Orkesterien koesoitot – kohtaavatko koulutus ja työelämä?

Orkesterien koesoitto puhututtaa musiikkialan toimijoiden keskuudessa. Musiikkikoulutusta tarjoavien ammattikorkeakoulujen painopiste jakautuu yhä enemmän pedagogiikan puolelle, vaikka orkesterit ovat edelleen yksi suuri työllistäjä.

Helsingissä, Tampereella ja Lahdessa voi opiskella ”AMK- muusikko”- tutkintonimikkeellä, kaikissa muissa ammattikorkeakouluissa on valittavana ainoastaan musiikkipedagogin tutkinto. Virkkalan (2011, 11) mukaan avoimien työpaikkojen määrä orkestereissa kasvaa aina vuodesta 2015 vuoteen 2025 saakka ja syynä tähän on suurten ikäluokkien poistuminen. Orkesterit valitsevat työntekijänsä koesoittojen kautta, mutta onko alan ammattiopiskelijoilla käytössään työkaluja niihin valmistautuessaan? Käsittelemme aihetta muun muassa haastatteluin, löytääksemme yhteneväisyyksiä sekä mahdollisia kehittämisen kohteita opiskelun, pedagogiikan ja työelämän välillä.

Koesoitto – orkesterien työhaastattelu

Muusikkojen kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen (2014–2016) mukaan orkesterin jäseneksi päästäkseen muusikon on suoritettava koesoitto. Koesoitoissa hakijan soittotaitoa mitataan erilaisin soittotehtävin.

Hakumenettely on kansainvälinen ja vapaat vakanssit ovat nähtävillä julkisessa mediassa, erilaisilla muusikoiden foorumeilla sekä alan lehdissä. Hakuilmoituksessa ilmoitetaan koesoittotehtävät, jotka ovat kansainvälisesti suhteellisen samanlaisia. Jousisoittajille pakollisena on lähes aina klassisen konserton 1.osa kadensseineen sekä osa jostakin romanttisesta konsertosta. Lisäksi hakijoille lähetetään omaksuttava orkesteri- sekä kamarimusiikkimateriaali noin kymmenen päivää ennen koesoittoa. On yleisessä tiedossa, että tämä työnhakumenettely eroaa muista aloista siinä, ettei hakijoita karsita hakulomakkeiden perusteella vielä juuri lainkaan, vaan karsinnat suoritetaan vasta prosessin edetessä.

Kokemuksiemme mukaan koesoiton ensimmäinen kierros soitetaan anonyymisti verhon takaa. Tällä tavoin kaikki soittajat saavat oikeudenmukaisen arvostelun ja raati kykenee keskittymään vain musiikilliseen ulosantiin. Raati valitsee kokelaista parhaimmat seuraavalle kierrokselle, jossa soitetaan orkesteritehtäviä ilman sermiä, kapellimestarin johtaessa. Tällöin arvioidaan esimerkiksi soittajan mukautumiskykyä, esimerkiksi pyytäen soittajaa muuttamaan tulkintatapaansa. Kierroksia on yleensä kolmesta viiteen ja useimmiten viimeisenä on kamarimusiikkikierros, jossa hakija soittaa kootun kvintetin tai kvartetin jäsenenä. Tämä kierros on lähimpänä työnkuvaa ja siksi usein ratkaiseva. Koesoitosta valitaan muutama hakija, joista koeajalla löydetään orkesteriin sopivin. Toisinaan raati ei kelpuuta soittajista ketään edes koeajalle. (Vrt. Koesoittosuositukset 2014.) Mikkelin kaupunginorkesterin raadissa toiminut rivimuusikko kuvasi koesoittotilannetta seuraavasti: ”Siinä kamarimusiikkitehtävässä katsotaan onko tehtävä harjoiteltu ja pystykö kokelas omaksumaan sen, katsotaan soveltuuko kokelas soittajaksi tarjolla olevaan paikkaan.”

