Aikavälikertaus musiikin harjoittelussa
Aikavälikertaus on psykologiatieteeseen perustuva oppimismenetelmä, joka pyrkii tehokkaampaan ja kestävämpään muistamiseen. Se sopii sellaisiin oppimistilanteisiin, joissa pitää oppia ja muistaa suuri määrä tietoa ja joissa tietoa voi helposti jäsennellä pieniin paloihin; käytännön sovelluksina ovat mm. vieraan kielen ja lääketieteen opiskelu. Aikavälikertauksen kautta on mahdollista oppia huomattavasti nopeammin (10-50 kertaa) kuin tavallisemmilla oppimismenetelmillä, ja säilyttää muistissa jopa 95% opittua tietoa (SuperMemo).
Ulkoaopettelu on tärkeä osa musiikin opiskelua: vaikka ei ole pakko opetella kokonaisia kappaleita ulkoa, joudutaan joka tapauksessa opettelemaan erilaisia asioita, kuten asteikkojen ja sointujen muodot. Jos muissa yhteyksissä käytetään tehokkaampia oppimis- ja muistamismenetelmiä, kannattaa hyödyntää niitä musiikissakin, jos mahdollista.
Harjoittelustrategia
Vaikka kuinka paljon aikaa käytettäisiin musiikin harjoitteluun, aina on mahdollista parantaa taitojaan ja luoda uutta. Vuonna 2013 ilmestyneessä Jim Jarmushin elokuvassa Only Lovers Left Alive päähenkilönä on vampyyri, jonka elämä on huomattavasti pidempi kuin tavallisten ihmisten elämä. Vaikka vampyyri on harrastanut musiikkia jo vuosisatoja, vielä hän löytää siitä kiinnostavaa ja hyvän tavan käyttää omaa aikaansa. Valitettavasti meillä ei taida olla vuosisatoja aikoja musiikin parissa, eli on syytä etsiä yhä tehokkaampia harjoittelustrategioita.
Improvisoidun musiikin piiristä löytyy hyvin erilaisia harjoittelustrategioita ja -menetelmiä, koska mahdollisuudet ovat melkein loputtomat. Jos taas soitetaan läpikirjoitettua musiikkia, päätavoite on selkeämpi, ja täten keinot tavoitteen saavuttamiseen ovat rajoitetummat. Harjoittelussa on joka tapauksessa hyvä asettaa välitavoitteita, koska ne edistävät tehokkaampaa ajankäyttöä, ja niiden saavuttamisesta tulee hyvä mieli.
Hyvä mieli on itse asiassa olennainen harjoittelussa. Jos ei pidä opittavasta aiheesta, keskittyminen on vaikeaa ja oppiminen hitaampaa. Jos sen sijaan päästään ns. flow-mielentilaan, oppimisen laatu on paras mahdollinen.
Bill Dobbinsilla (1994, 127-130) on erittäin hyvä harjoittelustrategia: siinä mm. erotellaan selkeästi esiintymismielentila harjoittelumielentilasta. Esiintymismielentilassa ei mietitä sitä, mitä harjoiteltiin, vaan keskitytään pelkästään välittömään lopputulokseen. Tässä mielentilassa kannattaa soittaa sitä, joka on helpointa ja tulee luonnollisesti. Harjoittelumielentilassa päinvastoin keskitytään omiin heikkouksiin: jos joku on helppoa, harjoitellaan jotain muuta. Bill Dobbinsin mukaan harjoittelutilanteessa kannattaa pitää esiintymismielentilaa pelkästään improvisointi-harjoittelussa. Kuitenkin aina harjoittelun pitää kuulostaa hyvältä, vaikka se olisi hyvin useasti toistuvaa. Mielestäni näiden kahden mielentilan raja voi olla joustavampi: voidaan siirtyä pikku hiljaa suuntaan tai toiseen sen mukaan, miten keskittymiskyky vaihtelee.
