Somaattiset menetelmät laulajan kehon epätasapainon avuksi
Milloin selkä ojentuu, koukistuu? Kiinnitä huomio rintalastaan, miltä siellä tuntuu? Liikkuuko se hengittäessäsi? Entä solisluut ja ylimmät kylkiluut? Tarkkaile liikkeen alkua, missä se alkaa? Tällaisiin kysymyksiin etsitään vastauksia Feldenkrais-tunnilla, jossa keskitytään aistimaan kehon liikkeiden eroja. Kiire, kipu, stressi ja huonot ruokailutottumukset saavat ihmisen vieraantumaan omasta kehostaan. Somaattiset eli mieltä ja kehoa yhdistävät menetelmät tarjoavat keinon tutustua omaan kehoonsa tarkemmin ja auttavat saattamaan sen tasapainoon.
Pienenä rakastin laulamista, liikkumista ja soittamista. Minusta oli ihana käydä jalkapallotreeneissä ja luistelutunnilla. En ollut kovin aktiivinen liikkumaan enää yhdentoista ikävuoden jälkeen ja vietin suurimman osan vapaa-ajastani kavereiden kotona tai television ääressä. Minulla oli tuohon aikaan stressaava elämäntilanne ja se heijastui tunne-elämäni kautta kehooni jännityksinä. Hengitykseni alkoi muuttua pinnalliseksi, lihakset kiristyivät ja aloin jännittää leukoja tiedostamatta.
Aloitettuani laulutunnit 16-vuotiaani olin laulamisesta hyvin innoissani, mutta minulla oli kummallisia kiputiloja kasvoissa, kaulassa ja muualla kehossa. Tästä syystä pystyin laulamaan vain vähän aikaa kipeytymättä. Silloinen opettajani opetti minulle hengitystekniikan alkeita ja harjoittelimme ilmavirran säätelyä ja hengityksen kohdistamista kylkiin sekä selkään. Muistan kuitenkin, että minusta oli hyvin hankalaa tuntea ja eritellä, mitä kehossani oikein tapahtui. Tunsin olevani ”kävelevä, kipeä pölkkypatsas”. Pähkäilin kovasti, mikä kropassani on vikana, kun en pysty laulamaan halutulla tavalla ja minua sattuu. Pikkuhiljaa aloin tutustua rentoutusharjoituksiin ja muihin kehoa ja mieltä yhdistäviin tekniikoihin. Tulin tietoisemmaksi omasta kropastani, kipu lievittyi ja lihaksetkin tuntuivat pehmenevän. Tähän kaikkeen meni kauan aikaa, mutta kaikki oli sen arvoista.
Kehon jännitykset kuuluvat äänessä
Vauvat ja pienet lapset hengittävät luonnostaan oikein, eli hengitys toimii heillä ilman jännityksiä. Hengitykseen osallistuu useita lihaksia, joista tärkeimmät ovat pallea, kylkivälilihakset. Sisäänhengityksen aikana pallea laskeutuu alaspäin, rintakehä laajenee ja keuhkot täyttyvät ilmalla ja uloshengityksessä pallea kohoaa ylöspäin kohti keuhkoja. Silloin myös kurkunpään nousee ja rentoutuu. Tämä kaikki tapahtuu automaattisesti, jos jännityksemme eivät estä kehoamme toimimasta. (Krappe, 2014; Putkisto 2004, 17.)
Ääni syntyy uloshengittäessä, kun kurkunpäässä sijaitsevat äänihuulet värisevät ja kehon ontelot resonoivat (Putkisto 2004, 17). Ääni reagoi valitettavan helposti kehon jännitystiloihin, joita esimerkiksi stressi aiheuttaa. Kurkunpään ympärillä olevien lihasten jännitystilat rasittavat ääntä ja se soi huonosti ja kireästi. Myös kielellä on vaikutusta kurkunpään toimintaan ja asentoon ja sitä kautta ääneen. (Putkisto 2004, 17, 41, 48.)
Keho toimii kokonaisuutena, yksi osa vaikuttaa toiseen. Jos kyljissä, selässä ja vatsassa on jännityksiä, rintakehä ei pysty laajentumaan ja luonnollinen hengitys vaikeutuu (Krappe, 2014). Hyvän ryhdin perustana on lantion asento. Lantion kuuluisi olla keskilinjalla, ei siis kääntyneenä liian taakse- eikä eteenpäin. Silloin myös selkäranka, rintakehä sekä pää ja niska pääsevät asettumaan luonnollisiin asentoihinsa. Jos rintaranka on pyöristynyt ja pää työntynyt eteenpäin, kaula ja leuka jännittyvät. (Porander. N.d.)
