Onko laulun yksilöopetus alle 16–vuotiailta kielletty?

Yhä useammat lapset ja nuoret ovat kiinnostuneita laulun yksilöopetuksesta (Puurtinen), mutta miksi laulupedagogi-opiskelijoita ei juurikaan valmenneta nuorten laulunohjaamiseen? Monille alle 16 – vuotiaille nuorille ei ole tarjolla laulun yksilöopetusta musiikkioppilaitoksissa, vaan heille tarjotaan vain kuorotoimintaa tai ryhmäopetusta.

Suomen musiikkioppilaitosten liitto teki alle 16-vuotiaiden laulunopetuksesta kyselyn. Vastanneita oppilaitoksia oli 43 ja näistä vain 17 ilmoitti antavansa yksilöopetusta alle 16-vuotiaille. Kyselyssä kävi ilmi että yksinlaulunopetus ei toiminnan uutuuden vuoksi tavoittanut kovinkaan suurta laulavien lasten joukkoa. (Pihkanen 2011, 22.)

Koska suuriosa musiikkioppilaitoksista ei tarjoa lapsille laulun yksilöopetusta, uskomme että tästä syystä myös kysyntä on ollut vähäistä. Erityisesti haasteita alle 16-vuotiaiden laulunohjaukseen tuo murrosikä, joka tytöillä alkaa n. 8-10 vuotiaana ja pojilla muutamaa vuotta myöhemmin (Repo & Rissanen 2009, 8). Myös äänenmurros on yksi perustelu sille, miksi lasten laulun yksilöopetuksessa on ollut rajoituksia. (Pihkanen 2011, 22.)

Nämä asiat jokaisen opettajan tulisi tietää äänenmurroksesta

Pojilla äänenmurros alkaa n. ikävuosien 10–14 välillä ja tytöillä 12–14 (Koistinen 2003, 98–99) ja äänenmurros kestää lähemmäs 1,5 vuotta (Rautamaa 2013, 25). Hormonitoiminta kiihdyttää lapsen kurkunpään hidasta ja tasaista kasvua, samalla lapsen niska ja kurkunpäänrustot kasvavat ja kurkunpää asettuu paikalleen keskelle kaulaa (Rautamaa 2013, 22). Äänenmurroksen aikana poikien äänihuulet kasvavat keskimäärin 10mm, kun taas tyttöjen n.4 mm (Sadolin 2009, 70). Tytöillä ääni laskee 2,5 sävelaskelta ja pojilla oktaavin (Rautamaa 2013, 24).

Äänenmurrokseen vaikuttaa paitsi äänihuulten, myös ihmisen fyysinen kasvu, kuten resonoivien onteloiden esimerkiksi henkitorven, nielun ja rintakehän kasvu. Äänenkäyttö äänenmurroksen aikana voi olla hankalaa, koska kehon on totuttauduttava uusiin mittasuhteisiin. (Rautamaa 2013, 23.)

Äänenmurros on kaikilla yksilöllinen ja myös ongelmat ovat täten yksilöllisiä. Äänenmurroksen aikana nuori ei pysty hallitsemaan äänenkäyttöään, minkä vuoksi opetettaessa on oltava todella varovainen! (Rautamaa 2013, 22.)
On tärkeää, että laulamista ei unohdeta äänenmurroksen aikana, koska ääni pysyy kunnossa kun sitä käyttää. Jos äänenmurros on todella hankala, tällöin laulamisesta kannattaa pitää taukoa. (Rautamaa 2013, 79–80.)
Vaikuttaa siltä, että opettajan kannattaa tuoda esille äänenmurrokseen liittyviä faktoja ja korostaa nuorelle, että äänenmurros on luonnollinen asia (Rautamaa 2013, 88).

Tuleeko laulamisesta pidättäytyä äänenmurroksen aikana?!

Pojilla on erilaisia äänenmurrostyyppejä. Hyppymutaatiossa ääni muuttuu täydellisesti lyhyessä ajassa ja tämä ei häiritse normaalia äänenkäyttöä. Ääniala on aluksi kapea ja ääntä tulee laajentaa hiljalleen.

