, sen opettamiseen ja jakamiseen elämyksen kautta”, ja että mielikuvat auttavat “tukemaan musiikillista tulkintaa ja tunnetiloja.”

Sekä laulun yksilöopetuksessa että kuoron harjoittamisessa on tärkeä miettiä, miten mielikuvat tuo esille, että ne todella auttavat. Useat vastaajat korostivat kuitenkin, että laulajille täytyy jättää tilaa tulkita mielikuva mielessään loppuun asti. Yhden vastauksen sanoin: “jokainen kuorolainen peilaa mielikuvaa omaan elämäänsä ja ymmärtää ne suhteessa elämäntilanteeseensa. Mielikuvat jättävät taiteessa välttämättömän vapauden ja silti kuoron tulkinta voi olla yhtenäinen.” Johtaja siis luo mielikuvat laulajan mieleen tavoitteeksi, mutta siitä eteenpäin jokaisen on itse heittäydyttävä niihin.

Esimerkiksi joululauluissa erilaisia tunnelmia voivat olla hyytävä pakkanen, viima, saapuminen kylmästä sisälle lämpimään ja kynttilän hohde. Mielikuvat saattavat liittyä väreihin, valoon, pimeyteen tai valon ja värien eri sävyihin. Ja nämä asiat voivat olla yhteydessä harmonisiin asioihin ja liikkeisiin. Soinnin tehoja voidaan hakea vaikkapa ilmauksella viiltävän kirkas, ja avaraa, ilmavaa sointia voidaan hakea esimerkiksi kuvittelemalla maailmankaikkeutta tai avaruutta. Jos laulamiseen halutaan “ronskimpaa otetta”, mielikuva “ollaan juntteja”, voi auttaa.

Kuoronjohtajalla täytyy olla tietoinen halu hakea juuri tiettyä sävyä kyseisessä teoksessa. Hänen täytyy vastata kysymykseen, miksi hän hakee juuri siinä tilanteessa juuri sen kaltaista tulkintaa. Kuoron kanssa hän pyrkii siihen, että laulajat tavoittaisivat samankaltaisen ajatuksen yhteisen tulkinnan aikaansaamiseksi. Eräs vastaaja muistutti, että tulkintakin muuttuu aina vuorovaikutuksessa yleisöön, sillä musiikki tapahtuu aina preesensissä, tässä ja nyt eikä koskaan toistu aivan samanlaisena. Toinen totesi, että usein kuorolaisia auttaa, jos kuoronjohtaja hahmottaa kuorolaisten mieleen tilanteen, missä musiikki on syntynyt ja mihin se on tarkoitettu.

Mielikuvien ymmärtäminen

Kyselyiden mukaan väärinymmärryksiä ei ole juurikaan tullut. Mielikuvien avulla päästään nopeammin hyvään lopputulokseen ja ne auttavat kuorolaisia ymmärtämään, mihin tulisi pyrkiä. Kuorotyöskentelyssä mielikuvien on hyvä olla sellaisia, että laulajat tietävät, mitä niillä tarkoitetaan. Tällöin konserttitilanteessa johtaja voi muistuttaa tutuksi tulleista mielikuvista pienillä ilmeillä ja eleillä. Yksi vastaajista korosti sitä, että hän pitäytyy enimmäkseen vakiintuneisiin mielikuviin juuri oikean ymmärtämisen varmistamiseksi. Toisaalta toisen mielestä ei ollut syytä kangistua käyttämään aina samoja mielikuvia, vaan vaihtelevat ja tilanteessa syntyvät tuoreet mielikuvat nähtiin tehokkaina.

Yksi vastaaja kiteytti mielikuvien tehon seuraavasti: “Monesti yksi onnistunut mielikuva saattaa saada aikaan asioita kuoron laulamisessa, joiden pohjustamiseen, kuvailemiseen ja erittelyyn olisi saattanut kulua aikaa ja vaivaa moninkertaisesti mielikuvan käyttöön verrattuna… Mielikuvat ovat myös vähemmän teoreettinen ja kuiva tapa kuvailla toivottua soundia, fraseerausta, tunnelmaa tai muuta sellaista.”