Musiikin ja kielten samankaltaisuudet
Musiikilla ja kielillä on selkeästi jotain yhteistä. Terminologia jo antaa ymmärtää sitä: kysymys-vastaus, fraasi jne. Aihetta on tutkittu paljon tieteellisissä piireissä, ja löytyy runsaasti kirjoja, jotka yrittävät korostaa samankaltaisuuksia, kuten Aniruddh D. Patelin MUSIC, LANGUAGE and the BRAIN. Tutkimusten kautta yritetään ymmärtää, käyttävätkö musiikin ja kielen ilmaisut jotain samaa aivoprosessia (Bisceglio 2014).
Musiikin piirissäkin on mietitty musiikin ja kielten samankaltaisuuksia. Basisti Victor Wootenin mielestä voi oppia soittamaan samalla tavalla kuin opitaan äidinkieltä: kannattaa soittaa enemmän kuin harjoitella, alussa välttää liikaa sääntöjä, ja hyväksyä virheitä. Pieni lapsi oppii nopeasti puhumaan myös, koska saa puhua koko ajan kokeneempien kanssa. Samalla tavalla pitäisi kannustaa nuoria soittajia jammailemaan kokeneempien kanssa.
Minuakin on kiinnostanut kielten ja musiikin oppimismenetelmät: kun rupesin opiskelemaan japania löysin yhden erittäin tehokkaan menetelmän, jonka esittelen.
Aikavälikertaus
Koulussa aina pitää oppia uutta ja samalla muistaa aiemmin opittua. Yleensä tähän pyritään kaoottisella tavalla: käydään läpi koko materiaali, kerrataan turhaan jotain, joka jo muistetaan, eikä kerrata tarpeeksi jotain muuta, joka sitten unohtuu. Mutta jos tietoa jäsennetään tarpeeksi pieniin paloihin ja jonkun tietokoneohjelman avulla ajoitetaan jokaisen palan kertaukset juuri ennen unohtamista, säästetään aikaa ja muistetaan enemmän. Tietysti ennen kuin ruvetaan painamaan mieleen jäsennetyt tietopalat, pitää kuitenkin ymmärtää hyvin aiheen kokonaiskuva. On tärkeää siis sisäistää, miten yksittäiset tietopalat kytkeytyvät toisiinsa; ja mitä enemmän kytketään uutta tietoa myös aiempiin muistoihin, sitä paremmin se jää mieleen (säännöt 1.-3.,13.-15).
Aikavälikertauksen idea pohjautuu psykologian ”spacing effect” ilmiöön: eläimet (ja siten ihmiset) muistavat helpommin juttuja, joita kokevat muutaman kerran pidemmillä aikaväleillä, kuin monesti lyhyemmillä aikaväleillä (”cramming”). Miten helposti muistetaan jotain, riippuu tilanteesta ja henkilöstä: jotain muistetaan jo ensimmäisen kerran jälkeen, joku muu vaatii useampia kertauksia. Kuitenkin löytyy säännöllisyyksiä oppimis- ja unohtamisprosessissa, joitten kautta voi tehostaa kertausten ajoitusta.
Aikavälikertauksen idea oli jo olemassa vuonna 1932 professori C. A. Macen kirjassa ”Psychology of Study”. Vuonna 1939 H. F. Spitzer tutki aikavälikertauksen vaikutusta 3600 Iowan opiskelijaan. 1960-luvussa kognitiiviset psykologit tutkivat uudelleen asiaa, ja Pimsleur kielikurssit kokeilivat sitä käytännössä. Vuonna 1972 Sebastian Leitner keksi ns. ”Leitner-järjestelmän”, tehokas aikavälikertaukseen perustuva tapa käyttää opettelukortteja. Kortteja on eri laatikoissa, jotka käydään läpi eri aikaväleillä: esim. 1-laatikon sisältö opetellaan joka päivä, 2-laatikon joka kolmas päivä, 3-laatikon joka viides, jne. Jos tietty kortti muistetaan, se siirretään seuraavaan laatikkoon; jos se unohtui, se siirretään takaisin 1-laatikkoon.
