Yhteissoittoa pienellä porukalla

Mielessäni risteilee ajatuksia oman, pienen orkesterin perustamisesta paikkakuntani musiikkiopiston opiskelijoille. Olisiko sen mahdollista? Onnistuisiko yhteistyö eri-ikäisten ja eritasoisten, vasta-alkajien ja jo pidemmälle ehtineiden kanssa? Olisinko riittävän uskottava ohjaaja? Löytäisinkö sopivaa ja motivoivaa ohjelmistoa soitettavaksi? Osaisinko sovittaa musiikkia sopivaksi omaa ryhmääni varten?

Henna

Sivutoimipisteen haasteet

Musiikkioppilaitosten opetus keskittyy pääasiassa kaupunkien ja isojen musiikkioppilaitosten sekä kasvukeskusten läheisyyteen. Suuremmilla yksiköillä on luonnollisesti omat tilat toiminnan harjoittamiseen. Oppilaita ja opettajia on enemmän, sekä soitonopetuksen soitinvalikoima on laajempi.

Pienemmät paikkakunnat pyrkivät järjestämään myös musiikkiopistojen opetusta muodostaen pienempiä sivutoimipisteitä. Usein nämä sivutoimipisteet toimivat pienemmillä resursseilla. Käytettävissä on pienemmät soitin- ja opettajamahdollisuudet.

Sivutoimipisteiden toiminta keskittyy yleensä yksityistunneilla käymiseen. Ryhmäopetukset järjestetään kauempana, keskitetysti toisella paikkakunnalla. Ryhmäopetukseen lukeutuvat teoriaopetuksen perustason opetus sekä erilainen yhteismusisointi.

Itse asun pienessä Evijärven kunnassa, jossa Kokkolan musiikkiopisto elää omaa aktiivista sivutoimipiste-elämäänsä. Meidän vajaasta kahdestakymmenestä oppilaastamme lähes puolet ovat pianisteja, loput ovat viulisteja lukuun ottamatta yhtä kitaristia. Ainoastaan pianonopettaja käy omalla paikkakunnallamme opettamassa. Viulistit sekä kitaristi käyvät naapuripaikkakuntien opettajien ohjauksessa.

Osa viulisteista käy oman soittotuntinsa yhteydessä viulistien ryhmäsoitossa, joka järjestetään naapuripaikkakunnalla. Omalla paikkakunnallamme ei ole järjestetty mahdollisuutta osallistua ryhmä- tai yhteissoittoon.

Miksi yhteissoittoa?

Tiedämme, että musiikkioppilaitosten soittoharrastus perustuu pääasiassa tietyn soittimen harjoitteluun yksin kotona ja soitonopettajan ohjauksessa yleensä kerran viikossa tapahtuvalla soittotunnilla.

Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteisiin (2005) on laadittu sen arvot ja yleiset tavoitteet. Tavoitteiden mukaan Opetus perustuu ihmiskäsitykseen, jossa ihminen on ainutkertainen ja toimii vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa sekä vaikuttaa aktiivisesti elämäänsä. http://www.oph.fi/download/123012_taideyl_ops.pdf.

Yhteismusisointi sekä yhdessä opiskelu ja oppiminen ovat musiikin yleisen oppimäärän mukaan tärkeää. Tähän yksityistunnit ja henkilökohtainen opetus antavat hyvät valmiudet. Oppilasta ohjataan soittamaan yhdessä toisten kanssa ja toimimaan ryhmän jäsenenä. Usein nuori saa ryhmästä uutta innostusta omaan soittoharrastuksensa, musisointiin ja harjoitteluun.

