Kymmenen motivointikeinoa instrumenttiopettajalle

Ensin se näkyi oppilaan harjoittelemattomuutena, sitten poissaoloina. Kehitystä ei tapahtunut pitkään aikaan. Mistä oli kyse? Voinko opettajana tehdä asialle jotain?

Jokainen opettaja joutuu varmasti jossain vaiheessa uraansa kohtaamaan tilanteen, jossa huomaa oppilaan motivaation laskeneen huomattavasti. Silloin voi vain miettiä, onko mitään tehtävissä. Voinko opettajana kaivaa oppilaan motivaation takaisin? Itsellämme tämä on juuri nyt ajankohtainen aihe, joten päätimme perehtyä oppilaan motivoimiseen tarkemmin.

Motivaatio tulee latinankielen sanasta movere (liikkuminen). Motivaatio koostuu motiiveista, jotka ovat joko tiedostettuja tai tiedostamattomia erilaisia tarpeita ja haluja, jotka yllyttävät ihmistä tekemään jotain. (Ruohotie 1998, 36-37.)

Motivaatio voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Näitä ei voi kuitenkaan pitää täysin erillisinä asioina, vaan ne täydentävät toisiaan. (Ruohotie 1998, 37-38.) Sisäisesti motivoituneella ihmisellä on jokin tarve tai halu suoriutua tehtävästä. Ulkoisesti motivoitunut henkilö taas haluaa saada ulkoisia palkkioita toiminnoistaan ja suorituksistaan. (Metsämuuronen 1997, 9.)

Palkitseminen

Palkkioiden ja kannusteiden käyttämisestä voi olla apua oppilaan motivoimiseen soittotunnilla. Kannusteet voivat palkita joko sisäisesti tai ulkoisesti. Kun kannuste palkitsee sisäisesti, oppilas motivoituu itse tekemisestä. Kun taas kannuste on ulkoista, oppilas pyrkii saamaan hyviä arvosanoja. Ulkoiset palkkiot tyydyttävät vain hetken, mutta sisäiset ovat pitkäkestoisia ja saattavat johtaa pysyvään motivaatioon. (Ruohotie 1998, 38.)

Liiallinen palkkioiden käyttäminen saattaa turmella oppilaan sisäisen motivaation, koska oppilas keskittyy vain palkkion saavuttamiseen. Sen sijaan satunnainen odottamaton palkitseminen piristää oppilasta. (Syrjäläinen 2011, 10.)

Kirjassaan Motivaatio, tahto ja oppiminen (1998, 40) Ruohotie lainaa Brophyn 1981 Tehokkaan palkitsemisen taulukkoa:

• Perustuu suoritukseen.
• Kohdistuu selkeästi osoitettuihin yksityiskohtiin.
• On spontaania, vaihtelevaa ja uskottavaa; keskittyy oppijan suoritukseen.
• Palkitsee spesifien tavoitteiden saavuttamisesta.
• Tuottaa oppilaille tietoa hänen kompetenssistaan ja suoritusten tasosta.
• Suuntaa oppijaa oman työskentelyn arvostamiseen ja ongelmanratkaisuun.
• Vertaa oppijan nykysuorituksia hänen aikaisempiin suorituksiinsa.
• On tunnustus hyvästä yrityksestä tai onnistumisesta vaikeassa tehtävässä.
• Korostaa onnistumisen syinä yrittämistä ja kykyjä (mikä vahvistaa uskoa siihen, että oppija menestyy jatkossakin).
• Vahvistaa sisäisiä attribuutiotulkintoja (oppija uskoo suoriutuvansa koska hän pitää ko. aiheesta ja haluaa kehittää ko. uusia taitoja).
•  Kiinnittää oppijan huomion omiin suorituksiinsa.
•  Lisää opitun arvostusta ja kehittää toivottuja attribuutiotulkintoja, kun prosessi on saatu loppuun.

Soittotunnilla opettaja voi esimerkiksi kehua oppilasta, kun hän onnistuu soittamaan kappaleen hyvin. Opettaja voi palkita oppilasta uusilla kappaleilla, joista oppilas pitää.

