Soittaminen on kivaa – entä opettaminen?

Vastavalmistuneen soitonopettajan ajatellaan olevan motivoitunut työhönsä: sekä opettamiseen että oman instrumentin harjoitteluun. Kun työvuosia alkaa olla takana kymmeniä, voi oman toiminnan käyttövoimaa joutua etsimään. Uransa alussa suurin osa meistä toimii kutsumustyössään, mutta kuinka säilyttää työn motivaatio, kun arki latistaa innostuksen, ikä alkaa painaa eikä työelämäkään ole ruusuilla tanssimista?

Mikä karsii motivaatiota, mikä sitä ylläpitää tai parantaa? Pitääkö opettajan olla aina motivoitunut tehdäkseen työtään hyvin ja saavuttaakseen tarvittavat tavoitteet?

Motivaatio mietityttää

Olen toiminut soitonopettajana yli 30 vuotta. Valmistuttuani Jyväskylän konservatoriosta 1985 toimin aluksi kamarimuusikkona, mutta vuodesta 1989 lähtien päätyöni on ollut alttoviulun- ja viulunsoiton opettaminen. Työuran varrella olen miettinyt työmotivaatiotani usein, sillä matkalle on sattunut laaksoja ja kukkuloita myös sen suhteen.

Jokainen työtä tekevä joutuu ajoittain miettimään innostustaan työhön. Jos opettajan kesäloman loppu kuluu töiden alkamista harmitellessa ja ahdistuksen tunne kasvaa vuosi vuodelta, on syytä tehdä jotakin. Kuinka opettajat säilyttävät innostuksensa opetustyöhön? Haastattelin asiasta neljää keskisuomalaista kollegaani, jotka ovat toimineet opettajina yhteensä yli sata vuotta. Näkökulmaa muualle Suomeen sain Kelan musiikkiopilaitosten opettajien TYK-kuntoutuksessa 2015-2016, jossa sain tutustua neljän muun eri puolilla Suomea sijaitsevan musiikkioppilaitoksen opettajan työnteon ja opettamisen motiiveihin.

Työympäristö ja olosuhteet

Konkreettisia työmotivaatioon vaikuttavia tekijöitä ovat ulkoiset olosuhteet: ympäristö, opetusajat, oppilaat, työkaverit, esimies ja palkka. Joihinkin asioihin voit vaikuttaa paljon, toisiin et lainkaan.

Kun olosuhteet ovat kohdallaan, on työtä helppo tehdä. Hyvät opetustilat ovat viesti työnantajalta työntekijälle: arvostamme sinua, siksi haluamme tarjota parhaan mahdollisen työympäristön. Ne haastateltavat, joilla oli käytössään ”oma luokka”, olivat työtilaansa tyytyväisiä. Kahdella opettajalla ei omaa luokkaa ollut, ja he kokivat aikataulutuksen ongelmaksi. Kun tilankäytöstä on sovittava toisen käyttäjän kanssa, täytyy tehdä kompromisseja. Jos opetuspaikkaa vielä päivän aikana joutuu vaihtamaan, koetaan se kuormittavaksi ja motivaatiota vähentäväksi.

Osalla opettajista oli kokemusta toimipiste-työstä eli opetuksesta varsinaisen oppilaitoksen ulkopuolella. Se koettiin rasitteena puutteellisten työtilojen ja matkustamisen takia pitenevien päivien vuoksi. Lisäksi oppimateriaalin ja mahdollisesti useamman soittimen mukana kuljettaminen on raskasta. Yksi opettaja kuitenkin mainitsi, että viihtyi toimipisteessä hyvin: Oppilaat ovat jotenkin erilaisia kuin kaupungissa.

Iltatyön kokivat kaikki sitä tekevät rasitteeksi. Pienten lasten vanhemmat tunsivat laiminlyövänsä perhettään ja puolisoaan, koska joutuvat työskentelemään ilta-aikaan. Syyllisyys ei kasvata työmotivaatiota. Iltatyö karsii harrastusmahdollisuuksia, sosiaalista elämää ja esimerkiksi konserteissa käyntiä. Kyllähän ne harrastukset lisää elämänlaatua ja sitten niiden avulla pääsee työasioista eroon. Jos olisi mahdollista tehdä työtään päiväaikaan, kaikki haastatellut valitsisivat sen vaihtoehdon.

