Tanssioppilaiden käsityksiä itseohjautuvuudesta
Itseohjautuvuus ja oma-aloitteisuus ovat käsitteitä, jotka usein nousevat esille oppimisesta puhuttaessa. Jotta oppilas pystyy syventämään ja ymmärtämään oppimaansa, on hänen myös itsenäisesti työstettävä saamaansa informaatiota ja verrattava sitä aiemmin oppimaansa (Pylkkä). Tämän aiheen pohjalta olen omassa työssäni tanssinopettajana törmännyt dilemmaan: missä määrin voin vaatia oppilailtani itseohjautuvaa ja oma-aloitteista työskentelyä tanssitunnilla, ja sen ulkopuolella?
Työskentelen jazz- ja showtanssin tuntiopettajana taiteenperusopetusta tarjoavassa yksityisessä tanssikoulussa eli oppilaani ovat joko tavoitteellisesti tai omaksi ilokseen tanssia harrastavia nuoria. Opettamieni ryhmien taitotasot vaihtelevat alkeisoppilaista edistyneisiin eli jatkotason oppilaisiin.
Olen pohtinut itseohjautuvuuden merkitystä erityisesti edistyneen tason oppilaitteni suhteen. Osalla heistä on pyrkimyksenä hakeutua tanssin ammattiopintoihin, kun taas osa käy tunnillani puhtaasti harrastusmielessä. Kiinnostuin oppilaitteni omista näkemyksistä aiheesta edistyneen tanssioppilaan itseohjautuvuus: mitä voin heiltä opettajana odottaa, kun puhutaan itseohjautuvuudesta ja oma-aloitteisesta työskentelystä? Mitä nämä käsitteet tarkoittavat heille?
Kysely oppilaille
Keräsin syyslukukauden 2015, ja samalla ammatillisen päättöharjoitteluni, lopuksi oppilaille jakamani itsearviointilomakkeen yhteydessä vastauksia kysymykseen:
Millaista lajisidonnaista oma-aloitteisuutta/itseohjautuvuutta sinun mielestäsi jatkotason tanssioppilaalta voidaan odottaa
tanssitunnilla?
vapaa-ajalla?
Perustele.
Itsearviointilomake oli kokonaisuudessaan avoin kyselylomake, johon oppilaat vastasivat vapaasti ilman etukäteen annettuja vastausvaihtoehtoja. Käytän artikkelini yhtenä lähdeaineistona heidän vastauksiaan. Kyselyyn vastasi yhteensä 20 showtanssin edistyneen tason oppilastani Joensuusta ja Kuopiosta.
Jaoin tunnin alussa oppilaille lomakkeet, joita he saivat alkaa työstää noin puolen tunnin ajan. Tämän jälkeen aloitimme normaalin tanssitunnin, jonka aikana oppilaat saivat vapaasti käydä täydentämässä lomakkeitaan, jos heille nousi uusia ajatuksia itsearviointiin liittyen. Tunnin lopussa oppilaat saivat palauttaa lomakkeensa takaisin minulle, tai halutessaan ottaa sen mukaansa, jatkaa täydentämistä ja palauttaa myöhemmin.
Koostin oppilaitteni vastauksista aihekokonaisuuksia ja muodostin niistä tulostaulukon. Alla nähtävissä taulukoissa on listattuna, kuinka moni oppilas mainitsi kyseisen määrittelemäni aihekokonaisuuden alle luettavan itseohjautuvuuden osa-alueen lomakkeessaan. Avaan tässä artikkelissa kyselyn tuloksia vastausmäärien sekä omien mielenkiinnon kohteitteni puitteissa. Lisäksi vertaan saamiani tuloksia omiin näkemyksiini näistä aiheista.
Muistele ja kertaa
Useimmin sekä tanssitunnilla että vapaa-ajalla vastaukset liittyivät tuntimateriaalin muisteluun ja kertaamiseen. Tämä voidaan nähdä myös lajisidonnaisena tekijänä. Esimerkiksi nykytanssitunnilla improvisaation määrä voi olla paljon suurempi, eikä materiaalin opettelu tällöin välttämättä ole pääprioriteetti. Perinteisempiin tekniikkoihin pohjautuvilla tunneilla, esimerkiksi klassinen baletti ja jazztanssi, materiaalin oppiminen on mielestäni yksi lähtökohta kehittymiselle. Tuntimateriaali on opittava ulkoa, jotta keskittyminen voidaan suunnata harjoiteltavaan kehityskohtaan. Omassa opetuksessani näiden ryhmien kanssa painottui materiaalilähtöinen tuntityöskentely, joten vastauksia tuli varmasti tämän takia useita.
