Tanssitunnilla musiikin tahtiin?

Musiikki soi eri muodoissaan tanssitunnilla. Tanssinko silloin  kuunnellen vai kuuntelenko tanssien? Miten valitsemme äänimaailman tanssitunnille ja mikä tehtävä sillä on ?

Esittelen artikkelissani erilaisia suhteita ja näkemyksiä musiikin käytöstä tanssitunnilla. Mukana on neljän Oulun taidekoulun eri tanssinopettajan kokemuksia musiikin ja tanssin suhteesta heidän omassa tanssinopetuksessaan. Haastattelemani tanssinopettajat opettavat tanssitaiteen perusopetuksen oppimäärää. Tarkoitukseni ei ole esitellä kauttaaltaan musiikin ja tanssin suhdetta vaan esitellä osioita näiden kahden käytöstä tanssitunnilla sekä sen aiheuttamasta problematiikasta ja näin herättää keskustelua aiheesta.

Musiikki ja tanssi

Musiikki ja tanssi assosioidaan toisiinsa. Musiikin käyttäminen tanssitunnilla on normi. Miksi nämä kaksi taidemuotoa ovat ajatuksissamme ja tanssinopetuksen käytännössä niin yhdessä? Voimmeko tanssia ilman musiikkia?

Emile Jacques Dalcroze kirjoitti ”Musiikki on soivaa liikettä ja liike on näkyvää musiikkia.”  Musiikki ja tanssi ovat yhteydessä toisiinsa, molemmat liikkuen tilassa ja molempien kummuten yhteisestä ihmislähteestä, aikasidonnaisesta elämän rytmistä (Sawyer  1985, 15).

Koen musiikin ja tanssin olevan ehdottomasti yhteydessä toisiinsa, mutta kuitenkin niiden olevan myös  kaksi erillistä ja itsenäistä asiaa sekä taidemuotoa. Niiden perimmäinen havainnointikanava on erilainen: musiikki on auditiivista ja tanssi visuaalista. Musiikki ja tanssi kuitenkin täydentävät toisiaan ja vastaanottaessamme auditiivisen ja visuaalisen havainnon luomme mielessämme illuusion yhtenäisyydestä (Sawyer 1985, 15-16).

Palaan takaisin tanssinopetukseen: miksi opetamme musiikin kanssa? Riittääkö tanssitaiteen konventio olla musiikin kanssa yhteydessä syyksi käyttää musiikkia opetustilanteessa?

”… musiikki on tärkeä osa tanssia ja tanssinopetusta, että sillä voi joko helpottaa tai hankaloittaa sitä tanssinki oppimista, musiikkivalinnoilla. Mutta voihan siitä tehdä niinku yhdentekevänkin, mutta joku merkitys sillä aina on.”  sanoo tanssinopettaja Hanna Siren.

Tanssinopetustilanteessa olemme opettamassa muun muassa taitoa. Musiikkia voidaan käyttää tanssitunnilla apuvälineenä. Sitä voi käyttää auttaen tanssioppilasta hahmottamaan liikettä tai liikesarjaa, tai tunteiden kautta vaikuttaen esimerkiksi motivaatioon ja ilmapiiriin. (Lampinen 1987, 42-43). Musiikki voi olla siis tanssinoppimista edistävä tekijä. Usein esimerkiksi tehtäessä tekniikkatanssisarjaa eli tanssin liikemotoristen taitojen harjoittelua, käydään läpi liikesarja ilman musiikkia ja sen jälkeen tehdään sama musiikin kanssa. Tällöin musiikki voi esimerkiksi kuvastaa liikesarjaa ja tukee näin liikkumista, liikesarjan hahmottamista ja liikelaadun karaktäärin löytämistä. Myös improvisaatiossa musiikkia voidaan käyttää oppimista tukevana ja laatua ohjailevana tekijänä, musiikin tukeva vaikutus tanssiin ei ole sidonnainen liikesarjoihin.

Opetamme myös tanssinopettajina tanssin traditiota, toimintatapoja tanssitunnilla ja ymmärtämystä tanssitaiteesta, sekä pyrimme tukemaan tanssinoppilaita heidän omalla taiteellisella tanssin polullaan. Lisäksi toimimme tanssinopettajina musiikkikasvattajina. Tällöin  meillä on vastuu itse olla kykeneviä hahmottamaan ja ymmärtämään  musiikkia ja sen käyttöön liittyviä asioita tanssissa.