Ryhmään kuuluminen on luonteva osa jokaista meistä. Ryhmässä maailma on rikkaampi ja värikkäämpi kuin yksityinen maailmamme. Ryhmässä opimme itseilmaisua sekä muiden kuuntelemista paremmin. (Kaukkila, Lehtonen 2011, 12.)Ryhmässä toimiminen opettaa suullista ilmaisua sekä kehittää kommunikointi taitoja. Ryhmässä soittaminen kehittää ottamaan vastuuta toisista ryhmän jäsenistä. Se opettaa huomioimaan muiden ajatukset ja tekemiset. (Aho 2009, 17.)Ryhmässä jokainen jäsen kuuluu osana isompaan kokonaisuuteen. Kaikilla on oma tärkeä tehtävänsä. Oppilasta ohjataan arvostamaan koko ryhmän toimintaa, sen työskentelyä ja työn tuloksia, mutta myös arvostamaan omaa panostaan ryhmän kokonaisuudessa.

Ryhmämusisointia voivat harrastaa lähes kaikenikäiset ja -tasoiset soittajat. Yhdessä soittaminen on todella mukavaa. Ryhmässä on monesti helpompi yrittää, kokeilla eri tapoja harjoitella pelkäämättä virheitä sekä kokea onnistumisia. (Aho 2009, 17.)

Ryhmän perustaminen

Yhteismusisointiin tarvitaan yhtye ja soittajat. Ryhmän toiminnan pitää ensisijaisesti perustua vapaaehtoisuuteen. Näin löytyy todennäköisemmin motivoitunut ryhmä. Oman paikkakuntani soittajavalikoima on jo valmiiksi pieni, siksi on tärkeää tehdä etukäteistyötä oppilaiden ja heidän soitonopettajiensa sekä huoltajien kanssa.

Soittajamäärän ollessa jo valmiiksi pieni, ohjaaja ei voi itse vaikuttaa ryhmän perustamistilanteessa sen sisäiseen toimivuuteen esim. valitsemalla keskenään sopivan tasoisia tai luonteisia soittajia. Mielestäni tässä tilanteessa on tärkeää saada yhteen asiasta kiinnostuneita muusikon alkuja.  Ryhmään otetaan kaikki innokkaat soittajat, joilla on kohtuulliset valmiudet nuotinluvussa ja rytmin käsittelyssä.

Ryhmän muodostamisessa ohjaaja on yhteydessä solistisen aineen opettajaan ja selvittää mahdolliset taidot ja mahdollisuudet soittaa eri stemmoja. Sen lisäksi yhteistyötä voi tehdä yksityistuntien ja ryhmätyöskentelyn välillä, jolloin ainakin vähemmän aikaa soittaneet oppilaat voisivat harjoitella omaa stemmaansa soittotunnilla opettajansa ohjauksessa.

Toimiva ryhmä

Ryhmässä jokaisen pitää tuntea olevansa tärkeä ja hyväksytty sellaisenaan ja niillä taidoilla mitkä kullakin on. Toimivasta ryhmästä löytyy keskinäinen luottamus ryhmäläisten välillä, kun jäsenet voivat antaa tukea ja kannustusta toisilleen.  Vapaassa ja luontevassa ryhmässä vuorovaikutus on avointa ja kaikilla on siellä hyvä olla. Ryhmällä pitää olla yhteinen tavoite (Kaukkila 2011, 13).

Pienellä paikkakunnalla soittajat ovat jo ennestään tuttuja toisilleen. Silti ajattelen, että on tarpeen järjestää ryhmää yhdistävää toimintaa. Tätä voisi olla esimerkiksi kummitoiminta, jossa vanhemmat soittajat ottaisivat nuoremmat oppilaat huolehdittavakseen ja toimisivat vertaisohjaajina.  Näin voi olla helpompi hyväksyä se tosiasia, että samassa ryhmässä on eri-ikäisiä, ja – tasoisia soittajia.

Ryhmäsoiton onnistumiselle on välttämätöntä, että jokainen saa osakseen mielekästä ja omalle tasolleen sopivaa soitettavaa. Kaikkien soittotaidot sekä aikaisemmat kokemukset otetaan huomioon. Pidemmälle ehtineet soittajat voivat olla avuksi stemmaharjoittelutilanteessa, ohjaamassa omaa pienempää ryhmää.

