Säveltämisen opiskelu ilman nuotteja – Kappaleiden analysointi ilman perinteistä musiikinteoriaa

Haluaisitko tehdä hittibiisejä, mutta sinusta tuntuu siltä, ettet osaa riittävän hyvin musiikinteoriaa? Tuntuuko siltä, että päässäsi soi loistavia ideoita, mutta et tiedä, kuinka kirjoittaisit ne ylös ja jalostaisit niitä? Onko hittibiisin tekemiseen todella olemassa jokin maaginen kaava? Monet alkutaipaleella kulkevat biisinikkarit ja toisaalta pidemmällekin ehtineet säveltäjät painivat usein näiden kysymysten kanssa.

Säveltäminen on mysteerinen aihe. Siihen liittyy romantisoitunut mielikuva taiteilijasta, joka yön pimeinä tunteina flyygeliin nojaten riutuu luomisen tuskissa sottaisten nuottipapereiden peitossa. Joskus säveltäminen voi olla sellaistakin. Useimmiten todellisuus on kuitenkin hieman toisenlainen. On olemassa musiikillisia elementtejä ja ilmiöitä, jotka esiintyvät ja toistuvat tyylilajista riippumatta kuuluisissa lauluissa ja sävellyksissä. Säveltäjän on tärkeätä tiedostaa nuo ilmiöt ja osata soveltaa niitä omassa työssään, mutta kuinka paljon säveltäjän tarvitsee oikeastaan osata musiikin teoriaa?

Mitä tarvitsee osata?

Toiset meistä ovat opiskelleet musiikkia vuosia musiikkioppilaitoksissa, kun taas toiset ovat täysin itseoppineita. Hittikappaleen voi kuitenkin kirjoittaa kuka tahansa, jos vain omaa taidon ja työkalut löytää kappaleeseen oikeat asiat ja elementit. On tilannekohtaista, mitä asioita säveltäjän on hallittava pystyäkseen tuottamaan uskottavaa musiikkia sävellettävän tyylilajin puitteissa. Esimerkiksi jazz- ja taidemusiikki ovat perinteisesti tyylejä, joissa musiikinteorian osaaminen on vahvasti kytköksissä säveltämiseen. Jazz-musiikkia säveltävän henkilön on lähes pakko hallita erilaiset soinnut ja sointutyypit (Baker 1985, 1). Jos taas sävelletään ja sovitetaan esimerkiksi Big Bandille, on tiedettävä siihen kuuluvista soittimista asioita kuten soitinten rekisterit ja kuinka niillä soitetaan. (Mertanen 2013).

Toki heavy metal -yhtyeelle säveltävän henkilön on yhtä lailla tiedettävä, millaisia asioita milläkin soittimella voi soittaa, mutta hänen ei taas tarvitse välttämättä hallita nuottikirjoitusta. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että pelkkä tyylilajille tyypillisten asioiden hallitseminen ei tee vielä hyvää säveltäjää. “Jokaisesta ei voi tulla säveltäjää, vaikka osaisi kaiken musiikista. Jos ei ole omaa substanssia, musiikista ei välity mitään. Säveltäjällä pitää olla vahva persoonallinen oma ääni.” (Seppänen 2006.) Myös esimerkiksi kyky tehdä pitkäjänteistä työtä ja tunnistaa ja tallentaa hyvät ideat on olennaista. Joskus taas luopuminen pitkäänkin työstetystä ideasta on vaikeaa, mutta sävellystyössä joskus välttämätöntä (Sivonen 2014).

Kappaleiden analysointi

Tyylilajista riippumatta jo kirjoitettujen hittikappaleiden kuunteleminen ja analysointi on yksi parhaista keinoista oppia keskeisiä musiikin ilmiöitä. Säveltäjä voi soveltaa ja käyttää omassa sävellystyössään muista kappaleista löytämiään ilmiöitä menettämättä kuitenkaan omaa persoonallista ääntään ja plagioimatta alkuperäistä teosta.

Opettajana ja musiikkipedagogina aloin pohtimaan, mikä olisi hyvä tapa analysoida kappaleita sellaistenkin oppilaiden kanssa, joilla musiikinteorian hallinta on vielä hyvin rajallista. Pitkään sävellystyötä tehneet tai pitkän koulutuksen musiikkioppilaitoksissa käyneet muusikot hahmottavat kappaleista nopeasti esimerkiksi harmonian ja rakenteen. Toisaalta alkutaipaleella kulkevalle säveltäjälle jo kyseiset termit voivat olla vieraita. On tärkeää, että kappaleita tutkittaessa löydetään yhteyksiä eri elementtien välillä kuten melodia, lyriikka, harmonia ja instrumentit ja oivalletaan miten ne tukevat toisiaan (Salo 2006, 61).

Mielestäni on olennaista myös hahmottaa esimerkiksi kappaleen rakenne, vaihtelut dynamiikassa ja intensiteetissä sekä niin sanottu juonikaari. Pelkkä hahmottaminen ei silti riitä. Keskeistä on pyrkiä ymmärtämään syvällisemmin, miksi kappaleen säveltäjä on päätynyt tiettyihin ratkaisuihin ja kuinka ne todella palvelevat kappaletta ja edistävät kokonaisuutta.

