ETÄTYÖSKENTELY TANSSINALALLA – Sulautuvan opetuksen keinot tanssielokuvan ohjaamisessa

Etätyöskentely tanssialalla kuulostaa pieneltä mahdottomuudelta, kun usein miellämme tanssin perustuvan käytännön kohtaamiseen ja yhteiseen tekemiseen samassa tilassa. Nykyisin teknologia tarjoaa monia eri mahdollisuuksia etätyöskentelyn toteutumiseksi: videotyöskentely onnistuu vaikka Skypessä, ryhmän aikataulut voi sopia Doodlessa ja keskustelut voi käydä sosiaalisessa mediassa viestiketjuina. Tanssiryhmämme innerdinnerinnovent on toiminut nyt kaksi vuotta etätyöskentelyn ja harvojen tapaamisten varassa ja sinä aikana olemme tehneet lyhytelokuvan, esiintyneet kolmessa eri tapahtumassa, pyörittäneet yhdistystä, tehneet nettisivuja sekä aloittaneet kahden uuden teoksen harjoitukset. Seuraavaksi kerron, kuinka etätyöskentely onnistui tanssielokuvan tekemisessä, sekä erittelen sulautuvan opetuksen tarjoamia mahdollisuuksia tanssinalalla.

Innerdinnerinnoventin jäsenistä kolme asuu Helsingissä, yksi Lahdessa ja minä Kuopiossa. Tanssielokuvamme Päiväkahviseuraa valmistui helmikuussa 2014. Itse toimin elokuvassa ohjaajana ja käsikirjoittajana ja muut tanssiryhmämme jäsenet toimivat tanssijoina ja näyttelijöinä. Meidän lisäksi elokuvaa tekemässä olivat helsinkiläinen kuvaaja/leikkaaja Milena Rinne sekä kuopiolaiset muusikot Salla Lehtinen, Satu Hyvärinen ja Sami Nissinen. Elokuva kertoo neljästä naisesta, kohtaamisesta ja piilotetuista tunteista. Päiväkahviseuraa sai ensi-iltansa 21.2.2014 Kuopiossa Sotkulla.

Päiväkahviseuraa: Meri-Tuuli Risberg (vas.), Pippa Jämsén, Heini Tuoresmäki ja Emmi Kahilainen – Kuva: Milena Rinne

Sulautuva opetus

Sulautuva opetus tarkoittaa oppimisprosessia, joka tapahtuu osittain verkossa ja osittain kasvokkain. Verkko tarjoaa hyvät tietolähteet, joustavan aikataulun ja mahdollisuuden yhteisölliseen oppimiseen ajasta ja paikasta riippumatta. Opiskelijat voivat keskustella, kommentoida, antaa palautetta ja laittaa omat tuotoksensa oppimisympäristöön. (Joutsenvirta, T. & Kukkonen, A. 2009,9.) Sulautuvassa opetuksessa opettajan rooli on tukea oppilaan itseohjautuvaa oppimista ja aktiivista tiedonrakentamista (Böök, M-L. & Jääskelä, P. 2010, 49). Elokuvan Päiväkahviseuraa tekemisessä valmistelimme kontaktikertoja verkkotyöskentelyn avuin muun muassa seuraavilla keinoilla:

• työskentely videoiden välityksellä
• kirjalliset tehtävät
• verkkokeskustelu
• sähköpostiviestit ja puhelut

Sulautuva opetus toimi elokuvan tekemisessä hyvin, koska asuimme kaukana toisistamme, ja harjoituskerroilla aikataulu oli tiivis. Harjoituskertoja oli yhteensä kymmenen, joista kaksi kertaa meni kuvauksiin. Kaikki taustatyö, koreografinen suunnittelu, puvustus ja kuvausten valmistelu tehtiin verkossa.

Improvisaatiota ja junamatkoja

Elokuvan valmistaminen alkoi Helsingissä syksyllä vuonna 2012. Aloitimme improvisaatioharjoituksilla, joissa tanssijat liikkuivat vapaasti tanssisalissa ja jokainen vuorollaan sai halutessaan pysähtyä kuvitteelliseen ”hissiin” ja alkaa liikkua valitsemallaan tyylillä. Kun tanssija oli kasvattanut liikemateriaalin maksimiin yhdessä hississä, vaihtoi hän seuraavaan kuvitteelliseen tilaan. Minä videoin harjoitukset ja jätin ne odottamaan myöhempää käyttöä. Keskustelimme ajatuksista, jotka nousivat improvisaation pohjalta ja kartoitimme resurssit elokuvaa varten. Myöhemmin palasin kuvattujen videoiden pariin ja hahmottelin elokuvan teemoja seuraavia harjoituksia varten. Päätin liikkeelliseksi lähtökohdaksi jännitteen tutkimisen tyhjissä tiloissa. Ennen seuraavaa harjoituskertaa lähetin tanssijoille kirjallisen tehtävän, joissa heidän tuli vastata kahteen kysymykseen: mitä jännite tarkoittaa? Kuinka se näkyy liikkeessä? Vastaamismuoto oli vapaa. Tärkeintä oli, että ajatus työstyy ennen seuraavaa harjoituskertaa. Vastaukset sain sähköpostilla; yksi tanssijoista oli etsinyt jännitettä kuvaavia kuvia tekstin tueksi, kaksi kirjoitti vapaata ajatusvirtaa, yksi puolestaan listasi ranskalaisilla viivoilla. Kävimme myös puhelinkeskusteluja aiheesta. Seuraavissa harjoituksissa purimme jännite-tehtäviä ja teimme lisää improvisaatioharjoitteita.