Molempien opettamieni ryhmien tunnit pidettiin kerran viikossa. Tämä oletettavasti vaikuttaa tuntimateriaalin omaksumiseen. Edellisen viikon tunti on helposti saattanut unohtua muun elämän ohella. Monet oppilaat kommentoivat aihetta lomakkeessaan korostaen vapaa-ajalla tehtävän työn merkitystä. Esimerkiksi tunnin harjoitteiden mielessä läpi käyminen matkalla harjoituksista kotiin ja ennen tuntia kertaaminen nousivat keinoiksi edistää materiaalin oppimista.
Harjoitteiden logiikan ymmärtäminen ja sisäistäminen helpottavat usein niiden oppimista enemmän kuin mekaaninen kertaaminen (Muistin merkitys oppimisessa 2011). Jokainen oppija on erilainen, ja järkeistää asiat itselleen eri tavoin. On kuitenkin myös opettajan tehtävä avata materiaalin sisältöä ja sen logiikka, ja näin edesauttaa oppilaan ymmärrystä. Edistyneen tason tanssioppilaalla olettaisin kuitenkin jo olevan käsitys itselle toimivimmasta oppimistavasta.
Muutamat aikuisoppilaani nostivat esille arjen ja työelämän kiireet sekä muuttuvat elämäntilanteet, jolloin ylimääräistä aikaa ei yksinkertaisesti aina riitä harrastuksen miettimiseen. Yksi oppilaistani pohti opettajan mahdollisuutta kauden alussa selvittää jonkin tyyppisellä kyselyllä, esimerkiksi lomakkeella, mitkä ovat kunkin ryhmäläiset tavoitteet ja päämäärät harrastuksen suhteen. Näin opettajalla olisi selkeä kuva, kuka käy tunnilla puhtaasti irrottautumassa arjesta, ja kenelle harrastus on selkeästi tavoitteellista.
Syvemmälle
Itseohjautuvaksi työskentelyksi nimettiin myös syventyminen tuntimateriaaliin itsenäisesti, sekä tanssitunnilla että vapaa-ajalla. Syventymisen yhteydessä mainittiin muun muassa liikelaatujen ja rytmiikan työstäminen sekä mahdollisen koreografian teeman ja tarinan sisäistäminen, ja tätä kautta ilmaisun kehittäminen.
Omassa opetuksessani päättöharjoitteluni aikana korostin erityisesti toisen ryhmäni kanssa heidän itsenäistä työskentelykykyään tuntimateriaalin puitteissa. Oppilaat työstivät niin yksin, pareittain kuin pienryhmissä luomaani tuntimateriaalia esimerkiksi erilaiseen musiikkiin. Tätä kautta tuotiin materiaaliin uudenlainen liikelaatu, josta syntyi taas uusi ilmaisun muoto. Näiden keinojen avulla he loivat ryhmissä pieniä koreografisia kokonaisuuksia.
Lähtökohtamme oli muokata antamastani materiaalista henkilökohtaista, ”minun näköistä tanssia”. Parityöskentelyn kautta tätä muokattiin yhteneväiseksi jonkun toisen kanssa ja siitä edelleen suuremmaksi kokonaisuudeksi ryhmässä. Ryhmän oppilaat ovat tanssiteknisesti jo niin pitkällä, että tämän tyyppinen työskentely vahvistaa mielestäni heidän omaa tanssijaidentiteettiään. Tämä näkökulma oman kokemukseni mukaan helposti unohtuu ryhmäopetuksessa, koska opetuksen tavoitteet on luotava koko ryhmää tukeviksi.
Tästä ryhmästä useat ovat lisäksi hakeutumassa tanssin ammatilliseen koulutukseen. Heillä tulisi siis olla erilaisia valmiuksia ilmaista itseään liikkeellisesti monenlaisissa tilanteissa, esimerkiksi erilaisten tehtävänantojen puitteissa pääsykoetilanteessa.
Opettajan rooli
Oppilaan itseohjautuvuus ei tarkoita vain oppilaan itsenäistä työskentelyä. Koskisen (2008, 5) mukaan opettajalla on tässä tärkeä rooli tukijana ja ohjaajana. Tämä ajatus nousee esille myös kyselyn vastauksista. Muun muassa kohdat opettajalta neuvojen ja avun pyytäminen sekä opettajan kuuntelu ja havainnointi tukevat tätä näkökulmaa.
Olen huomannut esimerkiksi opettaessani alkeistason oppilaitani, kun pyydän heitä kertaaman aiemmin opitun harjoitteen, he eivät tiedäkään mitä tehdä. Edistyneet oppilaat tekevät tämän jo automaattisesti, ilman että minun tarvitsee erikseen pyytää. Olen ymmärtänyt, että kehollinen itseohjautuvuus, eli harjoitteiden kertaaminen, on opetettava näille alkeisoppilaille alusta alkaen.
