Rudimentit solistisen rumpujensoiton tukena

Rudimentteja harjoittelemalla rumpalit kehittävät koordinaatiokykyään, mutta niitä voidaan hyödyntää myös solistisen soiton sekä improvisaation tukena ja rikastajana.

 
Rudimentit ja soittotekniikka

Pikkurumputekniikkaa eli rudimentteja opetetaan popjazz-rumpaleille jo musiikkiopistotasolla. Rudimentit ovat sotilasmusiikista kehittyneitä lyöntisarjoja, joita rumpalit harjoittelevat käsitekniikkaa kehittääkseen. Ne toimivat sellaisinaan esimerkiksi lämmittelyharjoituksina, mutta marssimusiikkia soitettaessa niitä yhdistellään suuremmiksi kokonaisuuksiksi (N.A.R.D.: 2010). Harjoittelu aloitetaan yksinkertaisilla rudimenteilla ja mutkikkaampien kautta edetään lopulta etydeihin eli harjoituskappaleisiin. Liikeratojen perusteellinen hiominen edellyttää aluksi maltillista tempoa, taidon karttuessa tempoa kuitenkin kiihdytetään säännöllisesti. Rudimentit edistävät koordinaatiokyvyn lisäksi rytmien hahmottamiskykyä. Niitä soittamalla rumpali oppii tuottamaan soittimelleen keskeistä musikaalista sanastoa.

Standardoituja rudimentteja on yhteensä neljäkymmentä (N.A.R.D.: 2010). Kolme keskeisintä ovat single stroke roll, double stroke roll ja näitä kahta yhdistävä paradiddle. Ne toimivat seuraavasti:

• Single stroke rollin lyönnit soitetaan vuorotellen oikealla ja vasemmalla kädellä.
• Double stroke rollissa kumpikin käsi soittaa kaksi lyöntiä kerralla.
• Paradiddlessa soitetaan molempia vuorotellen.

Jotta rudimenttien fraseeraus olisi vaivatonta, soittajan on harjoiteltava erikseen neljää erilaista lyöntityyppiä tehokkaiden liikeratojen hiomiseksi. Nimeltään ne ovat full stroke-, down stroke-, up stroke- ja tap-lyönti, jotka toimivat seuraavasti:

• Full stroke on lyönti, joka alkaa ja päättyy korkealta rumpukalvon yläpuolelta.
• Down stroke aloitetaan korkealta kuten full stroke, mutta jätetään kapulaiskun jälkeen vain aavistuksen verran rumpukalvon yläpuolelle.
• Up stroke aloitetaan samalta korkeudelta, johon down stroke jää, lyönnin päätteeksi rumpukapulan annetaan kuitenkin nousta ylös full stroken korkeudelle.
• Tap-lyönti alkaa samalta korkeudelta kuin up stroke ja jää lyönnin jälkeen edelleen samalle korkeudelle.

Rudimentit komppisoitossa

Rudimentteja voidaan hyödyntää musikaalisesti myös sotilasmusiikin ulkopuolella. Yksi tapa on orkestroida normaalisti vain pikkurummuilla soitettuja rudimentteja sellaisinaan kokonaiselle rumpusetille. Amerikkalainen funk-rumpali ja pedagogi David Garibaldi on tehnyt tunnetuksi rumpusetillä soitetun variaation paradiddle-rudimentista Future Sounds (1990) -kirjassaan. Paradiddle soittaminen edellyttää rumpalilta Garibaldin (1990, 10) mukaan dynaamisuutta, koska rumpusetin eri osien soittotuntuma poikkeaa pikkurummusta. Toinen mahdollisuus on luoda rudimenttien pohjalta uudenlaisia harjoituksia varta vasten rumpusetillä soitettaviksi (Garibaldi: 1990, 11). Olen laatinut opinnäytetyöni aineistoksi harjoituksia, joissa rudimenttien pohjalta kehiteltyjä lyöntisarjoja orkestroidaan joko filleiksi komppisoittoon tai rumpusooloihin. Harjoitusten vaatimustaso on korkea, mutta periaatteessa kolme aikaisemmin mainitsemaani perusrudimenttia ja neljä lyöntiä riittävät perustaksi niiden soittamista varten.

Rudimenttien opetus tarjoaa sekä tekniikan että estetiikan kannalta olennaista vastapainoa ja tukea rytmimusiikin tyylilajien opiskelulle. Rytmimusiikissa rumpusetillä on useimmin säestävä rooli. Silloin soitto rakentuu eräänlaisista ostinatoista, joita kutsutaan kompeiksi. Kappaleiden keskeisissä taitekohdissa rummuilla soitetaan tyypillisesti filliksi kutsuttu solistinen kommentti. Filleissä rumpalin on mahdollista hyödyntää rudimenttiosaamistaan, mutta komppisoitossa niiden osuus jää marginaaliseksi. Mielestäni rumpali tarvitsee usein yksipuolisen komppisoiton vastapainoksi paljon mielekästä teknistä harjoitusta, joka tukee myös solistisia päämääriä.

