Muskarissa lapsille aikaa – syntyy luovuuden taikaa
Hidasta, hidasta, yksinkertaista muskaritunteja! Tätä olen hokenut itselleni jo toista vuotta. Luonteeltani olen hätäinen ja nopea, ja olen tehnyt työtä sen kanssa, että saan tehtyä muskaritunnit jäsennellymmin, ja nivottua yhden asian ympärille. Lapsille kun antaa aikaa, he myös nauttivat enemmän. Näin uskon. Luovuus tarvitsee aikaa ja seuraavaksi pohdinkin, mitä muuta luovuuden kukkimisen hyväksi voisin tehdä.
Mitä on luovuus ja mitä siihen tarvitaan?
Luovuudella tarkoitetaan sujuvuutta, joustavuutta, omaperäistä ajattelua, avoimuutta uusille kokemuksille, aistiherkkyyttä sekä halukkuutta riskeihin. Luova ihminen on omapäinen ja hän löytää oman tapansa toteuttaa itseään. Hän on usein sisäisesti aktiivinen, ulkoisesti passiivinen. (Viljamaa 2013, 149-150.) Kotsalaisen (2014,2) mukaan luovalla lapsella on mielikuvitusta, hän on utelias ja kiinnostunut useista eri asioista samaan aikaan ja hän osaa ratkaista ongelmia. Lasten luova prosessi on monivaiheinen ja siinä painotus on oivallusten syntymisessä sekä innostuneisuudessa. Lapset ovat usein myös innoissaan tuotoksestaan.
Vapaus synnyttää luovuutta ja auttaa toteuttamaan näkemyksiään. ”Erehtyminen on luovuuden edellytys”, eli yrityksen ja erehdyksen kautta mennään. Luova ihminen tietää, mitä haluaa, ja luova lapsi tietää, milloin hän onnistuu. On hyvä antaa lapsen kokeilla ja tehdä ilman, että liikaa häntä rajoitetaan ja korjaillaan. Lasta tulee opettaa ajattelemaan uudella tavalla, kokeilemaan uusia asioita, hyväksymään virheet ja itsensä nolaamisen, koska jos on luova, taatusti mokailee. Lasta tulee rohkaista olemaan oma itsensä, ilmaisemaan ja puolustamaan omia näkemyksiään, opettaa nauramaan omille virheilleen, auttaa kehittämään mielikuvitusta mm. musiikin ja kuvataiteen avulla ja ottamalla lapsi mukaan arjen askareisiin. (Viljamaa 2013, 181-184.)
Mikä tappaa luovuuden?
Lapsen luovuus tyrehtyy, jos pistetään liian tiukkoja aikatauluja, annetaan vääränlaista palautetta ja kontrolloidaan lapsen osaamista. Tulee antaa siis palautetta työn hyvistä ja huonoista puolista, ei niin, että sanoo lasta hyväksi tai huonoksi. Aineellista palkkiotakaan ei pidetä hyvänä, koska se voi vähentää luovuutta ja motivaatiota. Sen sijaan esimerkiksi hymy, rohkaisu ja ehkä jokin lisätyö kannustaa parhaiten. Vanhempi voi myös omien kokemusten perusteella varoittaa ja rajoittaa lasta sekä tehdä asioitakin liikaa lapsen puolesta. (Uusikylä 2001, 19; Viljamaa 2013, 182-183.)
Olisi hienoa, jos muskarissakin lapset saisivat vapaammin toteuttaa itseään. Kaikki tekeminen ei tarvitse olla niin valmiiksi pureskeltua, vaan jätettäisiin tyhjiä hetkiä enemmän. Muskarissa tulisi siis myös olla tilaa virheille ja erehdyksille. Ohjaajan tulisi kannustaa niin, ettei lapsi nolostu tai mene muuten lukkoon. Improvisaation ohjaukseen pätee mielestäni samat säännöt kuin luovan hetken ohjaamiseen. Ohjaajan tulee olla avoin lasten tuotoksille, hänen pitää olla turvallisen tuntuinen, ottaa kaikki lapset huomioon ja olla innostunut lasten ideoista. Hänen tulee olla myös leikkimielinen ja ”menossa mukana”. Hän pitää koossa luovan hetken ja huolehtii rajoista. (Malander & Ojala 2013, 30.)