Epävarmuuden tilan luominen oppilaalle

Tutkimusten mukaan jos ihmisellä on epävarma olo, hänen uteliaisuutensa ja kiinnostuksensa herää. Tällöin hän alkaa etsiä tietoa ja yrittää lievittää epävarmuuden tilaa. Liiallinen epävarmuus aiheuttaa kuitenkin ahdistuneisuutta ennemmin kuin uteliaisuutta. (Kansanen & Uusikylä 2000, 25.)

Esimerkiksi konsertti- tai tutkintokappaleen pitäisi olla sopivan tasoinen, jotta se olisi motivoiva. Jos kappale on liian vaikea, oppilas turhautuu hitaaseen edistymiseensä tai ei edisty ollenkaan. Jos taas kappale on liian helppo, oppilaan ei tarvitse nähdä vaivaa kappaleen harjoittelemiseen, joka taas ei palkitse esiintymistilanteessa, kun ei pääse ns. ”näyttämään mitä osaa”. Vaikeamman kappaleen osaaminen on aina mukavampaa kuin helpon.

Inhimillisen toiminnan motivaation selityksenä pidetään pyrkimystä tasapainotilaan. Tätä kutsutaan sisäisen motivaation mekanismiksi. (Hakkarainen 1990, 27.) Esimerkiksi tuleva konsertti voi aiheuttaa oppilaassa epävarmuuden tunnetta esityskappaleen osaamista kohtaan. Oppilas pyrkii tasapainotilaan harjoittelemalla kappaletta.

Oppilaan sisäisen motivaation virittäminen

Motivaation voi virittää jonkinlainen tyytymättömyyden kokemus. Se merkitsee ristiriitaa nykytilan ja halutun tavoitetilan välillä. Motivaatio voi nousta arvostetusta tavoitteesta, joka houkuttelee toimintaan. Toiminnan viriäminen edellyttää yleensä sekä sisäisiä että ulkoisia yllykkeitä. (Vuorinen 2001, 14.)

Sisäinen yllyke on pyrkimys tasapainotilaan (Hakkarainen 1990, 27). Ulkopuolelta tuleva yllyke, esimerkiksi opettajan mallisoitto kappaleesta tai harjoiteltavasta kohdasta, virittää oppilaassa sisäisen motivaation, joka purkautuu tavoitteeseen suuntautuvana toimintana (Vuorinen 2001, 14).

Opettajan tai pidemmällä olevan opiskelijan mallisoitto voi olla hyvinkin motivoivaa. Jos kuulee jonkun toisen soittamana esimerkiksi konsertissa hyvän kappaleen ja ajattelee, että haluaa soittaa sen seuraavaksi. Sitä harjoitellessa voi huomata kappaleen haasteet, mutta on kuitenkin tarpeeksi motivoitunut harjoittelemaan kappaleen kunnolla, jotta pääsisi itsekin esiintymään sillä kappaleella konserttiin.

Sopivalla vauhdilla eteneminen on motivoivaa. Oppilasta pitää kannustaa harjoittelemaan vanhat läksyt, jotta voi sitten antaa tilalle uusia kappaleita soitettavaksi. Soittotunneilla käyminen on mielekästä, kun ei aina soiteta samoja kappaleita. Läksyjä olisi hyvä olla useampi, jotta eri tunneilla keskityttäisiin eri kappaleisiin – esimerkiksi vaihtelemalla, mitä kappalevalikoimasta sillä kerralla soitetaan ja mitä ei.

Vaihtoehtojen ja valinnanvapauden antaminen oppilaalle

Oppimista voidaan tehostaa antamalla oppilaalle vapauksia päättää myös itse, mitä hän opiskelee. Sisäistä motivaatiota voi lisätä vaatimattomatkin mahdollisuudet valita itse. Vaarana liiallisessa vapauksien antamisessa on se, että oppilas valitsee kaikkein helpoimmat tehtävät. (Kansanen & Uusikylä 2000, 30.)

