Näkökulmia luovaan prosessiin säveltämisessä

Säveltäminen on kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa. Varsinaista opetusta luovasta säveltämisestä en ole juurikaan saanut ja olinkin positiivisesti yllättynyt tekemistäni löydöistä aiheeseen liittyen. Luovuus ei ole vain onnekkaimmille taivaasta tippunut etuoikeus vaan ominaisuus, jota kuka tahansa voi itsessään kehittää. Mielestäni tätä ominaisuutta kannattaakin kehittää ja käyttää elämän eri osa-alueilla.

Artikkelissa kuvatut toimintamallit eivät ole ainoita oikeita, vaan käytännössä luovan työn tekijälle kehittyy oma persoonallinen tapa tehdä työtään. Artikkelin tarkoitus on herättää ajatuksia ja auttaa lukijaa oman luovuutensa löytämisessä sekä luovan prosessinsa käynnistämisessä.

Ajatuksia sävellysprosessista

Olen osana vaihto-opiskelua Tanskassa osallistunut kurssille jossa osanottajat säveltävät itse oman ohjelmistonsa. Tämän lisäksi oppilaiden itseäni tulee kirjoittaa essee sävellysprosessista. Tässä muutamia poimintoja esseistä.

Martin pohtii esseessään musiikin tarkoitusta, eli miksi sävellyksiä ylipäänsä tehdään. Hän ottaa esimerkikseen mitä J.S. Bach on sanonut kenraalibassosta:

”Like all music, the figured bass should have no other end and aim than the glory of God and recreation of the soul; where this is not kept in mind there is no true music, but only infernal clamour and rating.”

Koska Martin ei usko Jumalaan hän korvaa sen sanalla ”korkein hyvä”. Hän kuvaa musiikin tarkoitusta seuraavasti:

”Kaiken musiikin tulisi tähdätä ei mihinkään muuhun kuin korkeimman hyvän kunnioittamiseen sekä sielun uusiutumiseen; siellä missä tätä ei pidetä mielessä ei synny todellista musiikkia, vaan pirullista meteliä ja saarnaa” (Lau 2013).

Anders kertoo kuuntelevansa musiikkia vähintään tunnin verran ennekuin alkaa säveltämään. Alkuun päästäkseen hänen tarvitsee kuulla äänensävyjä ja musiikillisia tunnetiloja saadakseen jonkin suunnan sävellykselleen. Hän kuuntelee kaikenlaista musiikkia kunnes jokin kolahtaa. Se voi olla kitarariffi, kappaleen tunnelma tai vaikka sointukierto. Aina ei synny ihmeitä, mutta usein syntyy kuitenkin jotain,  mitä voi työstää.

Sävellysvaiheessa on myös haastavaa miettiä toimiiko sävelletyt ideat käytännössä. Tämän takia Anders soittaakin ideoitaan bändin kanssa ennen kuin päättää, toimivatko ne vai ei. Jos sävellyksiä soittaa tietokoneohjelmalla, ne voivat kuulostaa huonommilta kuin oikeilla soittimilla soitettuina. Hän nauhoittaa harjoituksia ja kuunnellessaan näitä jälkeenpäin hän saa uusia ideoita. (Jensen 2013.)

Omalla kohdallani olen huomannut että deadline on tehokkain keino saada sävellyksiä aikaiseksi. Jos ei ole mitään takarajaa tuotoksen valmistumiselle, niin omia ideoitaan arvioi usein turhankin kriittisesti eikä työ etene. Deadlinen lähestyessä on vain pakko hyväksyä omat ideansa, jotta saa jotain valmiiksi määräaikaan mennessä.