Lautakunnan kokoonpano vaihtelee hieman sen mukaan, minkä soittimen koesoitto on kyseessä, mutta orkesterin taiteellinen johtaja eli ylikapellimestari, konserttimestarit, sektioiden äänenjohtajat, sekä orkesterin valtuuskunnan jäsen että Muusikkojen Liiton edustaja ovat yleensä läsnä koesoitoissa. Koesoiton lopuksi raati vetäytyy tekemään päätöksensä. Jos kokelaat ovat tasaisen hyviä, saatetaan järjestää jopa nimetön lippuäänestys. Koesoitolla voi olla 0-3 hyväksyttyä soittokokelasta, ja lopulta orkesterissa tehty koeaika ratkaisee kenelle heistä työpaikkaa tarjotaan. (Koesoittosuositukset 2014.)

Koesoitot ovat stressaavia tilanteita varsinkin hakijoille, mutta myös raadissa oleminen koetaan haastavaksi. Toivottu lopputulos on hakijan kannalta tietenkin vakituinen työpaikka toiveammatissa alalla, jolla työllistyminen ei ole itsestäänselvyys. Raadilla taas on vastuullinen tehtävä löytää orkesterille paras soittaja muutaman soittonäytteen perusteella; arvioinnissa on onnistuttava orkesterin edun vuoksi.

Orkesterimuusikon tärkeimmät ominaisuudet

 Pohdimme aihetta useasta näkökulmasta, opiskelijan, työnantajan, opettajan sekä oppilaitosmaailman kannalta. Haastattelimme yhteensä seitsemää henkilöä, joista viisi ovat alalla työskenteleviä ammattimuusikoita ja loput kaksi ovat koesoiton läpikäyneitä vastavalmistuneita AMK- opiskelijoita.

Erään Jyväskylä Sinfonian haastateltavan mukaan koesoitossa lautakunta olettaa, että rytmi, tekniikka, puhtaus ja soundi ovat kunnossa. Ilman näitä peruspilareita koesoittokokelas ei voi päästä jatkoon. Sekä haastatteluista että alan julkaisuista ilmeni, että konsertot hallitaan yleisesti hyvin, mutta orkesteritehtävien kohdalla ongelmia ilmenee muun muassa huonona nuotinlukukykynä ja sopeutumiskyvyttömyytenä. Yksi esimerkki tällaisesta sopeutumiskyvyttömyydestä on hakijoiden liiallinen solistisuus, josta Mikkelin Kaupunginorkesterin rivimuusikko puhui haastattelussaan: ”Meillä on ollut sellaisia aivan loistavia viulisteja koesoitoissa, mutta he eivät osanneet soittaa orkesterissa.”

Tärkeitä orkesteritaitoja ovat haastattelujen perusteella myös tyylituntemus, nopea omaksumiskyky ja hyvä muuntautumiskyky sekä musiikillisen tekstuurin että ilmaisun kannalta. Jyväskylä Sinfonian muusikko kertoi kokemuksensa käytännön orkesterityöstä vastaavasti: ”Soitin nyansseja, mutta en ymmärtänyt niitä. Vasta monen yrityksen jälkeen ymmärsin että kyse on enemmän sävyistä kuin nyansseista. Esim. Mozart, Beethoven, Tšaikovski ja Lindberg merkitsevät pianissimot samalla pp merkinnällä, mutta ne kuulostavat täysin erilaisilta.”

Tyylilajien tuntemus puhututtaa, koska Suomessa on vasta viimeisen vuosikymmenen aikana herätty tarpeeseen kouluttaa soittajia varta vasten orkesteritehtäviin. Useimmiten koulutus painottuu omiin solistisiin opintoihin ja näin ollen tyylilajien opiskelu jää pitkälti omalle vastuulle. Toive- hankkeen loppuraportissa Muusikko eilen, tänään ja huomenna (2011, 54) kerrotaan että lakisääteistä valtionosuutta nauttivien orkestereiden muusikoista noin puolet on opiskellut Sibelius-Akatemiassa. ”Vajaalla viidesosalla on konservatoriotausta. Samoin viidesosa on opiskellut musiikkia ulkomailla. Ammattikorkeakouluista valmistuneita on ainakin vielä toistaiseksi varsin vähän.”