Soittotunneilla opettaja voisi esimerkiksi antaa muutamia sopivan tasoisia vaihtoehtoja oppilaalle, ja oppilas saa itse valita näistä uuden läksynsä. Jos oppilas saisi itse ilman minkäänlaista rajausta valita läksykappaleensa, se olisi todennäköisesti joko liian helppo tai liian vaativa. Tämä saattaisi syödä oppilaan motivaatiota.

Kiinnostavat ja saavutettavat tavoitteet

Opettajan on asetettava oppilaalle riittävän kiinnostavat ja saavutettavat tavoitteet, jotta oppilaan sisäinen motivaatio pysyisi yllä. Vuorisen mukaan (2001, 20) yksityisen oppimistavoitteen motivointikykyä voidaan arvioida kahden tekijän: kiinnostavuuden ja saavutettavuuden perusteella. Motivaation voimakkuutta ohjaavat tavoitteen arvo ja sen saavuttamisen todennäköisyys; jos toinen tekijä on nolla, koko tulos on nolla.

”Ihminen on motivoitunein sellaiseen opiskeluun, jonka tavoitteet tukevat hänen elämänsä arvoja ja keskeisiä päämääriä.” Jos tavoitteen saavuttaminen tuntuu mahdottomalta tai kohtuuttoman vaikealta, yksilö ei motivoidu. (Vuorinen 2001, 21.)

Opettajan tulisi osata selittää oppilaalle, että miten kyseinen harjoitus liittyy siihen päämäärään, jonka oppilas haluaa saavuttaa. Jos oppilas ei ymmärrä, miten harjoitus liittyy hänen tavoitteeseensa, hän ei ole motivoitunut harjoittelemaan.

Hyvä opettaja-oppilassuhde

Opettajan ja oppilaan välisellä suhteella on suuri merkitys oppilaan motivaatioon ja edistymiseen, koska instrumenttiopetus on yleensä yksilöopetusta. Jos oppilas ei ole opettajansa kanssa hyvissä väleissä, saattaa oppilas lopettaa kokonaan soittotunneilla käymisen ja musiikkiharrastuksen. Mitä parempi vuorovaikutus opettajan ja oppilaan välillä on, sitä paremmin oppilas menestyy soittotunneilla. (Syrjäläinen 2011, 12.)

Joskus pelkkä opettajan persoona tai kiinnostava aihe riittää motivaation syntymiseen. Innostava opettaja saattaa onnistua tartuttamaan innostuksensa oppilaisiinsa. Opettaja voi parantaa motivaatiota käyttämällä oman innostuksensa voimaa vahvistaakseen opiskelijasta nousevaa sisäistä motivaatiota. (Vuorinen 2001, 24.)

Hyvä opettaja tutustuu oppilaaseensa huolella ja tuntee tämän hyvin. Näin opettaja pystyy valitsemaan oppilaalleen sopivan tasoisia ja oppilaan mielestä kivoja, motivoivia, harjoituksia läksyksi. Myös huumori on tärkeä osa opetustilanteessa: jos oppilas soittaa vahingossa jotain väärin, sille voidaan yhdessä nauraa ja harjoitella kohta. Ei olisi kovin motivoivaa, jos opettaja vain murisisi vieressä jokaisen virheellisen nuotin jälkeen.

Rakentava palaute

Kannustavan ja realistisen palautteen antaminen oppilaalle on tärkeää. Oppilaat tarvitsevat myös tietoa mahdollisuuksistaan saavuttaa asettamansa tavoitteet. (Vuorinen 2001, 21.) Erityisesti konsertti- ja tutkintotilanteiden jälkeen realistinen palaute on tärkeää, koska nämä ovat eräänlaisia välietappeja varsinaista päätavoitetta saavutettaessa. Palautekeskustelussa voidaan arvioida tämänhetkistä osaamista ja tehdä jatkosuunnitelmia.

”Hampurilaismallinakin” tunnettu palautekaava on hyödyllinen ja motivoiva. On kiva kuulla ensin jotain hyvää ja sellaista, missä onnistui hyvin. Sen jälkeen käsitellään asiat, jotka olisi voinut vielä tehdä paremmin. Viimeiseksi vielä vähän hyviä osuuksia, niin jää kuitenkin päällimmäiseksi hyvä mieli ja myös motivaatio seuraaviin esiintymisiin tai tutkintoihin jatkuu. (Palautteen merkitys työyhteisössä.)

