Laulunopettaja luovaksi kasvamisen tukena

Pop/jazz-laulun opetuksessakin dominoivat usein laulutekniset asiat sekä uuden ohjelmiston opetteleminen oppilaan luovuuden kehittämisen jäädessä toissijaiseksi asiaksi, johon käytetään aikaa, jos on aikaa. Artikkelissani pohdin mitä luovuus on, mitkä tekijät siihen yksilötasolla vaikuttavat ja mitä laulunopettaja voi tehdä, että edellytykset luovuuden kukkimiselle on kunnossa. Ammattilaisen luovassa tuotoksessa laatu on tärkeää, kun taas lapsen tai harrastelijan luovassa tuotoksessa tärkeintä on luomisen ja itsensä toteuttamisen ilo (Uusikylä 2012, 57). Tässä artikkelissa tarkastelen luovuusnäkökulmaa laulun harrastajien opettamisesta käsin.

Eri oppilaat tulevat laulutunneille eri syistä ja tavoitteetkin ovat näin ollen erilaisia, kuten vireessä laulaminen, saada voimaa ääneen, äänialan laajentaminen, erilaisten äänenkäyttötapojen oppiminen tai vaikkapa ylipäätään saada rohkeutta laulamiseen. Hyvä tekniikka on laulamisessa tärkeää, erityisesti laulamisen perusasioihin lukeutuva tehokas tuki auttaa jo moneen hyvin yleiseen ongelmaan laulamisessa, kuten äänen rasittumiseen, sävelpuhtauteen ja heikon äänen vahvistamiseen. Tekniikan opiskelun pitäisi olla kuitenkin vain tukena oppilaan itseilmaisulle ja antaa siihen välineitä eikä olla itseisarvo. (Sadolin 2011, 6, 27.)

Luovuuden ja ilmaisun pitäisi toimia laulamisen lähtökohtana, se että laulajalla on jotain sanottavaa laulullaan. Mitä laulaja tekee hyvällä tekniikalla, jos hän ei pysty käyttämään sitä ja ilmaisemaan itseään, kertomaan tarinoita tai toteuttamaan hänessä olevaa luovuutta? Mahdollisuus ja kyky luoda ja toteuttaa itseään voi saada ihmisen kokemaan suurta onnellisuutta, ja arjen luovuudesta syntyvä ilo tukee mielenterveyttä (Uusikylä 2012, 11). Tästäkään syystä luovuuden merkitys yksilölle ei ole mitenkään vähäpätöinen.

 Luovuudessa ei ole mitään mystistä

Kautta historian luovuuteen on yhdistetty mystisiä elementtejä. Usein ajatellaan, että luovuus on vain harvoille ja valituille, erityisille ihmisille. Muita luovuuteen liitettyjä stereotypioita on muun muassa se, että luovat ihmiset ovat luovia neroja tai hulluja. Kuitenkin hiljainen mietiskelijä voi olla luova siinä missä kaiken kyseenalaistajakin. Luovuus myös mielletään erityisesti koskemaan taidealoja, mutta luovaa ajattelua on mahdollista käyttää lähes missä vaan: matemaattisen pulman ratkaisussa, uuden filosofisen ajattelutavan kehittämisessä tai uudessa keinossa hoitaa sairauksia. (Uusikylä 2012, 11, 23, 59.)

Lasten luovuutta seuraamalla näkee kokeilunhalun, uteliaisuuden ja löytämisen ilon olevan inhimillisiä perustarpeitamme. Näiden tarpeiden tyydyttymisestä nouseva mielihyvä rohkaisee jatkamaan luovia harjoituksia. (Luova työote – tuottava työ 2005, 2.) Pikkulapset ovat luovia, mutta luovuus vähenee samalla kun ympäristö ja yhteiskunta pyrkivät muokkaamaan luovan henkilön sovinnaiseksi. Lapsen lahjakkuuden kehittymiseen tai kehittymättä jäämiseen vaikuttavat lapsen persoonallisuus, motivaatiotekijät, perhe, koulukokemukset ja muut oppimiskokemukset. (Uusikylä 2012, 68-69, 78.)