Mistä ideoita luovuuden lisäämiseen muskarissa?
Muskarikäyttöön olevia lauluja ja oppaita on runsaasti tarjolla valmiine leikkiehdotuksineen ja muunnelmineen. Niissä on hyvin otettu huomioon luovuus, joten ohjaajan on helppo kokeilla erilaisia tapoja laulattaa ja leikittää. Esimerkiksi Ipana-impro-kirjassa annetaan esimerkkejä improamisesta soittimien kanssa. Satujakin voi käyttää rajattomasti muskarissa. Esimerkiksi kitara voi olla laiva aallokossa, soitetaan paria kieltä ja välillä aallot pyyhkäisevät yli, sitten rämpsäistään kaikkia kieliä. Piano voi olla ritarilinna, ja sormilla mennään portaita pitkin, eli koskettimia pitkin, alas kellariin mörköä metsästämään. Samalla tutustutaan eri soittimiin ja kokeillaan niitä eri tavoin. Tämä antaa lapselle työkaluja olla luova ja hän uskaltaa kokeilla, mitä soittimen kanssa voi tehdä. (Malander & Ojala 2013, 60-66.)
Lapsen musiikillisen ajattelun kehittymisessä olennaista on ongelmanratkaisu ja keksiminen. Oppiminen tapahtuu leikin ja keksimisen kautta. On hyvä kannustaa lasta omiin ratkaisuihin ja leikissä kaikki vastaukset ja kysymykset tulee olla hyväksyttyjä. Perinteisessä musiikkikasvatuksessa opeteltavat asiat opetellaan leikin ja mielikuvituksen avulla. Lasten musiikillisen toiminnan ja leikin väliset yhteydet voidaan jakaa seuraavasti: ohjattu leikki, sääntöleikki sekä vapaa kuvitteluleikki. Musiikkipedagogiikka ja laululeikkiperinne ovat ohjattua leikkiä, taputusleikit, improvisaatio, tanssi ja soittaminen taas sääntöleikkejä. Kuuntelu, sävellys, luova tanssi, maalaus ja dramatisointi ovat vapaata kuvitteluleikkiä. (Ruokonen 2001, 129-130.) Opettajalla on suuri rooli luovuuden tuottamisessa. Jotta ilmapiiri luovuudelle olisi otollinen, opettajan tulee olla lämmin ja empaattinen, ja hänen tulee vähentää kontrollia. Torrancen mukaan on hyvä ottaa huomioon, että luovuus vähenee vanhetessa eli aikuisen ja lapsen luovuus on erilaista. (Kotsalainen 2014, 25.)
Elliotin mukaan tulisi erottaa lapsen luovuus ja spontaani omaperäisyys toisistaan. Se, että lapsi soittelee innoissaan itse keksimillään soittimilla, on spontaania toimintaa, mutta ei Elliotin mielestä varsinaisesti luovaa. Hän varoittaa lasten musiikkiopetuksessa siitä, että jos pidetään kaikenlaista musiikkia luovana, kaikesta tulee merkittävää, ja millään ei ole enää merkitystä. Jos kaikkea soittamista pidetään jo luovana, ei ole enää mitään opetettavaa. Hänen mielestään ensin tulisi tehdä luovia asioita, ja sitten tarkastella tuotoksia kriittisemmin. Luovuudesta ajatellaan, että sen tulisi perustua aiemmin opittuun. (Jylhä 2009, 10-11.)