Syytä tällaiseen jakaumaan voidaankin hakea koulutusohjelmien sisällöistä. Yhteys työllistymiseen näyttää selkeältä, koska tällä hetkellä orkesterikoulutusta saa Suomessa ainoastaan Sibelius-Akatemiassa. Akatemian verkkosivuilta löytyykin osaamistavoitteet orkesterisoiton opintojaksolle musiikin kandidaatin opetussuunnitelmasta: ”Opiskelija tuntee monipuolisesti orkesterin toimintaa, orkesterimusiikin päätyylikaudet sekä omaa valmiudet ammattimaiseen orkesterityöhön.” (Sibelius- Akatemia 2014, Orkesterisoitto, Kandidaatin tutkinto) Verratessa esimerkiksi Tampereen Ammattikorkeakoulun vastaaviin verkkomateriaaleihin, ei osaamistavoitteista löydy orkesterirepertuaarin tai tyylilajien tuntemukseen liittyvää mainintaa, vaikka orkesterisoiton katsotaankin kuuluvan tutkinnon osa- alueisiin (Tampereen Ammattikorkeakoulu 2013, Musiikin koulutus, Esittävä säveltaide).

Lisää orkesterioppiaineita ammattiopintoihin

Kokemustemme mukaan Jyväskylän Ammattikorkeakoulussa ohjelmistotuntemuksen opetus rajoittuu orkesteriperiodeihin ja orkesterinjohdon opintoihin. Orkesterinjohdon opintojaksolla opiskellaan tyypillisimpiä orkesterikappaleita partituureja tutkien, johtaen ja soittaen harjoitusorkesterissa. Lyhyiden orkesteriperiodien aikana pääpaino on taas omien stemmojen harjoittelemisessa, eikä esimerkiksi tyylinmukaisten yksityiskohtien erilliseen opiskeluun jää aikaa. Vaikka periodeja on lukuvuodessa kaksi tai kolme, ei ole varmaa, että opiskelijat pääsisivät ammattiopintojensa aikana soittamaan tärkeimpiä tyylikausia edustavaa materiaalia. Sekä opiskelijat, että ohjelmisto vaihtuvat vuodesta toiseen, eikä jatkumoa pääse muodostumaan kaikkien kohdalla.

Ammattikorkeakouluopintoihin sisältyy siis orkesteriin liittyvää opetusta ja korkealaatuista instrumenttiopetusta, mutta opiskelu on kuitenkin jakautunut osiin, joista ammattitaitoa on toisinaan hankala koota yhtenäiseksi paketiksi.

Koesoitossa käyneen, vastavalmistuneen opiskelijan haastattelusta kävi ilmi, että muun muassa Keski- Euroopassa orkesterisoiton opiskelu kuuluu opintoihin aivan yhtä kiinteästi kuin esimerkiksi säveltapailu. Kansainvälinen osaaminen on huomioitu myös Toive- hankkeessa: ”Mutta esimerkiksi Saksassa, jossa kasvatetaan muusikot lähtökohtaisesti orkesterityöhön, repertuaarin ja tyylin tuntemus ovat ihan eri tasolla kuin meillä. – – Ja se ei voi lähteä mistään muualta, tietenkään, kuin siitä, että muusikot ovat olleet oikealla tavalla suuntautuneita opiskeluaikana” (Muusikko eilen, tänään ja huomenna 2011, 56).

Alalla kilpailu on kovaa ja ulkomailta tulee jatkuvasti Suomeen hyviä soittajia. Kysymys kuuluukin, halutaanko kotimaista orkesteriosaamista kaventaa pelkän Sibelius- Akatemian varaan?

