Vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus varhaisiän musiikkikasvatuksessa

Varhaisiän musiikkikasvattajat pyrkivät opetuksessaan tukemaan vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta. Kuinka tämä vuorovaikutussuhde vaikuttaa lapseen ja hänen kehitykseensä? Miksi vanhemman läsnäolo on muskaritunnilla tärkeää?

Varhainen vuorovaikutus

 Varhaisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan vauvaa enimmäkseen hoitavan aikuisen, yleensä oman vanhemman, ja vauvan välistä vuorovaikutusta (Vilén, Vihunen, Vartiainen, Sivén, Neuvonen & Kurvinen 2006, 86). Vauvan ja äidin vuorovaikutussuhteen voi ajatella alkavan jo raskausaikana, jolloin äiti valmistautuu uuteen rooliinsa vanhempana. Tutkimuksen mukaan äidin raskaudenaikainen suhde sikiöön on yhteydessä varhaiseen äidin ja vauvan vuorovaikutukseen.  Lapsen kolme ensimmäistä vuotta ovat vauhdikasta kehityksen aikaa. Nämä vuodet ajatellaan ajanjaksona, jona rakennetaan pohja myöhemmälle kehitykselle. (Mäntymaa 2006, 16.)

Myös musiikin vaikutusta sikiöihin on tutkittu. Sikiöt kuulevat ääniä, eli myös musiikkia, kohdun ulkopuolisesta maailmasta raskauden viimeisen kolmanneksen ajan. Raskauden aikana sikiön altistuessa erilaisille äänille, kehittyy ikään kuin äänikoti, joka valmentaa vauvaa syntymän jälkeiseen elämään. Vauva oppii tunnistamaan vanhempiensa äänet, mikä tukee kiintymyssuhteen muodostumista ja luo pohjaa tulevalle kielenoppimiselle. Tutut äänet myös rauhoittavat vauvaa; on havaittu, että syntymättömälle lapselle toistuvasti laulettu laulu usein toimii rauhoittavana melodiana myös syntyneelle lapselle. (Eino Partanen, 2014.) Näin vauvalle syntyy näkymätön side kohdunaikaisen ja –jälkeisen elämän välille.

Alle kolmevuotiaiden lasten muskareissa yksi tärkeimmistä tavoitteista on vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen lisääminen. Lapset ovat yksilöitä ja näin ollen heillä on myös yksilölliset tarpeet. Jokaiselle lapselle kuitenkin varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on todella suuri. Tärkeintä lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa alusta alkaen on se, että lapsi kokee olevansa vanhempansa seurassa turvassa ja hoidettu. Ensimmäinen ikävuosi on merkittävin tämän vuorovaikutussuhteen kehittymiselle. Varhaiskasvatuksen alalla on tärkeää ymmärtää tätä vanhemman ja lapsen välistä kiintymyssuhdetta, jotta pystyisi omalta osaltaan tukemaan ja tarpeen tullen vahvistamaan sitä. (Vilén, Vihunen, Vartiainen, Sivén, Neuvonen & Kurvinen 2006, 86-87.)

Lapsen fyysinen ja psyykkinen kehitys on hyvin yksilöllistä, joten myös suhtautuminen musiikillisiin virikkeisiin vaihtelee. Aikuisen on mukauduttava musiikilliseen toimintaan lapsen ehdoin. Vuorovaikutussuhteen kehittymisen kannalta olennaista on huomioida vauvaa riippumatta siitä, onko hän tarkkaileva vai aktiivinen osallistuja. Musiikin ja leikin avulla vauvaa voidaan aktivoida löytämään uusia toimintatapoja, jotka voivat saattaa häntä sosiaalisesti vastaanottavaisemmaksi. (Hongisto-Åberg, Lindeberg-Piiroinen & Mäkinen 1993, 55.)