Keho tasapainoon
Jotta laulaminen olisi helppoa ja vaivatonta, täytyisi lihasten olla tasapainossa. Laulajan olisikin hyvä harrastaa aktiivista liikuntaa, mutta kuntosali ei ole välttämättä kaikille se paras vaihtoehto. Pilates menetelmän kouluttajan Marja Putkiston (2006, 34) mukaan kuntosali voi aiheuttaa kestojännityksiä kehoon, koska perinteisissä lihasharjoitteissa voimakkaat lihakset aktivoituvat ja heikommat lihakset heikkenevät. Somaattiset menetelmät ovat laulajalle erinomainen tapa parantaa lihastasapainoa, lisätä kehontuntemusta ja vapautua jännityksistä. Nykyään monet kuntokeskukset tarjoavat asiakkailleen pilatesta, chiballia, bodybalancea ja muita vastaavia harjoitusmenetelmiä. Myös Feldenkrais, Asahi ja Alexander-tekniikka ja erilaiset rentoutustekniikat ovat tutustumisenarvoisia. Vaikka menetelmät eroavat toisistaan, osa on liikunnallisempia kuin toiset, niissä kaikissa pyritään lisäämään tietoisuutta omasta itsestään ja aisteistaan. Kokeilemalla voi löytää itselleen sopivimman.
Pilates on voimistelumenetelmä, jossa tavoitellaan tasapainoista, kokonaisuutena toimivaa, ryhdikästä vartaloa. Kehon keskustan hallinta ja hengitys ovat kaikkien liikkeiden lähtökohtana. Vähän käytössä olevia- tai käyttämättömiä lihasryhmiä vahvistetaan ja liian aktiiviset lihakset puolestaan rentoutetaan. Pilates-menetelmässä pyritään ajattelemaan kehoa sisältä ulospäin. Näin keho ja mieli yhdistyvät. Jokaisessa harjoitteessa omaan kehoon keskittyminen on tärkeää. Liikkeiden laatu korvaa toistojen määrän. Harjoitteissa käytetään visualisointia ns. sokeiden pisteiden kautta ja mielikuvia, joiden avulla liike tarkentuu. (Putkisto, 2006, 14–57.) Pilates menetelmä soveltuu erinomaisesti laulajille. On olemassa myös erityisesti muusikoille suunniteltuja pilateskursseja, joissa keskitytään heidän tarpeisiinsa.
Aleksander-tekniikka auttaa tulemaan tietoisiksi omista aistimuksistaan, reaktioistaan ja toimintatavoistaan. Haitallisista toimintatavoista voidaan vapautua kuten hengitykseen tarvittavien lihasten jännittämisestä. Silloin äänikin toimii vapautuneesti. Tekniikkaa opetetaan pääasiassa yksityistunneilla. Opettajat kädet ja puhe ohjaavat oppilaan kehoa vapautumaan ja liikkumaan rennommin. (Finstat, 2014.) Aleksander-tekniikka on opetettu musiikin- ja näyttelijäopiskelijoille Lontoossa vuosikymmenien ajan (Krappe, 2014).
Feldenkrais-menetelmä on kokonaisvaltainen oppimismenetelmä, jonka avulla voidaan parantaa kehon koordinaatiota, rentoutta, ryhtiä, hengitystä ja yleistä elämänlaatua. Feldenkrais-tunneilla tehdään keholla pieniä, hienovaraisia liikkeitä, joita tarkkaillaan ja havainnoidaan. Kehon tunnustellaan yksityiskohtaisesti ja oivalluksien kautta keho alkaa toimia vapaammin ja liikkuminen helpottuu. Feldenkraisia opetetaan sekä yksityisesti, että ryhmätunneilla. (Suomen Feldenkraisyhdistys. N.d.)
Somaattiset menetelmät osana laulunopetusta ja -opiskelua
Somaattisista menetelmistä voidaan ottaa vaikutteita ja harjoitteita laulutunneille. Jos laulajalla ei ole kovin tarkkaa yhteyttä kehoonsa, somaattiset harjoitteet auttavat löytämään luonnollisen lauluhengityksen. Sitä kautta saadaan lauluäänen voimaa, sointia ja rentoutta. Erityisesti kinesteettisen oppimistyylin omaavat oppilaat saattavat hyötyä somaattisista harjoitteista, mutta muunlaistenkin oppijoiden on hyvä harjoitella kehontuntemusta, vaikka se ei olisikaan ensisijainen tapa omaksua tietoa. Kinesteettinen oppija oppii uusia asioita kokeilemalla ja tunnustelemalla, oppiminen perustuu tuntohavaintoihin (Seitola ym. 2007). Laulupedagogin on hyvä tutustua mahdollisimman moniin eri kehoa ja mieltä yhdistäviin menetelmiin, että hän voi ehdottaa oppilaalleen sopivia harjoitteita.
Kirjoittaja: Nina Halkola, Karelia-ammattikorkeakoulu 2015
Lähteet:
Krappe, M. 2014. Turun Alexander-tekniikka, kotisivut. Viitattu 13.2.2015. turunalexandertekniikka.com
Porander, K. N.d. Ergonomia: Laulaja. Viitattu 13.2.2015. http://www2.siba.fi/harjoittelu/index.php?id=113&la=fi
Putkisto, M. 2004. Method Putkisto, Kasvokoulu. 17—48.
Putkisto, M. 2006, Method Putkisto, Pilateksella vahvaksi. 15—47.
Suomen Feldenkraisyhdistys. N.d. Viitattu 15.2.2015. www.feldenkrais.fi
Seitola, T, Tarvainen, V, Hyyti, H. 2006. Oppistyylin yhteys oppimiseen. Viitattu 15.2.2015. www.hyyti.fi
Finstat. 2015. Suomen Alexander-tekniikan opettajat. Viitattu 14.2.2015. www.finstat.fi