Kilpailu musiikissa — uhka vai mahdollisuus?
Kuulostaako toisten soitto aina vain paremmalta kuin omasi? Näkyykö ympärillä arvioivia katseita? Huomaatko vertailevasi itseäsi muihin kanssaopiskelijoihin? Ahdistaako, vai tuoko kilpailutilanne kenties lisämotivaatioita harjoitteluusi? Musiikkialalla kilpailu on lähes väistämätöntä, koska menestys ja ammattitaito takaavat esimerkiksi hyvät työmahdollisuudet. Vaikka kilpailusta ei puhuta konkreettisesti ”kilpailuna”, on kilpailuhenkisyys itsestäänselvyys kun puhutaan itsensä kehittämisestä muusikkona.
Selvitimme ammattiopinnoissa olevien musiikinopiskelijoiden välistä kilpailua. Halusimme selvittää onko koulussamme kilpailua ja jos on niin miten se ilmenee. Pohdimme myös miten opettaja voi omilla asenteillaan ja opetustyylillään vaikuttaa kilpailun syntyyn. Koetaanko kilpailu positiivisena vai negatiivisena? Vastauksia saimme sekä pop/jazz-opiskelijoilta että klassisen puolen opiskelijoilta, yhteensä vastaajia oli 35. Kartoitimme opiskelijoiden ajatuksia kilpailusta sähköisen kyselylomakkeen avulla, ja pyrimme analysoimaan saamiamme vastauksia tässä artikkelissa.
Miten kilpailu ilmenee opiskeluympäristössä?
Vastaajista suurin osa ei kokenut kilpailua koulussamme, tai kilpailu koettiin piilossa olevana tai vähäisenä.
”Kilpailuhenkisyyttä on hankala havaita ympäristöstä, mutta uskon että sitä musiikin alalla on. Kuitenkin kun se tapahtuu pääsääntöisesti päidemme sisällä, se ei välttämättä näy ulospäin selkeästi.”
Kuitenkin vastauslomakkeiden perusteella kilpailua näytti esiintyvän enemmän instrumenttikohtaisesti kuin yleisesti kaikkien musiikinopiskelijoiden kesken. Vertailua tapahtuu esimerkiksi teknisen osaamisen kautta. Vastaajat kokivat kilpailun ilmenemisen muun muassa pätemisenä, kateutena, selän takana puhumisena, turhautumisena, mutta myös ”leikkimielisenä kisailuna”. Kilpailu koettiin positiivisessa mielessä esimerkiksi oman oppimisen edistäjänä ja rehellisen palautteen antamisena.
Kilpailu — positiivista vai negatiivista?
Opiskelijat kokivat kilpailun sekä positiivisena että negatiivisena. Negatiivisena kilpailu ilmeni turhina paineina itseään kohtaan, itseluottamuksen heikkenemisenä, oman luovuuden ja kokeellisuuden hillitsijänä sekä stressin aiheuttajana. Taiteen ensisijainen tarkoitus on tuottaa iloa kuulijoilleen ja tekijöilleen, mutta samalla esiintyjän taito tulee väistämättä myös arvioiduksi, oli kyse sitten stadionkonsertista tai musiikkiopiston ryhmätunnista (Helminen, Juvonen, Polvinen, Purhonen & Tikkanen 2013, 79 ).
Opiskelija voi myös itse vaikuttaa siihen kokeeko kilpailun negatiivisena vai hyödyntääkö siitä sen positiiviset vaikutukset. Positiivisessa mielessä kilpailu voi tuoda lisäintoa harjoitteluun ja kannustaa tekemään parhaansa. Myös saman instrumentinsoittajien kesken voi keskustella esimerkiksi teknisistä asioista ja näin kehittyä muusikkona. Avoin keskustelu muiden kanssa vähentää suorittamispaineita. Loppujen lopuksi jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet, ja jokaisen tulisikin keskittyä omaan tekemiseen. Terve kilpailu kohdistuu itsensä kanssa kilpailemiseen, ei kilpailuun toisten kanssa.
”En pidä kilpailusta, koska jokaisella on oma tyyli ja omat tavoitteet. Motivaatio olisi hyvä löytää sisältä itsestään.”
Opettajan vaikutus kilpailun syntymiseen
Kyselyyn vastanneiden opiskelijoiden mielestä opettajalla ei ole niin suurta vaikutusta kilpailun lisääntymiseen. Opettajan merkitys koettiin monessa tilanteessa positiivisesti vaikuttavana ja kilpailua vähentävänä tekijänä.
”Opettaja opettaa kaikkia yksilöinä eikä rohkaise toisten kanssa kilpailuun vaan henkilökohtaiseen menestymiseen.”
Vastauksista ilmeni myös että jos opettaja painottaa suorituksia, voi kilpailu lisääntyä. Pieni osa vastaajista koki että yksittäisiä oppilaita suositaan. Tämä ilmenee esimerkiksi pidempien soittotuntien muodossa.