Kuva 1: Leitner-järjestelmä
1980-luvulla tietokoneiden yleistyminen mahdollisti aikavälikertauksen käytön tietokoneohjelmissa, joita kutsutaan yleensä SRS:ksi (Spaced Repetition Software). Algoritmien kautta jokaisen kortin kertaukset voidaan aikatauluttaa erikseen oppijan itsearvioinnin mukaan: jos kortti muistettiin helpommin, seuraava aikaväli on pidempi, jos kortti unohtui kokonaan sykli alkaa uudelleen. Supermemo -ohjelmaa kehitti puolalainen Piotr Woźniak vuodesta 1985 lähtien, ja sen algoritmia ovat käyttäneet muutkin ohjelmat, kuten ilmainen Anki . Muut käytetyt algoritmit perustuvat joko neuroverkkoihin tai Leitner-järjestelmään. Ankilla voi käyttää muiden ihmisten jakamia korttipakkoja, tai niitä voi luoda itse. On mahdollista muokata kortin pohjaa HTML koodilla, ja lisätä mm. äänitiedostot ja kuvat.
Kuva 2: Ankin kuvakaappaus: itsearvioinnilla vaikutetaan kortin seuraavaan kertaukseen aikaväliin
Itse olen käyttänyt Ankia japanin opiskelussa muutaman kuukauden, ja se on toiminut mainiosti. Joka päivä opettelen 10 uutta kanjia (japanilaiset Kiinasta peräisin olevat merkit), ja kertauksia on yleensä noin 70. Siihen menee aikaa noin 30-40 minuuttia, jota voin helposti jakaa vapaisiin hetkiin päivässä: esim. jos lounaalla en tapaa ketään koulukaveria käytän Ankia.
Tästä tulee erittäin hyvä tunne, joka johtuu monesta asiasta:
• – olen aina varma siitä, että opin jotain
• – olen aina varma siitä, että muistan suurimman osan aiemmin opittua tietoa
• – minulla on selkeä oppimistavoite, selkeä oppimissuunnitelma, selkeällä aikataululla.
Rytmimusiikin harjoittelussa tuntuu joskus siltä, ettei ole oppinut melkein mitään, vaikka olisi harjoitellut pitkän ajan. Yksi oma oppilaanikin ilmaisi kerran tällaisen tunteen. Monet opiskelukaveritkin kertovat etsivänsä aina parempia harjoittelutapoja ja -strategioita.
Hyödyntämismahdollisuudet
Mietin, miten voisin hyödyntää aikavälikertausta musiikissa. Löysin pari Ankin jaettua korttipakkaa, joita voi käyttää myös ilman pianoa: yhdellä opetellaan lukemaan nuotteja G- ja F-avaimella; toisella opetellaan lukemaan sointumerkkejä close-position hajotuksilla.
Minulle on vaikeinta harjoitella harmoniaa, eli sointuja ja sointuhajotuksia, joten halusin käyttää aikavälikertausta siinä yhteydessä. Mietin, että voisi luoda sellaisen Ankin korttipakan, jossa äänitiedostoina olisivat erilaisten harjoittelujen taustanauhat. Jos harjoitellaan tietyn tyypin sointuhajotuksia sointukierron päälle, voidaan luoda kortti, jossa lukee hajotustyyppi (esim. ”So What voicings”), ja korttiin voidaan liittää taustanauha, jonka mukaan soitetaan. Kun taustanauha loppuu, voidaan arvioida, miten hyvin harjoitus meni, ja tämän perusteella ohjelma näyttää sitten harjoiteltua korttia uudestaan aiemmin tai myöhemmin.
Tässä on valitettavasti yksi ongelma: tietoa ei jäsennetä tarpeeksi pieniin paloihin. Voi olla, että osataan tietyt hajotukset tosi hyvin yhdellä sävellajilla, mutta huonosti toisella. Voisi luoda kortteja yksittäisille soinnuille; toisaalta on myös tosi tärkeää, miten kuljetaan soinnusta toiseen. Jos halutaan hyödyntää parhaalla tavalla aikavälikertausta harmonian harjoittelussa, Anki ei taida riittää, vaan pitäisi keksiä joku muu ohjelma.
