Muusikot ja ergonomia

Senja RapilaErgonomia ei ole varsinaisesti suoraan musiikin parissa oleville itsestään selvä asia. Kuitenkin musiikin opiskelussa ollaan hyvinkin tarkkoja soittoasennoista, fyysisistä liikkeistä. Soittamiseen kuuluu erittäin kuormittavia staattisia ja dynaamisia liikkeitä, joiden kesto voi olla esimerkiksi konsertissa tunnista jopa keikkamuusikon koko illan esiintymiseen, puhumattakaan harjoittelusta.

Fyysisesti kuormittava soittaminen tuo mukanaan paljon tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja. Näistä ovat esimerkkeinä erilaiset rasitusvammat vaikkapa tai kitaristin ranteessa ja niskassa.

Ergonomia ja instrumentit

Muusikoiden työkalut eli instrumentit ovat varsin konservatiivisia välineitä. Niiden mallit, rakenteet ovat jopa vuosisatojen takaa. Voidaan sanoa että soitinten rakenteen ideologia on ensisijaisesti välineen fyysisissä ominaisuuksissa sekä rakenteissa ja soittajat yrittävät mukautua instrumentin vaatimuksiin. Pääsääntöisesti instrumenttien rakenteen muuttaminen ergonomian suhteen paremmaksi ei onnistu, koska silloin todennäköisesti menetetään soittimen ominaisuuksista keskeisiä asioita.

Konservatiivisista soittimista joissa ergonomia on ongelma voi ottaa esimerkkinä huilun, jossa soittajan staattinen asento, käsien ylhäällä pito ja kaularangan kierto ovat soittajalle melkoinen haaste fyysisesti.

Uusimpana tulokkaana musiikkikulttuurissa on ns. sähköiset soittimet esimerkkeinä sähkökitara, sähkörummut ja kosketinsoittimet. Näissä ergonomia eri muodoissaan on vähemmän rasittavaa, kuin vastaavissa klassisissa instrumenteissa.

Kuuluuko jännitys ja melu ergonomiaan?

Kolmasosa muusikoista kokee jännittämisen myötä tulevat ongelmat. Tärkeä muusikon ongelma-alue on psyykkiset haasteet. Soittamiseen ja laulamiseen liittyy henkisiä paineita, joista voi tulla suorituksen painolasti (YLE uutiset, kotimaa 25.11.2010.)

Musiikkikin muuttuu meluksi kun sitä soitetaan liian kovaa. Soittaja ja laulaja ovat poikkeuksellisen riippuvaisia kuulostaan. Palaute omasta soitosta saadaan omien korvien välityksellä ja kuulon heikkeneminen on muusikolle aina katastrofi.

Voimakkuudeltaan 80 dB(A) ylittävä ääni tai melu voi olla kuulolle vahingollista. Noin 480 000 työntekijää altistuu tämän alemman toiminta-arvon ylittävälle melulle.  Ylempi toiminta-arvo melualtistukselle on 85 dB(A), jonka ylittävälle melulle altistuu n. 190 000 henkilöä.

Tinnitus eli korvien soiminen vaivaa yli puolta miljoonaa suomalaista. Se hallitsee invalidisoivasti 50 000-100 000 suomalaisen elämää. Muusikko ja musiikinopettaja Kauko Saaxx on yksi kansantautiin sairastuneista. Tinnitus vei häneltä työkyvyn. Saaxx on ennakkotapaus: hänen tinnituksensa katsottiin työtapaturmaksi (Työterveyslaitos 2014.)

Esiintymisjännityksestä johtuvat psyykkiset ja fyysiset oireet voivat pahimmillaan aiheuttaa työkyvyttömyyden. Jännitys voi aiheuttaa myös fyysisiä oireita pahimmillaan myös vammoja, eli puhumme edelleen ammattitaudista joka on osa ergonomiaa.