Tasoerot

Nuorten soittajien ryhmässä tasoerot ovat yleisiä. Niitä on erityisesti erikoisempien soitinten kohdalla, joiden soittaminen aloitetaan hiukan myöhemmällä iällä. (Aho 2009, 25.)

Musiikkiopiston sivutoimipisteen tapauksessa soittajien vähyys vaikuttaa väkisinkin tasoeroina ryhmän kokoonpanossa. Tasoerot vain täytyy hyväksyä ja kaikkien on joustettava ja mukauduttava tilanteen mukaan.

Harjoittelutilanteessa ohjaajan luovuutta kysytään ”sekalaisen” orkesteriporukan ollessa kyseessä. Tasoerot huomioon ottaen ohjaajan on suunniteltava esim. stemmaharjoittelutilanteessa ryhmän hajottamista erilleen, niin että se auttaisi enemmän työtä vaativien oppilaiden harjoittelussa.

Pienemmille oppilaille vaihtoehtona on helpottaa heidän soitettavan stemman nuotteja niin, että se olisi mielekästä ja kunkin omille taidoille sopivaa soitettavaa. Jokaisella on hyvä olla tasoaan vastaavaa ohjelmistoa. Näin ei pääse syntymään turhautumista liian helpon tai vaikean soitettavan edessä (Aho 2009, 25).

Ohjaajan osuus

Lähtökohtana on saada oppimisympäristö turvalliseksi, mikä tukee nuoren oppilaan kasvua ja antaa hänelle onnistumisen kokemuksia. Tämä asia on kirjattuna jo Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteissa (2005).

Ilmapiiriltään avoin ja myönteinen oppimistilanne rohkaisee kaikkia ryhmän jäseniä osallistumaan ja rohkeasti yrittämään parastaan. Ryhmän ohjaajalla on suuri merkitys tämän hyvän ilmapiirin luomisessa ja ylläpitämisessä.

Ohjaajan on etukäteen tunnettava ja tiedettävä kunkin oppilaan soittimen hallinta. Se tieto ohjaa soitettavien kappaleiden valintaa. Mielekkään kappaleen etsimiseen on hyvä paneutua huolella ja valita jokaiselle sopivaa soitettavaa.

Ohjaustavat

Yhteismusisoinnissa ohjaaja voi toimia ryhmäkeskeisesti, jossa hän keskittyy ryhmän henkilöiden välisten suhteiden rakentamiseen. Toinen mahdollinen ryhmätyöskentelytapa on toimia ohjaajana, kappalekeskeisesti. Siinä keskitytään soitettavaan kappaleeseen; stemmojen harjoitteluun, nyansseihin, harjoittelu tekniikoihin jne. (Aho 2009, 21.)

Nuorten soittajien ryhmä vaatii ohjaajaa, joka hallitsee molemmat tavat ohjata. Uskoisin kuitenkin, että ryhmäsoittoa aloitteleva nuori tarvitsee enemmän ohjausta itse kappaleen opettelussa ja sen sisällön hionnassa, kuin henkilösuhteiden rakentamisessa.

Ohjaajaksi kasvaminen

Alussa ohjaaja toimii vaistojensa mukaan, mutta ajan kuluessa kokemuksen ja itseluottamuksen karttuessa kiinnostus aiheeseen kasvaa ja samalla halu syventää tietämystä (Aho 2009, 20). Ohjaajan on tärkeä löytää oma tyyli, jolla on luonteva tapa käsitellä asioita. Ohjaajan on hyvä aktivoida ryhmän jäseniä itse osallistumaan musiikkikappaleiden työstämisessä. Ahon mukaan tätä voi edesauttaa se, jos ohjaaja itse soittaa yhtyeen mukana.

Ryhmän ohjaajan tärkeimpiä ominaisuuksia on joustavuus. Hänellä pitää olla taito mukautua eri tilanteiden mukaan. Ohjaajan aikaa kuluu paljon käytännön asioiden järjestelemiseen. Tilanteet voivat muuttua nopeastikin (Aho 2009, 21).