“A4-metodi”

Opetustilanteessa tulee huomioida, että jokainen meistä oppii ja mieltää asioita eri tavoin. On olemassa auditiivisia, visuaalisia, kinesteettisiä, loogisesti ja mielikuvien kautta oppivia oppilaita. Meitä ei kuitenkaan hallitse vain yksi oppimistyyli tai mieltämistapa. Usein jokin oppimistyyli korostuu, mutta siitä huolimatta käytämme sen rinnalla muitakin oppimistyylejä. Mieltämistavat ovat myös jossain määrin tilannesidonnaisia (Leikola 2001, 38).

Ajattelin, että olisi hyvä, jos kappaleita voisi analysoida ottamalla huomioon erilaiset tavat oppia. Aloin piirtämään erilaisia kaavioita kappaleista A4-kokoiselle ruutupaperille. Tärkeää on, että näkee asioiden yhteydet toisiinsa. Siksi päädyin siihen, että on oltava jokin aikajana, mihin yhteyksiä voi piirtää. Ruudukko tai ruutupaperi on tähän toimiva, sillä sen avulla mittasuhteet pysyvät oikeina. Lisäksi on oltava tilaa piirtää ja kirjoittaa samaan aikaan tapahtuvia asioita päällekkäin. Siksi oli tehtävä omat lokerot jokaiselle osa-alueelle, joita tutkitaan. Lopuksi tein kuvankäsittelyohjelmalla ruudukon, johon kopioin ruutupaperille kirjaamani ja piirtämäni asiat kuvankäsittelyohjelman ominaisuuksia käyttäen. Näin lopputulos oli mielestäni selkeämpi ja siistimpi.

On selvää, että kaikkia musiikillisia informaatiota ei saa mitenkään mahtumaan yhteen A4-paperiin, joten täytyi valikoida. Itselleni mieluisinta ja tarkoituksenmukaisinta oli lähteä tutkimaan ilmiöitä seuraavista aihealueista:

1. 1.   Rakenne
2. 2.   Harmonia
3. 3.   Rytmit
4. 4.   Dynamiikka ja intensiteetti (energia)
5. 5.   Sovitus (Instrumentaatio, soundit)

Mahdollista on itse päättää, mitä osa-aluetta haluaa korostaa. Olennaista on löytää ja poimia mielenkiintoisia ja keskeisiä kappaleessa esiintyviä ilmiöitä ja keksiä niille selitys. Tarkoitus on myös saada käyttää vapaata sanaa ja kuvata ilmiöitä siten, kuinka ne itse parhaiten kokee. Musiikki- ja äänituotantotermistö on usein vieraskielistä ja sanat ovat pitkiä, joten lyhenteitä käyttämällä ja kieliä sekoittamalla säästää tilaa.

Maroon 5 – This Love

Bon Jovi – It’s My Life

Analyysin tulos

Hittikappaleissa on usein paljon yhteneväisyyksiä. Samat rakenteet, sointukierrot, kompit, rytmit, soundit ja jopa melodiat esiintyvät usein tai niistä on käytetty erilaisia variaatioita. Niiden “hahmot” ovat kuitenkin usein keskenään hyvin samanlaisia. Myös This Love ja It’s My Life-kappaleissa oli huomattavan paljon yhteisiä elementtejä ja ilmiöitä. Esimerkiksi intron ja säkeistön yhteneväisyys, laulumelodian muuntelu samoissa osissa, kertausten esiintyminen samoissa paikoissa ja kultainen leikkaus. Lisäksi rakenteessa ja dynamiikassa on paljon yhteneväisyyksiä.

A4-kaavio käytännön opetustyössä

Olen käyttänyt kaaviota apuna muun muassa pitämälläni sävellyskurssilla ja yhtyesoiton kurssilla. Omien kokemuksieni mukaan oppilaat suhtautuvat analyyseihin ja kappaleiden tutkimiseen innokkaasti ja on ilo huomata, kuinka erilaiset oppijat hyötyvät kaaviosta. Kuunneltaessa itse kappaletta täyttyy auditiivisuuden kriteeri. Piirtäessä opiskelu on sekä kinesteettistä että visuaalista. Kaavion tekeminen tarkasti vie paljon aikaa, joten oppilaiden innostus tehdä itse analyysejä kyseisellä metodilla on ollut vaihtelevaa. Analyysin tekeminen tietokoneella vaatii myös siihen soveltuvan kuvankäsittelyohjelman ja hieman kuvankäsittelytaitoja. Lopputulos on kuitenkin parhaimmillaan selkeä, looginen ja persoonallinen dokumentti, jossa on pohdittu ja oivallettu kirjallisesti, mielikuvin tai piirtämällä kappaleen keskeisiä ilmiöitä.

Kirjoittaja: Tommi Ilonen 2014, Karelia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Baker, D. 1985. Arranging & Composing. Bloomingtong, Indiana: Frangipani Press.

Leitola, K. 2001. Oppimisen NLP. Helsinki: Tammi.

Mertanen, V. 2013. Sovituskurssin muistiinpanot. Joensuu: Karelia-ammattikorkeakoulu.

Salo, H. 2006. Kahlekuningaslaji. Helsinki: Like.

Seppänen, T. 2006. Hyvyyden evankelista. Viitattu 10.2.2014  http://www.via.fi/tiedostot/US-2-06-Hyvyyden_evankelista.pdf.

Sivonen, J. 2014. Joensuun Popmuusikoiden sävellyskurssi.