Varsinaisen sävellystyön teen lähes poikkeuksetta instrumentin avulla. Itselleni on tärkeää jonkinlaisen kuulokuvan saaminen sävellyksestä jo luontivaiheessa. Tähän piano harmoniasoittimena on oiva apu. Kun sävellän melodioita  itselleni, käytän usein saksofonia koska tällöin saan huomioitua soittimen erityispiirteet. Pianolla sävelletyt melodiat eivät välttämättä toimi saksofonilla tai päinvastoin. Kirjoitan sävellykset usein myös suoraan Sibelius nuotinkirjoitusohjelmalle, koska tällöin voin kuunnella sävellysten midiversioita. Tällöin sävellykset pysyvät myös tallessa ja koneelta voi myös helposti printata nuotteja yhtyeelle harjoituksiin vietäväksi.

Luovan työn perusasiat

Heikki Salo (2006, 12-16) kirjoittaa laulunkirjoitusta käsittelevässä Kahlekuningaslaji –kirjassaan luovan työn perusasioista. Nämä on hyvä ottaa huomioon myös säveltäessä.

1. Tartu työhön reippaasti.

Usein ongelmana on alkuun pääseminen. Usein työhön ryhdyttäessä tekijä keksii itselleen syitä pakoilla työn aloittamista. Pitää siivota, käydä kaupassa, virittää tietokonetta, selata facebookia, kastella kukat, soitella, kuunnella musiikkia jne.

2. Varaa itsellesi aikaa.

Kirjoittamiselle ja säveltämiselle pitää varata kalenterista aikaa vaikka ystävien kustannuksella. Älä epäröi itsekkyyttä. Jos sinulla on sisäinen pakko laulujen tai sävellysten tekoon, niin kukaan muu paitsi sinä ei jää kaipaamaan kirjoittamatta jääneitä laulujasi. Toisaalta myös esim. nauhuri, kynä ja paperi kannattaa pitää aina mukana, koska kaikilla on päivittäin ylimääräisiä hetkiä jolloin idea voi tulla tai niitä voi kehitellä. Nämä ideat on tärkeä saada talteen.

3. Etsi itsellesi kunnon työtila.

Tilan olisi hyvä olla eristyksissä muista, sillä lähimmäiset eivät aina osaa arvostaa sävellyksen ohessa syntyviä ääniä. Oman tilan voi myös sisustaa haluamallaan tavalla.

4. Hanki kunnon työkalut.

Ei kirvesmieskään käytä tylsää puukkoa tai taksinomistaja aja huonoilla talvirenkailla. Heitä siis huonosti toimivat mainoskynät ym. pois ja hanki tilalle kunnon kynät, paperit, kaiuttimet, työtuoli jne. Miksi tehdä muutenkin vaikeasta työstä vieläkin vaikeampaa?

5. Hommaa asenne.

– Lauluntekijän uraan kuuluu ikuisen opiskelijan mentaliteetti. Jokainen teos lähtee nollasta, ja uusi teos vaatii sekä uuden oivaltamista että vanhan tiedon käyttöä.

– Matki ja ota oppia idoleiltasi, kunnes päätät olla parempi kuin he. Kuuntele, lue ja analysoi musiikkia, tv-mainoksia, kirjoja ja elokuvia. Esimerkiksi dramaturgiaa ja ilmaisua voi oppia monesta lähteestä. Näistä on hyötyä myös säveltämisessä ja laulunkirjoituksessa.

– Ole kärsivällinen sillä ammattilaiseksi ei kasveta hetkessä. Mitä tulee kärsivällisyyteen sävellysprosessissa, ei ole olemassa neroutta, on vain paksut perslihakset ja sinnikäs mieli.

– Näe itsesi osana laulun kirjoittajien traditiossa. Ole kiitollinen edeltäjillesi sillä heidän ansiostaan elät omassa musiikillisessa maailmassasi.

Luovan työn työvaiheet

Filosofian Akatemian julkaisemassa Luovan työn oppaassa (2009, 4-25) painotetaan ettei luovuus ole vain onnekkaille ihmisille suotu etuoikeus, vaan kuka tahansa voi harjoitella sitä. Oppaan mukaan luovuus on ”kyky ohjata ajattelua ja toimintaa kohti uusia, ennennäkemättömiä suuntia”. Oppaan mukaan luovan prosessin vaiheet noudattavat seuraavaa kaavaa.