Jos oppilas saisi pelkästään hyvää palautetta ja kehuja, se voisi vääristää oppilaan käsitystä omista taidoistaan. Vastaan tulevat epäonnistumiset tai vastoinkäymiset lannistaisivat oppilaan helposti. Jos taas palaute olisi murskaavaa ja pelkästään negatiivista, oppilas kokisi, ettei osaa soittaa mitään, vaikkei todellisuudessa olisikaan näin.

Erilaiset työtavat ja työtapojen vaihtelu

Opettajan on tärkeää tietää yksittäisten oppilaiden tai ryhmän kiinnostuksen kohteet, jotka sisältävät energiaa ja latausta. Jokaisella on halu käyttää energiansa johonkin aktiiviseen toimintaan. Tietoa tästä voidaan käyttää hyväksi, vaikka se ei välittömästi liittyisikään opetettavaan asiaan. Jos esimerkiksi tietokoneen käyttö kiinnostaa oppilasta opiskelussa, voi opettaja käyttää tätä energianlähdettä hyväksi erilaisten aiheiden opiskelussa. (Vuorinen 2001, 24–25.)

Tietokoneen käyttöä voisi harkita esimerkiksi teoriatehtävien harjoitteluun. Netistä löytyy paljon sivustoja, joissa on musiikinteoriaan liittyviä pelejä. Lisäksi on nettisivustoja, joissa voi harjoitella vaikkapa melodian tai rytmin kuuntelua. Soittotunneilla voisi hyödyntää tietokonetta uuden soittokappaleen kuunteluun. Esimerkiksi netistä voisi etsiä videoita, joissa kuuluisa muusikko esittää kyseisiä kappaleita.

Opettajan pätevyys

Opettajan mallisoitto on tärkeää, koska se luo positiivista ilmapiiriä soittotunnille. Se vahvistaa myös oppilaan käsitystä opettajan ammattitaidosta. (Kosonen 1996, 126.) Pätevä opettaja on Vuorisen (2001, 22) mukaan

• Sisäistänyt sen mitä hän opettaa.
• Kohtelee oppilasta yksilönä ja on kiinnostunut hänen oppimisestaan.
• Opettajalla on realistinen kuva oppilaan suoritustasosta ja luottaa oppilaan taitoon oppia lisää.
• Opettaja ei kanna huolta ylen määrin omasta onnistumisesta.

Opettajan pätevyys on oppilaan motivaatiota vahvistava tekijä. Jos oppilaalla on sellainen käsitys, että opettaja ei itsekään oikein osaa asiaa, jota yrittää opettaa, oppilas ei ehkä ota tosissaan opettajan sanoja. Jos taas opettaja pystyy vakuuttavasti ja asiantuntevasti opettamaan asiaa, oppilaskin voi innostua hyvän mallisoiton ansiosta opettelemaan harjoituksen. Opettajan olisi myös hyvä selittää, mihin opeteltava harjoitus liittyy ja miksi se on tärkeää osata.

Opetustila

Ei ole olemassa tiettyjä kriteerejä ”viihtyisälle oppimisympäristölle”. Jokainen ihminen on erilainen ja haluavat eri asioita opetustilalta. (Piispanen 2008, 14–15.) Opetustilan suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon mahdollisuus hyvään vuorovaikutukseen (Vuorinen 2001, 26). Esimerkiksi instrumenttiopetuksessa on tärkeää suunnitella opetustilat niin, että oppilas pystyy seuraamaan opettajan antamaa esimerkkiä. Myös opetustilan vaihtaminen silloin tällöin olisi virkistävää. (Vuorinen 2001, 26.) Yksityisoppilaan kanssa voisi sopia esimerkiksi, että soittotunti pidetään välillä opettajan luona ja välillä oppilaan luona, niin se saattaisi olla mukavaa vaihtelua. Jos taas opettaa tietyssä luokassa, voisi esimerkiksi vaihtaa luokkaa jonkun toisen opettajan kanssa välillä.