Työaika on työaikaergonomiaa

Työaikaergonomia on työvuorojen sijoittamista työntekijän hyvinvointia ja jaksamista tukevalla tavalla vuorotyössä. Työaikoja koskeva sääntely on osa työsuojelua ja työturvallisuutta. Sekä työnantajan että työntekijän on tärkeää huolehtia työaikaan liittyvästä työturvallisuudesta, aivan kuten oikeaoppinen nostotekniikka ja apuvälineiden käyttö pyrkii fyysisen työturvallisuuden suojeluun.

Työaikalainsäädännössä ja työehtosopimuksissa on työntekijää suojaavia määräyksiä mm. päivittäisestä, vuorokautisesta ja viikoittaisesta lepoajasta. Vastuullinen työvuorosuunnittelu ylittää tämän minimitason. Yötyön on todettu rasittavan työntekijää sekä fyysisesti että psyykkisesti enemmän kuin aamu- ja iltavuorojen. Myös peräkkäisten työvuorojen määrä ja niiden järjestys vaikuttaa työhyvinvointiin (Hakola 1994).

Muusikkojen työsuojelu osa ergonomiaa

Vain osa kulttuurityöntekijöistä on työsuhteessa, esim. valtion, taidelaitosten tai yritysten palveluksessa. Työterveyshuoltoon muodostuu oikeus vasta, jos on solmittu ehdot täyttävä työsuhde. Osa kulttuurityöntekijöistä erityisesti suuri osa muusikoista on periaatteessa työsuojelun ulkopuolella.

Laki ja työehtosopimukset tarkastelevat teatterissa ja elokuva-alalla tehtyä taiteellista työtä normaalina työsuhteena. Siitä sovitaan työsopimuksella, maksetaan sovittu palkka ja työ tehdään sovittuna aikana, sovitussa paikassa (Teme 2014.)

Elokuva-alalla työ jakautuu kolmeen ”periodiin”: ennakkotyö, kuvaukset ja jälkityöt. Näissä lähdetään 8-tuntisista työpäivistä ja 40-tuntisista työviikoista. Muu on ylityötä.

Teatterialalla taiteellinen työ on kokonaistyöaikaa, mikä tarkoittaa, että työaika tasoittuu 38 ¼ tunnin viikkotyöaikaan (eli 7 h 40 min/päivä).

Tanssi- ja sirkustaiteilijoiden työaika määritellään vuositasolla niin, että he tekevät enintään 224 työpäivää vuodessa (Teme 2014.)

Useimmiten taiteilija on itsenäinen yrittäjä, ja tarvitsee työtapaturmavakuutuksen. Vakuutuksen avulla voi työolosuhteiden vuoksi sairastunut taiteilijayrittäjäkin saada korvauksia ammatilliseen kuntoutukseen liittyviin kuluihin.

Ergonomian opetus ja opiskelu musiikki-alan oppilaitoksissa

Ergonomiaa opetetaan periaatteessa kaikissa musiikki-alan oppilaitoksissa jossain muodossa. Minkä tasoista muusikon terveyskoulutus on tämän päivän musiikkioppilaitoksissa ja mitkä ovat soitonopettajien käsitykset soittamisen kehollisuudesta ja muusikon fyysisestä hyvinvoinnista jää vain arvailtavaksi.

Minivaatimuksena pitäisi olla, että opiskelija tuntee kehonhuollon perusteet osaa tunnistaa kehoa kuormittavat työtavat ja keinot niiden korjaamiseen.

Esimerkkinä eräs suhtautumista ergonomiaan tehty kyselytutkimus kolmessa musiikkiopistossa Tuloksena selvisi, että vaikka nuorilla on soittoergonomiasta jonkin verran tietoa, käytännössä lämmittely ja on venyttely harjoittelun yhteydessä vähäistä . (Tervonen 2015.)

Suositeltavaa olisikin, että asiaan kiinnitettäisiin vielä enemmän huomiota, jotta tulevaisuudessa musiikin ammattilaisten soittamisesta johtuvia vaivoja voitaisiin ehkäistä entistä tehokkaammin.