 
Rudimentit soolosoitossa

Näennäisen kompleksisten harjoitusten hyödyntäminen alkeistason oppilaiden kanssa vaatii opettajalta sensitiivisyyttä, mutta voi onnistuessaan sytyttää oppilaassa innostuksen rumpusettiin myös soolosoittimena. Rummut eivät soi sävelissä kuten esimerkiksi piano, mutta melodian käsite ulottuu laajemmalle, rytmiin ja sointiväreihin. Tässä mielessä myös rummut voivat soittaa melodiaa. Rumpali tai lyömäsoittaja ei voi vaikuttaa soittamiensa äänten pituuksiin samalla tavalla kuin toiset orkesterin jäsenet, koska esimerkiksi pikkurumpu eli virveli soi sitä lyödessä vain iskuäänen eli transientin pituuden verran siinä missä laulaja voi halutessaan venyttää yhtä nuottia niin pitkään kuin hengitystekniikka antaa myöten. Rumpalin onkin panostettava aiemmin mainitsemiini roll-tyypin rudimentteihin voidakseen tuottaa pitkään soivaa ääntä. Kun yksittäisten lyöntien väli tihentyy riittävästi, syntyy vaikutelma katkeamattomasta äänestä. Taitava rumpali kykenee hallitsemaan nopeaa lyöntisarjaa dynaamisesti ja osaa siten luoda nousevia ja laskevia pitkiä ääniä rumpusetin eri osilla. Tiheä double stroke roll-lyöntisarja kuulostaa tasaisemmalta kuin vuorokäsin soitettu ja mielestäni sitä on myös helpompi kontrolloida dynaamisesti.

Amerikassa 60-luvulla vaikuttaneen avant garde jazz-liikkeen yhtenä keskushahmona pidetty rumpali Rashied Ali esitteli yhteistyössään John Coltranen kanssa monelle uudenlaisen tavan säestää solistia rummuilla (Ratliff: 2008, 160.) Hän ei soittanut komppeja tai ostinatoja perinteisellä tavalla vaan luopui eksakteista aika-arvoista luodakseen rytmisen poljennon sijaan eräänlaisia tekstuureja, joilla hän reagoi vuorovaikutteisesti Coltranen improvisointiin. Rashied Alin soitossa suvereeni pikkurumputekniikka voimisti hänen improvisointikykynsä rajattomuuden vaikutelmaa. Muuntelemalla iskujen välistä tiheyttä sekä dynaamista tasoa hän kykeni luomaan kontrasteja ja jännitteitä melodisesti (Ratliff: 2008, 163.) Jotta pulssista vapaa soitto voi olla intentionaalista, rumpalin on ensin kuitenkin hallittava time eli eksakti syke soitossaan. Rudimenttien harjoittelu metronomin säestyksellä onkin suositeltavaa.

 
Rudimentit opetustyössäni

Rudimenttien hyödyntäminen rumpusettisoiton opetuksessa avaa uuden näkökulman instrumenttiin, joka mielletään yleensä pelkästään säestävää pulssia ylläpitäväksi komponentiksi. Jo alkeistason oppilaille on hyödyllistä osoittaa, että rumpusoolokin voi olla melodinen ja kiinnostava. Pyrin rohkaisemaan oppilaitani improvisoimaan jo ensimmäisistä soittotunneista lähtien. Harjoitusmelodioissa kahdeksasosat soitetaan single stroke rolleina ja kuudestoistaosat double stroke rolleina. Kun yksinkertaisten pikkurumpumelodioiden soitto sujuu nuoteista lukien, improvisoimme vuorotellen samoista aika-arvoista rakentuvia sooloja. Halukkuus improvisointiin vaihtelee oppilaskohtaisesti, mutta mielestäni kyseisen taidon kartuttaminen on itseisarvoista.

Joni Lehikoinen (2010) luonnehtii opinnäytetyössään pikkurumputekniikan harjoittelua rumpalin musikaalista työskentelyä rentouttavana toimintana. Rudimenttien perusteellinen osaaminen tekee rumpalin komppisoitosta levollisempaa, koska motoriikan vakiintuessa soittaja kykenee keskittämään huomionsa ympäristöön ja musiikilliseen vuorovaikutukseen muiden orkesterin jäsenten kanssa (Lehikoinen: 2010, 14.) Tunnettujen mestarirumpaleiden soittoa tuntuu yhdistävän poikkeuksetta yksi keskeinen piirre: vaivattomuus. Ja siihen rudimenttien harjoittelulla mielestäni pyritään.

Kirjoittaja: Jaakko Hauru, Karelia-ammattikorkeakoulu 2015

Lähteet:

Garibaldi, David 1990: Future Sounds. Alfred Music Publishing, Van Nyus.

Lehikoinen, Joni 2010: 20 Syncopation-sovellusta. Harjoituksia rumpusetin soitossa tarvittavan koordinaatiokyvyn kehittämiseksi. Opinnäytetyö. Tampereen ammattikorkeakoulu. Musiikin koulutusohjelma. Esittävän säveltaiteen suuntautumisvaihtoehto.

National Association of Rudimental Drummers (N.A.R.D.) 2010: N.A.R.D. Rudiments – the 13 essential rudiments. Luettu 20.4.2015. http://nard.us.com/N.A.R.D._Rudiments.html

Ratliff, Ben 2008: Coltrane: The Story of a Sound. Farrar, Straus & Giroux, New York.