Motivointi

Yksi ohjaajan merkittävimpiä tehtäviä on oppilaiden motivointi. Usein ongelmia tulee eteen, kun motivaatio puuttuu. Sama henkilö toimii tilanteessa aivan toisella tavalla, kun hänellä on riittävä kiinnostus asiaa kohtaan, motivaatio on silloin kohdallaan. Motivaatiota ja onnistumisen mahdollisuutta lisää se, jos tekemisen tavoite on saavutettavissa. (Kauppila 2007, 136.)

Soittajia ei ole syytä palkita ja motivoida karkeilla tms., koska silloin helposti palkkio tulee itse soittoa tärkeämmäksi. Sitä vastoin soittajan käsitys omasta soittamisesta ja onnistumisesta lisää motivaatiota. (Kauppila 2007, 135.)

Valmiita vastauksia ja malleja ei kannata suoraan antaa, vaan on hyvä kysellä soittajien mielipiteitä ja eri näkemyksiä soitettavasta kappaleesta. Jokaisen mielipide on tärkeä ja näin jokainen ryhmässä voi osallistua yhteiseen päämäärään pääsemisessä. (Aho 2009, 20.)

Motivaatiota lisää se, että oppilas otetaan mukaan tavoitteiden suunnitteluun. Kokonaistavoite on hyvä jakaa välitavoitteisiin sopivan välimatkan päähän toisistaan. Välitavoitteen saavuttaminen lisää oppilaan innostusta ja motivaatiota sekä samalla vahvistaa nuoren itsetuntoa.

Ohjelmisto

Haasteen yhteissoitolle tuo se, että oppilaat soittavat toisiinsa verrattuna hyvin eritasoista ohjelmistoa. Valmista soittomateriaalia ei tällaiselle kokoonpanolle ole luultavasti ollenkaan, joten soitettavat kappaleet on muokattava ja sovitettava aina kyseiselle kokoonpanolle sopivaksi.

Selvää on, että ohjelmiston hankkiminen on jo yksistään iso haaste. Soittajalista on olennainen osa ryhmäsoiton suunnittelun perusta (Vartiainen 2009, 277). Pitäisi löytää teos, josta on mahdollisuus sovittaa sopivat stemmat ryhmän soittajille soitettavaksi.

Varteenotettava tapa aloittaa yhteinen musisoiminen on, että yhden vaativamman teoksen lisäksi harjoittelemme, yhdessä soittajien kanssa valitsemaa, ennestään tuttua kappaletta. Tutut ja mahdolliset helpommat kappaleet keventävät harjoitustilanteita ja toimivat motivoivana välipalana. Niiden soittaminen ja nopea valmistuminen innostaa uuden opetteluun.

Konkretiaa

Kokkolan musiikkiopiston sivupisteessä Evijärvellä on tällä hetkellä seitsemäntoista aktiivista oppilasta. Viulisteja heistä on seitsemän, pianisteja yhdeksän, sekä yksi kitaristi.

Viulistien osalta stemmojen jako sujunee kohtuullisen hyvin. Heistä kolme on suorittanut perustason toisen tutkinnon ja kolme perustason kolmannen tutkinnon. Näiden soittajien kanssa selviäisimme hyvin kolmiäänisestä viulustemmasta.

Sitä vastoin pianistien kanssa on hyvä miettiä, montako soittajaa osallistuu yhden teokseen soittamiseen. Lähtökohtaisesti voisi ajatella, että kukin sovitettava ja soitettava kappale sisältäisi yhden nelikätisen pianostemman. Näin riittäisi soitettavaa kahdelle pianistille kerrallaan.

Pianisteille voi kirjoittaa lisäksi stemmaa erilaisille lyömäsoittimille soitettavaksi, jolloin halukkaat saavat osallistua yhteiseen musisointiin. Kitaristille on mahdollista kirjoittaa ko. kappaleen ja mieltymyksen mukaan sopivaa, joko sointuihin pohjautuvaa satsia tai melodiakulkua näppäillen.