”Minun mielestä ne on [tanssi ja musiikki] tavallaan niin käsikädessä, että jos mie lähen siltä kannalta, että mikä minua inspiroi niin se on kumpi vaan.”  kuvaili tanssinopettaja Tiina Andersin musiikki tanssi suhdettaan. Kaikkien yksittäisten haastattelujen kohdalla toistui mielipide ja näkemys musiikki tanssi suhteen tärkeydestä niin, että asiana musiikki ja tanssi suhde on arvokas ja tarpeellinen pohtia (Tiina Andersin, Mia Lappalainen, Leena Korhonen, Hanna Siren, haastattelut 2015).

Musiikki kehossamme

Musiikki ja tanssi eivät ole ainoastaan visuaalisia ja auditiivisia havaintoja tanssitunnilla vaan kokemuksia.

Musiikki vaikuttaa meihin fyysisesti monin tavoin. Se esimerkiksi vaikuttaa sydämen sykkeeseen, verenpaineeseen, hengitys ja lihas rentouteen, herkistää aisteja, säätelee stressiin liittyviä hormoneja, aiheuttaa endorfiinin ja serotoniinin vapautumista ja korottaa ihon lämpötilaa. Näiden vaikutuksien kautta musiikilla on positiivinen vaikutus terveyteen. Se voi vähentää kivun tuntemista, ahdistusta ja levottomuutta; edistää rentoutumista, keskittymistä, fyysistä suorituskykyä, kehon koordinaatiota ja liiketta. Musiikki on yksi asioista, joka aktivoi aivoja kokonaisuutena. (Higgins 2015). Liikkuminen vahvistaa kokemusta musiikista ja antaa kimmoketta liikkua, sekä saa näin ihmisen toimimaan kokonaisuutena (Juntunen 2009, 3).

Musiikki on jokaiselle kuulijalle jonkinlainen elämys. Kokemus ja reagointi musiikkiin on yksilöllinen. Vaikka fyysiset reaktiot ovat hyvin samanlaisia, musiikin kuulijan kokemukseen vaikuttavat esimerkiksi hänen ennakkoluulonsa ja ympäristönsä. (Lampinen 1987, 9-10.)

Haastatellessani tanssinopettajia huomasin myös tanssinopettajien erilaisen musiikillisen hahmottamisen: joku kuuli ensimmäisenä musiikin melodian, toinen taas koki ennemmin musiikin väriä ja tunnelmaa, ja kolmas tiesi mitä kappaleessa oli laulettu. Emme siis voi olettaa, että kaikki kokisivat ja hahmottaisivat musiikin samalla tavalla. Tanssin opettamisessa mielestäni korostuu monipuolisen musiikin lähestymisen tarve, jokaisen oppilaan hahmottaessa ja oppiessa erilaisilla tavoilla. Monipuolisuuden tarve musiikin käytössä tanssinopetuksen teemana toistuu myöhemmin artikkelissani myös  muista näkökulmista.

Musiikki tanssitunnilla eri muodoissaan

Kuten mainitsin aiemmin: musiikkia voidaan käyttää apuvälineenä , tanssia ja tanssinopetusta edistävänä tekijänä. Haastattelemani tanssinopettajat korostivat musiikin tuoman tuen merkitystä tanssinopetuksen kannalta (Andersin, Lappalainen, Korhonen, Siren 2015).

Lappalaisen mukaan musiikin tehtävinä tanssinopetuksessa ovat liikemateriaalin ja liikelaadun, sekä esityksen aiheen tukeminen (Lappalainen 2015). Tällöin musiikin luonne ja laatu ovat merkityksellisiä. Musiikin luonnetta voivat määrittää esimerkiksi musiikin aika suhde (tahtilaji, tempo, rytmi), melodia, tekstuuri, muoto (fraasit) ja rakenne (Holland 2013).

Useimmiten tanssinopettajina käytämme valmista nauhoitettua musiikkia. Tanssinopettaja valitsee itse musiikit, jolloin oma näkemyksemme musiikin tukevuudesta vaikuttaa musiikin valintaan.  Andersin kuvaa musiikkivalintojaan liikkeen dynamiikan kautta: ”… haen niin kun plielle pehmeän lyyrisen plietä tukevan, tendulle vähän tsäpäkämmän, että sen harjoituksen luonteenomaisen musiikin… kuvailevan musiikin.”  (Andersin 2015). Liikkeen dynamiikalla voidaan tarkoittaa esimerkiksi liikkeen suhdetta aikaan, tilaan, virtaavuuteen ja voimankäyttöön.