Opettajan rooli orkesterisoiton opiskelussa

Myös opettajan rooli koesoittoihin valmistautuessa on huomioitava. Pitkään orkestereissa työskennellyt Susanna Suorttanen ilmaisee huolensa maan musiikkikoulutusta kohtaan: ”En ymmärrä, eivätkö opettajat osaa opettaa tätä puolta, vai onko kentällä orkesterityötä väheksyvää mentaliteettia.” (Stenström 2014, 7). Osalla opettajista on takanaan ansiokas ura jossakin orkesterissa, ja moni opettaja soittaa opettamisen lisäksi jossakin orkesterissa. Tällaiset opettajat osaisivat varmasti opastaa opiskelijaa orkesterisoiton saloihin. Hankalaa onkin se, että kaikki ”ylimääräinen” vie aikaa pois oman instrumentin ja esimerkiksi juuri niiden tärkeiden koesoittokappaleiden harjoittelulta, jotka lopulta ovat koko osaamisen perusta.

Tiedämme, että vielä noin kymmenen vuotta sitten Jyväskylän Ammattikorkeakoulussa järjestettiin orkesterisoittoon valmistavaa opetusta. ”AMK- muusikko”- tutkintonimike poistui koulun musiikin koulutusohjelmasta kokonaan muutama vuosi sitten. Vaikka kehitys kulkee selvästi pedagogiikan suuntaan, eikä koulustamme valmistukaan enää muusikkoja, olisi mielestämme orkesterisoittoon keskittyvä opintokokonaisuus tärkeä myös instrumenttipedagogiopiskelijoille. Ovathan he juuri niitä asiantuntijoita, jotka tulevat kouluttamaan seuraavan sukupolven orkesterimuusikkoja.

Yhteistyön kautta kokemusta orkesteritoiminnasta

Pyrkimyksiä puutteellisen orkesteriosaamisen korjaamiseksi löytyy kuitenkin runsaasti. Suorttasen mukaan pelkkä ammattilaisten läsnäolo soittaessa saa nuoren muusikon suoriutumaan paremmin orkesterisoittoon liittyvistä tehtävistä (Stenström 2014, 7). Monella sinfonia- ja kamariorkesterilla onkin yhteistyötä paikkakunnan musiikkioppilaitosten kanssa. Varsinkin ammattiopiskelijoille tarjoutuu usein mahdollisuus päästä soittamaan ammattilaisten kanssa joko sijaisena tai erityisissä yhteiskonserteissa, jotka suunnitellaan ohjelmaltaan myös opiskelijoille sopiviksi. Tiedämme, että Porin Sinfonietta järjestää muutaman vuoden välein Nuorten Solistien konsertteja, joihin soittajat kootaan Satakunnan alueen musiikkiopistojen ja konservatorioiden opiskelijoista. Soittajille on karsinnat, joista raati valitsee mieleisensä. Tällä tavoin nuoret soittajat saavat arvokasta kokemusta orkesterin kanssa soittamisesta, sekä pääsevät näkemään miten orkesteria todellisuudessa harjoitetaan.

Usein orkesterin jäsenet toimivat opiskelijoiden ”sparraajina” ennen varsinaisia yhteisharjoituksia. Jokaiselle soitinryhmälle on omat valmistavat harjoituksensa ja niitä johtaa kyseisen soittimen ammattilainen orkesterin riveistä. Näissä stemmaharjoituksissa pureudutaan soitinkohtaisiin orkesterisoiton haasteisiin. Juuri stemmaharjoitusten informaatio on opiskelijoille usein elintärkeää, koska orkesterin yhteisharjoituksissa keskitytään pääasiassa koko orkesterin yhteissointiin ja oman soittimen ongelmien ratkaisu jää omalle vastuulle.