Useimmat vastaajat muistuttivat, että ryhmän kanssa vastaanottajia on yhtä monta, kuin on laulajia ryhmässä ja niin ollen mielikuvan tulkintoja on yhtä monta. Uutta mielikuvaa käytettäessä usein pelkkä mielikuva ei riitä, vaan sillä tavoiteltu asia on syytä demonstroida itse laulamalla malliksi. Ihmisten ymmärryksen erilaisuudesta johtuen jotkut mielikuvat toimivat joillekin paremmin kuin toiset. Väärinymmärrykset todennäköisesti vähenevät pidempään yhdessä työskennellen, kun kuorolle vakiintuneista mielikuvista muodostuu kuorolle ikään kuin oma kieli. Johtajat kokivat, että fyysinen verryttely tai ryhmäytymisharjoitukset ennen varsinaista harjoitusta usein auttavat kuorolaisia avoimemmiksi heittäytymään mielikuvien matkaan. Tilannetaju on hyvin olennaista kuoron kanssa työskentelyssä, ja tämä on hyvä pitää mielessä myös mielikuvia käytettäessä.

Soinnin yhtenäisyys

Kuoron sointiin vaikuttaa hyvin paljon se, miten tunnetilat tuodaan esille. Kun johtajalla on näkemys siitä, miten tietty asia ilmaistaan, hänen on pyrittävä viemään se intensiivisesti loppuun asti, sillä se vaikuttaa moneen asiaan, sointiin ja intonaatioon. ”Täytyy olla näkemystä, mitä haluaa tehdä, jotta musiikki on elävää, ja tässä mielikuvat tulevat usein avuksi.” Kuoron ohjauksessa yksilön kontrollointi on mahdotonta, joten täytyy pystyä toimimaan keskiarvotekemisen ja yleissoinnin pohjalta. Jos johtaja huomaa, että jollain laulajalla on äänitekninen ongelma, jota ei kuoron yhteisen soinnin muokkaukseen käytettävissä olevin keinoin tai mielikuvaharjoittein voi auttaa, voi asian ottaa henkilökohtaisesti puheeksi.

Millainen merkitys mielikuvilla on?

Tavoitteenamme oli selvittää, ovatko mielikuvat yhtä käyttökelpoisia kuoron harjoittamisessa kuin yksinlaulun ohjaamisessa. Kyselyn mukaan mielikuvat auttavat yleensä viemään haluttua asiaa eteenpäin. Vastausten valossa voidaan todeta, että laulutunneilla käytettäviä mielikuvaharjoituksia voi käyttää myös kuoroharjoituksissa, muttei niin monipuolisesti, sillä laulutunnilla oikean vaikutuksen kontrollointi on helpompaa kuin ison ryhmän kanssa. Laulutekniikan ohjaaminen on myös helpompaa yksittäisen laulajan kanssa, koska silloin voidaan turvallisemmin antaa myös suoria lihastoimintoja koskevia ohjeita, jotka kuoron kanssa eivät ole kovin suositeltavia. Näin ollen mielikuvat auttavat helpommin edistämään lauluteknisiä asioita kuoron kanssa. Mielikuvien tarkoituksena on auttaa kokonaisvaltaisesti laulamista.

Yksi vastaajista muistutti, että kuorolaulajien olisi hyvä kehittää omaa instrumenttiaan, jotta mielikuvista saatu hyöty palvelisi paremmin yksittäistä laulajaa. Yksinlaulajan tasosta riippuen, yksinlaulussa mennään usein pidemmälle kuin ryhmän kanssa. Yhden ihmisen tekniikan opettaminen on usein tehokkaampaa, kun voi käyttää molempia tapoja; sekä konkreettisia, fyysisiä ohjeita että mielikuvia.