Voimmeko luottaa universaaliin musiikin kokemiseen ja käyttää opettajina itsellemme liikettä tukevaa musiikkia tanssitunnilla? Mielestäni musiikin mitattavien laatujen kuten temmon, fraasien ja tahtilajin kuvaavuus liikkeeseen voi olla universaalimpaa kuin musiikin mitattavien laatujen summan, tunnelman. Tunnelma ja kokemus musiikista  ovat yksilön omien lähtökohtien ja esimerkiksi kyseisen opetuspäivän tunteiden vaikuttamaa. Koen, ettemme voi olla tanssinopettajina täysin ”oikeassa” musiikin tukevuudesta, vaan meidän on hyväksyttävä monenlainen musiikin kokeminen ja oman musiikki kokemuksen subjektiivisuus. Näin palaan takaisin teemaan monipuolisesta musiikin käytöstä. Voiko ajatella seurauksena mahdollisimman laajan ja vaihtelevan musiikin tarjoamisen tanssitunnilla, jotta opettajina tukisimme mahdollisimman montaa tanssinopiskelijaa?

Nykytanssin opettajat Korhonen ja Lappalainen pitävät myös tärkeänä tanssimista ilman musiikkia. Sisäisen rytmin löytäminen ja hakeminen ovat heidän mielestään tanssitaiteen opiskelun sisällölle myös itseisarvo.  (Korhonen, Lappalainen 2015). Mielestäni ilman musiikkia tekemisessä korostuvat ympäristön vaikutus ja luonnolliset äänet, jolloin kyseenalaistaisin sisäisen rytmin absoluuttisuuden tai ”puhtauden”. Vaikutumme paljon kontekstista, jossa tanssimme. Ilman musiikkia tekeminen on kuitenkin tanssikasvatuksessa erityisesti nykytanssin osalta taito, jota pitää monen tanssinopettajan mielestä opetella: ”… välillä opitaan tekemään välittämättä musiikista ja välillä seurataan sitä orjallisesti.” tanssinopettaja Leena Korhonen (Korhonen 2015).

Elävän musiikin käyttö, säestäjän tai tanssinopettajana soittimien muodossa oli monen tanssinopettajan toive (Andersin, Lappalainen, Korhonen, Siren 2015). Live musiikin käytössä on mielekästä musiikin muunneltavuus tilanteessa esimerkiksi erikoisten tahtilajien, musiikillisen rakenteen, musiikin muotoiltavuuden ja joustavuuden sekä tunnelman muutoksen muodossa. Andersinin oppilaskoreografiassa säveltäjän mukana olo projektissa mahdollisti juuri teokseen sopivan musiikin (Andersin 2015). Omassa opettajuudessani olen kokenut myös itse soittamisen kautta  oppilaan liikemuistin paremman aktivoimisen ja itseohjautuvuuden, kun opettajana soittaessa ei pysty näyttämään koko ajan liikettä.

Tanssinopettaja – oman musiikin käytön arvioijana

Monipuolinen musiikin käyttö nousi esiin kaikkien haastattelemieni tanssinopettajien musiikin käytöstä tanssitunnilla, usein tavoitteena ja jollakin tavalla jatkuvana pyrkimyksenä sekä myös positiivisena haasteena  (Andersin, Lappalainen, Korhonen, Siren 2015).riikka_artikkelikuva2

Mielestäni monipuolinen musiikin käyttö ja musiikin ymmärtäminen osana tanssinopetusta ovat tanssinopettajan ammattitaitoa. Monipuolisuudella tuemme useamman oppilaan oppimisprosessia, luomme laajempaa oppilaan tanssitaiteellista näkemystä ja kannamme vastuuta laajemmin musiikkikasvattajina. Sen huomaaminen, kuinka subjektiivisia ja omasta näkökulmasta toimivia tanssinopettajina olemme, voi avata ovet oman musiikin käytön kehittämiseen ja arvioimiseen.

Pohdin millä tavoin tanssinopettajat arvioivat omaa musiikin käyttöään? Oman musiikin käytön tiedostaminen ja arvioiminen voi rikkoa rutiineja ja kyseenalaistaa, mikä toimii omassa opetuksessa musiikillisesti. Onko se ainoastaan tuttuus, joka saa musiikin toimimaan tanssitunnilla? Toisaalta tanssinopettajan rutiiniin voi olla valikoitunut hänen tanssinopetuksessaan toimivat ja olennaiset musiikit. Kuitenkin mielestäni oman musiikin käytön arvioiminen ja tiedostaminen voi johtaa esimerkiksi perusteluihin sekä tavoitteiden selkenemiseen, jolloin tanssinopettajan musiikin käyttö voi olla entistä loogisempaa ja hänen opetukselleen sopivampaa.

 Kirjoittaja: Riikka Tolonen 2016, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

Andersin Tiina. 2015. Oulun taidekoulun tanssinopettaja. Haastattelu 16.12.2015.