Hyvä opettaja osaa vaatia oppilaaltaan joskus enemmän, mutta tarpeen vaatiessa osaa myös höllätä vaatimustasoa. Realistiset ja ymmärrettävät vaatimukset suhteutettuna oppilaan sen hetken kehitystilanteeseen takaavat oppimisen ja vahvan itsetunnon synnyn. Parhaimmillaan opettajalla on suora ja rehellinen suhde oppilaaseen, kannustava asenne, ja hän onnistuu ylläpitämään oppilaan mielenkiintoa oppimiseen: kritiikki ja kiitos ovat tasapainossa. (Lintunen, Pulakka, Kiviharju, Grönroos & Viitanen 2010, 38.)
Tarvitseeko kilpailua vähentää?
Vastaajien mielestä kilpailun vähenemiseen vaikuttaa opettaja, opiskelijan oma asenne, ryhmätunnit ja itse musiikkiin keskittyminen. Opettaja voi tasapuolisella kohtelulla vaikuttaa positiiviseen oppimisympäristöön ja näin opiskelijoiden yhteiseen ryhmähenkeen. Ryhmätunnit, avoin keskustelu ja yhteistyö saman instrumentin soittajien välillä koettiin myös keinoiksi, joilla kilpailua voisi vähentää.
Osa kyselyn vastaajista koki kilpailun vähentämisen tarpeettomaksi. Pienimuotoinen kilpailu koettiin jopa positiivisena asiana ja ihmisluonnolle inhimillisenä. Oma asenne on lähtökohtana terveelle minäkuvalle ja muiden opiskelijoiden soittotaito pitäisi pitää irrallaan omasta; muiden taidot eivät huononna omia vaan niistä voi ottaa opiksi.
”Lisäksi olisi hyvä, jos musiikinopiskelijoille jollain lailla saisi päähän sen, että jos epäonnistuu muusikkona, ei epäonnistu ihmisenä.”
Ratkaisuna psyykkinen valmennus?
Urheilun saralla psyykkinen valmennus on tunnettu jo kohtalaisen pitkään. Urheiluvalmennuksessa hyödynnetään esimerkiksi psyykkistä valmennusta terveen minäkuvan muodostumisessa; hengitys-, rentoutus- ja keskittymistehtävät ovat osa jokapäiväistä harjoittelua. Musiikissa psyykkiseksi valmennukseksi kutsutaan sitä prosessia, jonka muusikko joutuu käymään läpi rakentaessaan minäkuvaansa ja työstäessään kappaleita ilman soitinta (Arjas 1997, 37).
”Musiikin ja urheilun suurin erottava tekijä on se, että urheilussa suoritus on puhtaasti fyysinen, kun taas musiikkiesityksessä pääpaino on taiteellisella annilla siitäkin huolimatta, että suoritus on fyysisesti äärimmäisen vaativa.” (Arjas 1997, 42)
Urheilijan ja muusikon psyykkistä valmennusta ei kuitenkaan kannata laittaa samaan muottiin. Jokainen ihminen on yksilö, ja jokaisen tulisi löytää itsellensä sopivat tavat ja menetelmät. Lisäksi urheilussa psyykkinen ja mentaalinen valmennus on ohjelmoitu todella tarkaksi. Myös musiikin saralla tämän tyyppinen toiminta olisi hyödyllistä, koska psyykkisestä valmennuksesta voi olla hyötyä muusikon itsetunnon ja terveen minäkuvan syntymisessä.
Kilpailu koetaan usein lähtökohtaisesti negatiivisena, ja monesti emme huomaa sen positiivisia vaikutuksia. Vastauksia lukiessa huomasimme kuitenkin, että kilpailu usein kuvitellaan olemassa olevaksi, vaikka monesti se saattaa tapahtua päidemme sisällä. Toki kilpailua ilmenee, mutta jokainen voi itse vaikuttaa siihen miten kilpailun kokee. Tärkeää on osata hyödyntää kilpailun positiiviset puolet, kuten avoin keskustelu kanssaopiskelijoiden kesken ja motivaation lisääntyminen. Kilpailu on mahdollisuus!
Kirjoittajat: Lotta-Maria Haavisto, Jenni Lind ja Katri Paananen 2016, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Arjas, P. 1997. Iloa esiintymiseen- muusikon psyykkinen valmennus. Jyväskylä: Gummerrus Kirjapaino
Helander, K. & Vilen, S. 2015. Onnellinen urheilija, lapsen kasvu urheilijaksi. Porvoo: Bookwell
Helminen, S., Juvonen, H., Polvinen, E., Purhonen, T. & Tikkanen, S. 2013. Kilpailu musiikissa. Julkaisussa Soiva opettajuus 2013. Helsinki: Edita
Klein, M. 1992. Kateus ja kiitollisuus. Helsinki: Yliopistopaino
Lintunen, S-A., Pulakka, M., Kiviharju, H., Grönroos, J. & Viitanen, J. 2010. Oppilaan tavoitteiden huomioonottaminen opetuksessa. Julkaisussa Soiva opettajuus 2010. Helsinki: Edita