Mielestäni muskariopetuksessa ei tarvitse tällaisesta murehtia. Pääasia, että ohjaaja tietää, mitä opetetaan ja mitä tehdään. Kehua ja kannustaa ei voi liikaa. Alle 3-vuotiaiden muskarissa on tärkeintä herättää kiinnostusta musiikkiin ja että se tuottaa iloa. Isompien lasten muskarissa eivät vanhemmat ole enää mukana ja voidaan keskittyä enemmän musiikillisiin asioihin soittaen, laulaen ja lorutellen. Ohjaajan on hyvä tietää, miten lapsi kehittyy musiikillisesti eri ikäisenä. Alla olevasta taulukosta näkee lapsen musiikillisen kehityksen eri ikäkausina (Ruokonen 2001, 125-126).
Lapsen musiikilliset valmiudet eri ikäkausina:
0-1 -vuotias
Vauva nauttii kauniista äänistä ja vastaa niihin ääntelemällä tai liikkeellä. On herkkä äänille, reagoi. Tunnistaa oman äidin äänen. Ilmaisee tunteitaan eri äänensävyillä. Jokelluslaulut ovat ei-diatonisia, ääniala on laaja ja mukana on mikrointervalleja. Harvat osaavat toistaa laulun sanoja tai sanaa.
1 – 2 -vuotias
Lapsi on kiinnostunut äänistä ja leikkii ääniä suullaan tehden ja käsillä. Hän matkii melodioita ja rytmejä. Kiinnostuu spontaanista laulusta, joka on vielä ei-diatonista ja rytmillisesti yksinkertaista.
2- 3 -vuotias
Lapsi osaa jo laulaa pidempiä pätkiä laulusta ja on kiinnostunut käyttämään kotoa löytyviä esim. keittiötarvikkeita soittimina. Lapsi osaa jo taputtaa perussykettä ja toistaa sanoihin liittyviä rytmejä.
3 – 4 -vuotias
Lapsi oppii hallitsemaan ja arvioimaan ääntään, havainnoi tempoa, melodiaa, sävelkulkua ja sykettä. Hän osaa soittaa helppoja rytmisoittimia toistaen, osaa loruja ja niihin yhdistettyjä muutaman sävelen lauluja. Ääniala on 1-viivaisen oktaavin alueella (c1 – h1). Useimmat erottavat musiikissa nopean ja hitaan. Tässä iässä myös ympäristön vaikutukset alkavat näkyä, eli lapsi, jolle lauletaan paljon, osaa ja haluaa itse toistaa lauluja ja kehitellä niitä.
4 – 5 -vuotias
Lapsi erottaa musiikissa vastakohtia eli korkea-matala, pitkä-lyhyt, nopea-hidas. Hän opettelee toistamaan sanarytmejä taputtaen, tunnistaa eri soittimia kuulemalla, reagoiliikkeellä eri tempoihin, osaa jo laulaa ulkoa lauluja, laulaa spontaanisti ja nauttii ryhmälauluista, havainnoi ääniä.
5 – 6 -vuotias
Lapsi ymmärtää sävelkorkeuden, rytmin ja melodian. Hän ymmärtää sointujen ja harmonian olemassaolon, osaa tehdä jaloilla perussykkeessä ja taputtaa käsillä sanarytmiä. Kiinnostus soittimen soittamiseen herää.
7-8 -vuotias
Lapsi alkaa tutustua nuotteihin, ymmärtää että sävelkorkeuksille ja rytmeille on symbolinen merkitsemistapa, syventää aiemmin oppimia valmiuksiaan.
On hyvä, jos muskariryhmät ovat ikäryhmittäin. Näin ohjaajan on helpompi suunnitella ikäkaudelle sopivaa opetusta. Sisarus- tai perheryhmissä on mietittävä sopivaa materiaalia nuoremmille ja vanhemmille. Itse teen niin, että perheryhmissä on jokaiselle jotakin. Olen antanut vanhemmillekin selkeämpää roolia, eli he saavat osallistua soittamalla ikään kuin taustabändinä tai sitten osallistuvat vaikka liikkeellä esimerkiksi olemalla huojuvia palmuja, joiden ympärillä lapset kulkevat.