1. Kerääminen
2. Valikointi
3. Luonnostelu
4. Jalostaminen
5. Viimeistely

Keräämisvaiheessa synnytetään luovan työn perusmateriaali. Materiaalia tulee kerätä kritiikittömästi ja paljon. Ideoita voi tulla missä vaan joten kynä ja paperi, nauhuri tai kännykkä kannattaa pitää käden ulottuvilla ideoiden tallentamista varten. Ideat tulisi myös lajitella esimerkiksi viikoittain. Kerää talteen myös kiinnostavat kuvat, lehtileikkeet nettisivut jne. Raakamateriaalia voi luoda myös improvisoimalla.

Valikointivaiheessa ideoista valitaan parhaat ja/tai lopputuloksen kannalta käyttökelpoisimmat ideat.

Luonnosteluvaiheessa teoksesta luodaan ensimmäinen versio lopullisesta tuotoksesta. Sävelteoksessa luonnostellaan rakenne ja mitä eri osissa tapahtuu. Yksityiskohtiin ei tule kuitenkaan vielä keskittyä liikaa.

Jalostamisvaiheessa tarkastelet työtäsi kriittisesti ja hiot sen yksityiskohtia. Poista havaitsemasi virheet, joskin jotkut aluksi virheeltä tuntuneet asiat voivat olla lopputuloksen kannalta hyviä ja mielenkiintoisia. Teosta tulisi muokata vähintään kolme kertaa, mieluummin enemmänkin. Jokaisen muokkauskierroksen tulisi viedä teosta valmiimmaksi. Pyri poistamaan teoksesta kaikki turha, jätä jäljelle vain olennainen. Pyydä teoksestasi palautetta kollegoilta ja pohdi sitä kriittisesti. Kommenttien saaminen työn alla olevasta teoksesta auttaa tarkastelemaan työtä sellaisesta näkökulmasta, joka ei eivät välttämättä yksin aukeaisi.

Kun työtä on jalostettu tarpeeksi, on aika viimeistellä se. Viimeistely on siitä kriittinen vaihe, koska se katkaisee jalostamisvaiheen. Luovaa teosta voisi muokata loputtomiin, mutta jossain vaiheessa on vain päätettävä että se on valmis.

Tämän jälkeen teokseen tulee ottaa etäisyyttä, mielellään useita päiviä. Näin teokseen avautuu näkökulma kokonaisuutena, ja osin tekoprosessista irtaantuneena. Tuliko teoksesta sellainen mitä visioissasi ajattelit? Voit tehdä vielä loppusilauksen jos se on tarpeellista. (Luovan työn opas 2009, 4-25.)

Big band -teoksen neljän viikon malli

Ystäväni Sasu Schildt (2013) kertoi minulle omasta sävellysprosessistaan vieraillessani hänen luonaan Hollannissa. Hän opiskelee Amsterdamin konservatoriossa maisteriksi pääaineena big band -sävellys. Kokonaisen teoksen tekemiseen ei välttämättä mene neljää viikkoa, mutta työvaiheet ja niiden järjestys on pääpiirteissään seuraava.

Aluksi kerätään ideoita ja mietitään minkä tyyppisen kappaleen aikoo säveltää. Sävellykselle olisi hyvä asettaa jonkinlaiset raamit, koska varsinkin aloittelevilla säveltäjillä eteen voi tulla kuvitteellinen seinä eikä sävellystyö tällöin etene. Silloin on hyvä palata prosessissa taaksepäin ja pohtia mitä alunperin olikaan säveltämässä. Tällaisia alussa suunniteltavia raameja voi olla esimerkiksi:

– Onko lähtökohtana melodia, harmonia vai rytmi. Mikä näistä on määräävässä osassa jota toiset tukee?

-Kuinka pitkän kappaleen aiot säveltää, esim. 3, 5 vai 10 minuuttia? Mikä on tempo/tyylilaji? Jakamalla keston tempolla voit jo suurin piirtein hahmotella millainen rakenne kappaleessasi voisi olla.