Mikäli omassa kaupungissa ei orkesterilla ole yhteistyötä kaupungin musiikkioppilaitosten kanssa, voi yrittää hakeutua hyviin amatööri- tai opiskelijaorkestereihin. Suomessa on muutamia orkestereita, jotka toimivat periodiluontoisesti ja jossa soittajat koostuvat suurimmaksi osaksi alan ammattiopiskelijoista, esimerkkinä Sinfoniaorkesteri Vivo, Jyväskylän Yliopiston Sinfis ja kesäleirin muodossa Orivedellä toimiva Nuorison Orkesterikurssi.

Hyvä soitin työelämävaatimuksena

Sibelius- Akatemian Toive-hankkeen (Pohjannoro 2010, 11) osaraportista käy ilmi, että koesoitoissa on tasoeroja esimerkiksi viulun ja sellonsoiton välillä. Syy tähän on sellonsoiton pitkissä perinteissä, joita ei vastaavasti viulun osalta Suomessa ole. Tämä näkyy koesoitoissa viulistien puutteellisessa puhtaudessa verrattain sellisteihin, vaikka yleinen tekninen taso olisikin riittävä. Toiseksi ongelmaksi kapellimestarit nostavatkin soittimet. Huipputasolla soitettaessa vaaditaan laatua myös työvälineeltä, koska keskivertaisella soittimella tiettyjä sävyjä ei voida saavuttaa. Yksi iso ongelma on soittimien laatu, varsinkin jousisoittimien osalta. ”Orkesteriin tullaan soittajiksi huonoilla soittimilla. Siinä on meillä lasikatto vastassa. Vaikka orkesterit oppisivat soittamaan kuinka hyvin, niin tietynlaista sointia me emme saavuta.”. (Muusikko eilen, tänään ja huomenna 2011, 52.)

Susanna Suorttasen mukaan hyvän soittimen löytyminen vaatii aikaa ja ennen kaikkea rahaa. Soittimen ostoa varten voi ottaa pankkilainan, mutta lainaa ei voi saada ilman työtä. Tästä saattaa kehittyä jopa mahdottomalta tuntuva oravanpyörä, koska ilman laadukasta soitinta ei välttämättä saa sitä työpaikkaa. (Stenström 2014, 7.)

Onko koesoitto paras tapa löytää työntekijät?

Tapaa, jolla soittajat valitaan, on kritisoitu hyvin epäinhimilliseksi ja haasteelliseksi. Epäilemättä se onkin, mutta koesoittoprosessissa nousevat esiin ne ominaisuudet, jotka ovat olennaisimpia orkesterityössä. Haastatteluiden perusteella tätä työhönottotapaa ei myöskään haluta muuttaa. Mielestämme suurimpien muutosten täytyisi tapahtua koulutuksen saralla. Ohjelmistotuntemusta tulisi kehittää omien repertuaarien ohella sekä orkesterisoiton osuutta kasvattaa opinnoissa. Jyväskylä Sinfonian haastateltavan mielestä ymmärrys asettaa kollektiivinen tulkinta oman tulkinnan edelle on yksi hyvän orkesterimuusikon ominaispiirteistä. Tämä on pedagogisesti hankala asia alalla, jolla pyritään rakentamaan vahvasti persoonallisia taiteilijoita.

Orkesterissa soitettava koeaika onkin vähitellen muuttumassa painoarvoltaan tasa-arvoiseksi itse koesoiton kanssa. Pelkästään hyvä muusikkous ei enää riitä, vaan haetaan orkesteriin ja sektioon istuvaa tiimitekijää. Esimerkkitilanteessa kahdelle koesoiton läpäisseelle hakijalle tarjotaan koeaikaa, jonka jälkeen molemmat ovat soittajina yhtä vahvoja. Tällöin lautakunta joutuu pohtimaan henkilökemioita ja muita ulkomusiikillisia asioita tehdessään valintaa.