Esimerkiksi luokkatilan lämpötilalla voi olla suuri merkitys oppimistulokseen: jos luokassa on liian kylmä tai kuuma, sekä opettajan että oppilaan keskittyminen saattaa herpaantua helposti. Myös sisustuksella on merkitystä. Viihtyisän näköisessä tilassa on paljon mukavampaa opiskella kuin kolkossa ja värittömässä tilassa. Lisäksi huonosti äänieristetty tila voi olla huono keskittymisen kannalta, jos ulkopuolelta kuuluu paljon melua tai muuta soittoa.

 

Omia kokemuksia

Meille oppilaan motivoinnin apukeinojen tutkimisesta oli hyötyä. Testasimme motivointikeinoja käytännössä oppilaisiimme. Molemmilla oli oppilas, jonka motivaatio oli laskenut. Kun oppilas oli harjoitellut läksykappaleen, kehuimme oppilasta ja oppilas sai itse osallistua uuden läksyn valitsemiseen. Tämä lisäsi oppilaan harjoitteluintoa huomattavasti. Kokeilimme nuottien opetuksessa erilaista työtapaa; meillä on ”nuottipelikortit”, joissa pitää löytää nuottia vastaava kirjainkortti. Oppilaat innostuivat tästä pelistä paljon ja oppivatkin nuotteja ihan vahingossa. Totesimme myös ”hampurilaismallina” annetun palautteen hyödylliseksi ja motivoivaksi. Ensin kerroimme hyviä asioita oppilaan soitosta, sitten hieman kehitettävää ja lopuksi vielä hyvää.

Oppilaan onnistuessa palkitseminen aiheuttaa oppilaan sisäisen motivaation viriämistä. Palautteen tulee kuitenkin olla rakentavaa ja tavoitteiden realistisia. Sopivan epävarmuuden tilan luominen sekä valinnanvapauden antaminen oppilaalle on hyödyllistä. Opetustilan tulee olla viihtyisä ja työtapojen vaihtelu tuo virkistystä. Opettajan tulee olla pätevä ja luoda hyvä suhde oppilaaseen.

Jos sinulla on vastaava tilanne oppilaasi kanssa – huomaat, että hän ei enää ole motivoitunut harjoittelemaan – suosittelemme kokeilemaan ensin näitä keinoja, ennen kuin luovuttaa oppilaan kanssa. Toivottavasti näistä motivointikeinoista on muillekin opettajille hyötyä!

 

 

Kirjoittajat: Henri Kärkkäinen ja Sini Wallin, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lähteet:

 

Metsämuuronen, J. 1997. Omaehtoinen oppiminen ja motiivistruktuurit. Opetushallitus, Tutkimus 3/1997.

Hakkarainen, P. 1990. Motivaatio, leikki ja toiminnan kohteellisuus. Helsinki: Orienta-Konsultit Oy.

Kansanen, P. & Uusikylä, K. 2000. Luovuutta, motivaatiota, tunteita – Opetuksen tutkimuksen uusia suuntia. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.

Kosonen, E. 1996. Soittamisen motivaatio varhaisnuorilla. Musiikkikasvatuksen lisensiaattityö. Jyväskylän yliopisto, musiikkitieteen laitos.

Palautteen merkitys työyhteisössä. http://viestinnantietoaines.aalto.fi/mmpv/tyoyhteiso.htm. Viitattu 1.2.2015.

Piispanen, M. 2008. Hyvä oppimisympäristö – Oppilaiden, vanhempien ja opettajien hyvyyskäsitysten kohtaaminen peruskoulussa. Kokkola: Gummerus Kirjapaino Oy.

Ruohotie, P. 1998. Motivaatio, tahto ja oppiminen. Helsinki: Oy Edita Ab.

Syrjäläinen, S. 2011. Keppiä vai porkkanaa? – ajatuksia soitonopettajan merkityksestä musiikkiopiston oppilaan harrastusmotivaatioon. Opinnäytetyö. Turun ammattikorkeakoulu. Musiikkipedagogi, musiikin koulutusohjelma. Viitattu 8.11.2014.

Vuorinen, I. 2001. Tuhat tapaa opettaa. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy.