Laulu, keho ja mieli – tasapainoa joogasta

Keho ja mieli elävät ikäänkuin symbioosissa toisiinsa nähden. Laulu on yksi niistä asioista, jotka syntyvät niiden yhteistyöllä, ja on uskomatonta miten suuri merkitys kehon ja mielen tasapainolla on äänentuottamiseen.

Intiasta peräisin olevan sanskritin kielen sana ”yoga” tarkoittaa yhteyttä. Ja tällä yhteydellä tarkoitetaan yhteyttä omaan itseen (Definitions Of Yoga 2015.) Joogaharjoitteissa mieli, keho ja hengitys liittyvät olennaisesti toisiinsa ja niiden yhteistoimintaa pyritään tasapainottamaan.

Erilaisia joogasuuntauksia on montaa lajia, joten tarkastelen tässä artikkelissani joogaa kokonaisvaltaisena vaikuttajana lauluun, ja lisäksi syvennyn hiukan myös yhteen joogan alalajeista, hiljattain Suomeenkin rantautuneeseen laulujoogaan. Laulujoogasta löytyy melko vähän tietoa, joten kerron siitä sen verran mitä suinkin vain aiheen tiimoilta löydän ja mitä itse olen kokenut.

Osallistuin muutama vuosi sitten muusikon tutkintoa tehdessäni Jyväskylän ammattiopistossa muutaman tunnin kestoiselle laulujoogan tiiviskurssille, jota saapui pitämään laulujoogan Suomeen tuonut Hanna Marsh. Muistan hyvin vähän yksityiskohtia tuolta kurssilta, mutta muistan sen, että kurssin jälkeen oloni oli huikean keveä ja virkeä. Teimme erilaisia äänen resonanssiharjoituksia niin, että me opiskelijat istuimme puolikuun muodossa opettajan ympärillä ja hän ohjasi meille erilaisia äänenmuodostustapoja ja harjoitteita, joiden avulla keskityttiin aistimaan äänen tuottamia tunteita kehoon. Muistan sen, kuinka erään harjoituksen jälkeen kasvoni olivat kuumat kuin teepannu, ja tuntui kuin veri huokuisi voimakkaasti hykerrellen pitkin kehoa.

Tuo tunne jäi mieleeni silloin, ja nyt muutaman vuoden jälkeen se palasi taas tuoden tullessaan lisää uteliaisuutta laulujoogaa kohtaan. Aloin pohtia, kuinka paljon siitä saisikaan välineitä laulunopettamiseen ja sen opiskeluun. Laulaessa monet kohtaavat kehon ja mielen jännitystiloja, jotka vaikeuttavat laulamista, joten tällaisen lajin tarjoamat apukeinot ovat enemmän kuin tervetulleita etsiessämme omaa luonnollista ääntämme ja hoivatessamme samalla koko kehoamme ja mieltämme.

Laulujooga

Ainut tieto, jota laulujoogasta olen saanut kaivettua, on peräisin Hanna Marshin laulujooga-sivustoilta, kahdelta hänen tiiviskurssiltaan, sekä häneltä itseltään haastattelun muodossa. Laulujooga on Suomessa hyvin uusi ilmiö, ja siitä onkin vielä ainakin toistaiseksi vaikeaa löytää kirjallisuutta tai muuta lähdeaineistoa. Tiedän, että tässä artikkelissa kertomani tiedot laulujoogasta ovat vain pintaraapaisu siitä kaikesta mitä siihen todella sisältyy, mutta koska olen äärimmäisen kiinnostunut aiheesta, kerron nyt sen mitä tiedän ja jatkan hidasta tutkimustyötä laulujoogan parissa vielä jatkossakin.

Tällä hetkellä laulujoogaa on Suomessa mahdollista harrastaa toistaiseksi vain Hanna Marshin opissa, sillä Suomesta ei löydy muita varsinaiseen laulujoogaan vihkiytyneitä. Marsh toteuttaa opetustaan tiiviskursseina eri puolilla Suomea.