Palkkaa ei kukaan haastatelluista maininnut motivaationsa lähteeksi. Säännöllisesti kerran kuussa tilille maksettava summa tuo turvaa. Palkkaa suurempi merkitys tuntui olevan vuosittaisella työajalla ja pitkillä lomilla: jos pitäisi valita parempi palkka mutta lyhyemmät lomat, kukaan haastatelluista ei vaihtaisi nykytilannetta toiseen.

Työnantajan järjestämä koulutus koettiin liian yleisluonteiseksi. Tämä on todettu peruskouluissakin: kun koulutus lähtee opettajan omista tarpeista, siihen riittää voimia ja se motivoi (Tuominen 2010, 91). Katkeruutta voi aiheuttaa se, että saman työpaikan opettajista toinen saa virkavapaata omaehtoista kouluttautumista varten, toinen taas ei: Se kyllä v_ _ _ _ ti ja vei maun työnteosta koko syksyksi!

 Työn ihmiset

Opettajan työstä mielenkiintoista tekevät ihmiset: oppilaat, vanhemmat, työtoverit, yhteistyökumppanit. Kaikki haastateltavat kertoivat viihtyvänsä luokassaan varsinaisessa opetustyössä, mutta opetuksen ulkopuoliset tehtävät (kokoukset, työryhmät, tapahtumien järjestely) tuntuivat kuormittavilta. Ne koettiin osin turhiksi tai keksityiksi, ja osa opettajista tunnusti mahdollisuuksien mukaan jopa välttelevänsä niihin osallistumista. Musiikkioppilaitoksen opettajan työkaverit tuntuvat olevan parasta A-luokkaa! Työpaikan opettajien keskinäistä ilmapiiriä kehuttiin ja sen kerrottiin parantavan työn motivaatiota. Tässä suhteessa esim. peruskoulun opettajat tuntuvat kokevan tilanteen erilaiseksi. Tämän havaitsivat tutkimuksessaan myös Jousimäki, Järvinen ja Siitonen (2010, 19): vain kolmasosa opettajista tunsi työpaikkansa ilmapiirin joka osalta positiiviseksi.

Yksi motivaatiota vähentävä seikka voi näiden haastattelujen perusteella olla ”hankala esimies”. Jos vuorovaikutus ei toimi, on vaikeaa keskustella oman työn järjestämiseen liittyvistä asioista. Lähiesimies on kuitenkin se henkilö, jolle ensisijaisesti vastaat töidesi sujumisesta. Toisen ihmisen muuttaminen ei oikein onnistu. Itsensä muuttaminen saattaisi onnistua. Palaute esimieheltä on merkityksellistä vain silloin, kun se on aitoa ja rehellistä: Jos se tietäis, mistä se kiittää, niin sitten vois ottaa ne (kiitokset) vastaan.

Oppilaiden innostus ja oppimisen oivallukset innoittavat ja motivoivat opettajaa. On hienoa, kun saa tietää, miten oppilas on saanut soittamisesta eväitä omaan elämäänsä! Yksi nuoria aikuisia ja nuoria aikuisia ohjaava opettaja tunsi ajoittain olevansa enemmän terapeutti kuin musiikin opettaja: Sitten, kun pitkän vaikean ajan kuluttua alkaa nähdä valoa tunnelin päässä, se palkitsee. Vaikka työhön lähtö on saattanut tuntua hankalalta, luokassa se unohtuu: Sitä vaan on sitten siellä sitä oppilasta varten ja keskittyy siihen. Yli 30 vuotta opettanut analysoi omaa työmotivaatiotaan: No ei kai sitä intohimoksi voi enää kutsua, mutta kyllä sitä välillä saattaa ihan innostua!

