TYREHTYNYT LUOVUUS – eli miksi tanssinopettajan ei kannata palaa loppuun

”Ajattele, että sinulla on joka päivä lomaa ja että käyt työssä vain huviksesi”, kehottaa Bronsbergin ja Vestlundin teos Kuuntele itseäsi – vältä uupumus. Tanssinopettaja on ristiriitainen ammatti, jossa omasta kutsumuksesta tuleekin totista työtä.

Tanssinopettajan työsopimukseen kirjataan yleensä opetustuntien pito ja -suunnittelu, vaan mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Tanssinopettajan ammattiin kuuluu olennaisena osana tuntimateriaalien luominen itse, jo olemassaolevia tanssiteknisiä liikkeitä yhdistellen. Tunnilla tehtävät yhdistelmät ja harjoitteet tanssinopettaja luo useimmiten jokaiselle ryhmälle ainakin osittain alusta alkaen aina uudelleen. 60 minuuttia kestävällä opetustunnilla ehditään yleensä tehdä noin 5-10 erilaista harjoitusta. Osaan harjoituksista sisältyy pelkästään opettajan luomaa liikemateriaalia jota hän opettaa, osa harjoituksista voi sisältää avoimia tehtävänantoja tai improvisaatioharjoituksia, jolloin oppilaat luovat itse liikemateriaalia.

Tanssinopettaja voi kutsua itseään päätoimiseksi silloin, kun hänellä on vähintään kymmenen 45 minuutin ja yksi 60 minuutin opetustunti viikossa. Varsinaisen opetustyön lisäksi päätoimisella tanssinopettajalla on siis aika paljon materiaalia suunniteltavana, ennen kuin opetusperiodi edes starttaa. Tanssinopettaja yleensä myös luo esityskoreografiat, etsii sopivaa musiikkia jokaiseen harjoitteeseen kaikille ryhmille, etsii tai vähintään suunnittelee, joissain tapauksissa myös itse tekee niihin puvustukset, hoitaa tiedotuksen oppilaiden vanhemmille ja pitää yllä omaa ammattitaitoaan kehonhuollon ja oman treenin avulla. Tanssinopettajan työnkuva on siis hyvin moninainen, ja yhden tanssitunnin takana on suuri määrä aktiivista työtä.

Suunnittelusta käytäntöön

Tuntisuunnittelu ja liikemateriaalien luominen on tiivis osa tanssinopettajan arkea.  Lähdimme pohtimaan tanssinopettajan palkan ja työhön käytetyn tuntimäärän suhdetta käytännössä. Suunnittelusta harvemmin maksetaan erikseen, vaan se on sisällytetty tunti- tai kuukausipalkkaan. Tanssinopettajan työehtösopimuksen mukaan alemman ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneen tuntiopettajan peruspalkka esimerkiksi Kuopion alueella on 29,89 euroa tunnilta. Tuntien suunnittelu sisältyy palkkaan. Pohdimme tuntipalkan ja tanssitunnin toteuttamiseen vaadittavan työmäärän todellista suhdetta, kun lasketaan mukaan kaikki liikemateriaalien luomiseen, musiikkien etsimiseen ja tuntirakenteen hahmotteluun käytetty aika. Esimerkkinä käytimme lukukauden ensimmäisen tunnin suunnittelua 13-vuotiaiden showtanssi alkeet -ryhmälle. Tunti koostui seitsemästä eri harjoitteesta ja tunnin kesto oli 60 minuuttia. Tämän tunnin suunnittelu tapahtui kolmessa osassa; ensin ideoiden ylös kirjaamista ja alustavaa suunnittelua, sitten musiikkien etsiminen, valinta ja soittolistan teko, liikemateriaalin luominen tanssisalissa ja myöhemmin vielä tuntimateriaalien opettelua ja kertaus kotona ja tanssisalissa. Kaikkineen suunnitteluprosessiin kului aikaa noin kaksi tuntia. Todellinen tuntipalkka näillä suunnittelumäärillä olisi siis 9,63 euroa tunnilta.