Blom, Lynne Anne, Chaplin , L. Tarin. 1982. The Intimate Act of Choreography. University of Pittsburgh Press.

Higgins, Paula. 2015. Luento materiaali: What is health and how does music function health? (2.3.2015) ja Music and the brain (16.3.2015). University of Limerick.

Holland, Nola Nolen. 2013. Music Fundamentals for Dance. Human Kinetics.

Juntunen Marja-Leena. 2009. Taidekasvatus ja Kasvatuksen taide (Art Education and the Art of education/ growing). Unisono 2/2009. http://www.academia.edu/6339370/Taidekasvatus_ja_kasvatuksen_taide

Korhonen Leena. 2015. Tanssinopettaja. Haastattelu 8.12.2015.

Lampinen Elina. 1987. Musiikki voimistelussa ja tanssissa. Helsinki: Kirjayhtymä.

Lappalainen Mia. 2015. Oulun taidekoulun tanssitaiteen vastaava opettaja. Haastattelu 11.12.2015.

Sawyer Elizabeth. 1985. Dance with the music – The world of ballet musician. University of Cambridge.

Siren Hanna. 2015. Tanssinopettaja. Haastattelu 11.12.2015.

 

2 kommenttia

  1. Tanssinopettajakollegan ajatuksia… Artikkelissa oli monipuolisesti pohdittu musiikin mahdollisuuksia ja keinoja tukea tanssijaa opetuksessa; musiikin merkitystä liikkeen laadun tukemiseksi, tunnelman luojana, motivaattorina jne. Esille tuotiin myös Emile Jacques Dalcroze kaunis ajatus: ”Musiikki on soivaa liikettä ja liike on näkyvää musiikkia.” Olen samaa mieltä haastateltavien kanssa musiikin mahdollisuuksista opetuksen tukijana kuin myös samaistun Jacquesin ajatukseen. Musiikki ja tanssi ovat jollain tavalla samaa ydintä vaikka ovatkin toinen visuaalinen ja toinen auditiivinen taiteen muoto. Kuullessaan musiikkia ihminen usein liikkuu tahtomattaankin – toisaalta liikkuessamme ilman musiikkia mielessä on jokin tempo tai mielikuva äänestä?

    Itse opettajan roolissa koen välillä ongelmalliseksi musiikin ja sen tekemät rajat. Ymmärrämme tanssijoina rytmin ja musiikin soidessa tuo rytmi haastaa tuottamaan liikkeen tahdissaan. Luodessani liikemateriaalia ilman musiikkia on mielessäni jonkinlainen tempo, mutten ole sidottu siihen millään lailla ja voin muuttaa tahtilajia milloin haluan. Musiikitta työskentely on arvokasta ja vapauttavaa, etenkin nykytanssissa koen niin. Liikkeelle ei ole täten ole asetettu ennakko-oletuksia ja tanssijana minulla on vapaus kokeilla ja tutkia liikettä irrallisena temmosta tai oletetusta tunnelmasta.

    Uskon, että sekä musiikin kanssa että ilman sitä tanssiminen ja tanssinopetus ovat arvokkaita, eikä kummankaan käyttö sulje toistaan pois. Kenties opettajina voisimme kokeilla ilman musiikkia työskentelyä rohkeammin, jotta oppilaamme saisivat kosketuksen myös siihen? Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä; musiikin käytön tiedostaminen, oli sen käyttö millaista tahansa, on askel kohti perusteltua ja tavoitteellista opetusta ja valintoja.

  2. Artikkelissa on tosiaan monipuolisesti käyty läpi musiikin ja tanssin suhdetta sekä myös musiikittoman tanssin perusteluja ja hyötyjä. Ehkä artikkelissa painottuu kuitenkin enemmän musiikin välineellinen arvo osana tanssinopetusta, rytmin tai dynamiikan antajana.

    Itse näen musiikin tärkeimpänä funktiona tanssinopetuksessa sen elämyksellisen puolen – musiikkiin liikkumisen syvimmän olemuksen: nautinnon liikkua musiikkiin, joka on ihmiselle sisäsyntyistä. Vauvatkin jo nauttivat musiikin pariin liikkumisesta aivan itsenäisesti. Itselleni juuri tämä musiikin ja tanssin elämyksellinen suhde on syy, miksi nuorena rakastuin tanssiin. Liikkeen yhdistäminen musiikkiin on jotain niin hienoa, että sitä ei saa unohtaa tai välineellistää liikaa pelkäksi tanssinopetuksen tukifunktioksi.

Jätä kommentti