Oppilailta ja vanhemmilta saatu hyvä palaute motivoi. Kaikki haastatellut kokivat yhteiskunnan muuttuneen hektisemmäksi ja oppilaiden sen mukana lyhytjänteisemmiksi. Soittamisen opetteluun vaadittava pitkä aika ei innosta harrastamiseen. Vanhemmat ovat vaativampia, jopa aggressiivisuuteen saakka.

Työn tuntimäärää suurempi motivaatioon ja jaksamiseen vaikuttava tekijä tuntui olevan oppilasmäärä. Jos soitonopettajan 60 minuutin työ muodostuu neljän oppilaan  15 minuutin mittaisista opetustuokiosta, voisi opettajalla siten olla viikossa lähes 100 oppilasta! Jos on harvinaisemman soittimen opettaja, voi esim. alkeisopetus-materiaalin joutua kokoamaan itse. Se motivoi toista, mutta saattaa toiselle olla rasite. Opettajan työ itsessään koetaan vapaaksi ja luovaksi työksi, jota tehdään vahvasti opettajan omalla persoonalla. Musiikkioppilaitoksen opettajien työtyytyväisyyttä kartoittavassa tutkimuksessaan Nykänen (2001, 86-87) havaitsi, että työn tuloksesta koetaan suurta, henkilökohtaista vastuuta.

Elämä on

Oma elämä muuttuu ja saattaa yllättää. Haastatteluissa ilmeni, että omat tai perheen ongelmat vähentävät työmotivaatiota. Joku pystyy erottamaan työasiat kotiasioista, eivätkä vaikeudet toisessa vaikuta toiseen. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Kaikki vaikuttaa kaikkeen! totesi yksi kollegoista. Toinen opettaja kertoi, että oman elämän vaikeudet eivät vähennä työmotivaatiota, sen sijaan vähenee motivaatio ja voimat tehdä vapaa-ajalla mitään uutta.

Väsymys tai terveysongelmat ovat suuri motivaatiota vähentävä tekijä. Ne voivat johtua työstä ja olla vain ajoittaisia, mutta saattavat sillä hetkellä tuntua ylitsepääsemättömiltä. Omaan työkuntoon ja terveyteen voi kuitenkin itse jossain määrin vaikuttaa.

Kahdella haastatelluista oli ollut vakavia ongelmia käsien terveyden kanssa niin, etteivät he enää pysty harjoittelemaan yhtä paljon kuin aiemmin. Oppilaat eivät silti opettajien pelosta huolimatta ole häipyneet. Nämä opettajat ovat joutuneet kehittämään ja uudistamaan oman opettamisensa keinoja. He ovat myös joutuneet miettimään, onko vastuutonta opettaa sellaista, mitä ei itse pysty enää näyttämään malliksi? Musiikinopettajan työn kohde on oppilas, työvälineenä instrumentti ja pedagogiset ja musiikilliset taidot (Nykänen 2001, 7). Jos joissain osa-alueissa on vajetta, pitää yrittää kompensoida sitä kehittämällä opetuksen muita osa-alueita.

Sisäinen ja ulkoinen motivaatio

Motivaatio, innostus, jaksaminen ja työtyytyväisyys ovat käsitteitä, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Tyytyväisyys voidaan käsittää passiivisena olotilana: ollaan tyytyväisiä vallitseviin oloihin, tyydytään niihin. Innostus on aina aktiivista (Martela, Jarenko 2015, 4): silloin pyritään kehittymään vielä paremmaksi tai muuttamaan jotain.

Motivaatio on se käyttövoima, joka saa meidät toimimaan ja tekemään asioita. Se on psyykkinen tila, joka määrää, millä aktiivisuudella ihmisen mielenkiinto suuntautuu toimintaan (Ruohotie 1998, 42). Ulkoisella motivaatiolla kuten palkalla, etuuksilla tai statuksella voi saada itsensä toimimaan, mutta sen vaikutus on lyhytaikaista verrattuna ihmisen sisäisen innostuksen vaikutukseen. Sisäiselle motivaatiolle on ominaista se, että ihminen toimii ilman ulkoista palkkiota, on ikään kuin luonnostaan halukas toimimaan (Ruohotie 1998, 37–38). Sisäinen ja ulkoinen motivaatio eivät ole erillisiä ilmiöitä, vaan ne osittain täydentävät toisiaan (Jousimäki, Järvinen, Siitonen 2010, 16).