– Minkälainen yhtye aikoo esittää säveltämäsi kappaleen? Harrastajayhtye, ammattiopiskelijayhtye vai kenties ammattiyhtye? Millaisia soittimia/sivusoittimia sinulla on käytössäsi?

Ensimmäisen viikon aikana pitäisi saada kappaleen teema sävellettyä. Käytännössä siis ensimmäisen viikon jälkeen kappaleessa tulisi olla melodia, harmonia ja jonkinlainen tietämys tyylistä jolla kappale esitetään. Kappale lähtee yleensä kehittymään jostain ideasta jota sitten voi kehitellä erilaisten metodien avulla: esimerkiksi variointi, dynamiikka, kontrapunkti ja vastaääni.

Toisella viikolla kappaleesta tehdään sovitus. Säveltäjä luo kappaleesta luonnoksen (eng. sketch) esim. käsin paperille, josta ilmenee kappaleen rakenne ja mitä melodioita eri soittimilla kappaleen eri vaiheissa on. Big Band kappaleen rakenne voi olla esimerkiksi seuraava:

Intro – Vie kuulijan kappaleen ”tapahtumapaikalle”, antaa maistiaisen tulevasta.

Teema – Teema tulee monesti kaksi kertaa. Toisella kerralla teema esitetään yleensä eri tavalla, siihen voidaan lisätä lisää soittimia ja esim. vastamelodioita.

Soolo – Big band –kappaleeseen kuuluu yleensä soolo-osuuksia. Näissä solistille annetaan vain harmonia reaalisointumerkkeinä nuottistemmassa, jonka päälle soittaja improvisoi. Soololle voidaan säveltää myös taustoja yhtyeen muiden jäsenten soitettaviksi.

Soli – Yhdelle soitinryhmälle sävelletty soolo-osuus. Näitä voi olla useita.

Shout chorus   – Sävellyksen huipentuma jossa yleensä kaikki soittavat (tutti). Alunperin tämän osan tarkoituksena oli saada tanssisalin tanssijat ”villiksi”. Äänenvoimakkuus on usein forte (lujaa) ja trumpetit soittavat monesti korkealta. Melodiana voi olla teema tai sen osa.

Outro – Päättää laulun.

Edellä mainitut osat solia lukuun ottamatta löytyvät esimerkiksi Count Basien Splanky kappaleesta.

Kolmannen viikon aikana kappaleesta luodaan valmis sovitus nuotein. Tietokoneella luodaan partituuri edellisellä viikolla luodun luonnoksen pohjalta. Partituurista saa irrotettua helposti kullekin soittajalle omat stemmat. Tämä työvaihe ei vaadi niin paljon luovaa panosta kuin edelliset vaiheet, mutta partituurin kirjoittaminen vaatii paljon mekaanista työtä.

Neljännellä viikolla sävellystä näytetään kollegoille tai opettajille ja otetaan heiltä vastaan palautetta ja ideoita. Näiden pohjalta sävellykseen voidaan tehdä vielä muutoksia. Sävellys oikoluetaan moneen kertaan ja korjataan löydetyt virheet. Virheitä jää sävellykseen lähes poikkeuksetta myös kokeneille kirjoittajille. Näiden vaiheiden jälkeen sävellys on valmis ja se voidaan lähettää yhtyeelle harjoiteltavaksi. (Schildt 2013.)

Säveltämisen hyödyntäminen opetustyössä

Musiikkikasvattaja (2013) julkaisussa on monia käytännön ideoita, joilla säveltämisen eri osa-alueita voidaan harjoitella eri konteksteissa. Sävellyttämismallissa oppilaat ideoivat laulun aiheen sekä etenemisen, ja opettaja auttaa kokonaisuuden muodostamisessa. Toisessa esimerkissä myös musiikkia taitamattomat voivat koota silmukoista sävellyksiä Garageband –ohjelmalla. (Ervasti, Muhonen ja Tikkanen 2013, 246-286.)

