Esiintymisvalmennus – laulutunneilta puuttuva palanen?
Hei laulunopettaja! Oletko antanut laulutunneillasi ohjeistusta esiintymistä varten? Tarvitsetko työkaluja esiintymisen opettamiseen? Onko esiintymisjännitys kenties haittana oppilaiden esiintymistilanteissa?
Pohdittuamme edellä mainittuja kysymyksiä totesimme esiintymisvalmennuksen puuttuvan usein laulunopetuksesta kokonaan. Laulutunneilla harjoitellaan laulamista, mutta useimmat laulajat tähtäävät esiintymislavoille. Tämän takia kehitimme esiintymisvalmennuksesta paketin, jonka voisi sisällyttää pop/jazz-laulun yksilöopetukseen eri oppilaitoksissa, oppilaan valmiudet huomioon ottaen. Haastattelimme oppilaitamme ja kartoitimme millaiset asiat he kokevat kehityksensä kannalta tärkeinä sekä mitä he toivoisivat esiintymisvalmennuspaketin sisältävän. Perehdyimme aiheeseen myös kirjallisuuden, aiemman koulutuksemme sekä omien kokemuksiemme pohjalta.
Hyvä keskittyjä – hyvä esiintyjä?
Hyvä keskittymiskyky on huippusuorituksen perusta. Arjaksen (1997, 67) mukaan tavoitteena on aivojen ja lihasten saumaton sekä häiriötön yhteistyö. Hän mainitsee Timothy Gallwayn teoksen The Inner Game of Tennis, jossa kantavana ideana on minän kaksi puolta. Toinen on todellinen minä, jonka tulisi osata erinäisiä asioita, toinen taas sisäinen ääni, joka arvostelee ja epäröi jatkuvasti. Tämä sisäinen ääni on Gallwayn mukaan vaimennettava ja näin hiljennettävä automaattiset ajatuskuviot jotka häiritsevät keskittymistä. Arjas toteaa myös että asiaankuulumattomat ajatukset, yleisön reaktioiden liiallinen seuraaminen ja tehoton harjoittelu ovat kaikki huonosta keskittymisestä johtuvia seikkoja. Keskittymisharjoituksissa tärkeintä on juuri ajatusten suuntaamisen harjoittelu. Psyykkisten häiriöiden hallintaan kuuluu muun muassa tietoisen ja tiedostamattoman välisen työnjaon uudelleen rakentaminen sekä automaattisiin ajatuskuvioihin ja minäkuvaan vaikuttaminen. Näillä voidaan vaikuttaa suoraan toimintamme ulkoiseen muotoon eli esiintymiseen (Mts. 38-52.)
Jos esiintyjä on tottunut esiintymistilanteessa ajattelemaan negatiivisia ajatuksia, eikä hänellä ole kykyä tarvittaessa muuttaa ajatustensa kulkua, alkavat negatiiviset ajatukset ja mielikuvat helposti toteuttaa itseään. Esiintyjä voi alkaa epäillä teknistä suoriutumistaan, ulkoa osaamistaan, tai pelkää häpäisevänsä itsensä. Tämän seurauksena alitajunta alkaa tulkita ajatuksia käskyiksi, ja pyrkii tottelemaan niitä aiheuttamalla pelätyn muistikatkoksen tai vaikuttamalla keskittymiskykyyn niin, että esitys ei voi onnistua. (Hiltunen 2009, 15.) Yhdellä jos toisella tällainenkin kokemus muistuu mieleen.
Kun ymmärrys omista fyysisistä ja psyykkisistä valmiuksista lisääntyy, laulaja oppii hallitsemaan vaativia tilanteita entistä paremmin ja musiikilliset vuorovaikutustaidot paranevat. Jokainen oppii esiintymään, kunhan vain jaksaa harjoitella päämäärätietoisesti ja saa ohjausta esiintymiseen. (Arjas 2014, 9-11.) On hyvin yleistä ajatella, että esiintymään oppii esiintymällä riittävän usein. Toistoista on kuitenkin hyötyä vain, mikäli oppilaalla tai opettajalla on kykyä analysoida esiintymistilanteita. (Hiltunen 2009, 13.)