Kyselin parilta kokeneelta muskariopettajalta luovuudesta, miten lapset vapautuvat ja ovat luovia. He olivat sitä mieltä, että tuttu ympäristö ja tuttu ohjaaja auttavat lasta vapautumaan. Virikkeellisyys, elämyksellisyys, ohjaajan heittäytyminen, toistot ja motivoivat välineet lisäävät lasten luovuutta. Niin, kukapa huonoa nokkahuilua soittaisi, hyvät välineet tosiaan ovat tärkeitä. Kannattaakin pyytää koulua tai opistoa hankkimaan kunnon soittimet, joilla soittaa. Soili Perkiö, joka on tunnettu muusikko, lastenlauluekspertti ja kouluttaja, on hyvä esimerkki siitä, miten vähästäkin saa paljon irti. Hän sanoo eräässä artikkelissa, että lapsi on luonnostaan musikaalinen. Lapsi osaa tuottaa itse ääntä, musiikkia ja rytmejä, esimerkiksi lusikalla syödessään hän naputtelee pöytään ja kokeilee eri materiaaleja. Perkiö sanoo, että musikaalisuus ei ole osaamista, vaan ihan tavallista elämää, yhdessäoloa ja arkea sekä itsensä ilmaisemista. Lapsen kanssa kannattaa lauleskella ja kokeilla, mitä ääniä mistäkin lähtee. Ilon kautta tekeminen kannattaa. ”Minua naurattaa ajatus siitä, että jokainen lapsi kasvaa maailmaan äitinsä sydämen sykkeessä, joka on kuin ison bassorummun jytkettä. Mehän tulemme maailmaan yhdeksän kuukauden sambajuhlista!” (Ruohonen 2014.)
Ideoita muskariin
Muskarin virikkeellisyyttä voi lisätä muun muassa toteuttamalla metsämuskarin. Se on oivallinen ja helposti toteutettava idea. Se tarkoittaa siis metsässä toteutettavaa muskaria. Tästä ovat Essi Asikainen ja Reetta Kumpulainen tehneet opinnäytetyön 2014. He veivät lapsiryhmän metsään kahtena päivänä ja tekivät metsässä ääniä luonnonmateriaaleista. Seuraavalla muskarikerralla mietittiin sisätiloissa, minkälainen soitin voisi kuvata eri asioita metsässä. Metsämuskari on mielestäni tosi inspiroiva, koska siinä vaihtunut ympäristö, eli metsä, vapauttaa lasta ja pistää huomion eri asioihin kuin sisällä ollessa. Jos lapselle antaa kiven, ei hän mieti, osaako niitä soittaa vai ei. Hän vain antaa mennä. Jos taas antaa lapselle vaikka kanteleen, hän voi mennä lukkoon ja ajatella, ettei osaa sitä soittaa.
Kirjassa Taiteen ja leikin lumous oli toinen esimerkki, kun päiväkodin lapset vietiin metsäretkelle. He kuuntelivat metsän ääniä ja samalla äänittivät ympäröivää äänimaailmaa. Seuraavana päivänä he kuuntelivat ääniä nauhalta ja lapset saivat piirtää oman metsänsä paperille. Sitten heitä pyydettiin valitsemaan piirustuksestaan mieluisin paikka ja kuvittelemaan itselleen hahmo. Kolmantena päivänä he liittivät hahmonsa äänen soittimiin ja tekivät äänistä ja soittimista teoksen. Lapset itse päättivät järjestyksen ja sävellyksen kulun ja merkitsivät symbolein. (Ruokonen 2001, 130.)