Kävin artikkeliani varten katsomassa, minkälaisia ohjelmia on jo olemassa, ja kirjoitin niitä lähdeluetteloon. Niitä on paljon, eniten mobiililaitteisiin: suurin osa opettaa soittamaan valmiita kappaleita käyttämällä MIDI-tiedostoja. Voi joko lukea suoraan nuoteista, tai käyttää avuksi kääröjä ”piano scroll”, eli sävelten hahmot tulevat alas, ja kun ne iskevät koskettimistoa pitää soittaa niitä.
Ilmeisesti ei ole vielä olemassa mitään sellaista, jota kuvittelin mielessäni, tai en löytänyt sitä. Yritän kuvata lyhyesti ideaani; kenties joskus joku hyvä ohjelmoija osaa toteuttaa tätä.
Unelmieni ohjelma luo automaattisesti sointukiertoja sen perusteella, minkälaisia hajotuksia pitää harjoitella. Se antaa läpikirjoitetun alkusoinnun, josta lähdetään liikuttamalla yksittäisiä ääniä mahdollisimman vähän. Ohjelmaan voi lisätä harjoiteltavia sointuhajotuksia pikku hiljaa, eikä tarvita itsearviointia: ohjelma automaattisesti mittaa, kauanko kesti siitä, kun sointumerkki on näytetty, siihen, kun soitetaan. Sen perusteella ohjelma päättää aikavälin, jonka jälkeen kerrataan vielä sama sointuhajotus. Sointumerkkien vieressä voisi olla haluttu hajotustyyppi (esim. kvartaali, drop2, jne.), tai sitä voisi merkitä sointumerkin värillä.
Tämä on vain yksi esimerkki aikavälikertauksen mahdollisuuksista musiikissa. Sen ominaispiirteet sopivat hyvin musiikin harjoitteluun, missä tahansa yhteydessä sitä päätetäänkään käyttää. Se pakottaa asettamaan välitavoitteita, joista tulee hyvä mieli, ja se lyhentää mieleen painamiseen varattua aikaa.
Aikavälikertaukseen ei kuitenkaan kannata käyttää suurinta osaa harjoitteluajasta. Jopa sen vahvemmat kannattajat tietävät tämän, kuten AJATT -sivuston Khatsumoto: kun hän opiskeli intensiivisesti japania, SRS:en käytetty aika ei ollut kuin pieni osa [hänen tyypillistä päiväänsä.
Yleensä opiskellaan vierasta kieltä, koska halutaan käyttää sitä. Halutaan puhua ihmisten kanssa, lukea kirjoja tai katsoa elokuvia. Samalla tavalla yleensä opiskellaan musiikkia, koska halutaan luoda kauniita, miellyttäviä tai jopa ahdistavia tunnelmia. Vaikka ideani tulisi todeksi, eivät välttämättä koneen luomat sointukierrot kuulosta kovin hyvältä, mutta voihan säästynyttä aikaa käyttää musiikin taiteelliseen luomiseen.
Kirjoittaja: Andrea La Mantia 2015, Savonia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
About the book. n.d. Kuvaus Aniruddh D. Patelin kirjasta MUSIC, LANGUAGE, and the BRAIN. Viitattu 1.3.2015. http://global.oup.com/us/companion.websites/9780195123753/aboutbook/
Anki (software). 2015. Wikipedia artikkeli. Viitattu 1.3.2015. https://en.wikipedia.org/wiki/Anki_(software)
Bisceglio, P. 2014. Is Music a Language? If not, why can we use it to communicate? Viitattu 1.3.2015. http://www.psmag.com/health-and-behavior/music-language-75521
Chord Symbols to piano keys. 2014. Ankin jaettu korttipakka. Viitattu 1.3.2015. https://ankiweb.net/shared/info/946752090
Dobbins, B. 1994. A Creative Approach to Jazz Piano Harmony. Advance Music.