Opettajan haasteet
Opettajan olisi tärkeää selvittää oma suhteensa esiintymiseen voidakseen opettaa esiintymistä muille. Opettajan tulisi osata kuunnella ja ymmärtää myös sellaisia oppilaita, joiden suhde esiintymiseen poikkeaa opettajan omista kokemuksista. Jos esiintyminen on ollut opettajalle luontevaa, ei hänen ole välttämättä helppo ymmärtää oppilaan jännityksen taustoja. Hyvä pedagogi ottaa oppilaiden erilaiset taustat ja asenteet huomioon, ja tiedostaa, että oppilaan ja opettajan välisessä suhteessa myös oppilaalla voi olla paljon annettavaa opettajalle. (Hiltunen 2009, 9-10.) Opettajan ja oppilaan välinen yhteisymmärrys ja vuorovaikutus on tärkeä lähtökohta esiintymistaitojen rakentamisessa.
Laulaminen on kokonaisvaltainen tapahtuma, joka voi nostaa menneitä tapahtumia ja traumoja esille. Joskus on kyse tilanteesta johon tarvitaan ammattiapua, jotta laulaja saa selvitettyä suhteensa elämässään tapahtuneisiin asioihin, ja jotta tässä artikkelissa käsittelemästämme esiintymisvalmennuksesta olisi lopulta hyötyä. Lavapelko ja esiintymisongelmat ovat kuitenkin arkipäivää monille, joilla psyykkinen puoli on tasapainossa. Esiintymisvalmennukseen kuuluukin suurena osana esiintymisjännityksen hallinta. (Arjas 1997, 40.) Meidän opettajina on tunnistettava tämä häilyvä rajapinta.
Miksi jännitämme?
Yleensä ajatellaan, että ikä ja kokemus tuovat varmuutta ja poistavat myös jännitysongelmat, mutta tätä vastoin useat kokeneetkin taiteilijat kärsivät ramppikuumeesta. Tietoisuuden ja ymmärryksen lisääntyessä myös itsekritiikki lisääntyy ja jännitys voi muodostua ongelmalliseksi. (Arjas 2014, 18-20.) Joillakin tilanne voi kärjistyä niin koviin pelkotiloihin ja fyysisiin oireisiin, että lavalle nousu muodostuu mahdottomaksi (Hiltunen 2009, 8-9).
Ihmiset, jotka jännittävät paljon, tiedostavat useimmiten omat fyysiset oireensa ja pelkäävät niiden pilaavan esityksen. Esiintymisjännitysteoriat painottavatkin näiden ihmisen omien ajatusten vaikutusta jännittämiseen. Tällaisia asioita ovat irrationaaliset eli epätodelliset ajatukset, automaattiset ajatukset, jotka ovat syntyneet kokemuksista, omien, muulloin kuin esiintyessä itsestäänselvien taitojen epäily, suhteellisuudentajun menettäminen sekä kasvatukselliset tekijät. (Arjas 1997, 19-22.) Tekijöinä voivat olla muun muassa hylätyksi tulemisen pelko tai huono itsetunto, kokemus tilanteesta uhkaavana huonojen kokemusten tai negatiivisten ajatusten vuoksi. Näitä omia ajatuksia muuttamalla voidaan esiintymisestä saada mielekkäämpää. (Hiltunen 2009, 8-9.)
Jännitämme silloin, kun haluamme onnistua. Asiaa voisi katsoa siis positiiviselta kannalta. (Tammivuori 2000, 17 -18.) Olisi siis nähtävä itsessään vahvuutena se, että on kiinnostunut siitä mitä tekee. Emme ole välinpitämättömiä esiintymistä kohtaan, vaan teemme parhaamme, jotta yleisö voisi nauttia esityksestä. (Arjas 1997, 43.) Useimmiten pieni ja sopiva jännitys tuo esitykselle sopivaa potkua ja nostattaa esiintyjää parempaan suoritukseen.
Ei-jännittäjät ovat yleensä tehtäväsuuntautuneita, eivätkä juuri huomioi omaa kohonnutta vireystilaansa. Kokematon esiintyjä jää taas helposti oman tunnetilansa vietäväksi, eikä pysty vielä tarkastelemaan onnistumistaan kokonaisuutena. On keskeistä hahmottaa esiintymisvireen ja -jännityksen olemuksen monimuotoisuus. On siis mahdollista oppia erottamaan esitystä parantavat elementit negatiivisista, suoritusta heikentävistä tekijöistä. Arjas (2014, 22-30) kehottaa vähentämään myös esiintymisjännitys-sanan käyttöä sen negatiivisen latauksen vuoksi, kun taas sanat vireytyminen, latautuminen, aktivoituminen ja valmiustila luovat huomattavasti positiivisempaa vaikutelmaa ja mielikuvaa.