Saman näkisin myös pätevän muihin itseohjautuvuuden muotoihin. Minun on opettajana opetettava oppilailleni, miten he voivat huoltaa kehoaan itsenäisesti, miten valmistaudutaan tanssituntiin tai miten ryhmässä toimitaan, muutaman esimerkin mainitakseni. Koskisen mainitseman opettajan roolin tukijana näen erittäin tärkeänä, erityisesti, kun puhutaan taulukon kohdista oma motivaatio oppia ja oman parhaansa yrittäminen.
”Tanssinopettaja on tunnilla läsnä koko ajan. Hän voi opettaa luokan edessä tai antaa joitain tehtäviä, joita oppilaat ratkaisevat ryhmissä. Opettaja kuitenkin valvoo tilannetta jatkuvasti. Opettajalla on valta vaikuttaa oppimisympäristöön tehden siitä oppimista edistävän kannustamalla ja olemalla positiivinen.” (Suopelto 2011)
Heidi Suopelto (2011) kuvaa opinnäytetyössään Hyvä paha palaute – Arviointi tanssinopetuksessa mielestäni osuvasti opettajan jatkuvan läsnäolon tärkeyttä ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. Opettajan luodessa hedelmällisen oppimisympäristön pystyvät oppilaat haastamaan omia rajojaan sekä ylittämään niitä.
Tulokset ja omat näkemykseni
Kyselyvastauksista nousi mielestäni esille todella monipuolisesti itseohjautuvuuden osa-alueita. Tuntimateriaalin oppimisen ja muistamisen korostuminen vastauksissa ei tullut minulle yllätyksenä, koska kävimme molempien ryhmien kanssa aiheesta keskustelua opetusperioodin aikana. Oma näkemykseni aiheesta on selkeä ja jossain määrin ehdoton: oppilaan on osattava tuntimateriaali ulkoa voidakseen kehittyä siinä eteenpäin. Kyselyn jälkeen olen kuitenkin vakavasti alkanut pohtia opetettavan liikemateriaalin määrää suhteessa yhteen viikkotuntiin. Määrä ei takaa laatua, ja less is (often) more.
Olin positiivisesti yllättynyt, että liikemateriaaliin syventyminen oli nimetty sekä tanssitunnilla että vapaa-ajalla osioon. Omassa, jatkuvasti kehittyvässä, opettamisen käyttöteoriassani on alkanut korostua oppilaan vapaus tulkita ja soveltaa oppimaansa. Haluan tällä tavoin jossain määrin rikkoa jazztanssin perinteistä muoto-opillista mentaliteettia, ja rohkaista oppilasta oman itsensä kuunteluun. Edellä mainitsemani materiaalin oppiminen tukee mielestäni tätä teemaa: oppilaalle vapautuu mahdollisuuksia kokeilla ja haastaa itseään sekä materiaalia.
Vastauksista esille noussut opettajan rooli kertoo mielestäni oppilaitten arvostuksesta opettajaa, tiedon tarjoajaa, kohtaan. Kyselyyn vastanneiden ryhmieni kanssa olen mielestäni pystynyt saavuttamaan luonnollisen dialogisuuden tason, jossa oppiminen on vastavuoroista. Vaikka opettajan kyseenalaistaminen ei saanut kovinkaan paljon vastauksia kyselyssä, sitä tapahtuu kyllä tunnilla useinkin. Tämä osoittaa, että oppilaani pyrkivät hakemaan vastauksia ja selityksiä: miksi teemme näin? Tämä on minulle yksi selkein itseohjautuvuuden merkki.
Kirjoittaja: Jere Jääskeläinen 2016, Savonia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Koskinen, S. 2008. Itseohjautuvuuteen ohjaaminen nuorten aikuisten tanssitekniikan opetuksessa. Pedagoginen opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Musiikin ja tanssin ala. Viitattu 14.1.2016 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/19792/jamk_1210829812_3.pdf?sequence=1
Muistin merkitys oppimisessa. Aalto-yliopisto. 2011. Viitattu 1.2.2016 https://into.aalto.fi/display/fiopiskelutaidot/Muistin+merkitys+oppimisessa
Pylkkä, O. (n.d.) Oppimiskäsitykset. Humanistinen/kokemuksellinen oppiminen. Viitattu 14.2.2016 http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/oppimiskasitykset/humanistinen-kokemuksellinen-oppiminen/
Suopelto, H. 2011. Hyvä paha palaute – Arviointi tanssinopetuksessa. Opinnäytetyö. Turun ammattikorkeakoulu. Esittävän taiteen koulutusohjelma. Tanssin suuntautumisvaihtoehto. Viitattu 30.1.2016 https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/30833/Suopelto_Heidi.pdf?sequence=1