Aikuisopiskelijoiden ryhmä voi tehdä tiiminä sävellyksiä. Sävellysprosessin tärkeänä sisältönä on musiikkikasvatukseen liittyvää keskustelua, sosiaalista vuorovaikutusta, osaamisen jakamista sekä yhteisöllistä työskentelyä. Valmiit laulut julkaistaan nuotteina. ValiHali –projektissa myös yleisö otettiin mukaan tekemään sävellykseen äänimaisemia. (Ervasti, Muhonen ja Tikkanen 2013, 246-286.)

Omien musiikkiopintojeni aikana sävellystä ei ole juurikaan painotettu saati käytetty opetusmuotona. Vasta vaihto-opiskelijana Tanskassa olen törmännyt opiskelukulttuuriin, jossa luovuus sekä omien sävellysten ja laulujen tekeminen on oleellinen ja luonnollinen osa musiikin opiskelua. Kolmantena opiskeluvuonna opiskelijoilla on pakollinen sävellys- ja sovituskurssi. Monet oppilaat tekevät opinnäytteensä nauhoittamalla omaa materiaaliaan koulun studiossa. Säveltämisen voidaan olettaa vaativan erityistä harjaantumista ts. vuosien opiskelua, mutta uskon kuitenkin että säveltäminen voitaisiin ottaa osaksi myös varhaisempaa musiikin opetusta.

Esimerkiksi peruskouluikäisille musiikinopiskelijoille voisi pitää biisiprojektin. Aluksi tutkitaan yhdessä kappaleiden rakenteita ja toistuvia elementtejä jonka pohjalta oppilaat tekevät sitten melodian ja rakenteen. Opettaja auttaa harmonian kehittelyssä. Sointuja ei välttämättä tarvita montaa. Sävellajin I,IV ja V aste riittävät aluksi mainiosti. Opettajan johdolla kappaleesta tehtäisiin sovitus joka myöhemmin esitettäisiin julkisesti. Tällaisessa projektissa opettajalla tulisi tietysti olla kokemusta kappaleiden tekemisestä ja oppilaiden pitäisi olla ennakkoluulottomia ja heittäytymiskykyisiä. Monille ihmisille kehittyy jossain vaiheessa jonkinlaisia häpeän tunteita omia luomuksiaan kohtaan ja tästä pitäisi päästä yli asettamalla kynnys tarpeeksi matalalle.

Säveltämistä tulisi hyödyntää mielestäni myös instrumenttiopetuksessa. Uuden asteikon opettelun yhteydessä voisi oppilasta pyytää tekemään melodian opeteltua asteikkoa hyödyntäen. Tärkeintä ei mielestäni ole lopputulos, vaan tutustuminen luovaan prosessiin ja itsensä haastaminen.

Kirjoittaja: Kalle Keränen 2014, Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Lähteet:

Lau, M. 2013. Etelä-Tanskan konservatorion (SMKS) opiskelija. Essee aiheesta “The Compositional Process”.

Jensen, A-E. 2013. Etelä-Tanskan konservatorion (SMKS) opiskelija. Essee aiheesta “The Compositional Process”.

Salo, H. 2006. {kahle}kuningaslaji. Keuruu:LIKE

Luovan työn opas 2009. Viitattu 9.6.2014. Luovan työn opas 1.0. 2009. Filosofian akatemian verkkojulkaisu. http://filosofianakatemia.fi/download/luovantyonopas10.pdf

Schildt, S. 2013. Big band sävellyksen maisteriopiskelija Amsterdamin konservatoriossa. Haastattelu 10/2013.

Ervasti, M., Muhonen, S., & Tikkanen, R. 2013. Säveltämisen monet mahdollisuudet musiikkikasvatuksessa. Teoksessa Musiikkikasvattaja – Kohti reflektiivistä käytäntöä. Toim. Juntunen, M-L., Nikkanen, H-M., Westerlund, H. 2013. Jyväskylä: PS-kustannus, 246-291.