Virtuaalinen oppimisympäristö

Sosiaalinen media mahdollistaa entistä paremmin ongelmalähtöisen oppimisen perusajatuksen toteuttamisen sekä konstruktiivisen oppimiskäsityksen mukaisen oppimisen. Sen keskeisimpiä kulmakiviä ovat tiedon jakaminen, sen yhteisöllinen tuottaminen sekä kollektiivisen älykkyyden korostaminen. (Haasio&Haasio 2008,9,19.) Päiväkahviseuraa -elokuvassa juonenkulku, kohtausten linkitykset ja kokonaisuus ovat olleet minun vastuullani, kun taas yhteisten kohtausten rakentamiseen on jokainen tanssija osallistunut aktiivisen innokkaasti. Suurena apuna olisi ollut hyvä virtuaalinen oppimisympäristö, sillä oman kokemukseni mukaan Facebook -viestiketjut eivät olleet toimivia yhteisölliseen tiedon tuottamiseen. Sulautuvassa opetuksessa käytetään yleensä verkko-oppimisympäristöä, jonne ohjaaja voi laittaa kurssimateriaalia, videoita, kurssikalenterin tai esimerkiksi jokaiselle opiskelijalle oman kansion. Opiskelijat voivat käydä siellä verkkokeskustelua ja perehtyä kurssin materiaaleihin. (Siddiqi, A. 2008, 51.) Jos opettaja haluaa perustaa sosiaalisen verkoston, täytyy hänen huomioida esimerkiksi se, miten kauan verkostoa tarvitaan ja voiko palvelu muuttua sinä aikana maksulliseksi? Esimerkiksi Ning -palvelin on muuttunut maksulliseksi vuonna 2010, kun taas Facebook on edelleen jäsenilleen ilmainen. (Nurmela, S. & Suominen, R. 2011, 166,167.)

Videot työskentelyn apuna

Ennen elokuvan kuvauksia jokainen tanssija laittoi työryhmän nähtäväksi videon Vimeoon. Videoissa tanssijat kuvasivat hahmon tyypillistä käytöstä ja liikkumistyyliä. Kävimme videoista verkkokeskustelua ja puhelinkeskusteluja. Koreografia elokuvaan syntyi suurimmaksi osaksi tanssijoiden improvisoimana, tosin liikeideat olivat pitkään kehiteltyjä. Esimerkiksi yhden tanssijan liikkeellinen tehtävä oli liikkua miettien takaraivon ja kantapään välistä jännitettä ja hän kehitteli sitä liikkumista läpi elokuvan valmistumisprosessin. Vimeoon ladatut videot auttoivat minua ohjaajana hahmottamaan kokonaisuutta, mutta myös lähensi työryhmää, kun he näkivät mitä kukin oli tehnyt.

Plussat ja miinukset

Sulautuvan opetuksen keinoin voidaan vähentää kontaktitapaamisia ja tarjota enemmän joustoa aikatauluun ja työskentelytahtiin. Opiskelijoiden suhtautumiseen sulautuvaa opetusta kohtaan vaikuttaa paljolti se, mikä heidän elämäntilanteensa on ja se, kuinka hyvin he ovat perehtyneet informaatio- ja kommunikaatioteknologian menetelmiin. (Siddiqi, A. 2008, 55.)

Haastattelin yhtä tanssijaa siitä, kuinka hän on kokenut etätyöskentelyn tanssijan näkökulmasta. Haasteelliseksi hän mainitsi tekstin tulkinnanvaraisuuden, ja ideoiden hukkumisen viestien virtaan. Ohjaajan näkökulmasta voin samaistua tunteeseen ja tehtäviä antaessani pyrin olemaan hyvin selkeä ajatuksen välittämisessä. Positiiviseksi tanssija koki teemaan syventymisen kirjoittamisen kautta. Itse koin sulautuvan opetuksen keinot hankaliksi erityisesti koreografisessa työstämisessä, koska koin yhteyden tanssijoihin hauraaksi välimatkan takia. Toisaalta olin samaa mieltä haastattelemani tanssijan kanssa siitä, että aiheiden työstäminen oli perusteellisempaa, kun ajatus tuli aina kirjoitetuksi.

Roolityöskentelyssä olen kokenut suurimman haasteen: ohjaajan ja tanssijan välit eivät voi olla yhtä intensiiviset ja tanssijan voi olla haastavaa rakentaa harjoitella roolia itsekseen. Ilmaisun työstäminen on elokuvaa varten erityisen tärkeää, mutta etätyöskentelyssä sille ei tahdo löytyä tarpeeksi yhteistä kiireetöntä aikaa tanssijoiden kanssa.