Vastauksista käy yksiselitteisesti ilmi, että mielikuvilla on suuri merkitys kuoron harjoittamisessa tavoiteltaessa yhtenäistä äänenmuodostusta ja tulkintaa, vaikka jokainen laulaja ymmärtääkin mielikuvat omalla tavallaan. Harrastajien kanssa työskennellessä mielikuvien arveltiin olevan erityisen keskeinen työkalu. Ne ovat sekä tekniikan, että tulkinnan ja tunnetilan välittämisen apuna, toisin sanoen ne auttavat haluttuun päämäärään.

Mielikuvien hyödyt voidaan kiteyttää seuraaviin vastaajiemme lausumiin: “Musiikillisessa ohjauksessa mielikuvat tuovat musiikin tekemiseen mielekkyyttä, mukavaa tunnelmaa ja loogisuutta.” “Mielikuvat ovat perusteltuja saamaan muuten varsin abstraktin asian tuntumaan konkreettisemmalta ja helpommin lähestyttävältä.” “Mielikuvat ovat pehmeää ohjausta.”

Kirjoittajat: Outi Pollari ja Heidi Löppönen, Savonia-ammattikorkeakoulu 2016

LÄHTEET:

Eerola, R. 2007-2008. Klassisen ja ei-klassisen laulun eroavuuksista. Laulupedagogi-julkaisu 2007- 08. (Internet-artikkeli päivitetty 16.11.2009.) Viitattu 31.1.2015. http://www.provoce.suntuubi.com/?cat=22

Eerola, R. 2013. Ääneen vaikuttavat tekijät ja äänihygienia. Viitattu 31.1.2016. http://www.provoce.suntuubi.com/?cat=20

Facta 1984. Tietosanakirja Facta 2001, osa 11. Porvoo: WSOY.

Husler, F. & Rodd-Marling, Y. 1976. Singing. The Physical Nature of the Vocal Organ. A Guide to the Unlocking of the Singing Voice. Reprinted revised edition 1983. Lontoo: Hutchinson & Co.

Kaukola, A. 2013. Laulajan keho–mieli-yhteys: ongelmana kehon passiivisuus. Opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 31.1.2016. https://www.theseus.fi/handle/10024/66159?show=full

Laukkanen, A.-M. & Leino, T. 1999. Ihmeellinen ihmisääni – Äänenkäytön ja puhetekniikan perusteet, arviointi, mittaaminen ja kehittäminen. Helsinki: Gaudeamus.

Lindh, R. 1998. Mielikuvaoppiminen. WSOY. Porvoo/Helsinki/Juva.

Oppimiskäsitykset. Jyväskylän ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja. Viitattu 31.1.2016. http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/oppimiskasitykset/kognitiivinen-oppimiskasitys/

Pakkanen A. 2013. Inhalare la voce – imua äänessä: Ajatuksia kokonaisvaltaisesta lauluäänen soinnista ja sen opettamisesta. Opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 31.1.2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305077074.

Perussanakirja 1993. Suomen kielen perussanakirja (osa L-R). Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki: Painatuskeskus Oy.

Pesonen, S. 2013. Mielen kuvia…: Inspiroivia mielikuvia sekä luovuutta pianonsoiton alkeisopetusta värittämään (kirjallinen tutkielma). Savonia-ammattikorkeakoulu. Viitattu 31.1.2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201401151389

Piippo, R. 2011.  Elämyksellinen soitonopetus. Opinnäytetyö. Oulun seudun ammattikorkeakoulu.
Viitattu 31.1.2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011091913100

Salminen, H.-M. 2002. Mielikuvien käyttö klassisen laulutekniikan opetuksen välineenä Suomessa ja Virossa. Tutkielma. Sibelius-Akatemia, Musiikkikasvatuksen koulutusohjelma.

Viljamaa, A. 2009. Mielikuvat ja oppiminen laulupedagogiikassa. Pedagoginen opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu. Viitattu 31.1.2016.  http://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1254134184-1