Flashcard. 2015. Wikipedia artikkeli. Viitattu 1.3.2015. https://en.wikipedia.org/wiki/Flashcard
Flow (psychology). 2015. Wikipedia artikkeli. Viitattu 1.3.2015. https://en.wikipedia.org/wiki/Flow_(psychology)
General principles of SuperMemo. n.d. Kuvaus SuperMemo ohjelmasta. Viitattu 1.3.2015. http://www.supermemo.com/english/princip.htm
Khatzumoto. n.d. A Day In The Life of Khatzumoto (No, For Real). Viitattu 1.3.2015. http://www.alljapaneseallthetime.com/blog/a-day-in-the-life-of-khatzumoto-no-for-real
LaFrance, A. 2014. How Brains See Music as Language. Viitattu 1.3.2015. http://www.theatlantic.com/health/archive/2014/02/how-brains-see-music-as-language/283936/
Leitner system. 2015. Wikipedia artikkeli. Viitattu 9.6.2015. https://en.wikipedia.org/wiki/Leitner_system
Musical notes: sight reading, sound and keyboard position. 2014. Ankin jaettu korttipakka. Viitattu 1.3.2015. https://ankiweb.net/shared/info/1867478436
Overview. n.d. Kuvaus AJATT sivustosta. Viitattu 1.3.2015. http://www.alljapaneseallthetime.com/blog/about/overview-page
Spaced repetition. 2015. Wikipedia artikkeli. Viitattu 1.3.2015. https://en.wikipedia.org/wiki/Spaced_repetition
Spacing effect. 2014. Wikipedia artikkeli. Viitattu 1.3.2015. https://en.wikipedia.org/wiki/Spacing_effect
SuperMemo. 2014. Wikipedia artikkeli. Viitattu 1.3.2015. https://en.wikipedia.org/wiki/SuperMemo
Wooten, V. 2012. Music as a language. Viitattu 1.3.2015. http://ed.ted.com/lessons/victor-wooten-music-as-a-language
Woźniak, P. 1990. Account of research leading to the SuperMemo method. Viitattu 1.3.2015. http://www.supermemo.com/english/ol/beginning.htm
Woźniak, P. 1990-2000. Theoretical aspects of spaced repetition in learning. Viitattu 1.3.2015. http://www.supermemo.com/articles/theory.htm
Woźniak, P. 1999. Effective learning: Twenty rules of formulating knowledge. Viitattu 1.3.2015. http://www.supermemo.com/articles/20rules.htm
Ohjelmat pianonsoiton oppimiseen:
50in1 Piano HD. Viitattu 1.3.2015. https://itunes.apple.com/us/app/50in1-piano-hd/id413055635?mt=8
Learn Piano Chords. Viitattu 1.3.2015. https://play.google.com/store/apps/details?id=com.alkalinelabs.learnpianochords
Magic Piano by Smule. Viitattu 1.3.2015. https://play.google.com/store/apps/details?id=com.smule.magicpiano
My Piano Lessons LITE. Viitattu 1.3.2015. https://play.google.com/store/apps/details?id=com.makemedroid.key1ee715c0
Nota for iPad. Viitattu 1.3.2015. https://itunes.apple.com/us/app/nota-for-ipad/id365724129?mt=8
Perfect Piano. Viitattu 1.3.2015. https://play.google.com/store/apps/details?id=com.gamestar.perfectpiano
Piano Dust Buster by JoyTunes. Viitattu 1.3.2015. https://itunes.apple.com/app/piano-dust-buster-song-game/id502356539
Piano Instructor. Viitattu 1.3.2015. https://play.google.com/store/apps/details?id=com.okythoos.android.pianoinstructorlite
Piano Notes! – Learn To Read Music. Viitattu 1.3.2015. https://itunes.apple.com/us/app/piano-notes!-learn-to-read/id463880788?mt=8
Piano Teacher. Viitattu 1.3.2015. https://play.google.com/store/apps/details?id=com.rubycell.pianisthd
Playground Sessions. Viitattu 1.3.2015. http://playgroundsessions.com/
Synthesia. Viitattu 1.3.2015. https://play.google.com/store/apps/details?id=com.synthesia.synthesia