Rajala viittaa Hofmanniin (1983) sanoessaan että glissandomutaatio on yleisin äänenmurrostyypeistä. Siinä ääniala laskee pidemmällä aikavälillä. Oppilas voi käyttää ääntään alueella, joka on hallittavissa ja äänialan äärialueiden käyttämistä tulee välttää. (Rajala 2014, 15.)

Kovamutaatiossa äänen keskialue ei toimi ja tyypillistä tässä äänenmurroksessa on äänen katkeaminen ja oktaavihypyt, sekä se, että äänenmurros saattaa kestää kauan ja aiheuttaa äänihuuliin punertavaa väriä. On toivottavaa, että tällaisen äänenmurroksen aikana pidättäytyy laulunharjoittelusta siihen saakka, kunnes uusi ääniala on hallittavissa ja tunnistettavissa. (Rautamaa 2013, 25)

Mielen taistelukenttä

Murrosikä on myös henkisen muutoksen aikaa. Lyhyessä ajassa nuoren kehon muutosten lisäksi yksilön minäkokemus käy läpi suuria ja nopeita muutoksia (Ihanus 1991, 55). Nämä kaikki muutokset voivat tuntua nuoresta hämmentäviltä ja saattavat aiheuttaa epävarmuutta omasta itsestä. Elämää saattaa rajoittaa äärirajoissa kulkevat tunteet ja nuori kokee tunteita, joita ei ole aiemmin tiennyt olevan olemassa. Sekä opettajan että vanhempien on hyvä tietää, että nuori haluaa itsenäistyä, mutta itsenäistyminen voi tuntua pelottavalta. Nuoren mielessä voi pyöriä ajatus siitä, että kelpaako ja onko tarpeeksi hyvä sellaisena kuin on. Nuori siirtää mahdolliset epävarmuuden tunteensa suoraan lähellä olevaan aikuiseen, joten myös laulunopettajan on syytä huomioida että tämä kuuluu nuoren kehitysvaiheeseen. (Karjalainen & Kukkonen 2005, 77.)

Opettajan tulee huomioida murrosikäinen oppilas ja hän voi tukea nuoren identiteetin kehittymistä antamalla nuorelle hyväksytyksi tulemisen kokemuksia ja kunnioittamalla nuoren tekemiä päätöksiä. Nuori tarvitsee sekä kannustusta että rohkaisua ja hänelle tulee antaa mahdollisuus kehittää taitojaan. (Karjalainen & Kukkonen 2005, 79.)

Vastakkainasettelun aika ei ole ohi

Nuorten laulun yksilöopetuksesta on eri koulukuntia. Koulukunta, joka puoltaa nuorten yksilöopetusta toteaa, että laulutekniikan harjoitteleminen kannattaa kaikenikäisenä, koska se ehkäisee mahdollisia ääniongelmia. (Williams n.d.)

Toisen koulukunnan näkemys on, että tekniikan opettaminen lapselle voi olla tuhoisaa, koska lapsi hengittää tiedostamatta ja puberteetin aikana tapahtuvat luonnolliset muutokset kehossa voivat häiriintyä jos opettaja kajoaa niihin. (Sadolin 2009, 70.)

Teimme kyselyn laulupedagogeille ja kaikki vastanneista puoltavat nuorten yksilöopetusta. Muutamat kyselyyn vastanneista kertoivat opettaneensa vain äänenmurrosiässä olevia tyttöjä, mutta vastauksista kävi ilmi, että oppilailla ei ole ollut ongelmia äänenmurroksen kanssa. Vain yksi vastaajista on opettanut sekä tyttöjä että poikia. Opettaja mainitsi, että hän on huomannut tytöillä äänenmurrosvaiheen olevan helpompi, mikä toisaalta saattaa aiheuttaa ongelmia, koska äänenmurrosta ei välttämättä huomata tai huomioida, esimerkiksi annetaan liian raskaita lauluja laulettavaksi.

Kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että ohjelmiston valintaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Ohjelmiston on oltava motivoiva, muttei liian haastava. Tämän lisäksi olisi hyvä kiinnittää huomioita sanoitusten sisältöön, jotta ne ovat sopivia nuoren laulettavaksi. Tärkeintä on kannustaa laulamiseen, ei pyrkiä liian tavoitteelliseen työskentelyyn. Ääntä kannattaa käyttää alueella, mikä tuntuu hyvältä. (Rautamaa 2012, 78.)