 Jokainen voi olla luova

Luovuuden määritteleminen ei ole täysin yksinkertaista ja siitä löytyykin monia erilaisia määritelmiä. Usein yhteistä luovuuden määritelmille on jonkin uuden syntyminen. Luova henkilö tuottaa luovan prosessin myötä luovan tuotoksen eli produktin. Toiminta on luovaa, jos syntyneessä tuotoksessa on tekijälle itselleen uusia elementtejä. Vaikka joku jossain muualla olisi ajatellut samalla tavalla aikaisemmin, on yksilölle itselleen uutta synnyttänyt ajattelu siitä huolimatta ollut luovaa. Näin ollen jokainen ihminen voi olla luova koulutuksesta, älykkyydestä tai ammatista riippumatta. (Uusikylä 2012, 57, 59.)

Luovuusnäkökulman laulutunneilla tärkeäksi nostamisessa on monta hyvää puolta. Uskon, että luovuuden vahvistaminen näkyy muun muassa sekä oppilaan musiikillisen minän että omimpien juttujen löytymisessä ja kehittymisessä. Luovuus on kanava itsensä ilmaisuun eli omien tunteiden, ajatusten ja kokemusten esille tuomiseen (Heikkilä 2012, 10). Itseilmaisu antaa välineitä käsitellä erilaisia elämäntilanteita ja vaikeitakin tunteita. Taideaineiden harrastamisessa juuri itsensä toteuttaminen on yksi suurimmista vetovoimatekijöistä.

Muuntelu, improvisointi ja ilmaisu tuovat kappaleeseen persoonallisempaa näkökulmaa

Muuntelu ja improvisointi ovat eräitä keinoja luovaan ilmaisuun. Muuntelussa yksittäisiin ääniin, sanoihin, lausekkeisiin tai melodian osiin lisätään melodisia ja rytmisiä korukuvioita. Improvisoidessa taas mennään muuntelua pidemmälle ja tuodaan uusia rytmisiä ja melodisia elementtejä kappaleeseen. (Sadolin 2011, 234.) Koska olemme kaikki erilaisia, myös tapamme laulaa ja ilmaista ovat erilaisia. Se, miten kappaleen alkuperäinen esittäjä on kappaletta esittänyt, ei ole välttämättä se ominaisin tapa kappaleen uudelleenesittäjälle. Tästä syystä muuntelu ja improvisointi tuovatkin kappaleeseen usein tuoretta ja persoonallisempaa otetta, parhaassa tapauksessa yleensä myös tehostaa laulun vaikutusta (Sadolin 2011, 234).

Ilmaisu on halua ja kykyä välittää jotain esiintymisen kautta (Sadolin 2011, 239). Yleisöä harvemmin puhdas tekninen osaaja koskettaa samalla tavalla kun sydänverensä lauluun vuodattanut laulaja. Tästä kertoo mielestäni myös se, että on paljon suosittuja laulajia, jotka eivät lauluteknisesti ole erityisen taitavia, mutta he pääsevät tulkinnallaan niin sanotusti iholle. Jokaisen laulajan omaksi taiteelliseksi valinnaksi jää, mitä ja miten välitetään (Sadolin 2011, 6). Uskon, että luovuus ruokkii vahvempaan ilmaisuun.

Mitkä yksilöön liittyvät tekijät vaikuttavat luovuuteen

Toiset ihmiset ovat taipuvaisempia luovaan ajatteluun kuin toiset. Kaikilla on kuitenkin mahdollisuus luovuuteen, ja jos luovuus ei ole yksilölle luontainen tapa, sitä voi harjoitella. Sternbergia siteeraten: Aika pitkälle luovuus perustuu siihen, että ihminen päättää olla luova. Luovuus ei ole pelkästään kykyjä vaan on yhtä paljon ihmisen omasta asenteesta kiinni. (Uusikylä 2012, 15, 78.) Jopa luovuudessa siis asenne ratkaisee. Laulunopettaja voi kannustaa oppilastaan positiiviseen suhtautumiseen muun muassa ohjaamalla oppilasta kiinnittämään huomiota onnistumisiin (Pakonen n.d.).

Kykytekijöiden lisäksi arkiluovuuteen vaikuttavat motivaatio ja harrastuneisuus. Motivaatioon opiskella ja harjoitella vaikuttavat sisäiset tekijät ja ympäristötekijät, kuten koti, koulu ja yhteiskunta. (Uusikylä 2012, 20, 83). Sternberg näkee motivaation ja työstä nauttimisen olevan luovuuden lähtökohtana, ja näihin vaikuttaa suoritettavien tehtävien kiinnostavuus ja haastavuus sekä myöskin palkinto tai rangaistus tehtävien suorittamisesta. Sisäiseen motivaatioon vaikuttaa lisäksi ympäristö ja sen innostavuus. (Jalkanen 2013, 14.) Gardnerin mukaan henkilön kiinnostuksen kohteet osoittavat hänen lahjakkuutensa ja luovuutensa alueet (Uusikylä 2012, 76).