Haastattelussa hän kertoi suunnittelevansa parhaillaan CD-levyjä, jotka sisältäisivät harjoituksia laulujoogatunneilta. Äänitteiden myötä hän toivoo saavansa toimintaan tietynlaista toistuvuutta, jotta esimerkiksi samat ihmiset löytäisivät hänen kursseilleen useamminkin ja heidän olisi mahdollista harjoitella myös kotona. Ilman äänitteitä ja ohjausta oma-aloitteisesti harjoitteleminen ja harjoitteiden muistaminen on vaikeaa. (Marsh 2015.)

Laulujooga on peräisin Intiasta, jossa se kulkee nimellä ”lääketieteellinen, intialainen äänimusiikkiterapia” (Marsh 2013.) Perimätietoon perustuvien kirjoitusten mukaan kehossa uskotaan olevan ainakin seitsemän pääenergiakeskusta eli chakraa (sanskriitin kielellä ”pyörä”). Chakrojen tehtävä on energiavirtojen vastaanottaminen, muuntaminen ja niiden välittäminen kehossa. (Sharamon & Baginski 1993, 25-27.)

Chakroista olemassaoleva tieto perustuu pitkälti perimätietoon ja subjektiivisiin havaintoihin, sillä niitä on vaikeaa tutkia tieteen keinoin. Laulujoogassa chakrat kuitenkin yhdistetään fysiologisesti kehon tiettyihin osiin, joissa eri äänteet eri korkeuksilta laulettuina värähtelevät (Marsh 2013.)

”Laulujooga tasapainottaa ja kehittää meitä myös henkisellä tasolla. Se on myös oiva tapa kehittää ääntään yhteinäisesti ja kauniisti soivaksi ja sopii hyvin myös sellaiselle, jolla ei ole laulutaustaa” (Marsh 2013.)

Laulujoogan fyysiset vaikutukset

Minusta kuulostaa vähintäänkin loogiselta, että äänen tuottaminen eri korkeuksilta resonoi eri kohdissa kehoa ja hermokimppuja. Se tuottaa siis värähtelyä, jolla on hierova vaikutus (Marsh 2013.)

Intiassa shrutit  ovat sydämen alueella sijaitsevien 22:n hermon äänen korkeuksia, jotka voidaan kuulla yhden oktaavin sisällä. Shruteista on valittu käyttöön niistä seitsemän ja ne on asetettu oktaavin sisälle intervallien päähän toisistaan. (Marsh 2013.)

Länsimaisessa kulttuurissa tunnetut c, d, e, f, g, a, ja h ovat intialaisittain Sa (Shadja), Re (Rishabha), Ga (Gandhar), Ma (Madhyam), Pa (Pancham), Dha (Dhaivat) ja Ni (Nishad). Näitä edellämainittuja sävelten nimiä yhdistettynä niiden sävelkorkeuteen käytetään laulujoogan mantroissa. Aiemmin luettelin seitsemän chakraa ja niiden vaikutusalueet kehossamme. Lauletut sävelet ja äänteet sijoittuvat niihin seuraavasti: Sa eli C vaikuttaa juurichakraan (lantiopunos), Re eli D vaikuttaa sakraalichakraan (kohdunkaulan punos), Ga eli E vaikuttaa Solar Pleksus-chakraan (sisuspunos), Ma eli F vaikuttaa sydänchakraan (sydänpunos), Pa eli G vaikuttaa kurkkuchakraan (aorttapunos), Dha eli A vaikuttaa Kolmas Silmä-chakraan (talamus) ja Ni eli H vaikuttaa kruunuchakraan (aivojen limbinen alue). (Marsh 2013.)

Ananda-lehden toimittaja Riikka Nikkanen kertoo Hanna Marshin haastattelu-artikkelissaan, että laulujoogassa harjoituksia voidaan tehdä sen mukaan, millaista vaikutusta haetaan. Esimerkiksi rentoutusta tavoitellessa lauletaan tiettyjä äänteitä alennetuin sävelin, tai kun halutaan piristystä, lauletaan ’normaaleja’ (ei-alennettuja) säveliä. (Nikkanen 2013, 38-39.)