Tarvitseeko tuntisuunnittelun sitten käyttää niin paljon aikaa? Suunnittelun tarve ja käytännön toimintatavat ovat varmasti hyvin henkilökohtainen asia – kaikki opettajat eivät tarvitse suunnitteluun yhtä paljon aikaa ja käytössä olevat suunnittelumenetelmät voivat poiketa hyvin paljon toisistaan. Jonkinasteinen suunnittelu on kuitenkin hyvän opetuksen tärkeimpiä peruskiviä. Hyvä suunnittelu tuo selkeyttä, ja selkeä toiminta on ammattilaisuutta. Suunnittelu auttaa myös tekemään perusteltuja valintoja. Suunnitelmiin on myöskin vaikeaa tehdä muutoksia, jos ei ole suunnitelmaa, jota muuttaa (Stenberg 2011, 94.).

Syksyn 2013 ajan opetimme molemmat aktiivisesti tanssia erilaisissa ympäristöissä. Samalla tutkimme tuntisuunnittelun rytmittymistä arkeemme, kirjasimme ylös toimintatapojamme ja pohdimme, miten voisimme kehittää suunnittelutoimintaa mielekkäämmäksi ja tehokkaammaksi, vähentäen samalla myös työn uuvuttavuutta.

Kokemus osoittautui yhdeksi tärkeäksi, tuntisuunnttelua helpottavaksi tekijäksi. Mitä enemmän kokemusta erilaisista ja eritasoisista ryhmistä karttui, sitä helpommin ja nopeammin tuntisuunnittelu hoitui. Toki myös ryhmän tunteminen helpottaa suunnittelua. Järjestelmällisyys tuntisuunnittelussa oli myös tärkeää; ensin määriteltiin tavoitteet, sitten tunnin rakenne. Tämän jälkeen kannatti yleensä tarkentaa itselleen loppusarjassa tarvittavat elementit, ja se, kuinka niitä voisi harjoitella tunnilla.

Tuntisuunnittelu osoittautui molempien kohdalla melko pitkälliseksi prosessiksi, joka periaattessa hyrrää taustalla aivoissa koko ajan. Toimivan ja tarkoituksensa ajavan, mutta silti itseä liikkeellisesti miellyttävän materiaalin tuottaminen aikataulujen puitteissa osoittautui joskus haasteelliseksikin. Opetus oli kuitenkin selkeästi mielekkäämpää silloin, kun pidimme itsekin tanssitunneilla teettämästämme materiaalista edes hieman. Tämä luo tietysti haasteensa sarjojen suunnittelulle, sillä inspiraatiota ei yleensä voi jäädä odottelemaan, vaan on mentävä hyväksymisen periaatteella. Hyväksymisen periaatteella tarkoitamme menetelmää, jossa ajan säästämisen vuoksi tulee olla pyrkimättä täydellisyyteen ja hyväksyä typeränkin tuntuisia liikkeitä. Näin saadaan enemmän aikaan nopeammin, ja kun sarja on valmis, voi sitä myöhemmin vielä viilata ja muutella, jos siltä tuntuu.

Hyvät musiikkivalinnat auttoivat yleensä luomisprosessissa ja saivat luovuuden helpommin pulppuamaan. Yksi tuntisuunnittelun haasteista onkin musiikkien löytäminen, ja asiassa pätee sama ongelmakehä kuin liikkeen luomisessa: aina musiikkivalinnat eivät ole täydellisiä, mutta johonkin on tyydyttävä. Tästä seuraa taas ahdistus seuraavassa vaiheessa, eli liikkeen luomisessa – ja näin on oravanpyörä syntynyt. Tyytymättömyys omiin materiaaleihin saattaa edistää työssä uupumista, mutta niin tekee myös täydellisyyden tavoittelu. Ratkaisua tähän ongelmaan lähdimme hakemaan aikataulutuksen kautta.