Koesoittoon valmistautuminen

Kysyimme haastateltaviltamme millaisia käytännön asioita koesoittohakijan tarvitsee harjoitella ennen koesoittotilannetta. Koesoittoon valmistautuminen on olemukseltaan sekä fyysistä, että psyykkistä. Kappaleita pitää tietysti harjoitella ja kamarimusiikki- ja orkesteritehtävien tempot on hyvä kuunnella etukäteen (Stenström 2014, 7). Itse koesoittotilannetta voi harjoitella sekä mielikuvaharjoituksena, että soittamalla ohjelmistoa saatavilla olevalle yleisölle, opettajille ja ammattimuusikoille.

Usein muusikko joutuu käymään useassa koesoitossa eri kaupunkien orkestereissa ennen kuin työpaikka löytyy. Haastattelemamme Mikkelin kaupunginorkesterin muusikko rohkaisi sinnikkyyteen työnhaussa: ”Ja sitten kannattaa ajatella, että maailma ei kaadu siihen jos paikkaa ei saa. Sitä ei koskaan tiedä, kun astuu yhdestä ovesta sisälle, mitä siitä seuraa.”

Orkesterirepertuaarin hankkiminen ja harjoitteleminen ovat tärkeitä. Useat orkesterit järjestävät avustajakoesoittoja, jotka ovat normaalien koesoittojen pienoisversioita. Niiden kautta voi päästä orkesteriin keikoille ja näin lisätä kokemustaan ja orkesterisoittotaitoaan. Orkesterirepertuaaria varten on olemassa myös soitinkohtaisia harjoitteluvihkoja (mm. Schmalnauer 1939), joihin on koottu orkesteriteosten sekä oopperateosten tyypillisiä stemmoja ja sooloja, joista koesoittotehtävät pääosin koostuvat. Näitä oppaita tosin joutuu tilaamaan ulkomailta, joten tässä nähdään jälleen kerran orkesterisoiton painottuminen verrattuna esimerkiksi Keski-Eurooppaan.

Positiivinen asenne auttaa yli epäonnistumisen. Koesoittoraadin jäseninä toimineet haastateltavat korostivat useasti, että raati ei ole kuuntelemassa hakijan yksittäisiä virheitä, vaan se yrittää löytää kokonaisuudeltaan sopivinta muusikkoa orkesteriin. Koesoiton jälkeen kannattaa kysyä palautetta, jotta tieto omista vahvuuksista ja puutteista päivittyvät ja välittyvät myös soittoon. Jyväskylä Sinfonian haastateltava kuvailee tilannetta seuraavasti: ”Ensimmäiset koesoitot otin täysin harjoitusmielellä. Menestystä tuli heti ehkä juuri kun ei osannut vielä jännittää, koska panokset työllistymisestä eivät olleet itsellä vielä niin korkealla.”

Koesoiton epäinhimillisestä luonteesta huolimatta on hyvä muistaa, että lautakunnassa olevat orkesterin jäsenet eivät ole koneita, vaan ihmisiä, jotka itsekin ovat joskus olleet koesoitossa ja tietävät miltä kokemus tuntuu.

Orkesterit voivat hyvin jatkossakin

Musiikkipedagogien koulutus voi hyvin ja on suosittua ympäri maata eri ammattikorkeakouluissa. Klassisen muusikon koulutus taas painottuu Sibelius-akatemiaan ja kahteen ammattikorkeakouluun. Klassiset instrumentit ovat kuitenkin pääasiassa orkesterisoittimia, joiden yhteyttä orkesterisoittamiseen tulisi vaalia.

Monen orkesterisoittimen kohdalla työllistyminen on huomattavasti todennäköisempää muusikkona kuin pedagogina, tai ainakin näiden yhdistelmänä. Laskujemme mukaan Suomessa on tällä hetkellä 3-4 päätoimista klassista kontrabassonsoiton opettajaa, kun taas päätoimisia klassisia kontrabasisteja on Suomessa eri orkestereissa 60–70. Koulutuksessa tulisi huomioida soitinkohtaiset erot työelämän tarpeiden mukaan.