Muskareissa vauvan kanssa kommunikoidaan puhuen, laulaen ja lorutellen. Vaikka itse sanoilla ei vauvalle olekaan sisällöllistä merkitystä, lapsi tunnistaa äänen perusteella kuka hänelle puhuu tai laulaa. Tällä tavoin lapsessa herätetään halu jokellella ja ilmaista itseään, jolloin saadaan syntymään herkkä vuorovaikutustilanne, jossa lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. (Hongisto-Åberg ym. 1993, 56.). Lapsi kokee ja aistii ympäristöään vanhemman kautta; hän peilaa vanhemman tuntemuksia ja kokemuksia ja reagoi tilanteisiin vanhemman mallin mukaisesti. Jo kuuden kuukauden ikäinen vauva kykenee tulkitsemaan, milloin toinen ihminen on surullinen, suuttunut, pelokas, iloinen tai hämmentynyt. (Ojanen, Ritmala, Sivén, Vihunen & Vilén 2011, 100.) Tämän vuoksi on tärkeää, että myös vanhemmat osallistuvat muskareissa aktiivisesti toimintaan laulaen, soittaen ja lorutellen.

Musiikkiliikunta kuuluu olennaisena osana muskareihin. Lapsen kanssa leikitään rytmisiä loruja ja lauluja, joihin kuuluu keinutusta, hypytystä ja sormileikkejä. Lasta myös silitellään ja liikutellaan jalkoja ja käsiä rytmisesti. Musiikkiliikunnassa vauva kokee liikkeen aikuisen kautta; hän oppii mukailemaan aikuisen liikkeitä ja nauttii niistä. Yli 6 kuukauden ikäinen vauva alkaa reagoida musiikkiin liikkumalla ja matkii liikkeitä, kuten taputtamista tai käsien ylös nostamista. (Hongisto-Åberg 1993, 58-59.)

Toisella ikävuodella lapsen puhe alkaa näkyvästi kehittyä. Vaikka lapsen sanavarasto ei olisikaan muutamaa sanaa suurempi, hänen kommunikointikykynsä on oleellista. Laulaminen houkuttelee lasta äänestä nauttimiseen, mikä taas johtaa puhekielen äänteiden tuottamiseen. Useassa vanhemman ja lapsen vuorovaikutustilanteessa musiikki voi toimia helpottavana tekijänä; oikeassa tilanteessa lauletun laulun avulla lapsi voidaan saada mukaan yhteistyöhön, kuten pukemiseen, tai hänen huomionsa voidaan saada pois ei-toivotusta toiminnasta. (Hongisto-Åberg 1993, 58-59.)

Kiintymyssuhde vuorovaikutuksen perustana

Artikkelissamme olemme pohtineet vauvan ja vanhemman välistä vuorovaikutusta, johon liittyy olennaisesti lapsen ensimmäisinä kuukausina muodostama kiintymyssuhde. John Bowlby (1907-1990) on luonut kiintymyssuhdeteorian, jonka mukaan lapsella on biologinen tarve kiintymyssuhteeseen. Kiintymyssuhteen lapsi muodostaa häntä ensimmäisten kuukausien aikana toistuvasti hoitaviin aikuisiin. Eräät teoreetikot olivat jo ennen Bowlbya painottaneet, että lapsen ja aikuisen välisessä suhteessa tapahtuvat toistuvat tilanteet vaikuttavat siihen, kuinka lapsi alkaa hahmottaa itseään vuorovaikutuksessa.

Bowlby korosti, että kiintymyssuhteita on monenlaisia ja ne myös muodostavat aivoihin erilaisia muistijärjestelmiä. Kokemukset vuorovaikutusympäristöstä muokkaavat vauvan aivoja ja kykyä käsitellä ympäristön virikkeitä. Vuorovaikutuksen tarkoituksena on tukea lasta löytämään käsityksiä itsestään, käsityksiä muista suhteessa itseen sekä ihmissuhteisiin liittyviä tunteita. Näin hänelle annetaan apuja päätelmiin siitä, millainen hän on, mitä hän tuntee ja mitä muut hänestä ajattelevat. (Vilén ym. 2006, 87.)