Ryhmäsoiton ja yhteisen toiminnan aluksi käytetään aikaa hyvän ja turvallisen oppimisympäristön luomiseen. Tapaamisten alussa on hyvä vaihtaa kuulumiset ja huomioida jokainen oppilas erikseen. Silloin jokainen voi halutessaan kertoa päivän hyvät ja huonot uutiset, esim. jos on takana raskas päivä, väsy tms. Kun on tiedossa soittamiseen ja mielialaan vaikuttavat tekijät, ne on helpompi ymmärtää. Monesti myös mieltä painava asia pienenee, kun sen saa sanottua ääneen.

Ryhmässä keskusteleminen rikastuttaa yhdessä oloa. Keskustelu soitettavasta kappaleesta helpottaa ymmärtämään sen musiikillista sanomaa. Kun nuori oppii tuntemaan soitettavan kappaleen ja ymmärtää sen sisällöstä, soittaminen muuttuu mielenkiintoisemmaksi. Kappaleita yhdessä työstettäessä jokainen voi osallistua osaltaan soitettavan kappaleen lopputulokseen. Nämä edellä mainitut keskustelut motivoivat ja lisäävät vastuuntuntoa haluttuun lopputulokseen pääsemiseksi.

Jokaisen soittokerran alussa on hyvä asettaa tavoite ko. tunnille, esim. Soitamme kaikki stemmat yhteen kertaukseen asti, kaaret ja nyanssit huomioon ottaen. Lisäksi jokainen voi asettaa itselleen oman tavoitteensa. Lopussa annetaan realistinen palaute ja mietitään päästiinkö tavoitteeseen. Itsetuntoa vahvistaa kuulla onnistumiset toisen sanomana. Palautteessa saa myös itse sanoa, mikä tuntui tänään hyvältä tai missä asiassa pääsin eteenpäin. Myös parannettavat asiat ja ne mitkä eivät vielä onnistuneet, on hyvä mainita.

Yhteissoitossa rimaa ei kannata asettaa liian korkealle. Tavoitteet asetetaan sille tasolle, että ne pystytään saavuttamaan. Lopullisen tavoitteen saavuttamiseksi tehdään useita välitavoitteita ja vähitellen saavutetaan päämäärä.

Ohjelmistoa valittaessa on muistettava, että soitettavat kappaleet eivät saa olla liian vaikeita. Erityisesti niille soittajille, jotka eivät ole soittaneet yhdessä moniäänistä kappaletta, teettää omaan stemmaan keskittyminen suurimman huomion.  Alkuun päästyä yhteissoitto vaatii kaikilta herkkää korvaa kuulla myös toiset soittajat, jolloin teos saadaan harjoiteltua ehjäksi esitykseksi.

Mielestäni yhteissoitossa on tärkeintä osallistumisen mahdollisuus ja onnistumisen riemu. Ja lopputulos, mitä sen kautta saavutetaan, on pelkkää plussaa!

Kirjoittaja: Henna Mäkinen 2016, Centria-ammattikorkeakoulu

LÄHTEET:

Aho, K. 2009. Kamarimusiikin taito. Ohjaajan opas. Nurmes: Classisus Oy.

Kaukkila, V., Lehtonen, E. 2011. Ryhmästä enemmän. Käsikirja ryhmänohjaajan taitoja tarvitsevalle. SMS Hansaprint Oy.

Kauppila, R.A. 2007. Ihmisen tapa oppia. Johdatus sosiokonstruktiiviseen oppimiseen. Juva: WS Bookwell Oy.

Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2005, Musiikk. Opetushallitus. Viitattu 17.3.2016. http://www.oph.fi/download/123012_taideyl_ops.pdf.

Vartiainen, O. 2009. “Erään tirehtöörin Kertomukset”. Oppilasorkesterin johtaminen ja orkesteritoiminnan kehittäminen musiikkioppilaitoksessa. Helsinki: Sibelius-Akatemia, DocMus-yksikkö.

 

 

 

Jätä kommentti


Miksi kysytään?