Jalkanen (2013, 9) arvioi luovuuden tärkeimmiksi työkaluiksi mielikuvituksen, idearikkauden sekä rohkeuden, ja hänen mielestään luovuuteen voi liittyä myös kekseliäisyys, moniulotteinen ajattelu, uusien näkökulmien tutkiminen ja inspiraatiolle heittäytyminen.

Luovuudella rikotaan ihmisen luontaisia rajoja, jotka ovat jokaisella ihmisellä erilaiset. Luovuus edellyttääkin riskinottoa, muuten asiat tehdään helposti siten kuin ne on aina ennenkin tehty. Tästä syystä tärkeämpää kuin verrata ihmisiä toisiinsa on se muutos, joka yksilössä on tapahtunut. (Uusikylä 2012, 93-94.) Luovuuden esille tulemiseksi henkilön täytyy olla oma itsensä (Jalkanen 2013, 9). Se, että uskaltaa olla omana haavoittuvana itsenään edellyttää hyvää itsetuntoa ja itseluottamusta, jotka ovat myös avuksi luovuuden esille tulemisessa (Luova työote – tuottava työ 2005, 4).

Luovuus vaatii sallivan ympäristön

Uusikylän (2012, 11) mukaan kysymystä kuka on luova tärkeämpi kysymys on, missä olosuhteissa luovuus elää ja kukoistaa. On ympäristöjä, jotka edesauttavat luovuutta sekä ympäristöjä, jotka tukehduttavat luovuuden (mts. 61). Luova ympäristö on kannustava sekä erehdyksiä sietävä ja parhaassa tapauksessa niistä myös oppiva (Luova työote – tuottava työ 2005, 4). Laulunopettaja on avainasemassa oikeanlaisen ympäristön luomisessa. Erilaisista oppilaista johtuen turvallisen tilan ja keskinäisen luottamuksen rakentamiseen vaaditaan toisten oppilaiden kanssa enemmän aikaa kuin toisten. Luovuutta ei voi pakottaa, vaan luovaksi kasvamiseen tarvitaan luovuuden sallivan ympäristön lisäksi aikaa (Jalkanen 2013, 9; Uusikylä 2012, 11).

Moka on lahja!

Kulttuurissamme mokaamalla menettää helposti kasvonsa. Virheitä pelätään ja ne tuottavat tekijälleen häpeää. Väitän, että monilla on kokemusta esimerkiksi koulumaailmasta siitä, että on yrittänyt ja epäonnistunut ja joutunut muiden pilkan kohteeksi. Ja jos itselle ei ole näin käynyt, niin on saanut seurata mitä se on tarkoittanut jonkun muun kohdalla. Tästä syystä opettajan ja oppilaan välinen suhde ja luottamus on ensiarvoisen tärkeää. Oppilaan täytyy voida luottaa opettajaan, että oppilas saa turvallisesti kokeilla hänelle uusia asioita ilman, että kukaan nauraa tai tuomitsee jos kokeilu meneekin metsään. Jos oppilas menee oman epämukavuusalueensa ulkopuolelle, mokaa siellä ja tulee nauretuksi tai nuhdelluksi, voi olla vaikea saada häntä sinne enää uudestaan. Epämukavuusalue on kuitenkin se, missä kehitys monesti tapahtuu ja on tästä syystä luovuuden kannalta olennainen paikka. Tämän rajan ylittämiseen tarvitaan kannustusta ja siitä pitää aina palkita.

Virheiden tekeminen, mokaaminen, väärien äänien tekeminen ja jopa itsensä nolaaminen kannattaa normalisoida: tehdä niistä maailman tavanomaisimpia asioita, jotka kuuluvat laulutunneille. Jos oppilas pelkää koko ajan tekevänsä virheitä ja menettävänsä kasvonsa, se rajoittaa hänen ilmaisunvapauttaan. Musiikin opetuksessa kannattaisikin ottaa enemmän mallia teatterimaailmasta, jossa itsensä likoon laittaminen on olennainen osa näyttelijöiden työskentelytapaa, ja sanonta ”moka on lahja” on vakiintunut suhtautuminen improvisoinnin harjoittelussa.