Backstagelta estradille
Musiikin koulutuksen aikana kiinnitetään paljon huomiota oppilaan kehitettäviin puoliin. Niistä keskustellaan ja muistutetaan usein, jolloin ne saattavat jäädä oppilaalle paremmin mieleen, kuin omat hyvät puolet. Juuri ennen lavalle menoa ei ole kuitenkaan enää treenaamisen paikka, vaan pohjatyö esiintymiseen on jo tehty. Esiintymistilanteessa on siis aika miettiä omia vahvuuksia ja antaa niille valta esiintymisessä. Arjaksen mukaan itseensä uskova laulaja on vakuuttava, eikä pienillä lipsahduksilla ole vaikutusta kokonaisuuteen. Toimiva suggestio eli kommunikoinnin muoto vahvistaa vähitellen persoonallisuutta ja antaa lisää mentaalista voimaa. Kannattaa siis kehittää toimiva itsesuggestio esim. peilin yllä olevan lappusen muodossa “olen hyvä esiintyjä” tai ”minä pystyn siihen”, ”osaan tehtäväni”. (Arjas 1997, 60-71; Arjas 2014, 82-83.) On tärkeää huomioida myös miten käyttää ajan ennen esiintymistä, miten verryttelee, miten motivoi itsensä parhaaseen vireeseen, sekä miten suhtautuu paineen ja jännityksen kokemiseen. Kappaleeseen liittyvän tunneskaalan esittäminen ja omien tunteiden erottaminen niistä on pohjana sanonnalle “Sydän kuumana, pää kylmänä”. (Arjas 1997, 60-71.)
Moni laulaja hakee hyväksyntää ja arvostusta, niin opettajilta, auktoriteeteilta kuin myös kavereilta. Laulajat kokevat laittavansa esityksessään koko persoonansa alttiiksi, joten kyseessä on paljon suurempi asia kuin itse laulaminen. On kestettävä arvostelua, jatkuvaa kilpailua ja omaa riittämättömyyden tunnetta suurten teosten edessä; asioiden oikeat mittasuhteet ovat tärkeitä. (Arjas 2014, 66.) Yleinen miellyttämisen tarve on äärimmillään tuhoisaa.
Opettajan on tärkeää muistaa antaa oppilaalleen positiivista palautetta tarkasti ja eritellysti, sillä se on yhtä tärkeää kuin negatiivisten, tai paremmin sanottuna vielä kehitystä vaativien puolien mainitseminen (Arjas 1997, 56-62). Oppilaan on tiedettävä mikä hänen laulussaan ja esiintymisessään on hyvää, jotta hän pystyy rakentamaan osaamistaan näiden vahvuuksien varaan, eikä käyttäisi aikaansa jo opittujen asioiden jatkuvaan työstämiseen (Arjas 2014, 71). Tämä on pohjana tilanteelle jossa itseen suhtautuminen on kunnossa: “Tunnustusta on annettava ja itseä opittava arvostamaan silloin, kun siihen on syytä. On myös kyettävä kritisoimaan suoritustaan silloin, kun siihen on aihetta.” (Arjas 1997, 56.)
Mitä oppilaamme tarvitsevat?
Suuri osa haastatelluista kertoi jännittävänsä esiintymistilanteita. Joillekin jännittäminen oli luonnollinen osa esiintymistä, mutta osa koki jännittämisen häiritsevänä ja epämiellyttävänä. Jotkut olivat saaneet aiemmin esiintymisvalmennusta, mutta kaipaavat silti lisää ohjeistusta esiintymistilanteisiin. Toiset eivät olleet saaneet koskaan ohjeistusta esiintymistilanteisiin, ja tarvitsevat neuvoja valmistautumiseen, lavalla olemiseen ja yleisön haltuun ottamiseen.