Tiettyjä säveliä tietyltä korkeudelta laulaen voidaan siis hieroa esimerkiksi pernaa tai haimaa, joihin kehomme stressitila vaikuttaa. Pernasta ja haimasta vaikutus siirtyy insuliinin tuotantoon, joka voi johtaa diabetekseen, kohonneeseen verenpaineeseen ja sitä kautta erilaisiin sydänsairauksiin. Laulujoogan tietojen mukaan stressi aiheutuu epätasapainosta kolmessa tietyssä eri hermokimpussa ja niissä sijaitsevissa energiakeskuksissa. Niinpä näissä kehon osissa resonoivilla ääniharjoitteilla näitä sairauksia voidaan ennaltaehkäistä ja jopa parantaa. (Marsh 2013.)

Konkreettisesti laulujoogaan ei liity joogalle tyypillistä asentojen vaihtelua, vaan siinä keskitytään paikallaan istuen kuuntelemaan ja tunnustelemaan oman kehon toimintaa ääntä muodostettaessa. Harjoitteet toteutetaan vuorolaulaen niin, että opettaja näyttää aluksi mallia, ja oppilaat toistavat saman perässä.

Fit-lehden blogitoimittaja Hanna Gullichsen vieraili Marshin vetämällä laulujooga-tunnilla, ja kirjoittaa lehtiartikkelissaan, kuinka kyseinen tunti oli parhaita terapiatunteja, jolla hän on koskaan käynyt. Hän kehottaa, että oli ongelma mikä tahansa, kannattaa tohtorin sijaan kääntyä ensin laulujoogan puoleen. Gullichsen kertoo myös, että tunnin myötä hänenlaisensa kokematon laulaja alkoi kuulla äänensä aiempaa parempana, ja ikävät asiat sekä vihan tunteet poistuivat mielen päältä pikkuhiljaa tunnin kuluessa. (Gullichsen 2013, 52-53.)

Laulu ja jooga

Selventääkseni asiaa hiukan, laulujooga on eri asia kuin laulun ja joogan yhdistäminen. Haastattelin laulun ja joogan yhdistämisen tiimoilta jyväskyläläistä laulunopettajaa, Jenni Ruuthia, joka on ottanut opettamiseensa vaikutteita joogan maailmasta. Kyseessä ei ole itse laulujooga, vaan erilaisten joogaharjoitteiden soveltamista laulamiseen. Ruuth kertoo innostuksensa äänen tutkimiseen tempaisseen hänet laulun ammattiopintojen jälkeen tutkimaan äänen parantavia ja tietoisuutta lisääviä ominaisuuksia. Hän on ollut joogan ”on-off” -harrastaja vajaan kymmenen vuoden ajan, ja kouluttautuu parhaillaan joogaopettajaksi.

Ruuthin mukaan niin joogassa kuin laulamisessa on kyse rajoittavista tekijöistä irti päästämisestä, yksinkertaisena esimerkkinä lihasjännitysten hellittäminen. Hänen mielestään laulua hallitsevia lihasjännitteitä pystyy kehon ulkopuolelta purkamaan tiettyyn pisteeseen asti muun muassa venyttelyllä ja liikunnalla. Jos jännitteiden lähde on jossain mentaalisella puolella, jännitykset ja kireydet palaavat niin kauan, kunnes varsinainen syy on purettu.

Tässä asiassa olen hänen kanssaan samaa mieltä, sillä olen itse kokenut vastaavanlaisen tilanteen omassa elämässäni viimeisen vuoden aikana. Vielä vuosi sitten talvella tunsin oloni melko turhautuneeksi, sillä en vain mitenkään koennut kykeneväni soittamaan ääntäni rennosti. Teimme paljon hyviä harjoituksia lauluopettajani kanssa ja selvittelimme mitä minun tulisi tehdä äänentuotossani toisin jotta ongelma korjaantuisi, mutta en vaan pystynyt tekemään asioita niin. Jokin ikäänkuin esti ääneni vapaan juoksun, enkä osannut paikantaa mistä löytäisin sille syyn.