Jos oppilas pelkää ja häpeää virheiden tekemistä, kuten esimerkiksi improvisoinnissa sointuun sopimattomien äänien laulamista, sitä kannattaa harjoitella. Esimerkiksi voi lähteä liikkeelle sellaisesta harjoituksesta, jossa tehtävänantona on, että pitää laulaa mahdollisimman paljon ”väärin”. Tämä voi jopa olla yllättävän vaikeaa joillekin ja harjoituksen jälkeen opettaja pääsekin toteamaan, että ”katsos nyt kuinka vaikeaa se oli, älä siis pelkää väärien äänien laulamista, näethän kuinka vaikeaa sinulle niiden laulaminen on”. Tai jos tehtävänannon toteuttaminen luonnistuu, harjoitus on parhaimmassa tapauksessa hauska ja ilmapiiriä vapauttava: oppilas huomaa, että hänelle ei käynyt kuinkaan, vaikka ei muuta tehnytkään kuin laulanut ”vääriä” ääniä. Jos oppilaan on vaikea lähteä toteuttamaan harjoitusta, opettajan kannattaa tehdä eteen malliksi, jolloin oppilas huomaa, että opettajakin voi ”kämmätä” ja oppilas uskaltaa lähteä rennommin mukaan harjoitukseen. Seuraavana askeleena tämän harjoituksen jälkeen voi olla yhden mokan tekeminen per harjoitus. Mokaamisen pelosta irti pääseminen on joillekin pitkä prosessi, mutta erittäin tärkeä sellainen.

Laulunopetuksessa tutkiva ja utelias asenne yleensä toimii hyvin. Opettajan kannattaa korostaa sitä, että jokainen on äänten maailmassa tutkimusmatkalla, eikä voi tietää mitä kaikkea siellä on, ellei oppilas itse tutki ja kokeile. Luova työote – tuottava työ -selvityksen (2005, 5) perusteella Ståhlen, Sotarannan ja Pöyhösen mukaan kokeilu kuuluukin olennaisesti luovaan toimintaan. Ja jos oppilaan kokeillessa heti ei mene oikeaan niin ei hätää – onpahan sekin tullut nähtyä! Seuraavalla kerralla tietää, että se oli jotain mikä ei toiminut. Kun oppilaan ei tarvitse heti osata vaan hänen annetaan kokeilla ja löytää rauhassa omaan tahtiin, oppilas vapautuu ja mokaamisen pelko lakkaa johtamasta ajatuksia, jolloin ajatukset vapautuvat luovuuteen.

Pieniä luovuutta edistäviä asioita

Panostan tunneillani välittömään ja avoimeen vuorovaikutukseen. Huumori on tärkeässä roolissa opetuksessani, mutta en koskaan naura oppilaalle vaan aina oppilaan kanssa. Kun minä itse soitan tai laulan oppilaani kuullen väärin, tärkeää on joko vain kuitata asia sanomalla ”hups, otetaanpa uudestaan kun ei se nyt ihan noin mene” tai suhtautua siihen huumorilla. Kun mokaan suhtautuu kevyesti niin oppilas näkee, että kaikille, myös opettajalle, sattuu ja tapahtuu, eikä se ole sen ihmeellisempi juttu. Opettaja ei ole mikään yliluonnollinen olento, jonka edessä tulee aina suoriutua täydellisesti. Kerron myös oppilaille omista kokemuksistani ja siitä, kuinka itsekin olen työskennellyt itseni ja pelkojeni voittamiseksi ja kuinka teen sitä yhä edelleen. Olen monella oppilaalla huomannut lampun syttyvän kun hän on oivaltanut, että kaikkea voi opetella eikä opettajakaan ole aina kaikkea osannut.

Yritän tuoda muuntelua ja improvisointia tunteihin säännöllisesti. Esimerkiksi äänenavauksiin on helppo tuoda näitä elementtejä: kun jotain melodianpätkää on laulettu tarpeeksi monta kertaa, voin kertoa oppilaalle, että nyt oppilas voi kokeilla lähteä tuosta alkuperäisestä melodiasta pois. Jos oppilas ei ”keksi” jollakin kerralla mitä muuta voisi tehdä, hän ei jää niin sanotusti tyhjän päälle vaan voi aina toistaa perusmelodian. Harjoituksia voi toteuttaa myös bluesissa tyypillisesti käytetyllä kysymys-vastaus –periaatteella, jolloin laulan oppilaan kanssa vuorotellen esimerkiksi neljän tahdin pätkissä. Tällöin oppilas saa lisää ideoita, mitä kaikkea kyseiseen sointukiertoon voi lähteä improvisoimaan.