Oppilaat kaipaavat eniten apua keskittymisen kanavointiin, heittäytymiseen, luonnolliseen lavaliikehdintään, välispiikkeihin, jännityksen hallitsemiseen ja siihen, kuinka välittää tiettyä tunnelmaa yleisölle. Oppilaat toivovat myös enemmän käytännön harjoitusta sekä yleisesti varmuutta esiintymiseen. Useimmat haastatelluista toivovat esiintymiseen lisää itsevarmuutta, luonnollisuutta ja rauhallisuutta. Esityksen halutaan olevan hallittua, tunteita herättävää ja karismaattista.
Oppilaat kertoivat esiintymisen olevan parhaimmillaan koukuttavaa sekä suhteellisen luontevaa kokemuksen karttuessa. Esiintyminen koetaan miellyttävänä puitteiden ollessa kunnossa. Jotkut odottavat keikkoja innolla, ja nauttivat esiintymisestä jännityksen helpottuessa. Monilla on esiintymiseen viha-rakkaus -suhde, joillekin esiintyminen on todella uuvuttavaa jännityksen vuoksi. Jännityksen oireina he mainitsevat muun muassa kurkun kuivuutta, äänen värisemistä ja hermostuneisuutta. Monilla ilmenee myös negatiivisia ennakkoajatuksia tulevasta esiintymisestä. Yleisiä oireita ovat myös käsien vapina, perhoset vatsassa, motorinen levottomuus sekä sykkeen nousu.
Paketti esiintymisvalmennukseen:
Kartoitetaan oppilaan tausta ja tarve
Oppilaan tarpeita esiintymistilanteisiin liittyen on parhainta kartoittaa keskustelemalla kahden kesken siitä, minkälaisia taitoja hän kokee tarvitsevansa esiintymiseen ja kuinka hän on kokenut aiemmat esiintymistilanteensa. Myös opettajan näkemys oppilaan esiintymistaidoista otetaan harjoittelussa luonnollisesti huomioon.
Kohti hallittua jännitystä
Esiintymisvalmennus, joka keskittyy itseluottamuksen ja keskittymiskyvyn parantamiseen on paras apu jännittämisen ratkaisemiseen ja ennaltaehkäisyyn.
Psyykkisessä valmennuksessa on kyse prosessista minäkuvan muodostamiseen liittyen, jossa työstetään kappaleita ja esiintymistä ilman omaa laulua. Hengitys ja rentoutus ovat näiden psyykkisten harjoitteiden edellytys. Ammattiurheilijat käyttävät esimerkiksi hengitys-, rentoutus- ja keskittymisharjoituksia päivittäin. Myös laulajat voivat kehittää omaa osaamistaan silloin kun fyysiseen harjoittelemiseen ei ole mahdollisuutta. Ero laulajan ja urheilijan työnteossa on vain siinä, että pääpaino on taiteellisella annilla, vaikka suoritus onkin fyysisesti erittäin haastava. (Arjas 1997, 37- 42.)
Käytännön harjoitukset
Seuraavaksi esittelemme psyykkisiä ja fyysisiä harjoituksia, joita opettajat voivat hyödyntää opetuksessaan. Erilaisia harjoituksia testaamalla kukin voi löytää itselleen sopivimman tavan rentoutua tai valmistautua jännittävään tilanteeseen. Oppilaat voivat hyödyntää harjoitteita myös itsenäisesti tutustuttuaan niihin ensin opettajan johdolla.
Psyykkiset harjoitteet
Mielikuvassa lavalle
Jos lavalla oleminen tuntuu tukalalta, voi tilannetta harjoitella etukäteen mielikuvaharjoittelun avulla. Rentoutumisen jälkeen pyri muuttamaan olotilasi sellaiseksi kuin se on hetkeä ennen konserttilavalle astumista. Pyri ensin luomaan itsellesi keinotekoisesti samankaltaisia tuntemuksia ja jännitysoireita kuin uskoisit kokevasi oikeassa tilanteessa. Tämän jälkeen keksi jokin rauhoittava esiintymistilannetta helpottava itsesuggestio, johon keskittymällä pyrit jälleen saavuttamaan rauhan ja turvallisuuden tunteen. Kun olet rauhallinen, kuvittele astuvasi lavalle. Pyri näkemään tila mahdollisimman elävänä mielessäsi. Yritä luoda tilanteesta mahdollisimman todentuntuinen, mutta samalla turvallinen.