Aikatauluja vai inspiraatiota?

Helsingin sanomien artikkelin mukaan inspiraatio vaatii aikaa. Kiireellä ja suorittamisella saa aikaan tuloksia, mutta ei intoa. Vapaa-ajalla tapahtuva innostuminen taas toimii monesti inspiraation lähteenä (Sivonen H, Helsingin Sanomat 23.11.2009). Huomasimme tämän toteutuvan myös tanssinopetuksen suunnittelussa. Jos onnistui aikatauluttamaan itselleen säännöllisesti aikaa uuden opetusperiodin tai -jakson materiaalien luomista varten, vältti ahdistuksen, hallitsemattomuuden ja epätoivon tunteet, jotka monesti tulivat esiin liikemateriaalia suoltaessa kiireessä. Aikataulutus toki vaatii myös itsekuria, jotta suunnitteluajan saa oikeasti käytettyä tehokkaasti. Kun aikataulua ei ollut tai aikaa tuntisuunnittelulle oli jätetty liian vähän, suunnittelusta tuli taustalla kummitteleva epämääräinen mörkö. Hyväksi keinoksi osoittautui tapa kirjata ylös päähän pälkähtävät ideat heti kun ne tulivat, samoin kuin hyvät musiikkivalinnat. Tämä helpottaa myöhempää prosessia, mutta toisaalta vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja ajatteluprosessia. Kaikista hedelmällisimmät ideat tuntuivat kuitenkin syntyvän juuri vapaa-ajalla.

Vaikka käsittelemmekin tässä artikkelissa opettajan työssä jaksamista lähinnä tuntisuunnittelun näkökulmasta, ei tanssinopettajan työnkuvaan kuuluvaa muuta työtä voi olla mainitsematta. Liikemateriaalin luomisen ja musiikkivalintojen tekemiseksi käytännön työ vaatii yllättävän paljon myös tietoteknistä osaamista. Tarvitsimme tanssinopettajan työssä erilaisia tietoteknisiä laitteita, joiden hankkiminen ja joiden toimintaan perehtyminen vei myös oman aikansa. Omassa työssäni tarvitsin ainakin tietokonetta, aux- ja usb-piuhoja, cd-levyjä, irrallista kaiutinta ja kameraa.

Yksi iso osa-alue tuntisuunnittelun lisäksi oli myös tiedottaminen, jonka määrä kasvoi toisinaan todella suureksi. Toinen meistä opetti syksyllä 2013 yhtätoista eri ryhmää kolmessa eri tanssikoulussa. Eri toimipisteitä oli neljä ja suurin osa oppilaista oli lapsia, osa nuoria. Jokainen tanssikoulu järjesti loppuvuodesta joulujuhlan, joulunäytöksen tai vähintään avoimien ovien tunnit. Erityisesti tämä aiheutti loppuvuoteen tiedotesumaa, kun tuli tiedottaa erikseen jokaisen ryhmän vanhempia aikatauluista, esityskäytänteistä, vaatetuksesta ja muusta. Tiedottaminen tuntui joskus jopa raskaammalta ja enemmän aikaa vievältä kuin tuntisuunnittelu. Osittain tämä johtuu varmaan siitä, että muun työn kohdalla työ- ja vapaa-ajan erottaminen oli kaikista vaikeinta. Oppilaan vanhemman tekstiviestiin vastaaminen lounasta syödessä, tiedotteiden tulostaminen aamupäivällä ennen tunteja tai sähköpostiviesteihin vastaaminen illalla tuntien jälkeen on työtä, jota tulee helposti tehtyä aivan huomaamatta.