Vanhempien kokemuksia

Teoreettisen tiedon lisäksi halusimme artikkeliimme kokemuksia muskarissa lapsensa kanssa käyviltä vanhemmilta. Kokemuksien keräämiseksi teimme kyselyn, johon saimme vastauksia noin kymmeneltä vanhemmalta. Kyselymme perustui pääosin lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen. Erityisen kiinnostuneita olimme vanhempien oman roolinsa kokemisesta muskarissa sekä heidän omasta käsityksestään vuorovaikutuksen merkityksestä muskaritilanteessa.

Kyselyyn vastanneet vanhemmat kokivat muskarin lapsen ja vanhemman yhteiseksi harrastukseksi. Kuitenkin he kokivat lapsilähtöisen opetuksen, ohjelmistoineen ja ohjeistuksineen, mielekkääksi ja luonnolliseksi. Vanhemmille suunnattua huomiota tai ohjeistusta ei koettu tarpeelliseksi. Kuitenkin esimerkiksi lapsen asioista keskusteleminen tunnin jälkeen nähtiin tarpeelliseksi. Oman roolinsa muskarissa vanhemmat kokivat lapsen tukijaksi sekä rohkaisijaksi. Myös yhteisten kokemusten jakaminen nousi esille tärkeänä osana muskaria.

Muskareissa käytetyistä työtavoista laululeikeistä pidettiin huomattavasti eniten. Tästä päättelimme, että myös vanhemmat kokevat vuorovaikutukselliset aktiviteetit tärkeinä. Lapsen oppimisen kannalta laulujen, leikkien ja lorujen toistaminen usealla muskarikerralla on tärkeää. Kyselyyn vastanneet vanhemmat pitivät toistoa tarpeellisena sekä lapsen että oman oppimisensa kannalta. Osa vanhemmista kertoi käyttävänsä muskarissa opittuja lauluja ja leikkejä kotona. Tueksi kaivattiin kotiin jaettavaa materiaalia.

Kyselystä nousi esille, että erityisesti vanhemmat toivoivat enemmän tietoa muskarin kasvatuksellisista ja musiikillisista tavoitteista. Tavoitteellinen muskaritoiminta sisältää sekä kasvatuksellisia että musiikillisia tavoitteita. Nämä tavoitteet ovat selkeä osa opettajan tuntisuunnittelua, mutta itse muskarin aikana näitä tavoitteita ei useinkaan sanallisesti käsitellä.

Tämän artikkelin tietoperustan sekä kyselyn pohjalta voimme todeta, että vuorovaikutus on muskarissa erittäin tärkeässä osassa niin opettajan kuin vanhemman näkökulmasta. Oikeantyylisellä ohjauksella muskariohjaaja herättää sekä syventää lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta. Vanhemman tietoisuus muskaritoiminnan tavoitteista ja vuorovaikutukseen suuntaavasta toiminnasta voi luoda jatkumoa muskarissa syntyvälle vuorovaikutukselle kotona.

Kirjoittajat: Tuuli Nevantaus-Jokinen ja Reetta Kumpulainen 2015, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lähteet

Niemelä, P., Siltala, P. & Tamminen, T. 2003. Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus. Juva: WS Bookwell.

Hongisto-Åberg, M., Lindeberg-Piiroinen, A. & Mäkinen, L. 1993. Musiikki varhaiskasvatuksessa. Tampere: Tammerpaino.

Mäntymaa, M. 2006. Early Mother-Infant Interaction.Tampere: Tampereen Yliopistopaino.

Vilén, M., Vihunen, R., Vartiainen, J., Sivén, T., Neuvonen, S. & Kurvinen, A. 2006. Lapsuus – Erityinen elämänvaihe. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit.

Partanen, E. 2014. Musiikin vaikutus sikiöihin ja vauvoihin. Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikkö. Varhaisiän Musiikinopettajat Ry:n kevätseminaari 2014, luento. Helsingin Yliopisto.

Ojanen, T., Ritmala, M., Sivén, T., Vihunen, R. & Vilén, M. 2011. Lapsen aika. 12. -14.p., uud. p. Helsinki: WSOYpro.