Tätä harjoitetta kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennen esiintymistilannetta. (Hiltunen 2009, 20.)
Keskittymisharjoitus 3 – 2 – 1
Tässä harjoituksessa hyödynnetään VAK – kolmiota (visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen). Harjoitus ei vaadi välttämättä hiljaista paikkaa.
Rauhoita olemuksesi keskittymällä vain hengitykseesi. Suuntaa katseesi sitten kolmeen kohteeseen, yhteen kerrallaan. Näet toki ympärillä muitakin asioita, mutta keskitä katseesi vain valitsemaasi esineeseen kerrallaan. Poimi tämän jälkeen ympäristöstä kolme ääntä, yksi kerrallaan. Jatka etsimällä tuntoaistillasi kolme asiaa (esim. tuoli, jolla istut, lämpötila jne.). Käy toinen kierros ja valitse kulloisellakin kerralla kaksi kohdetta. Viimeiseksi keskitä katseesi yhteen kohteeseen, kuuntele yhtä ääntä ja tunne yksi asia. Tämän harjoituksen avulla saat rauhallisen olon, tietoa keskittymiskyvystäsi ja keskittymiskyvyn harjoitusta. (Arjas 2014, 51.)
Keskittymis- ja rentoutumisharjoitus
Sulje silmäsi ja kuvittele itsesi lempipaikkaasi jossa sinun on todella hyvä, rauhallinen ja rento olla. Paikka voi olla esimerkiksi tyyni mökkiranta lämpimänä kesäiltana tai vaikka vuoren laki josta avautuu huikea maisema. Tunnet kuinka sinulla on hyvä, turvallinen ja rauhallinen olo. Hengitä raikasta ilmaa ja tunnet miten rauhallinen olotila valtaa koko mielesi ja kehosi. Tyhjennät mielesi ylimääräisistä ajatuksista ja keskityt vain ympäröivään paikkaan ja johonkin sen yksityiskohtaan, esimerkiksi tuulen vireeseen joka saa puitten lehdet kahisemaan tuulessa. Ajattele sitten itseäsi ja tiedosta omat vahvuutesi esiintyjänä rehellisesti. Kehu itseäsi ja anna itsellesi tunnustusta osaamisestasi. Olet levännyt, virkistynyt, rauhallinen, vahva, täynnä energiaa ja nyt voit palata nykyhetkeen tietoisena ja varmana osaamisestasi. Hyödynnä tätä harjoitusta juuri ennen lavalle menoa.
Fyysiset harjoitteet
Hengitysharjoitus
Hengitä sisään ja laske samalla mielessäsi neljään. Pidätä ilmaa hetki ja hengitä ulos laskemalla samalla tavalla neljään. Pidennä vaiheita yhden numeron verran kerrallaan (sisään- ja uloshengitys samanpituisia). Tämä harjoitus avaa vähitellen keuhkorakkuloita ja pystyt hengittämään tehokkaammin. Lisäksi se rauhoittaa mieltä ja lisää keskittymistä. (Arjas 2014, 42-43.)
“Paikat pyörii”- harjoitus
Tässä harjoituksessa pyöritetään vartalon eri osat läpi ja lisätään liikkeisiin äänenavausharjoitukset.
Esimerkki järjestyksestä:
- Istutaan intiaani-istunnassa alustalla. Pyöritellään varpaita, jalkateriä sekä nilkkoja samanaikaisesti huulia pärisyttäen.
- Noustaan seisomaan jalat yhdessä. Joustetaan polvista ja pyöritellään niitä, samalla hokien: Hongangoijaa, hongangoijaa…
- Vartalon pyöritystä kädet lantiolla. Samalla hoetaan: jygygege, jygygege…
- Käsien pyöritys olkanivelestä ”helikopterina”, hokien samalla: jippii, jippii.
- Ranteiden pyöritys. Samalla hoetaan: prupropraprepriprypräpröp…
- Pään pudotus eteen ja niskan venytys. Samalla posket venytetään ottamalla ne täyteen ilmaa.
- Paikkojen taputus. Istutaan alas ja naputellaan kaikki lihakset läpi rystysillä.
(Sinivuori 2000, 100.)