Monet käyttävät muskareissa eri teemoja pitkin vuotta. Ne auttavat ohjaajaa keksimään sopivan rungon tunnille, jonka ympärille saa kivasti teemalauluja. Teemat myös vievät turhaa huomiota opeteltavista asioista ja leikin avulla voi helpommin opettaa lapsia. Olisi mielestäni myös tärkeää kuunnella musiikkia ja juuri näitä äänimaisemia ja eri musiikkityylejä.
Omissa muskareissa on ollut sirkusteemaa, eläinteemaa, seikkailua, puutarhanhoitoa, talviteemaa sekä tietysti juhlateemat, joulu ja pääsiäinen esimerkiksi. Musiikki ja leikkimateriaalia löytyy erittäin paljon, ja tiukan paikan tullen olen saanut nopeaa apua Facebookin Muskari-ideoita -ryhmästä. Sieltä löytyy laulu- ja leikkiehdotuksia teemoittain ja jos on jonkun kappaleen sanat hukassa, apua saa varmasti, jo muutamassa minuutissa. Teemojen lisäksi mielestäni olisi hyvä tehdä rinnalle suunnitelma musiikillista opeteltavista asioista. Niitä ovat esimerkiksi rytmi, nyanssit, melodiat, musiikkityylit, soittimien tunnistus, liike ja ääni. Itse olen ollut melko laiska tässä, mutta olen panostanut siihen, että tunneilla on kivaa, sinne on kiva tulla ja kiva lähteä. Luovin ja säädän joka tunnilla, yritän olla siinä hetkessä ja muutan suunnitelmia, jos siltä tuntuu. Kun itse olen mukana täysillä, on lastenkin helppo tulla mukaan, ja silloin on matalampi kynnys myös kokeilla kaikenlaista ja olla se luova ihminen. Eihän anneta edes mielikuvituksen olla rajana!
Kirjoittaja: Maarit Hotakainen 2016, Centria-ammattikorkeakoulu
LÄHTEET:
Asikainen, Essi, Kumpulainen, Reetta. 2014. Metsämuskari. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, musiikin koulutusohjelma. Viitattu 17.5.2016.
http://www.theseus.fi/handle/10024/85688
Jylhä, Päivi. 2009. Musiikillinen keksintä. Oppikirja-analyysi musiikillisen keksinnän tehtävistä Musiikin mestarit 1–6 opettajankirjoissa. Pro gradu. Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden ja musiikkikasvatuksen laitos. Viitattu 17.5.2016.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/21810/URN_NBN_fi_jyu-200909283947.pdf?sequence=1
Kotsalainen, Inka. 2014. Elääkö luovuus päiväkodissa? Näkemyksiä luovuudesta varhaiskasvatuskontekstissa. Pro gradu. Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden laitos.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/43989/URN:NBN:fi:jyu-201408122332.pdf?sequence=1
Malander, E. & Ojala, T. 2013: Ipana-impro: Opas osallistavaan satuimprovisaatioon. Tallinna Book Printers.
Ruohonen, Anna. 2014. ”Musikaalisuus ei ole osaamista”, haasteltavana Perkiö, Soili. Meidän Perhe 9/2014.
http://www.vauva.fi/artikkeli/perhe/vapaa_aika/soili_perkio_musikaalisuus_ei_ole_osaamista
Ruokonen, Inkeri, 2001: Äänimaisemia ja ilmaisun iloa musiikin kielellä. Taiteen ja leikin lumous. 4-8 -vuotiaiden lasten taito- ja taidekasvatus. Tampere: Tammer-Paino.
Uusikylä, Kari, 2001: Lapsen luovuus elää vapaudessa. Taiteen ja leikin lumous. 4-8 -vuotiaiden lasten taito- ja taidekasvatus. Tampere: Tammer-Paino.
Viljamaa, Janne 2013. Tue lapsesi lahjakkuutta. Helsinki: WSOY.