Rentoutumisen merkitys

Sitten kesän aikana koin mullistavia elämänmuutoksia, jotka veivät pohjamutien kautta auringon valoon ja viimein tunsin kuinka stressitasoni laskivat pikkuhiljaa. Oloni keveni ja maailma näytti uudenlaisia värejä itsestään. Aloin laulaa uudestaan parin kuukauden tauon jälkeen, ja kuinka ollakaan, suusta tuli sellaisia ääniä, joita en ollut koskaan aiemmin kuullutkaan. Edellistalven opit laulutunneilla alkoivat vihdoin käydä järkeen, kun pystyinkin yhtäkkiä tekemään asiat juuri niin kuin pitikin, jotta pystyisin laulamaan rennommin. Koska äänenmuodostukseni on rentoutunut, huomaan myös leukojeni jumiutuvan vähemmän, koska en enää jännitä niitä läheskään niin paljon laulaessani. Uskon myös päänsärkyni johtuneen osittain leukojen kiristyksestä, joka taas juontaa juurensa tuolloiseen henkiseen stressitilaani. Niinpä päänsärkynikin vähenivät.

Näillä perusteilla uskon siis mielen voimaan hyvin vahvasti. Siksi jooga ja laulu ovat mielestäni erittäin hyvä yhdistelmä, sillä ne tukevat toisiaan yrittäessämme saavuttaa onnistumisia, hyvää oloa ja rentoutta itsemme kanssa.

Joogametodit laulunopetuksessa

Miten Ruuth hyödyntää jooga-metodeja käytännön opetuksessaan? Hän kertoo oppilaalle konkreettisesti lihaksista ja niiden rentouden/työn tasapainosta, mutta ei kuitenkaan anna valmiita kaavoja siihen millaista lihastyön tulisi olla, vaan kukin oppilas saa itse muodostaa käsityksen oman kehonsa lihasten toiminnasta. Tämän hän sanoo olevan osa eräänlaista kehon hyväksymisharjoitusta. Ruuth kertoo hänen tunneillaan tehtävän myös paljon joogasta tuttuja rentoutus-, venytys- ja hengitysharjoituksia, joiden avulla pyritään tyhjentämään mieli häiriötekijöiltä, keskittymällä vain kyseiseen hetkeen kuuntelemalla kehoa ja sen jännityksiä ja hyväksymällä ne. Hän kertoo tämän olevan hyvä keino rauhoittaa oppilaat tunnin alussa, sillä monet tulevat tunnille suoraan töistä, koulusta tms. Näin ei myöskään tarvitse kuunnella niin paljon ”puskevaa” laulamista.

Liiallinen suorittaminen

Ruuth mainitsee laulun vapautta estävänä yhtenä esimerkkinä liiallisen tunnollisuuden, jota hän näkee etenkin suomalaisilla naisilla paljon, kun kaikki halutaan tehdä niin huolella ja moitteettomasti. Laulamisessa hän huomaa sen ilmenneen siinä, että yritetään suorittaa asiat todella tarkasti juuri niin kuin opettaja sanoo, ja samalla keho menee ylijännitystilaan, ääni kiristyy ja laulaminen ei suju. Näin käy varmasti, jos yksilöllä on taipuvuutta stressata siitä, kuinka jokainen asia tulisi suorittaa täydellisesti eikä virheitä saisi tehdä.

Tällöin Ruuth kertoo avun löytyvän itseensä luottamisesta ja mielen vallan hiljentämisestä, ja tällaisen ongelman ilmetessä tunneilla hän ruotiikin oppilaidensa kanssa sitä, miltä laulaminen tuntuu jännittyneenä ja ei-jännittyneenä. Näin oppilas saa tutkailla, minkä hän arvelee vaikuttavan tämän ongelman olemassaoloon. Ruuth sanoo syyn yleensä löytyvän juuri näin, ja ainut asia mitä hänen itsensä tarvitsee tehdä on ohjata hengittämään ja hyväksymään tuo piirre, ja muistuttaa oppilasta siitä uudestaan silloin, kun oppilaan mieli haluaa tehdä enemmän kuin kehollisesti tarvitsisi.