Koska tanssinopettajalla ei varsinaisesti ole säännöllistä, muun työn tekemiseen varattua työaikaa ja koska esimerkiksi viesteihin vastaaminen on yleensä akuutisti hoidettava asia, on tanssinopettajan oltava tavoitettavissa lähes koko päivän ajan, oli hän sitten töissä tai ei. Työroolista ei siis pääse eroon vapaa-ajallakaan, mikä saattaa edistää tanssinopettajan uupumista työssään. Tutkitusti työssään yleensä väsyvätkin koko persoonallisuudellaan työtä tekevät ihmiset, jotka monesti työskentelevät terveydenhuollossa, sosiaalialalla tai juurikin opetustyössä. Ihmisten parissa tehtävä työ tuntuu olevan erityisen kuluttavaa. (Koivisto 2001, 147.)

Töitä vapaa-ajalla – kuka maksaa?

Jos tuntisuunnittelusta on erilaisia, toisinaan epäselviäkin maksukäytänteitä, on myös opetukseen liittyvästä muusta työstä yllättävän vaikeaa laskuttaa. Osa tanssinopettajia työllistävistä tahoista ei tarjoa lainkaan korvausta muusta työstä, joissain oppilaitoksissa siitä maksetaan korvausta hakemuksen mukaan. Joissain tanssikouluissa kuukausipalkkaisille opettajien palkkaan on saatettu laskea kuukausittainen korvaus esimerkiksi puhelinajasta. Muun työn palkka saattaa kuitenkin olla eri, kuin opetusta koskeva tuntipalkka. Ongelmaksi muun työn laskuttamisessa osoittautuikin nimenomaan se, miten töitä tuli toisinaan tehtyä huomaamatta. Työhön liittyvään tekstiviestiin vastaamiseen ei välttämättä mennyt kuin muutama minuutti, mutta tällaiset tilanteet toistuivat useasti viikossa, jolloin niihin lopulta meni myös enemmän aikaa. Yksittäistapauksien kirjaaminen ylös tuntui kuitenkin hankalalta. Osittain alalla tuntuu myös vallitsevan asenne, että jonkun verran muuta työtä tulee tehdä ilmaiseksi. Tanssinopettajan palkkojen ollessa kuitenkin matalat verrattuna työn määrään muutenkin, pitäisi tällaisesta asenteesta mielestämme ehdottomasti päästä eroon.

Tutkimusjaksomme aikana tuntisuunnittelu osoittautui tärkeäksi, mutta haastavaksi osa-alueeksi tanssinopettajan työssä. Hyvin suunnitellut tunnit ja kattavat lukukausisuunnitelmat helpottivat itse opetustyötä, mutta lisäsivät työtaakkaa itsessään melko paljon. Yhdessä löysimme kuitenkin omaan työhömme sopivia menetelmiä, joilla tuntisuunnittelua saa helpotettua. Totesimme myös kokemuksen helpottavan suunnittelua huomattavasti, vaikka se ei työmäärää sinänsä vähennäkään. Tärkeä oivallus oli myös yhteisöllisyyden ja dialogisen opetuksen vaikutus myös käytännön suunnitteluun. Monet harjoitteet, jotka olivat ehkä saaneet alkunsa opettajan suunnittelemina, kehittyivät eteenpäin oppilaiden ideoiden ja ehdotusten avulla.

Sananlasku “hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” osoittautui paikkansa pitäväksi myös tanssinopettajan työssä. Jatkuva uuden luominen uuvuttaa, minkä vuoksi kannattaa etsiä itselleen sopivat työtavat, luottaa sekä itseensä että oppia näkemään tuntitilanne vuorovaikutteisena tapahtumana.

Kirjoittajat: Katariina Pahkala ja Juuli Välimaa 2014, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Bronsberg, B. Vestlund, N. 1999. Kuuntele itseäsi – vältä uupumus. Helsinki: Wsoy.

Koivisto, K. 2001. Tunnista ja torju työuupumus. Jyväskylä: Gummerrus Kirjapaino Oy.

Sivonen, H. 2009. Inspiraatio iskee. Helsinki: Helsingin Sanomat. Viitattu 6.1.2014. http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Inspiraatio+iskee/1135250953422

Stenberg, K. 2011. Riittävän hyvä opettaja. Juva: Bookwell Oy.