Työelämälähtöistä koulutusta voisi ja täytyisi muokata myös työpaikkojen mukaan. Muusikon koulutus sinänsä jää hieman vajaaksi, jos se ei anna tarpeeksi monipuolisia työkaluja työelämässä toimimiseen. Orkesterikulttuurin asema on Suomessa vankka, ja ammattitaitoa tarvitaan jatkossakin. Pyritään siis tarjoamaan jatkossa kulttuurin harrastajille korkeatasoista soitantaa, kuten tähänkin asti on tehty.

Kirjoittajat: Jani Koskela, Isabella Leino ja Tuulia Pulkkinen 2015, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lähteet

Koesoittosuositukset. Suomen Muusikkojen Liitto ry. Viitattu 8.11.2014. http://www.muusikkojenliitto.fi/sopimukset-ja-tariffit/

Kunnallinen kuukausipalkkaisten muusikoiden virka- ja työehtosopimus. 2014-2016. Suomen muusikkojen Liitto ry. 1, I:2.1 §. Viitattu 8.11.2014. http://www.muusikkojenliitto.fi/sopimukset-ja-tariffit/

Muusikko eilen, tänään ja huomenna: Näkökulmia musiikkialan osaamistarpeisiin. 2011. Musiikkialan toimintaympäristöt ja osaamistarve – Toive, hankkeen loppuraportti. Toim. Muukkonen, M., Pesonen, M. & Pohjannoro, U. Helsinki: Sibelius- Akatemia.  Viitattu 28.11.2014. http://www2.siba.fi/toive/userfiles/media/Toive_loppuraportti_2011.pdf

Pohjanoro, U. 2010. ”Rima nousee koko ajan” – Kapellimestareiden näkemyksiä orkestereiden tulevaisuudesta ja muusikoiden osaamistarpeista, osaraportti 10.  Teoksessa MUUSIKKO EILEN, TÄNÄÄN JA HUOMENNA: Näkökulmia musiikkialan osaamistarpeisiin.  Musiikkialan toimintaympäristöt ja osaamistarve – Toive, hankkeen loppuraportti. Toim. Muukkonen, M., Pesonen, M. & Pohjannoro, U. Helsinki: Sibelius- Akatemia. Viitattu 28.11.2014. http://www2.siba.fi/toive/userfiles/media/Rima_nousee_koko_ajan.pdf

Schmalnauer, J. 1939. Orchesterschule für geiger. Mainz: B.Schott’s Söhne.

Sibelius- Akatemia. 2014. Orkesterisoiton osaamistavoitteet, Kandidaatin tutkinto. Opetussuunnitelmat 2014-2015. Opintojaksokuvaukset. Sibelius- Akatemian verkkosivut. Viitattu 28.11.2014. http://www.siba.fi/studies/life-at-the-school/curriculum-structure-14-15/-/asset_publisher/j2xRzc2IqG3Q/content/orchestral-instruments?redirect=%2Fstudies%2Flife-at-the-school%2Fcurriculum-structure-14-15

Stenström, P. 2014. Soittoa Aku Ankasta Wagneriin. Muusikko- lehti. Elokuu 2014, 7-8. 92.vsk.

Tampereen Ammattikorkeakoulu. 2013. Musiikin koulutus, Esittävä säveltaide. Opetussuunnitelmat 2013-2014. Opinto- opas. Tampereen Ammattikorkeakoulun verkkosivut. Viitattu 28.11.2014. http://opinto-opas-ops.tamk.fi/index.php/fi/167/fi/55328/14MU/775/year/2014

Virkkala, A. 2011. Koesoitto: Muusikon portti orkesterityöhön. Opinnäytetyö. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Viitattu 18.11.2011. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011120116693

 

Haastattelut:

AMK- opiskelijat 2014. Haastattelut. 25.10.2014.

Jyväskylä Sinfonian muusikot 2014. Asiantuntijahaastattelut. 15.10.2014.

Mikkelin Kaupunginorkesterin muusikot 2014. Asiantuntijahaastattelut. 20.10.2014.