Ohjauksen ja terapian raja

Jokaisen opettajan täytyy määritellä itselleen raja, joka erottaa ohjaajan/opettajan roolin terapeutin roolista. Laulunopettaja kohtaa oppilaan tunnilla todella henkilökohtaisesti, sillä ääni on jokaiselle todella yksilöllinen ja henkilökohtainen, sekä viestimisen että ilmaisun väline. Se on osa kutakin yksilöä, ja siksi myös todella haavoittuva ja herkkä ominaisuus. Niinpä sitä tuleekin vaalia sekä itse, että saada siihen tukea ja kannustusta myös ulkopuolelta. Laulutunneilla saatetaan välillä sukellella todella syvissä vesissä, ja tunteet saattavat purskahtaa pintaan hyvinkin herkästi, joten opettajan täytyy olla jollain tavalla valmis reagoimaan moisessa tilanteessa.

Tulevaisuuden näkymät

Uskon tämän tyylisillä laulunopetusmetodeilla olevan kysyntää nyt ja tulevaisuudessa, sillä nykypäivän yhteiskunta on kiireinen ja ihmiset kaipaavat jotain, jonka parissa pysähtyä kaiken hektisyyden keskellä. Ensinnäkin oma ääni löytyy parhaiten rentouden kautta. Yleinen ongelma on, että laulutunnilla ääni ei kuljekaan samalla tavalla kuin kotona harjoitellessa. Tämä johtuu usein oppitunti-tilanteen tuomasta jännityksestä ja suorituspaineista, jotka saattavat kulkeutua saman tien myös fyysiseksi ongelmaksi. Kun niiden vaikutus saadaan minimoitua, laulaminen helpottuu.

Tällaisilla tunneilla ei tarvitse välttämättä keskittyä ainoastaan itse laulussa etenemiseen, vaan tunnin voi ottaa myös mielen ja kehon hoidon kannalta, eräänlaisena ”äänihierontana” ja arjen pysäyttäjänä. Tunnin sisällön voi suunnitella yhdessä oppilaan kanssa, ja painottaa halutessaan jotain tiettyä päämäärää. Tunnit voivat myös olla ryhmätunteja, jolloin ääniharjoitteita tehdään yhdessä laulaen. Tämä on oiva keino yksinsuorittamisen pelon poistamiseksi, varsinkin jos on kyseessä aloitteleva laulaja tai sellainen, jolla ei juuri ole laulamisesta aiempaa kokemusta. On helpompaa tehdä ensin ryhmässä, jonka sisällä oma ääni kulkee muiden kanssa yhdessä soiden.

Tänä päivänä minulla itselläni ei vielä ole kovin paljoa kokemusta joogasta ja sen tuomisesta  osaksi laulunopiskelua. Aiheena moinen kuulosti niin mielenkiintoiselta, että päätin siihen tarttua ja ottaa selvää, mitä kaikkea tällaisella metodilla voisi saada aikaan. Erityisesti nyt Jenni Ruuthin Ja Hanna Marshin haastattelujen innoittamana aion jatkaa oman vaihtoehtoisen polkuni etsimistä ja muovailua tulevaisuuden opettajan työssäni.

Laulu kuuluu kaikille, ja toimii ilmaisun välineenä vaikkapa silloin, kun tunteille ei löydy sanoja. Laulu on ikäänkuin eräänlaista sydämen puhetta.

 Kirjoittaja: Krista Viinikainen 2015, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Definitions of yoga 2015. Viitattu 18.1.2015 Http://www.bigshakti.com/definitions-of-yoga/

Gullichsen H. 2013. La-la-laa!. Fit-lehti. 52-53. Viitattu 18.1.2015. Http://www.laulujooga.fi/10

Marsh, H. 2013. Laulujooga. Viitattu 20.1.2015. Http://www.laulujooga.fi

Marsh, H. 16.02.2015. Haastattelu.

Nikkanen R. 2013. Laulujoogaa pihasalissa. Ananda-lehti. 38-39. Viitattu 18.1.2015. Http://www.laulujooga.fi/11

Ruuth, J. 12.11.2014. Sähköpostihaastattelu

Sharamon S. & Baginski Bodo J. 2006. Chakra käsikirja. Helsinki: Delfiini Kirjat.