Opettajan omat konstit

Loukattuani olkapääni 2004 jouduin keksimään uudenlaisia tapoja soittamisen opettamiseen ja oman työn motivaatioon. Kun pystyy soittamaan vain lyhyissä pätkissä, ei soittotekniikka ole enää kuin aavistus menneestä. Onneksi meillä on esim. YouTube ja Spotify, joista oppilaat saavat monenlaisia soivia esimerkkejä harjoittelun alla olevista kappaleista!

Omaa työmotivaatiotani olen yrittänyt parantaa opiskelemalla sekä omaa ammattiani että kokonaan uuden ammatin lähihoitajana. Yhdistämällä nämä kaksi (hoitotyö ja musiikki) koen tekeväni merkityksellisempää työtä kuin aiemmin. Pianistikollegani kanssa olen yhteislaulattanut ikäihmisiä vuodesta 2009. Teen tätä työtä sekä vapaaehtoisesti että palkattuna. Musiikkityö erilaisissa hoitolaitoksissa voisikin tulevaisuudessa laajentaa muusikon ja opettajan työmahdollisuuksia.

Moni opettaja toimii myös muusikkona. ”Omat proggikset” tuovat lisäpontta opetustyöhön, vaikka aikataulutus ei aina ole helppoa. Innostus oman työn tekemiseen saattaa myös löytyä harrastamalla jotain aivan muuta.

”Mikä tahansa työ voi olla paskaduunia”. Paska työ on työtä, jossa ihminen ei pääse tyydyttämään perustarpeitaan: vapautta tehdä työtä omalla laillaan, tuntea itsensä kyvykkääksi ja tuntea olevansa osa yhteisöä (Martela, Jarenko 2014, 6-7).

Toisen ihmisen muuttaminen voi olla mahdotonta, oma asenne on helpommin muokattavissa.  Työ säilyisi mielenkiintoisempana, jos jaksaisi yhä uudelleen etsiä tuoreita ratkaisuja vanhoihin pulmiin. Kehittäminen ja kehittyminen ovat jatkuva prosessi. Soitonopettajan työ luokassa saattaa tuntua yksinäiseltä. Hän on kuitenkin aina osa työyhteisöään: hyvä työskentelyilmapiiri luodaan yhdessä. Jokainen työntekijä on siitä osaltaan vastuussa.

Kirjoittaja: Virve Klemetti 2016, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lähteet

Jousimäki, M., Järvinen, M., Siitonen, M. 2010. Opettajan käsityksiä omasta motivaatiostaan ja tavastaan opettaa. Kehittämishanke. AOKK/TAMK

Martela, F., Jarenko, K. 2014. Sisäinen motivaatio. Tulevaisuuden työssä tuottavuus ja innostus kohtaavat. Helsinki. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 3/14.

Nykänen, P. 2001. Musiikkioppilaitosten opettajien työtodellisuus ja työtyytyväisyys. Suomen Musiikinopettajien liiton jäsenkysely. Pro gradu. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteen laitos.

Ruohotie, P. 1998. Motivaatio, tahto ja oppiminen. Helsinki. Oy Edita Ab.

Tuominen, H. 2002. Jaksaako opettaja kehittyä? Ammatillisen kehityksen ja täydennyskoulutuksen merkitys opettajien työssä jaksamiselle. Pro gradu. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteen tiedekunta. Kasvatustieteen laitos.

Haastattelut

kursivoidut alueet tekstin sisällä s. 2-6 haastatteluista 5.-9.10.2015 Oulu, 26.-27.10.2015 Jyväskylä.

Jätä kommentti