Tekniikkaan ei kannata puuttua liikaa ja nuoria opettaessa kannattaa käyttää sen sijaan paljon mielikuvia ja liikettä. Tunneilla olisi hyvä välttää vaativien efektien opettelua, eikä ääneen kannata hakea voimaa. Opetuksen on perustuttava luottamukseen ja yksilölliseen huomioimiseen. Opetettaessa alle 16 – vuotiasta, tunneilla voidaan keskittyä musiikin kokemiseen, fraseeraukseen, hengitykseen, tulkintaan, artikulaatioon ja rytmin käsittelyyn. (Rautamaa 2013, 77.)
Oppilaan mieltymykset on tärkeä huomioida, mutta on myös hyvä muistuttaa, ettei oppilas imitoi liikaa alkuperäisten esittäjien tulkintaa, sillä ne eivät välttämättä ole parhaita äänellisiä esimerkkejä nuorelle (Rautamaa 2013, 78).

Kukaan vastaajista ei ole saanut opiskeluaikana opastusta äänenmurrosvaiheessa olevien nuorten opettamiseen. Aiheeseen on perehdytty itsenäisesti, kirjallisuutta tutkien ja kollegojen kanssa kokemuksia jakaen. Oppilaan voi olla vaikea suhtautua kehollisiin muutoksiin ja äänenmurroksen takia tapahtuvat äänelliset muutokset voivat aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia. Kun opettaja kohtaa oppilaan empaattisesti, avoimen keskustelun vallitessa, on oppilaan helpompi hyväksyä murrosiän tuomat muutokset.

Rohkaisemme jokaista laulupedagogia opettamaan nuoria laulunharrastajia murrosiän tuomista haasteista huolimatta.

Kirjoittajat: Miia Luoma, Iida Pekkarinen ja Elisa Pellinen 2016, Jyväskylän ammattikorkekoulu

Lähteet:

Ihanus, B. 1991. Psykologian kertauskirja: lukion kurssit 1-3. Keuruu: Otava.

Karjalainen, S & Kukkonen, P. 2005. Psykologista käyttötietoa. Helsinki: Edita publishing Oy.

Koistinen, M. 2003. Tunne kehosi vapauta äänesi: Äänitimpurin käsikirja. Helsinki: Sulasol.

Pihkanen, T. 2011. Lapset laulavat. Lisensiaatintyö. Sibelius-akatemia. Musiikkikasvatuksen osasto. Viitattu 30.10.2015. http://ethesis.siba.fi/files/timon_lisuri_27.1.11.pdf

Puurtinen, A. N.d. Popjazz laulunopetuksen haasteita: nuoret laulajat ja laulunharrastajat. Viitattu 30.10.2015. http://laulupedagogit.suntuubi.com/?cat=22

Rajala, E. 2014. Äänenkäytön ja laulutekniikan opettaminen peruskoulun yläluokilla. Kandidaatintutkielma. Jyväskylän yliopisto. Musiikkikasvatus. Viitattu 10.11.2015. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/44705/URN:NBN:fi:jyu-201411213324.pdf?sequence=1

Repo, A. Rissanen, E. 2009. ”ALETAANKS OLEEN?” Opetusmateriaali seurustelusta, murrosiästä ja seksuaalisuudesta erityistä tukea tarvitseville nuorille. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Sosiaali- ja terveysala. Viitattu 28.4.2016
http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/4557/Repo_Anna.pdf?sequence=1

Rautamaa, P. 2012. Äänenmurros ja laulaminen: Äänenmurrosvaiheessa olevan nuoren opettaminen. Pro Gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Musiikkikasvatus. Viitattu 10.11.2015.https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37332/URN:NBN:fi:jyu-201202071138.pdf?sequence=1

Sadolin, C. 2009. Kokonaisvaltaisen äänenkäytön tekniikka. Gehrmans Musikförlag.

Williams, J. Teaching singing to children and young adults. N.d. Viitattu 4.12.2015.
http://www.jenevorawilliams.com/wp-content/uploads/2012/11/Inside-the-book.pdf
 

 

Jätä kommentti