Pyydän aina oppilaitani pohtimaan laulun lyriikoita: mistä kappaleessa on kyse, kuka laulaa, kenelle ja miksi. Jos kappale on englanniksi, oppilas suomentaa kappaleen. Kun laululäksy on opeteltu, kappaleeseen voi mennä vieläkin syvemmälle: kehotan oppilasta miettimään sitä, miten hän haluaa kappaleen esittää. Asiaa pohdimme esimerkiksi sävellajin, temmon, komppauksen ja rakenteen näkökulmasta. Myös kappaleissa kannustan oppilasta muunteluun: ”Näin Laura Närhi laulaa tämän kappaleen, mutta miten sinä haluat laulaa tämän? Mikä on sinun näkemyksesi kappaleesta?”

Yhteiskunta ja ajan tuomat haasteet luovuudelle

Yhteiskunnassamme lisääntynyt kiire, joka puolella aistejamme pommittava ärsykkeiden tulva ja maailman kaoottisuus kuormittavat mieltä (Karjula 2015, 6). Stressi ja luovuus harvoin sopivat samaan yhtälöön, koska luovat prosessit ottavat oman aikansa aina päivistä vuosiin (Uusikylä 2012, 181). On siis entistä tärkeämpää, että laulutunnit toimivat oppilaalle luovuuden kehtoina ja mahdollistajana hektisessä arjessa.

Oppituntien vähäisyys ja tuntien lyhyt kesto ovat erityisesti laulutunneilla iso haaste, kun pitäisi muun muassa opetella hengitystekniikkaa ja tuen käyttöä, lämmitellä ääntä, mennä kappaleissa eteenpäin ja myös antaa aikaa ja tilaa luovuudelle. Suomessa vallitsee tällä hetkellä säästökurimus, jossa vapaalta sivistystyöltä ja koulutukselta leikataan jälleen määrärahoja ”uudistamisen” ja tehokkuuden nimissä, ja näin ollen on vaarana, että luovuus joutuu entistä ahtaammalle. Luovuus kun ei aina istu koveneviin tulosvaatimuksiin. Uusikylän (2012, 181) sanoin: Luovuuden pahin vihollinen lienee jatkuvaan tuloksentekoon liittyvä paine. Viisautta olisi ymmärtää antaa työrauha luovan työn tekijöille ja harrastajille, joka näkyy kuitenkin laulun ja luovuuden kehittymisen lisäksi myös yksilön hyvinvoinnin paranemisena.

Kirjoittaja: Pirjo Mäkelä 2016, Centria-ammattikorkeakoulu.

Lähteet

Heikkilä, K. 2012. Itseilmaisun iloa improvisaatiosta. Opinnäytetyö. Hämeen ammattikorkeakoulu, ohjaustoiminnan koulutusohjelma. Viitattu 16.3.2016. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/44839/Karoliina_Heikkila.pdf?sequence=1

Jalkanen, N. 2013. Luovuus. Pro gradu –tutkielma. Itä-Suomen yliopisto, filosofinen tiedekunta, luokanopettajien koulutus. Viitattu 8.3.2016. http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20130644/urn_nbn_fi_uef-20130644.pdf

Karjula, M. 2015. Yksilön luovuus ja sen esteet. Opinnäytetyö. Oulun ammattikorkeakoulu, viestinnän koulutusohjelma, kuvallinen viestintä. Viitattu 10.3.2016. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/91442/Karjula_Minna.pdf?sequence=1

Luova työote – tuottava työ. 2005. Työministeriö. Viitattu 8.3.2016. https://www.yumpu.com/fi/document/view/8030222/luova-tyoote-tuottava-tyo-tyoelamalahtoiseen-luovuuteen-molfi

Pakonen, L. N.d. Opettele positiivinen asenne. Viitattu 16.3.2016. http://www.huippukuntoon.fi/mieli/opettele-positiivinen-asenne

Sadolin, C. 2011. Kokonaisvaltaisen äänenkäytön tekniikka. Copenhagen: Shout Publishing.

Uusikylä, K. 2012. Luovuus kuuluu kaikille. Juva: PS-kustannus.