Progressiivinen rentoutus
Tämä harjoitus perustuu lihaksen äärimmilleen jännittämiseen ja nopeaan rentoutukseen. Harjoitus voi olla siis yhden raajan jännittäminen äärimmilleen esim. puristamalla käsi nyrkkiin, minkä jälkeen lihaksen annetaan äkkiä laueta ja rentoutua. Harjoituksen voi tehdä kaikilla kehon osilla tai keskittyä tiettyyn lihasryhmään. (Arjas 1997, 49-50.)
Autogeeninen rentoutus
Tässä menetelmässä käydään kehon osat läpi yksitellen, ja annetaan niille käskyt rentoutua. Harjoituksen hyviä puolia ovat nopeus ja tehokkuus sekä mahdollisuus toteuttaa harjoitus ajasta ja paikasta riippumatta. (Arjas 1997, 50.)
Esiintyminen
Oppilaan harjoiteltua tarpeellisiksi katsottuja taitoja, hänelle järjestetään esiintymistilanne, jossa hän pääsee käytännössä kokeilemaan harjoiteltuja taitoja ja niiden toimivuutta. Esiintyminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että oppilaan laulutunnille kutsutaan kanssaopiskelijoita kuuntelemaan oppilaan valmiiksi harjoittelemia kappaleita. Esiintyminen voi olla myös vaikkapa opettajan järjestämä matinea koululla tai keikka koulun ulkopuolella. Oppilaan lähtökohdat ja aiempi esiintymiskokemus otetaan huomioon, jotta esiintymistä voitaisiin harjoitella turvallisissa olosuhteissa. Oppilas saa tätä kautta varmuutta ja kokemusta esiintymiseen.
Itsearviointi ja palaute välittömästi ja jälkikäteen
Oppilas keskustelee heti esiintymisensä jälkeen lauluopettajansa kanssa siitä kuinka esitys hänen mielestään sujui, ja pohtii millaista hyötyä harjoittelusta on ollut. Opettaja antaa lyhyesti palautetta ja kehitysideoita jatkoon oppilaan tavoitteisiin pohjaten.
Seuraavalla laulutunnilla esiintymistilanne käydään uudestaan läpi, jotta oppilas saa tilaisuuden kertoa vielä tuntemuksista, joita ei heti esiintymisen jälkeen tullut välttämättä mieleen. Keskustellaan ja määritellään välitavoitteita opettajan antaman kehittävän palautteen pohjalta.
Lopuksi
Esiintymisvalmennus on aiheena laaja ja hyvin monitahoinen. Laulajien tarpeet esiintymiseen liittyen ovat hyvin yksilöllisiä. Asiaa on hyvä lähestyä aina oppilaskohtaisesti, jotta oppilas voisi kokea valmennuksen kaikki vaiheet turvallisina. Vaikka esiintymisjännityksen hallinta on suuri osa esiintymisvalmennusta, ei tule unohtaa sitä, että valmennukseen liittyy olennaisesti muutkin esiintymisen osa-alueet. Kaikki eivät välttämättä koe esiintymisjännityksen olevan suurin ongelma, vaan toivovat opastusta esimerkiksi luontevaan lavaesiintymiseen, lavaliikehdintään tai juontoihin. Opetussuunnitelmasta ei tällä hetkellä löydy valmista pakettia esiintymisvalmennukseen, joten toivomme laulunopettajien lisäävän artikkelin myötä opetukseensa esiintymisen harjoittelua.
Kirjoittajat: Susanna Korhonen, Hanna Mikkonen, Sanna Solanterä, Jenna Bågeberg, Johanna Mäkelä 2015, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Lähteet
Arjas, P. 1997. Iloa esiintymiseen: muusikon psyykkinen valmennus. Jyväskylä: Atena.
Arjas, P. 2014. Varmasti lavalle: muusikoiden esiintymisvalmennus. Jyväskylä: Atena.
Hiltunen, M. 2009. Olet mitä ajattelet – kokemuksia ja pohdintoja esiintymisvalmennuksen roolista musiikinopetuksessa. Opinnäytetyö. Turun Ammattikorkeakoulu.
Sinivuori, P. & T. 2000. Esiripusta aplodeihin. Opas harrastajille ja ilmaisukasvattajille. Jyväskylä: Atena.
Tammivuori, K. 2000. Nauti esiintymisestä. Helsinki: Infoviestintä.