Ajatus ennen liikettä

Etätyöskentelyssä ajatustyö korostuu, koska harjoitustilanne ei painotu pelkästään fyysiseen harjoittamiseen, vaan kirjoittaminen kulkee rinnalla yhtä tärkeänä elementtinä. Tämä vaatii tanssijoilta erilaista suhtautumista työskentelyyn siinäkin mielessä, että keholliset liikekokeilut eivät ole harjoituskaudella yhtä arkipäivää kuin täysin lähiopetukseen perustuvassa työskentelyssä. Liikkeen sanallistaminen voi olla aluksi vaikeaa, joten sitä voi harjoitella etukäteen. Harjoitus voisi olla esimerkiksi sellainen, jossa jokainen opiskelija lataa virtuaaliseen oppimisympäristöön lyhyen tanssivideon ja jota muut opiskelijat kommentoivat huomioimalla liikkeen laadun ja dynamiikan.

Aikataulutus ehkäisee stressiä

Sulautuvan opetuksen onnistumisen kannalta tärkeää on etäläsnäolon tunteen muodostaminen, jolloin opiskelija tuntee opettajan olevan läsnä oppimisprosessissa. Opettaja voi järjestää esimerkiksi virtuaalivastaanoton, jolloin hän vastaa opiskelijoiden kysymyksiin verkossa sovittuna aikana. On tärkeää säilyttää henkilökohtainen kontakti opiskelijoihin ja vastata nopeasti opiskelijoiden tiedusteluihin. (Lappalainen, L. & Ylitalo, A. 2013, 21). Oman kokemukseni mukaan juuri tuo etäläsnäolon tunteen saavuttaminen on vaikeaa, ja se vaatii sekä opettajalta että oppilaalta enemmän työtä, kuin lähiopetuksessa. Ohjaajana toimiessani huomasin haasteeksi muodostuvan sen, että impulsiivinen ajatustenvaihto on verkkokeskustelussa hankalampaa kuin kasvokkain ja kontaktikerroille kertyy paljon tekemistä ja paineita saada valmiiksi. Jatkuva viestien virta Facebookissa myös altistaa stressille siitä, että tulisi olla jatkuvasti tavoitettavissa. Oma aikataulutus nousee tärkeäksi taidoksi. Rajanveto työajan ja vapaa-ajan välillä tulee olla selvä.

Kuvauksissa: Emma Ronkainen (vas.), Pippa Jämsén ja Milena Rinne – Kuva: Emmi Kahilainen

Tanssin sulautuva tulevaisuus

Etätyöskentelystä ja sosiaalisen median hyödyntämisestä opetuksessa löytyy paljon kirjallisuutta ja Internet -lähteitä. Aiheelle on tehty oma kotisivu nimellä Sometu – sosiaalisen media oppimisen tukena, jossa verkoston jäseniä on lähes 5000. (www.sometu.ning.com.) Suoranaisesti tanssinalaan liittyen lähteitä ei löydy yhtään, mutta tarve toimintaan näkyy jo. Monet ryhmät eivät pelkästään käytä Internetiä markkinointiin vaan myös eri projektien aikataulutukseen, ajatusten vaihtoon ja tiedon välitykseen. Sometun Internet -sivuilla kaivataankin eritoten tanssin ja teatterin puolelta kokemuksia sosiaalisen median hyödyntämisestä opetuksessa (www.sometu.ning.com).

 Kirjoittaja: Emma Ronkainen 2014, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Böök, M-L. & Jääskelä, P. 2010. Blended learning – a student-centred view of teachingresearch methods: Teaching and Counselling Practices in the Open University of Jyväskylä. Julkaisussa: Blended learning in Finland. Joutsenvirta, T. & Myyry, L. (toim.) Helsinki. Viitattu: 24.4.2014. http://www.helsinki.fi/valtiotieteellinen/julkaisut/blended_learning_Finland.html

Haasio, A. & Haasio, M. 2008. Pulpetut virtuaalivirrassa. Helsinki: BTJ Finland Oy.

Joutsenvirta, T. & Kukkonen, A. 2009 (toim.). Sulautuva opetus: Uusi tapa opiskella ja opettaa. Helsinki: Palmenia. Gaudeamus Helsinki University Press.

Lappalainen, L. & Ylitalo, A. 2013. Verkkoympäristön visuaalinen toteutus, linjakas opetus ja verkko-opetuksen tähtimalli opiskelijoiden oppimisprosessin tukena – Case Lauselogiikka. Julkaisussa: Sulautuvaa opetusta ja oppimista – Luokkahuoneista verkkoon. Joutsenvirta, T. & Myyry, L. (toim.) Helsinki. Viitattu: 24.4.2014.  http://www.helsinki.fi/valtiotieteellinen/julkaisut/sulop2013.pdf

Nurmela, S. & Suominen, R. 2011. Verkko-opettaja. 1. painos. Helsinki: WSOYpro Oy.

Siddiqi, A. 2008. Is blended best for the net generation? A review of the changing