Ennalta ehkäisy

Tuki- ja liikuntaelimistön monipuolinen käyttö, liikunta ja venyttely vapaa-aikana ja toisaalta riittävä lepo kuitenkin korjaavat kuormituksesta aiheutuvat muutokset. Kaularangan, olkapään ja nivelten ikääntymiseen liittyvät kulumamuutokset, kulumaoireet ja sairaudet ovat yhtä yleisiä muusikoilla kuin muullakin väestöllä, mutta soittajille ne aiheuttavat ergonomian vuoksi hieman erilaisia ongelmia.

Aivan kuten urheilijan, myös muusikon täytyy pitää huolta lihaksistaan ja kunnostaan. Soittaja käyttää pieniä lihaksia niiden toimintakykynsä äärirajoilla ja jo pieni lihasten kireys voi olla vakavaa ja vaikuttaa soittokykyyn. Urheilussa jo pitkään käytössä ollut psyykkinen valmennus on vasta viime aikoina huomattu hyödylliseksi myös musiikin alalla. Käsite psyykkinen valmennus tulee suoraan urheilusta, missä hengitys-, rentoutus- ja keskittymistehtävät ovat osa jokapäiväistä harjoittelua. Suurin osa menetelmistä, joita urheilijat käyttävät, sopivat muusikoille. Erona urheilun ja musiikin välillä on se, että urheilussa suoritus on useimmiten puhtaasti fyysinen, kun taas musiikissa pääpaino on taiteellisella annilla, sekä tunteiden välittämisellä kuulijoille, siitä huolimatta, että suoritus on fyysisesti vaativa. Psyykkinen valmennus musiikissa tarkoittaa kaikkea sellaista harjoittelua ja itsensä kehittämistä, mitä muusikko tekee fyysisen harjoittelun lisäksi. (Arjas 2001, 37–43.)

Kokemuksia ergonomiasta

Artikkeli lähti omista kokemuksista musiikin parissa. Vuosien varrella huomasin, että ergonomia on muutakin kuin soittoasennot tai instrumentin käyttö. Artikkelissa halusin laajentaa ergonomian käsitteitä selvittämällä muusikkokollegojen avulla mitä kaikkea todellisuudessa kuuluu muusikon työhön.

Opinnoissani ergonomia jäi taka-alalle ja missään vaiheessa ergonomiaa ei ole käsitelty kokonaisuutena. Artikkelin tarkoitus on myös auttaa tulevaisuudessa opettajan työssäni huomioimaan muusikon työn vaatimusten monipuolisuus. Ergonomian merkitystä opetuksessa tulen korostamaan osana muusikkoutta ja selviämistä kaikesta siitä, mitä muusikko voi työssään kohdata.

Kirjoittaja: Ilkka Kivimäki 2015, Centria ammattikorkeakoulu.

Lähteet

Hakola T. Vuorotyön ergonomiset kriteerit ym. Ergonomiatiedote 4/1994: 10-16. Www-dokumentti. Saatavissa: http://www.alavenyliikaa.fi/tyoaikaergonomia.pdf. Luettu 15.03.2015

Arjas P. 2001. Iloa esiintymiseen – Muusikoiden psyykkinen valmennus. Atena, Jyväskylä.

Tervonen H. Pro gradu. HALUAISIN VAIN TIETÄÄ MIKÄ OLISI HYÖDYLLISTÄ. Www-dokumentti. Saatavissa:  http://ethesis.siba.fi/f les/nbnfife201111185830.pdf. Muutettu 2014. Luettu 22.03 2015.

Työterveyslaitos. Www-dokumentti. Saatavissa: http://www.ttl.fi/fi/tyoymparisto/melu/sivut/default.aspx.  Muutettu 28.11.2014. Luettu 14.03.2015.

Teme. Teatteri ja mediatyöntekijöiden liitto. Saatavissa: http://www.teme.fi/usein-kysyttya.html#.VU3doanzDV8. Muutettu 01.10. 2014. Luettu 09.05. 2015.

YLE uutiset, kotimaa 25.11.2010.

 Valokuvat
Alber, Eric; Rapila, Senja.